Tämä sivusto seuraa meidän (=tohtoreiden) raskasta, ankaraa ja hikistä matkaamme viihdyttämään euroopan eliittiä, yhteen ehkäpä koko maailman suosituimmista hiihtokeskuksista Sveitsissä. Verbier on siellä missä horisontissa siintää Mont Blanc.
Se miksi juuri me matkaamme? Se on kovan työn, periksiantamattomuuden ja itseensä uskomisen tulos. Me matkaamme sinne, valloitamme, voitamme ja parhaassa tapauksessa, jos ja kun, teemme saman uudelleen ensi keväänä. Siinä sitä olisikin...
Tällä sivulla te voitte matkata meidän mukanamme. Tarkoitus on, että päivitämme kokemuksiamme ja tarinoitamme päivittäin. Miten vaan ikinä jaksammekin.
Kyllä voi ihminen olla pihalla kun hänet vetäistään Ugandasta suoraan Sveitsiin ja keskelle kansainvälistä hälinää. Ei auta kun rohkeasti aukaista suunsa. Eihän se helppoa ole aluksi. Mutta kaikkeen tottuu sanoo rautakanki joka on taivuteltu solmuun. Juu, Maisemat alkoivat muuttua aikas nopeasti kun ajelimme taksilla moottoritietä. Ohitimme mm. Montreauxin yläkautta sillalta katsellen. Tunneleita ja kokoajan ylemmäs kiipuvia huippuja. Suhari sanoo että olemma saapumassa Alpeille. Juujuu, nämäkin mäjet olisivat jo menneet minulle Alpeista jos joku olisi niin väittänyt.
Nousu syheröistä vuoristotietä Verbierin kylään oli ikimuistoisen vaikuttava. Ei oikein sanat riitä kuvamaan fiilistä minkä kipuaminen aiheutti. Ainkin on täysin erilaista mitä kotona. Saavuimme Farinetin pihalle ja tyhjensimme kamat jalkakäytävälle. Rullaamme kaikki vekottimet baariin sisälle. Siellä henkilökunta asenteli lavaa uuteen uskoon. Hämmästyttävää miten energistä porukkaa baarissa pälyilee. Jaha, ne on ruottalaisia. Niinpä tietty. Iloisuuden syykin selvisi.
Alkujärkytyksen (!) jälkeen aloimme säätämään kamoja paikoillensa. Aikansa se otti mutta siitäkin selvittiin. Aikamoisessa koomassa mennään, äkkiä kamat huoneisiin. Suihku ja palaveri Laurentin (myöh. Late!) kanssa. Keikka alkaa ja täytyy sanoa että olemme aivan pihalla. Siis systeemi on niin erilainen kuin kotona. No, onhan meillä aikaa ja monta päivää aikaa opetella. Keikan jälkeen olut nousee väsyneille lujaa päähän, mutta järkimiehinä osaamme lopettaa ajoissa ;)
Siinä se kitaristi tönöttää Turussa.
Wee ja Krisse kaffetauolla Apres Ski baarissa.
Lavan siivous menossa.
Juini:
Ensiksikin, rispektit kaikille, jotka jaksaa plogeja vääntää nettiin. Kirjoitan tätä torstai aamulla silkasta ulkoisesta painostuksesta ja velvollisuuden tunnosta. Tarinasta tulee lyhyttä, väritöntä, kuivaa ja huonosti soljuvaa, mikä kuvastanee hyvin myös kirjoittajan henkilökohtaisia ominaisuuksia. Olen kuitenkin räpsinyt muutamia kuvia, joita meinaan linkata tekstiin. Jep, eiköhän tämä tästä lähde pienten alkukankeuksien jälkeen. Oikolukua en jaksa varmaankaan harrastaa; laiska kun olen.
Lennettiin siis Turusta Köpiksen kautta Geneveen. Mahtoi olla vieruskavereilla hauskaa, jos ymmärsivät omasta ja W:n mutuilusta mitään lennon aikana. Kovalla itseluottamuksella kun tunnistimme ikkunasta käsin muun muassa Hampurin, Frankfurtin, Ranskan rajan. Referenssinä käytimme SAS:in asiakaslehden reittikarttaa. Viisastelu oli jälleen huipussaan.
Paikalla pääsimme rauhallisen taksin kyydissä (NOT!). Vastaanotto oli ystävällistä: ensimmäiseksi ilmoittivat, että olemme saapuneet gay-baariin, mikä tietysti sopi meille kuin nenä peppuun. Kumma paikka tämä Verbier; hiihtohissit, baaritiskit ja liikennemerkit täynnä gay-tarroja. Kyseessä on ilmeisesti jokin sisäpiiri vitsi, mikä ei ole vielä tähän mennessä avautunut.
Tehtiin soundcheck: talon mikserin kanavat 9, 13 ja 14 pimeänä ja pari mikkipiuhaa paskana, eli hyvin lähti homma liikkeelle. Plugipiuhat piti lisäksi jättää puoleenväliin, mikä ei liene omiaan herättämään luottamusta tiskiin. Mainittakoon vielä, että täällä ulko-EU:ssa on erilaiset pistorasiat, joihin ei tavis europiuhat käy. Adaptereita haettiinkin kissojen, koirien ja alppikauriiden kanssa sujuvalla englannin verbaliikalla. Kummasti kuitenkin selvittiin isommitta stresseittä. Joskus kun yksikin virheellinen kytkentä voi aiheuttaa uskomattoman määrän sekoilua varsinkin, jos ei ole nuppi ihan terävimmillään.
Keikka oli hyvin kummallinen kuten kaikki muutkin keikat täällä. Rispektiä kuitenkin jätkille. Hyvin on tsempattu, vaikka yleisö on suht aneemista. Tietty kontaktin ottaminen on hiukka vaikeaa englanniksi. Ei ole aina helppoa leikkiä rokkitähteä ja ottaa yleisöä joka ilta omasta mielentilastaan riippumatta, kun yhteinen kieli vielä puuttuu. Kehuttuhan täällä on bändiä toki paljon; tiedä sitten, paljonko on jees-juttua ja paljonko todellista. Eiköhän meillä jotain annettavaa keski-euroopallekin ole puutteistamme huolimatta. Yritetty on ainakin!
Krisse:
Vähän on perhosia mahassa, on meinaan eka kerta kun menen lentokoneeseen! Nousu tuntui huikealta,vähän samalta ku painaa kaasun pohjaan oman sitikan kanssa :-)
Siinä maisemia ihaillessa alkoikin jo laskeutuminen köpikseen, korvat meni aivan lukkoon,ei mikään mukava fiilis. Siirtyminen vähän isompaan koneeseen ja menoksi taas. Laskeumista saatiin odottaa ilmatilassa
vähän kauemmin, ei haitannut yhtään, maisemat olivat sen verran kauniit! Tällä kertaa sain korvat puhallettua auki! Genevestä taksilla kohti keikkapaikkaa, maisemat muuttuivat kauniimmiksi mitä lähemmäksi päästiin.
Perille päästyämme purettiiin kamat autosta ja hetken ihmeteltyämme menimme baariin tutustumaan lavaan sekä henkilökuntaan. Kamat lavalle ja tsekki, vähän kahvia, suihkuun ja eikun keikalle vaan.
Aika paljon oli bändillä jännitystä ilmassa, olihan kyseessä tohtoreiden eka visiitti ulkomaille, kielimuuri ja muut semmoiset seikat huolestuttivat. Keikka meni hienosti ja porukkaakin oli, ei ihan tyypillinen keikka, erohan selittyy jo sillä että ihmiset ovat täällä lomalla, eli pitämässä hauskaa! Mekin innostuimme vähän juhlimaan keikan jälkeen, siihen ei kyllä paljon juomista tarvittu, sen verran väsyneitä oltiin päivän reissusta, hyvissä ajoin mentiin nukkumaan!
Johan tekee passotaiteilijasta pilkkaa. Ei saisi tolleen tehä.
Er on innostunut. Tosiaan.
Rampe:
no niin. kamat mukaan ja eikun svenitsiin. saavumme verbieriin noin
klo 15.00.
paikanpäällä oli isot siivoustalkoot kun paikallinen terveysviranomainen oli edellisenä iltana tehnyt yllätysiskun.
no pistimme kamat pystyyn ja teimme hätäisen chekin (aika oudot soundit).
keikka alkoi klo 18.00 samana iltana. vedimme setin läpi (kuulemma hyvin). itse en muista juuri mitään mikä ilmeisesti johtui jännityksestä.
sen jälkeen kaljaa naamaan ja ei kun heissulivei meininki päälle.
Geneven kentällä. Kiva ohjastaa kärryjä jotka eivät tottele.
Saapuminen Verbieriin. Olimme kaikki aivan myytyjä.
Zeppeliini.
Wellu:
huh huh !! lähtöpäivä koittaa viimeinkin ja jännittää mitä tuleman pitää !!
kello on jo puoli kolme aamuyöllä ja tunninpäästä taksi tulee hakeen.
no, ei oo enää paluuta vaan se on menoa nyt.
... alpåkin näyttää jo heränneen kun näkyy valot olevan ikkunassa.
eipä tää turun lentokenttä näytä kovin hääppöseltä ja heti tulee ongelmia tätin kaa kun meil on liian pitkää kamista mukana ja joku laukku painaa liikaa. no, siitä selvitään räjäyttämällä laukku ja latomalla osa kamiksista toisiin laukkuihin, jess !!
lennot sujuu hienosti ja koneiden vaihto köpiksessä myös ok. ..onkohan meidän laukut ja soittovempulat löytäneet tiensä perille ?? ..se jää nähtäväksi ... jiihaaaaa... tämä on sitä sveitsiä.. heti lentokentälle saavuttuamme meitä odottava taksisuhari tunnistaa meidät ja ei kun kassit ja vehkeet kyytiin ja loppusuora alkaa .. nyt on parempi et ottaa pikku nokkaunet ni on pirteempi ku ollaan perillä.
jahas ... oli kyl ihan ookoo ettei lähetty kutterilla ( the fuckin meidän keikkabussi) tuleen koska ei se olis jaksanu kiivetä tätä vuorenrinnettä ylös mukisematta, hillittömiä kurveja ( ..ei kullittomia hirviä ..) ja pitkä kapea tie ilman kaiteita .. huu .. hieman pelottaa ja suhari vetää täysillä ja alla on vain kitkat mut enää ei voi ajaa metsään koska tossa näyttää lukevan hotel farinet.
...laukut ulos ja kattoon mitä tää on ...no v...tu, mitähän tästä tulee mun suomilängvitsillä, kuuntelen kyl sujuvasti mut se jää siihen. eihän mulla oikeest oo ongelmia mun suomienklannin kaa , luulen sen ongelman olevan noilla ketä sitä kuuntelee ja yrittää ymmärtää .. heh ..
shit mut väsyttää ja kohta pitäs vetää eka setti, jotenkin perseestä mut kuitenkin kivaa.
no niin, jää on nyt sitte murrettu ja veto tehty ekan päivän osalta, oli kivaa ja yleisö diggas niinku ennenkin. ihmetyttää tää paikallinen käytäntö et veto on kuudelta ( klo 18 ) ja safkaa syödään vasta klo 21 -->> ...kaitpa siihenkin joskus tottuu.
good food, thanks ja sitte ottaan pakollinen olut ja sit nukkuun....
Rames ja niskatyyny. Tommonen puhallettava on pakko hommata...
Nörttibändi. Päiväkirjoitus menossa.
Kiva tehdä settilista kun lähes kaikki biisit vaihdettiin uusiin. Sunnuntainen iltakeikka on tähän mennessä todellakin paras. Eilisestä on nimittäin niin hirveän hatarat muistikuvat.
Hissit kulkevat eestaas kylän päällä.
Sveitsiläinen hamburger. Olihan ainakin lihaa mukana.
Juini:
Olen herännyt joka aamu viimeistään seitsemältä, mitä pidän melko kummallisena. Aamupalakin alkaa vasta kahdeksalta. Seiniin on siis tuijoteltu, kun ei viitsi hirveästi alkaa mesoamaankaan ja herättää muita. Kahvi on paskaa, muuten on hyvää sapuskaa. Oluessa ei myöskään ole valittamista, kiitokset tällekin ravintolalle mahdollisimman pienestä hinta-laatusuhteesta (=0, viisastelua jälleen, ho-ho-ho!). Sunnuntaina tehtiin soundit kuntoon lopullisesti. Tuottamamme metelin on jostain syystä sanottu kuulostavan laadukkaalta. Ehkä se soundi sitten lähtee sormista. Mannapuuroa sisään, mansikoita ulos vai mitä Simo?
Elämäntapa on boheemi, kommuunissamme on 5 mukamuusikkoa, 20 neliötä, 10 neliön IKEAn sohva, 2 lukitsematonta ovea, joviaali ranskalainen monopolivoitot käärivä hissinkorjaaja ja mielenkiintoinen yhdistetty pissaviemäri- ja kakkantuoksu. Mukavuuksiin kuuluu käytävävessa ja -suihku, josta tulee lämmintä vettä 0,1 barin paineella, kunhan jaksaa odottaa 10 min. Sveitsi on paska maa (vrt. Räty 1993). Onneksi tarjoilu pelaa!
Krisse:
Aamupalle herättin kukin omaan aikaan tai samaan aikaan. Hiukan oli erinlainen aamiainen kuin yleensä, suurin ero on kahvin maussa,aikamoista myrkkyä!! Päivällä kävin katsomassa kylää, kauniita taloja riittää yllin
kyllin, ja tietenkin melkein kaikki puusta tehtyjä.Ruokaa emme baarista saa kuin vasta keikan jälkeen, joten piti lähteä etsimään syömis paikkaa.Keikkapaikan vierestä löytyi hyvä hampurilaispaikka, hyvältä maistuivat, kunnon pihvit ja ranskalaiset! Illalla taas keikalle, porukka ei ollut ihan niin paljoa kuin eilen, mutta hyvä meno kumminkin! Tällä kertaa ei mitään juhlimisia, eli syömään,suihkuun ja nukkumaan!!
Hissiasema Z. Nimeä ei oikeasti tiedetä. Nimetään se noin.
Turisteja? Kuvataan kaikkea mikä näyttää tuoreelta.
Sveitsin frangeja... Lisää, lisää, lisää...
Rampe:
herättiin klo 07.00 ja mentiin aamupalalle.
käytiin siinä edellisen illan asioita
läpi ja tultiin siihen tulokseen et paljon on vielä petrattavaa.
päivä meni siinä lepäilessä.
illan keikka lähestyy ja vedämme hyvän keikan. keikan jälkeen kaikki vetää naamat. hauskaa on ja viina on ilmaista.
Wellu:
... jess, kiva nousta ja mennä aamikselle kun on saanu akkuihin virtaa.
paahtoleipää ja pari kananmunaa, joo joo, no, eiköhän tää näilläkin lähe käymään.
kierrellään alpån ja krissen kaa pikku päivälenkki ja ihmetellään ja napsitaan kuvia.
maisemat on sellaisia joita ei kotosuomessa osata edes kuvitella.
vaikka telkkarista näkee näitä kuvia ni ne ei näköjään kerro totuutta tästä mitä silmät livenä näkee.
pienet päiväsoittosessiot ja uusia kujeita iltaa varten ni eiköhän tänäänkin onnistuta ?
päivätorkut ookoo ja kello on jo niin paljon et nyt hakeen tosta vastapäätä sapuskaa ja sitte pitääkin jo valmistautuu illan keikalle. tuntuu hassulle kun veto alkaa jo kuudelta mut se on ok, tässä on kotosuomen keikkamestoilla paljon opittavaa !!
täällä tuntuu et ihmiset on aivan erilaisii ja ne ei o tullu vetään päätä täyteen vaan ne haluu pitää hauskaa. (..poikkeuksena tiätty taas muut suomalaiset ja kaikki ruottalaiset, sen näkee jo kauas.. )
veto oli taas mahtava ja vaikka oli vaihtopäivä ni yleisö oli mukana ihan kypällä. letkajenkka kiemurteli pitkin baaria ja näytti upeelta.
päätän raporttini tältä päivää tähän ja meen syömään ja sitte saunan kautta nukkuun.
see you tomorrow again, good night !!
Päivällä tuli käytyä lähinnä syömässä ja kaupassa. Alkaa tämä kyläkin hahmottua pikkuhiljaa. Väsy painaa vieläkin, eikä päivällä osaa mennä nukkumaan. Keikka oli ihan jees. Keikan jälkeen vietimme hauskoja hetkiä hotellin johtajan kanssa. Baari menee kiinni yhdeksältä joten menemme syömään. Tapaamme siinä baarin läpi matkatessamme kotomaisen Maijun. Maiju on juhlatuulella kun hänellä on synttärit. Otamme kuvat, onnittelemme ja painumme syömään.
Ei muuten ollut hullumpaa syödä uusia perunoita helmikuussa. Lohessa ei ollut ainuttakaan ruotoa. Heh, kun me mennään syömään, kokki huutaa isoon ääneen... "Boys are here, bring out the milk!" Vissiin eivät niin hirveästi tuota maitoa täälä juo nämä otukset. Ja ruoan kanssa nautittujen maitopamanderien jälkeen nukkumaan.
Pikku-Jussi eli Johan.
Wee, johtaja Late ja joku nutcase.
Maijulla oli synttärit! Tohtorit onnittelevat hevein keinoin...
Auta ny tän maion kaa! Purkki auki PERKELE!
Juini:
Ihmisen hahmotuskyky on rajallinen. Ympäröivien rinteiden mittasuhteita ei kykene käsittämään. Lisäksi vaikka tietää, ettei pysty käsittämään, ei silti oikeasti ymmärrä, mitä ei tiedä käsittävänsä (vrt. Rumsfeld 2002). Edellinen kävi itselle selväksi, kun lähdin patikoimaan vuorille. Ensin spagettitietä muutama kilometri, kunnes asutus hälveni. Sitten suoraan rinnettä ylös. Kädet piti ottaa avuksi, sen verran jyrkkä mäki oli kyseessä. "Hyvin sujuu!" mietti Juini itsekseen "Huippu häämöttää jo, puolessa välissä ollaan". Ei muuten oltu. Olin aivan alussa. Vuori-ilma, huono kunto, univelka ja krapula pistivät pojan puuskuttamaan. Onneksi tajusin käänytä takaisin; juuri ehdin keikaksi takaisin.
Perkele, kun porvareiden pitää pilata puhdas vuoristohappi kiihdyttelemällä jaguaareillaan spegettitien joka kurvissa niin saatanasti. Kovaa ajetaan tosin myös mönkijöillä ja busseilla. Mikä mahtaisi olla saab-vainaani kulutus täällä? Lähes 180 asteen kurveja ja jyrkkää mäkeä koko kylä, tuskin 30 litraa riittäisi.
Kanttorin kiipeilykuva.
Jyrkkä mäki.
Rampe:
heräämme taas aamiaiselle noin klo 09.00 maissa.
sen jälkeen käydään skypessä kavereita moikkaamassa.
illan keikka lähestyy jälleen ja päätämme vetää vielä paremman keikan kuin eilen.
miten kävikään...no ei se huono ollut
mutta ei paraskaan. no keikan jälkeen osa porukasta menee nukkumaan ja osa jää vielä juopottelemaan (viina on ilmaista ja pojat on päässeet pois kotoa).
Wellu:
helouhelouhelou!!
meil oli some broblems saada skype yhteyttä skulaan mut kaikki loppupeleis ok!! hienoa!!
skype ...?? .. no se on tiätty se ilmainen puhelinjutskailu kotomaahan tai ihan minne vaan.
...läppäri kainaloon ja istuun hotellin aulaan ja piuhat seinään ja kamera päälle ja kuulokkeet päähän.
ohi kulkee joku muukalainen ja mulkoilee et mitä v......a mä teen...??.. v....u, lopeta toi tuijotus ja hanki oma skype, äääshoullll !!! oli ihan pakko käydä kopuloimas silmä mustaks tolta kaverilta... anteeks kauheesti, olin vain aamuäreä ...
tänään mennäänkin hakee jotain muuta safkaa kun vaan hamppi tosta vastapäätä. aattele , 18 frankii hamppi ranskikset ja milkki !!! jee, tos on pizzeria ja eikun sisään...
no niin, tää oli vielä kalliimpaa, 106,50 yhteislasku ja maha niin täynnä ettei kävely tahdo onnistua... eikun päiväpötkölle taas...
ja kello on taas yli neljä paikallista aikaa ja taas kuudelta rokki soi... nopeesti suihku päälle ja vartin odotuksen jälkeen tulee jo lämmintä vettä, huhhuh, tulee ihan lontoo mieleen ku suihkusta tulee vettä silleen säästäväisesti ( ..tarkoittaa et varpaat ei tahdo kastua kun vettä tulee niin v.....n vähän... )
meno oli aluksi tahmeeta ja yleisö vaan tuijotti meitä melkein koko ekan setin mut sitte muuttu ääni kellossa. hokasin yleisössä jätkälauman joka heilutti leukojaan meidän biisien tahdissa ja hilasin itteni tarpeeks lähelle annoin mikrofooonin heidän käyttöönsä ni siitä pikkuhiljaa alko muittenkin hymyt irrota ja lopun tiedättekin... älytöntä menoa loppukeikka...
huhhuh, katto avettiin kesken keikan ja tehtiin ilmanvaihto ja se ei ollu mun mielestä paras idea. tuli ihan oikeen kylmä kun oli vaatteet märät ... toivottavasti ei tuu kipeeks tollasesta!!!
sauna päälle ja syömään ja sitte löylyt ja pää tyynyyn ni on huomenna taas fress olo !!
hyvää yötä !!
Juini kyllä vei sukset takaisin vuokraamoon, mutta ne eivät olleet hänen. Olivat siis vaihtuneet jossain. Juu, en tästä ole Juinille aikaisemmin maininnut, mutta viime marraskuussa laskiessamme Rukalla. Käydessämme juomassa AfterSki-baarissa... Niin tota, hän otti kyllä sielläkin lähtiessämme eri sukset, aivan eri telineestä, mihin hän oli ne laittanut. No, olivathan ne ainakin samannäköiset. Juini! Olet varmaan yllättynyt.
Eilen tuli huomattua, että ovat alkaneet myydä täällä pamanderia, jota kutsutaan nimellä "The Finnish Special". Ja sitten toinen mitä saa on nimeltään "The Finnish Double". Ja tämä jälkimmäinen on se mitä me koko ajan juomme... Salmiakkiahan se :)
Muutamiin suomalaisiin tuossa on tullut tutustuttua viime päivinä. Hauskoin heistä taitaa olla Ile. Ile on kyllä ihan oma lajinsa. Respect! Ile on käynyt lavalla laulamassa silloin tällöin. Huomenna Ile taitaa tulla soittamaan vierailevana tähtenä bluesia. Katotaan ny. Kyllä me siihen varaudutaan. Niin, yksi kavereista taisi soittaa Silja Linen bändivastaavalle, joka on taasen hänen kaverinsa, että ota ny perkele tämä loistava bändi sinne. Lupasi ottaa. Odotamme mielenkiinnolla. Ja, on meitä pyydetty tällä reissulla jo keikoille sekä Geneveen että Monacoonkin. Heh, suhtaudutaan pie-nel-lä varauksella.
Ja sitten jobinpostia. Joku saatanan älykääpiö varasti meiltä hiukan yli tai alle kymmenen paitaa lavalta eilisehtoolla. Ei siinä mitään, mutta kun niitä ei ole hirveästi ylimääräisiä mukana. Tarkoitushan on jakaa niitä lavalta leikin varjolla kuten kotomaassakin teemme. Olemme kyllä huomanneet näiden päivien aikana että paidat ovat kovasti haluttua tavaraa. Niitä halutaan ostaa ja niitä pyydetään. Periaate on kuitenkin sellainen, että niitä saapi vain nolaamalla itsensä lavalla.
Passotaiteilijan aamupala. Mehu, maito, muna och croissant. Och Kaffe.
Wee raportoi. Kirjoittaminen vaatii pipon hautomaan päätä.
Lissää kaljaa... Ei silti, saa sitä lissää tuoda...
Kylä näkyy alempana. Kaukana jossain.
Jättiläinen (pituus n. 220!) lauleli Turnerin Tinaa. Simply the Best.
Loungebaarin emäntä. Mutta! Mutta, tämä ei ole hauskaa vaan heviä!
Juini:
Skimbaaminen on hubaa. Kun Sveitsiin on päässyt ja välineet saa ilmiseksi, tuntuu hissilipun ostamatta jättäminen säästösyistä ekonomisesti ketämättömältä ratkaisulta. Sama jos itkisi kustannusta tarjottavasta vastikkeettomasta Porschesta, johon täytyisi teettää avaimet omalla kustannuksella. Keksin osuvamman vertauksen, jota ei seksistisyydessään voi kuitenkaan painaa edes internettiin. Olisin voinut olla sekoittamatta vuokraamon suksia ja aloittamatta pystysuorasta kumparerinteestä, mutten anna moisten pikkuseikkojen estää hiihtonautintoa täyttämästä. Ralffi otti totuttuun tapaan laudan, minä ja Alpo tyydyimme suksiin. Oman perspektiivin rajoittuneisuus kävi yhä ilmeisemmäksi, kun istuimme hiihtohissiin. Hissi nousi vielä kuusi minuuttia, kun olimme ohittaneet korkeuden, johon nousin eilen. Kiitos tätä lisää! Pisin yksittäinen rinne oli 15 km, joka lienee hieman Hirvensalon ja Harjavallan rinteiden yhteismittaa enemmän. On se rokin soittaminenkin tietty ihan kivaa, yleensä.
Mielenkiintoisesti rasittaa monoilla kävely alamäkeen, alkava penikkatauti tulossa. Muutoin laskettelu ei käy erinomaisen lihaskuntoni päälle. Kovempi suoritus tosiaan on kävellä sukset olalla mäkeä monot jalassa. Käy hengen päälle.
Basisti suksilla, huomioi hifipuku.
Alku oli hieman vaikea...
Mamis mäjessä, eli Alpo Goes Skiing.
Krisse:
TYHJÄÄ TOISTAISEKSI.
Kivi kiehtoo patikoitsijoita...
...ja keino päästä sille?
Rampe:
aaah, voiko aamu enää paremmin alkaa. sveitsiläinen kahvi kyllä aukaisee silmät ja peräpään. tänään on se päivä, kun meidän orkan laskettelijat menevät rinteeseen. eli minä juini ja alpo. lähdimme aamiaisen jälkeen selvittämään mistä saisimme välineet vuokrattua ja siitä tulikin hikinen urakka. saimme vehkeet pienen alkuvaikeuden jälkeen vihdoinkin kasaan. ja eiku rinteeseen. eka lasku oli aika koetus meille kaikille. tuntuma ei ollutkan aivan samaa luokkaa kuin on suomessa tottunut. ja ensi rinne sattui olemaan punainen vaikeustasolta. no sen nyt tietää kun tohtorit menevät rinteeseen niin ei siitä hyvää seuraa. itse meinasin katkoa käden ensimmäisen kymmenen metrin matkan aikana. mulla oli hyvää tuuria mukana, ja kestävät ranteet. mutta päivä oli unohtumaton ja kaikenpuolin mahtava. illan keikka meni aika rutiinilla ja se oli ihan ok. jengi bailasi ja me myöskin. illalla aikaisin nukkumaan.
Wellu:
kyllä aika tääl käy jotenkin pitkäks vaikka toisaalta tuntuu ettei päiväs oikeen ehdi tekeen mitään
kun keikat alkaa joka päivä klo 18.00
tuntuu et tääl on joka päivä eri ihmisiä kattoos keikkaa vaikka on joukossa paljon tuttujakin
kasvoja.
erityisesti mieleen on jääneet muutama kaveri ruotsista ja sitte about seitsemänkymppinen
vanhempi herrasmies joka on ollu joka ikinen päivä jorailemassa.
tiistain keikalla ei ollu tupa täynnä mut ne ketkä oli niin nauttivat ja ihmettelivät meidän
ulosantia. meil on setissä yksi biisi yli muiden uutena ja se on 'in heaven there is no beer'!
tää kyseinen biisi tulee illanmittaan vedettyä kolme kertaa koska se on sellanen hupijutska!!
..ja taululle on näemmä ilmestynyt uus shotti nimeltään 'finish special' ja sen kyllä tääl jo
tunnutaan tietävän. ....no tietty se oli tääl jo ennen mut kukaan ei ilmeisesti oikeen oo digannu
sitä, ....no salmiakki tiätty, se on heil joku lakritsapaukku mut nyt jo riittää ku sanoo 'can i
have one salmiakki, please' ni hymy irtoo ja salmari tulee.
jeee jeee mut se siitä, huomenna uudet kujeet taas yllä, moikkis !!
Eli tänään sitten on ehtoosta bileet. Juhlistamme meidän kahdettasadatta keikkaamme ja baarin ruotsalaiset pojat, Pikku-Jussi, Iso-Jussi ja ketä niitä nyt olikaan... Ovat järjestämässä meille jotain ylläriä. Noh, ei me varmasti niin hirveästi jakseta, mutta kyllähän sitä nyt aina yhden täytekakun ottaa naamaansa lavalla.
Porukkaa aivan perskeleesti baarissa. Englantilaiset ovat saapuneet. Me olemme jäässä, mutta niin on yleisökin. Ei saatu oikein kunnolla kontaktia. Se on kumma juttu miten se vaihtelee.
Porukkaa alkaa kasautua. Ilmassa on juhlahumua.
Kitaroiva kiipparisti. Ja hän laulaakin myös. Englanniksi.
Porukkaa riittää. Wee laulelee baaritiskiltä käsin.
Respect! Tämä on todellinen hyvänolon kuva.
Baarin täti! Nimeä ei tullut rekisteröityä tuman juureen.
Ihan vaan pienet oluet! Vain yksi olut!
Ihan vaan pieni olut lavalle! Only one.
Pasisti ja Sam. Sämpy oli lupsakka ja aito kaveri.
Taru-täti tuli Kemistä asti siivoamaan.
Juini:
Käytiin pojitten kanssa soittelemassa taas päivällä. Ajattelin ylittää itseni illalla ja laulaa Oasista briteille itse itseäni akustisella säestäen. Pahalta vaikuttaa, sävel ja itseluottamus kateissa, kuten myös lempiplektra ja kitaransoittotaito. Muutama harjoitusveto paransi toki praktiikkaa huomattavasti ja pitäähän sitä kerran vuodessa keikkaa jännittääkin ihan mielenkiinnon ylläpitämiseksikin.
Aktiviteetit jäivät vähäisiksi keskiviikkona. W:n kanssa tosin hieman tsekattiin Verbierin laaksoa. Löysimme varaosaliikkeen ja sopuhintaisen omakotitalon, taidetaankin muuttaa tänne...no kahvi on edelleen paskaa. Suunnistaminen on myös aika vaikeaa: talot kun ovat kaikki samanlaisia ja kaava ei ole sitä totuttua ruutupaperia.
Keikoista voisi kertoa paljonkin. Töitä on näköjään tehtävä paljon kotioloja enemmän jään murtamiseksi. Keskiviikkona porukka taisi olla hieman edellisiltoja nuorempaa, mikä ei ainakaan tuntunut helpottavan asioita. Loppua kohden meiniki nousi, mikä jätti hommasta kuitenkin ihan hyvän maun suuhun.
Ensikokemus Sveitsin suklaasta hienoinen pettymys, Freyn 78 %:n suklaa oli yllättävän makeaa ja laimeaa. Tarvinnee testata muita merkkejä seuraavaksi.
Rokkitähti ja Alpit.
Rokkitähti ja keikkapaikka.
Kommuunielämää (kuvittele hajuefekti).
Rampe:
aamiainen on ihan kiva. päivä meni levätessä, ja iltapäivällä keikalle. hauskaa oli ja sit nukkumaan.
Wellu:
jaahas ja huomenta taas kaikille!
aamupala oli taas sama, litra tuoremehua, kaksi kananmunaa, kaksi leipää ja v....n pahaa
kahvinkorviketta. yäk mut se oikeest voi sit olla pahaa, en tiedä mistä sukasta se on oikeen
puristettu mut en varmaan tottuis siihen vaik jäisin tänne asumaan.
päätettiin poikien kaa ostaa talo täältä et voidaan jokainen tahoillaan perheittensä kanssa
sit käydä tääl lomailemassa kun haluttaa mut ei o kun yks ongelma, meil on erimielisyyttä siitä
et minkä hintainen ja mistä päin otetaan. hinnat pyörii siin 270 000sf - 6 000 000sf mut eihän se
vaadi montaakaan vuotta soittaa yhtäputkeen jotta talon sais irti ( heh )
ääni alkaa olla aika kuivan sorttinen kun tuo räkätauti ei helppaa ollenkaan.
saa nähdä selvitäänkö kunnialla kaik kymmenen päivää.
tänään otettiin settiin taas uutta ilmettä kun dr.juini veti ja lauloi akustisen biisin.
paikalla olleet muutaman sataa englantilaista tykkäs niin pe....sti.
ellen väärin muista niin biisi oli wonderwall. kiitos dr.juini, se oli great!!
safkana oli kanaa ja riisiä ja sen syötyämme haahuilimme jokainen tahoiltamme hotellihuoneeseen
ja nyt on aika painaa taas pää tyynyyn ja keskittyä huomiseen!! öitä kaikille !!
The Finnish Shots!
Aamutreeneissä on kivaa.
Laulun ja passon huone.
Nörtit.
Tänään aioimme hämmästyttää ruottalaiset tilaamalla kokistä jäillä keikkajuomaksi. Aiomme näyttää että sekoilu lähtee liikkeelle täysin ilman piristeitä. Katotaan millaiselle näkkärille ukkojen naama vääntyy... Nyt suihkuun ja sitten, rokkenroll!
Siis liki aivan loistava veto. Sen siitä saa kun mennään ilman ennakkoluuloja. Oli se vähän outoa pyytää kokista lavalle mutta joskus näinkin. Se oli selvää kauraa alusta lähtien. Itse viihdyttelin "lapsifaneja" jotka eilenkin olivat paikalla. Onneksi iskä laittoi pojille korvatulpat. Otettiin valokuvaa ja naurettiin porukalla. Koitin saada toista veljeksistä soittamaan passoa mutta ujous iski. Äitee sitten soitti. On se ny perkele miten ujoa porukkaa täällä toisaalta on. Tyttöjä ei saa oikein repimälläkään lavalle. Passonsoittamisenkin kanssa tekee vähän tiukkaa.
Suomalainen tukiryhmämme oli tänään paikalla. Ile tuli ja soitimme bluesia. Jengi kyllä tykkäsi näistä extemporejutskista. Lopun bluesista soitimme Ilen kanssa niin, että kitara ja passo olivat niskan takana. Koska Ile on hiihdonopettaja, hän vähän meinasi että jos vaikka jokupäivä käytäisiin vähän ottamassa tuntia häneltä. Se olisi kyllä pirun mahtavaa jos perustekniikan saisi hanskaan.
Kello oli 2045 kun olimme käyneet syömässä ja saavuimme sittenkin vielä juomaan yhdet oluet Apres Ski baariin. Mutta vain yhdet. Nyt kello on yksitoista, pesen hampulit, pissaan ja menen nukkumaan! Huomiseen...
Aamiaisen jälkeen rennosti eli firman aamupalaveri.
Lunta tulee viimein. Tämä kylä elää lumesta.
Äitee passottelee, kun pojat eivät toistaiseksi suostuneet.
Kuka ei kuulu joukkoon? Kuka tunki kuvaan? Tuo viinilasi? Ehei!
Juini:
Suoraa jatkoa edelliseen. Alpo tarjosi Lindt Chili suklaata (49 %). Tämä on maukasta! Sumu on kova. Viihdytämme Ralffin kanssa itseämme Wikipedian aarteilla: mitä Seppo Räty ja Matti Nykänen ovat sanoneet. Samalla kirjoitan päiväkirjaa. Pieru haisee ja muutenkin on äijämeininki.
Keikka on yllättäen helvetin hyvä: juhlatuulella olevaa porukkaa lappaa paikalle heti aloituksen jälkeen ja baarissa nautitaankin täydestä, lämminhenkisestä tunnelmasta. Myös bändi on ihan jees! Keikan jälkeen nukkumaan muutaman youtube-aarteen jälkeen.
Rampe:
aamupala oli maittava ja runsas. kahvi on edelleenkin aika oudon makuista, mutta ehkä siihen tottuu ajan myötä. illan keikka meni rutiinilla ja nyt täytyy myöntää et soitto alkaa tuntua työltä. soittaminen on kivaa, mutta jos sitä tekee joka päivä niin se voi alkaa maistua puulta.
Lapsifanit, iskä ja hevipassottelija.
Se-le-vin-päin... Ainaskin toistaiseksi. Hiki on, eli normaali vakiolo.
Tukiryhmä! Suomesta! Terveisiä!!!
Laulatetaan. Laulakaa ny perkele! Ääntä!
Nämä tytöt kävivät useasti keikalla. Ja tottakai linssilude pälyilee taustalla.
Vielä lähtee. Vaikka väkisin.
Äijä ruottista vetää Bon Jovia. Ja korkeelta vetikin. Oktaavin liian korkeelta ;)
Wellu:
huomenta kaikki nupukat ja muut pallerot ympäri fu....n maailmaa!!
aamu taas samaa stanan sämpylää ja kaksi ainakin kypäminsan mutterii!!
.. no mitä siitä, ei se o teidän vika prkle, itte mä oon itteni ja matkalaukkuni pakannu!!
.. jee, eikun aamiksen jälkeen riekkumaan esiintymislavalle ja ihmettelemään mitä
jekkuja meil on annettavana yleisölle ja tot v...u niit taas löytyy, heheheheheheheheh!
.. mut sit on aika taas herätä todellisuuteen, vetää kissa ja päästää käkikello ulos jne...
lähettiin dr.juinin ( huomaa toi pinttynyt etuliite aina puhuttaessa tällä hetkellä verbierin
suurimmasta puheenaiheesta sitte verbierin synnyn..heehee) kans patikoimaan tietä alas
hakeen koskettimiin vähän pikaliimaa jotta saadaan massiivisemmat soundit ulos kun ei tahdo
olla kahdessa kädessä muuten tarpeeksi sormia !! ( ..on tuo dr.juinin soitanto herättäny
muutenkin epäilyksiä et ei perkele, ei noin voi osata soittaa..??) ... no siinäpä ihmettelette stana!!
...meidän pitää vaan olla kiitollisia, kiitos !!
joo, ja käveltiin sit samantein pidempi alalenkki ja napsittiin kuvia sen minkä kamera antoi myöden!!
..paluu hotelliin ja suihkuun ja hetken lepo ja eikun aiheuttamaan pahennusta odottavan yleisön
eteen, joo joo, sali taas myyty ja karkuun ai pääse....
soiton päälle safkaa ja sitte suihkun jälkeen tuutimaan ja odottamaan seuraavaa !!
... ja mikä pahinta.... joku fu...n laulaja joukkoineen on juonut talon kaikki salmiakit ja
sekös mun mieltäni painaa !! ...mitäs sit juuuuaaaan.. hä ??
on tuntunu olevan hyvää jelppiä tuo salmari vaik sitte väitetään karkkimehuista mitä vaan!!
guut nait kaikille, en jaxa enäääää .......................( ############# %%¤¤""###### )
Ei herranjumala miten äkkiä ylämäjessä hämmästyy... ja hengästyy. Vaikka meikäläisen pohjakuntokausi on edennyt hyvin ja väittäisin olevani mitä mainiossa peruskunnossa. Välillä tekee mieli pysähtyä haukkomaan happea. Kun kävelee paskoilla kengillä, joissa jalka soutaa kaksinkertaisen matkan käveltyyn nähden, ei naurata. Ensi vuonna otan mukaani kunnon kengät. Nousemme ylemmäs ja ylemmäs syheröistä polkua. Tutkimme matkalla arkkitehtuuria ja muutenkin pihanlaittokulttuuria. Rinteeseen rakentaminen vaatinee näköjään ihan oman osaamisensa. Saavumme autotien päähän ja siirrymme polulle. Lunta on viitisen senttiä. Jalat soutavat kun pitoa ei ole. Aina välillä pysähdymme katsomaan maisemaa. Se jaksaa vieläkin vaan mykistää mahtavuudellaan. Tätä lisää! Vastaan tuli kymmeniä senttejä kapea kallionkieleke jota pitkin vaijeria avuksi käyttäen taituroimme itsemme eteenpäin. Putoaminen tästä tietää varmaa kuolemaa. Tai edes vammautumista. Ainakin illan keikka jäisi väliin. Selviämme ja jatkamme matkaa, kuikuilemme kielekkeiltä henkeämme uhmaten. Pääsyä kivelle ei vaan löydy. Käännymme takaisin, viimein se Weekin meni puhumattomaksi. Lieneekö tullut väsy? Läpimärkinä hiestä palaamme tukikohtaan noin neljän tunnin kävelyn jälkeen. Ihana kokemus.
Keikan jälkeen kävimme porukalla kiertämässä ja katsomassa jonkun toisen kuppilan ylempänä rinteessä. Olihan sitä porukkaa sielläkin. Liikuimme tutussa suomalaisporukassa. Sveitsissä on hassua se että pöytään voi tilata tönikän ihan mitä vaan ja kaadella siitä sitten paukkuja omaan tahtiin seurueelleen. Tavallaan kätevää ja tavallaan, ei varmaan toimisi kotomaassa tämä systeemi. Baarista laskettelimme vielä suomiporukalla hotellin yökerhoon joraamaan. Portsarin ilme oli jännä, montako? Aloitin että 5, eiku 6, eiku 7, ääh 10. Sen verran piti kamuja kuskata pitkän jonon ohi. Oliko hauskaa? Eihän me koskaan baariin ikävää mennä pitämään? Eihän? Saatanan kuuma oli, liikkumaan ei päässyt. Pidimme silti suomilippua ylhäällä.
Maisemat mykistävät. Aurinko on kirkas.
Arkkitehtuurikatselmus alkaa...
...ja päättyy.
Kivelle mielimme, vaan mistä löydämme tien?
Polku kiemurtelee eikä lopu. Me emme saa sitä loppumaan.
Ei sinne taida päästä.
Metsurinhommia?
Ja valmista tuli!
Elämää vaijerin varassa.
Lumivyöryn alku.
Kivi alhaalta.
Perillä "kotona".
Krisse, takana Iso-Jussi ja joku kokkaava naikkonen Edmontonista.
Juini:
Jumalauta! Täällä ollaan oltu jo viikko! Tänään testasin Stockmaniltakin tuttua Lidtin 70 %:sta. En tiedä, ketä kiinnostaa, mutta hieman on turhan makeaa omaan suuhuni. Hinta toki on alle puolet Turun hinnasta. Oltiin R:n kanssa mäjessä koko päivä. Muut jätkät taisivat olla patikoimassa. Laskettelun hehkutus on turhaa; tulkaa itse paikan päälle tsiigailemaan. Kuitenkin jotkut tiettävästi jopa maksavat tänne pääsystä.
Keikka oli suht paska. Kumma, että parhaat päivät ovat olleet sunnuntai ja torstai...ei auta kuin ihmetellä. Tuntuvat myös tykkäävän kummallisista biiseistä, minkä vuoksi listamme täällä näyttää kovin erilaiselta verrattuna listaan kotona. Piti käydä kerran jopa joissain muissa baareissa. Itse luovutin hyvissä ajoin ja palasin hotellille. Eipä tämä humala kovin erilaiselta tunnu verrattuna Suomessa kokemaani.
Edellä taisin kirjoittaa, että olen herännyt joka aamu viimeistään seitsemältä. Totuus on kuitenkin, etten ole nukkunut reissulla juuri lainkaan. Viime yönä heräsin puoli neljältä...onpa kiva alkaa tuijotella seiniä. Nyt (10.2. klo 1:44) väsyttää ensimmäisen kerran ja rankasti. Keikka oli jo vaikea ja meinasin likimain nukahtaa viereiseen baariin. Kirjoittelu loppuu tältä erin tähän. Odottelen pään selviämistä!
Snoukkaus on hubaa.
Tässä ruokitaan omaa eksihibitionismia.
Kuvauksen digitaalistumisen aiheuttama kultturimuutos.
Krisse:
TYHJÄÄ TOISTAISEKSI.
Wee zuumailee.
Alpo "köysiradalla".
Klo 1715. Wee ja biisilista.
Rampe:
heräsimme aamiaiselle aikaisin, koska tänään on rinnepäivä. lähdimme ystäväni juinin kanssa hakemaan lasketteluvehkeet paikallisesta vuokraamosta. sen jälkeen ostimme neljän laakson lipun ja eikun mäkeen. hauskaa oli ja illalla keikalle.
Kiikkustuolissa ohi terävien kivesten.
They have landed?
Aurinkoa, aurinkoa.
Wellu:
meille on ilmaantunut uus asukki samaan loukkoon jossa itse asumme ..... 'kesto-kakka' !!
se vaan jäskähti joukkoomme kysymättä asiasta sen enempää !!
olemme monesti jekuttaneet sen uimaan ja vetäneet mäkeä olas tuonne laakson pohjalle
mut aina kun meet weeceehen ni ei kun siellä se taas uinuu ärkelepärkele ja käy kimppuun
minkä ehtii !! ...ja voitte kuvitella miten sitä voi päästä karkuun neliön kopissa missä ei oo
tuuletusta eikä ikkunoita ääääkkkkkbyyääääääääshit !!
..ai niin, huomenta jälleen kerran , meinas unohtua !!
aamikset taas niinkuin ennenkin ja sit vähän treeniä ja dr.krissen ja dr.alpån kaa katsomaan
kaukana häämöttävää möhkylää eli kuulemma hirveen korkeeta kiveä !!
mitähän päälle ?? kylmä ei oo hyvästä ja kuuma ei oo hyvästä mut balanssi on saavutettava !!
halppiskaupan kautta ja vettä mukaan ja eikun mäkeä alas, onkin lämpimämpi mitä odotin !!
matkaa on ihan per....ti ja kaikki pelkkää ylämäkeä, hiki virtaa ja kuvia napsitaan ja kun tie loppuu
ni kengät ei pidä sit ei yhtään !! no, sisseinä olemme tottuneet siihen että hampailla purren juuria
saamme itsemme pysymään jyrkässäkin mäessä !! ..tällä tavalla kädet saavat hetken levon
kaivaaksemme sen kaivatun vesipullon taskusta ja raikastavan sisu-pastillin, jeeeeeesssss !!
...niskaan tää kyl vähän ottaa jo puolentunnin jälkeen ja hakeudumme tasaisemmalle maastolle !!
oujee, kivi näkyy koko ajan isompana ja isompana vaan what now?? mehän mennään sen ohi...?
polku kiemurtelee välillä siellä ja välillä täällä ja muutaman kerran jo harkitsen persliukua mäen
alle mutta golleegat repivät minut ylös juuri kun olen onnistunut saavuttamaan ihanteellisimman,
vähiten kankkuja hiertävän asennon. no, mennään sitten näin ... !!
ou sit , kivi on tuossa edessämme mut ei sinne näissä varusteissa pääse mitenkään,
missä helv.....ä ne hiihtohissit on kun niitä eniten kaivataan ... no, ihastellaan hetki ja sitte vaan
takasinpäin mistä tultiin!!
..hinaamme itsemme juuristoa pitkin kiven juurelle ja huhhuh,'' se o o o n i s o o o !!''
(...heh, tuon lausahduksen olen kuullu viimeks jossain afrikkalaisessa pornofilmissä ..!! )
poikien kengät pyörii jalassa ja ehdotan takaperin-kävelyä mut ei se kuulemma tälläi
hetipitäenselvinpäinyhtäkkiseltään luonista, selvähän se, on sitä nääs muutkin ajaneet persliu'ussa
kurvit pitkäksi ja korkeuseroa on sentään jonkinverran !!
...huhhuh, paluumatka oli huomattavasti lyhyempi kuin menomatka ja vähemmän rasittava, good !!
viimeisillä voimilla neliveto käytössä takahampaat yhdessä hinaamme toinen toisemme hotellin hissiin
ja nousemme kerrokseemme !! 'paska reissu mut tulipahan tehtyä' kuulen jonkun sanovan...mut
tiedän sen olevan pelkkää huulta, oli hieno reissu!!
vartin vedenvalutuksen jälkeen nopea suihku ja safka hampurilaiset ja eikun rispektii jostain ja
keikalle !! meno pysyy päivästä toiseen suht samanlaisena vaikka jonain päivinä olen aistivinani
porukkaa olevan enemmän !! ...ja lopun taas tiedättekin .. joten puolestani toivotan itse kullekin
hyvää ja rauhallistä unta !!
Liukasta latua.
Hammas.
Ei viittis alkaa kiivetä.
Adonisios Basisticos.
Elisestä patikoinnista ja baarikierroksesta johtuen menimme porukalla kämpille ennen kymmentä. Hiukan YouTubea ja sähköpostin lukemista. Sitten nukkumaan. Huomenna on vielä työtä tekemättä.
Das bassist.
Kanttori on pukeutunut keikalle. Kraku ja kaikki...
Pikku-Jussi tuo vähän shottia.
Fiilistä. Onko teillä fiilistä? Mä kysyin onko fiilistä?
Ei ole vai? No, kaivetaas se fiilis jotain!
Iso-Jussi. Kuulemma ihan terve.
Keikan jälkeen syödään.
Juini:
Vai tuollaista tekstiä sitä syntyy alkoholin vaikutuksesta. Lisäänpä vielä kiitokset Alpolle lasien lainasta. Syntikan soitto sujuu muuten myös yllättävän helposti pikku huppelissa. Mielenkiintoisena pidän kuitenkin, ettei kitaraan tahdo millään saada kunnon tatsia muutaman oluen jälkeen. Harjoitus tehnee mestarin tässäkin. Eilesessä ei toki ollut enää muutaman kaljan jälkeen kyse muutaman kaljan huppelista.
Suunnittelin selviäväni reissun sukkavarastollani. Pieleen meni! Nyt jalassani pöyrivät vahvasti hotellin käsisaippualta tuoksahtavat, puolimärät polyesteripötkylät. Kävin ostamassa tuliaisiksi muutamaa lajia suklaata, yllättäen. Saatan toki maistella hieman itsekin. Ranskalaisissa hissinkorjaajissa ollaan myöskin päästy uuteen versioon. Toki päivitettynäkin se molottaa monta tuntia ranskaa päin näköä huolimatta kohteliaasta avauksestani: "I'm sorry but I don't speak any france", minkä hän myös ymmärsi.
Kymmenen keikkaa on hiukan paljon... Viikko riittäisi, jos minulta kysytään (ja tottakai kysytään!) Jostain tarvitsisi löytää taas innostusta iltaan. Kaupungilla ohimennen kuultua "Go to the apres ski, there's a crazy finnish band, they're fuckin nuts". Myös suksivuokraamosta saimme kuulla olevamme kylän ykköspuheenaihe. Maineen ylläpito käy kuitenkin välillä raskaaksi! Terveisiä myös Hankoon!
2. tyhjentävä kuvateksti.
Rampe:
aamianen meni minun osalta ohi. suurin syy siihen oli itseaiheutettu krapula. juhlimme muutaman suomalaisen kanssa aamuyön tunteihin saakka. hauskaa oli edellisenä iltana. tänään ei ole hauskaa, ja illan keikka siintää edessä.
Wellu:
huomenta, joukkomme lisääntyy päivä päivältä ja huomaan se fuckinin kestokakan tuoneen mukanaan
neljä ystäväänsä ja kaikki asuvat samassa neliössä vieraillen välillä käytävillä !!
no , ei siitä sen enempää kunhan eivät enää lisäänny !!
aamupalalla dr.rampe valaa uskoa meihin iltaa ja tulevaisuutta varten kehittelemällä mielessään
uuden entistä ehomman mainoksen nettisivuillemme ja laulaa meille alustavasti kehittelemäänsä
uutta dr.laulua, no , tiedättehän sen miten mielikuvitus antaa heti neljästä suusta lisää mitä
lihavempia mausteita ja röhötämme muitten tuijottaessa meitä !!
anteeksi kaikille paikalla olleille jos haukkasitte kieltänne pullan sijaan, dr.rampen vika (alunalkaen) ....
tämä päivä on pelkkää lepoa ja jokainen tehköön tahoillaan mitä lystää!!
aiemmin sovitut jumppapiiri ja ylämäkipunnerrus saakoot päivänvalon kunhan me sen suomme !!
hetken pötkön ( pötkö dr.kielellä ''piukka ötökkä tarvii kauheet ördit'') ...älkää minua tuijottako,
mistä minä tiedän mitä se kielellisesti tarkoittaa mut pari tuntia sitä tekee kuitenkin tosi hyvän olon !!
....ja sitte päivähappea hiihtohissin kautta uutta kulkematonta tietä myöden, kuvittelin tietäväni
minne se johtaa mutta en oo varma, ajauduin sumopainijoiden kevätleirille ja uskokaa tai älkää niin
minun kevyt päivälenkkini koitui monen sumopainijan kohtaloksi mutta mitäpä siitä, sainpahan
vähän verrytellä kipeytyneitä jänteitäni pelatessani sumopalloa poikien kanssa !!
no mitä ...?? ..no sumopallo on vähän sama kuin suomessa ja monessa muussa maassa
koripallo mut erona on se että korirengas on isompi ja levypalloja ei tunneta !!
kolmen metrin heitotkaan eivät kuuluneet minulle koska pojat painoivat aivan liikaa ...
no, terveisiä vaan japaniin, suomipojat kehitti taas uuden lajin !!
....tunsin nälän kurnivan vatsassani rankahkon urheilun päätteeks ja pizza tuoksui nenääni
hiukka ennen hotellia , niinpä kävin herättelemässä muita ja sain seurakseni dr.rampen ja dr.krissen
pizzalle.
oli hyvää ja täyttävää mutta mikseivät he voi osata suomea, eihän se oo vaikeeta, meiltäkin se
jopa luontuu ja yllättävänkin hyvin !!
opetin pikku-jussille uuden suomalaisen sanonnan jonka hän opetteli ulkoa ja kerroin mitä se
tarkoittaa mutta jääkööt se sensuurin vuoksi sanomatta !!
miten se onkaan mahdollista että on pari määrättyä sanaa jotka näissä yleisimmissä turistikohteissa
kyllä tunnetaan yllättävän hyvin , heh !!
no, itse keikka oli aikast hurmosta ja porukkaa oli niin paljon ettei tahtonu mahtua hyppimään
pöydille siispä tyydyimme pomppimaan vähäisen pöytätanssahtelun sijaan baaritiskillä ja se vaatii
oman taitonsa kun kenenkään paukkuja ei saa kaataa, se on täällä kirous kuulemma !!
loppu samaa fiilistä ja iso kuorimaton peruna ja jättimäisesti lihakastiketta ja ähky olo !!
uni ei tahtonut tulla koska maha oli pallona !!
dr.wellu from switzerland !!
Hotellin ovi.
Respan täti.
Miten täältä löytää kotio?
Aamiainen laskeutuu ja treenattiin juuri äsken. Juini ja Rampe lähtivät mäkeen. Itse koin tärkeämmäksi päivittää tätä sivustoa hieman (NO EN!). Katsoin juuri paikallisesta webbikamerasta paistaako ulkosalla. Ei millään jaksanut siirtyä kahta metriä, että näkisi ikkunasta ;) Paistaahan siellä! Vuorien valloitus saattaa siis tänään toteutua. Raporttia iltapäivällä? Tai huomenna.
Juuri tulimme vuorikierrokselta. Olihan mahtavat maisemat. Korvat menevät lukkoon kun nousu on niin nopea. Kovan tuulen vuoksi huiput Mont-Gele (3023m) ja Mont-Fort (3330m) olivat suljettuina. Ainoa harmin paikka on siinä, että luulen Juinin ja Rampen käyneen vielä korkeammalla urallaan (Col des Gentianes 2950m)? Nyt valmistaudutaan keikkaan syöden särvintä ja suihkutellen. Two more to go!
Eilinen keikka oli taasen erilainen mitä toissailtainen. Oikeastaan kaikki keikat täällä ovat olleet erilaisia. Takuubiisit ovat olemassa, mutta on myös niitä jotka yllättävät. Ja niitä jotka pettävät. Bon Jovi on ollut yksi suurista pettäjistä. Keikalla sattui pieni sekoilu, eräs ukko halusi, tai oikeastaan ukon kaverit halusivat välttämättä, että ukko tulee lavalle soittelemaan. Ei auttanut vaikka kuinka selitimme, että mieluusti juu, mutta huomenna. Että saamme hieman valmistautua ko. esitykseen taustabändin kanssa. Ukko tuli lavalle kuitenkin. Ei siinä mitään, mutta, mutta, arpominen oli aivan kauheaa, aivan hävetti seistä lavalla. Me emme ole bluesbändi, tavallinen coverbändi tai jukeboksi. Me olemme showbändi, rokkibändi tai whatever.
Nonni, kelli on nyt 0046 ja pidimme juuri äijätten kanssa viimeiset palaverit kuluneista päivistä. Mitä olisi voinut ja pitänyt tehdä toisin? Meillä on omat kuvitelmamme, ainakin olemme helvetin kovia spekuloimaan asioita. Noh, loppupeleissä meillä toisaalta ei ole mitään oikeaa käsitystä miten tämä homma on hoidettu. Kehuja tulee ihmisiltä joka tuutista. Olkapäitä taputellaan. Sanotaan että olemme paras bändi, ja mitä ikinä sitä ihmisiltä kuuleekaan... Mutta, koska olemma juuroopassa, ei sitä tiedä.
8. Breakfast at Lounge Bar.
Sveitsiaiheeseen verhoutuneet kollit.
Firman aamupalaveri.
Palautetta näköjään jätetty, "French Fan"...
Keikkapaikka aamulla.
2200m merenpinnasta (Les Ruinettes).
Next stop Attelas.
Passottelija uransa huipulla (2727m).
Täällä alkaa henki salpautua.
Rokkitähti ja rivikitaristi.
Salmari on täällä sinistä. Jim, Wee ja Iso-Jussi (Johan hänkin).
Sama porukka ja kuvaajan käsi skoolaamassa myäs.
Nyt löytyi hullu kokki. Master of the onions!
Hetkinen? Mitäs kummaa keittiössä nyt tapahtuu? Jengi sekoaa?
Juini:
Eilinen keikka oli positiivinen yllätys. Nyt jengi tuntuu lähtevän mukaan ilman, että jok'ikistä pitää parrastakiskoa. Hieman helpotusta toimintaamme siis toivottavasti. Pilvilinna saattaa toki romahtaa jo tänään, we'll see.
Oltiin jälleen R:n kanssa rinteessä. Annettiin muille hissiliput laskujen jälkeen, jotta pojatkin pääsee näkemään kunnolla alppimaisemia, vaikka sitten lenkkitossut jalassa. Iloinen yllätys odotti hotellille saapuessamme: auto, jonka kyljessä komeili ristikoidenkin täyttijille tuttu OTIS. Kämppä oli jälleen myllätty ja hissin konehuone auki. Korjaajaa ei tosin näkynyt missään: liekö lähtenyt kahville. Ehkäpä hissi on korjattu ensi vuoden keikoiksi...
Huipulla tuulee.
Krisse:
TYHJÄÄ TOISTAISEKSI.
Kanttori mäkeen menossa.
Korvat sanoo ruks-ruks. Ja hissi vain kiipeää kiipeämistään.
Korkealla ollaan.
Sinne vaan suksilla. Syöksysukellus tyhjyyteen.
Kiosk from heaven. Tai sinnepäin.
Rampe:
kyllä, tämäkin aamu alkoi samalla tavalla kuin useimmat. eli aamupala, joka oli taas ihan kiva. tänään on viimeinen rinnepäivä minulle ja juinille. laskettelemme kuin vanhat tekijät ja haukumme muita turisteja mäessä. viimeisestä laskusta meinasi tulla henkilökohtaisesti minun viimeinen. kaaduin ja löin pään rinteeseen niin lujaa et näin tähtiä vähän aikaa. tokenin siihen et yksi hemmo toi minun laskettelulasit minulle. ne olivat rikkoontuneet. sen jälkeen otin vähän happihyppelyä ja jatkoin matkaa. päätä kivisti aika lailla koko illan. se aiheutti myös aika epämiellyttävän keikan.
Kanttori kiikkuu hississä.
Wellu:
huomenta taas kerran !!
aamupalasta ei yhtään mitään kerrottavaa eikä koko aamunkaan muista askareista !!
haa, meillä on tänään tarkoitus hissailla korkealle !
dr.rampe ja dr.juini menivät heti kun pääsivät mäkeen ja lupasivat poistullessaan antaa liput
meidän käyttöömme !! ..jess !! se tarkoittaa että pääsemme vain yhden lipun ostamalla
ajelemaan hisseillä sinne sun tänne !!
.... no okei.... , sen verran vielä palaan aamupäivään että kävin ostamassa tuliaiset ja ostin
myös sellaisen yli metrin korkean pienoistuulimyllyn !! ... no joo joo !! ..en vain ostohetkellä
tullut ajatelleeksi että mites tää nyt oikeen kulkee matkassa mut vähät siitä !!
jee, paksut tamineet ylle ja menoksi, tuntui hyvälle päästä katseleen paikkoja reilu 2,7 km
korkeudesta!! ylemmäs olisimme jatkaneet mutta tuuliolosuhteet olivat niin ärtsyt ettei siitä
ylemmäs tänään päästetty !!
no, aikamme sompailtuamme laskeuduimme takaisin lähtöpisteeseen ja köpöttelimme
takaisin hotellille !! nopeat safkat , suihkuun ja sitte menox !! keikka oli oudohko koska
paikalla oli joku futisporukka ja ne joikasivat jotain omaa virttään aina minne ehtivät !!
...no , ei oo mun päänsärky, mun puolestani silloin saa laulaa kun laulattaa !!
mutta emme takerru sen enempää jalkapallolauluihin, toivon vaan ettei jäänyt päähän
soimaan mokoma kappale !!
huomiseen ystäväni , huomiseen !!
Kiälisoittajat kylpevät paisteessa.
HiihtoHizzi. Näitä oli monenvärisiä ja muotoisia.
Informatiivinen rinnetaulu. Tässä valot oikein vilkkuivat.
Lee ja naisseuralainen.
Apres Skin tippikulho. Pojat osuivat heitoillaan tähän hyvin.
Hetkinen, jaa, kello on 1511 ja heräsin juuri pikaisilta päikkäreiltä ylipehmeästä sängystäni ja ylipehmeän peiton alta. Hikoilin taas verkkareissa kuin sika. Ostokset tuli tehtyä ja olo hieman helpotti. Oltiin Krissen ja Juinin kanssa kiertelemässä. Vitsailin pojille, että nyt saa riittää tämä ikuisen hymyn revittäminen. Smooltolkki ei vaan sovi suomalaiseen suuhun. Noo, kyllähän kaikkee varmaan tottuu ajan myötä, mutta nyt alkaa tuntua jo koti-ikäväkin. Pakkohan se on myöntää :)
Odottelemme Hotellinjohtaja Royeriä pitämään meille loppupalaveria ja muutenkin keskustelemaan asioista. Kohta olemme vissiin viisaampia. Tjaa, ei se viisaus lisääntynytkään. Oli vaan juttua siitä, että mahdollisesti he kutsuvat meidät ensi vuonna uudelleen. Haa, keikkamyyntiasiat, forever mystery.
Soitimme illan keikalla iisisti. Kokeilimme uutta tapaa. Chillailua, jossa soitellaan kummempia pomppimatta, iisisti kurvaillen ja kaarrellen. Tämä on ensimmäinen kerta kymmenen vuoden aikana kun minun paitani ei ollut keikan jälkeen märkä hiestä. En liikkunut yhtään. Jammailin sisäisesti.
Taas lapsosia keikalla. Pakko päästä kuvaan!
Pikku-Jussi soittaa passoo...
Juini:
Reissu lähenee loppuaan. Illalla edessä viimeinen veto ja huomenaamulla suunnataan kohti Geneveä. Verbierissä kelpaa katsella maisemia ja arkkitehtuuria. Asia on kuitenkin toisin moottoritien varrella: hoitamattomia pihoja, rumaa betonirakentamista ja epäonnistuneita tageja siellä täällä. Viiniviljelmät ovat toki vaikuttavia jopa talvisaikaan: keppejä on maassa enemmän kuin porkkanoita demarien vaalipuheissa. Ihmetellä täytyy, kenen maksa kaiken tarvittavan lipittämisen kestää.
Eilinen keikka palautti jalat maan pinnalle... taisin jopa vajota moreenikerrokseen (onko täällä sellaista?) nilkkoja myöten. Vertailukohtamme on kova, kokemuksemme vähäistä vieraista kulttuureista ja rauhallinen fiilistely ei ole oikein meidän juttumme. Yrityksen puutteesta ei bändiä kuitenkaan voi syyttää. Kiitos pojille siitä!
Yllättävän rauhaisissa merkeissä on myös yhteiselomme täällä sujunut lukuunottamatta toisen illan kahden alastoman miehen neljän tunnin kännikinaa. Kauhuskenaario oli, että naamat alkavat v***ttaa siinä määrin, että saadaan pistää bändi telakalle reissun jälkeen. Kuvitelkaa itse: 5 valloittavaa "persoonaa", 10 päivää, 24 tuntia, 20 neliötä, kaikkien kamat sikin sokin, hikisiä sukkia, paskaisia kalsareita, puolityhjiä tuoppeja, epämääräisiä A4:sia... Ahdistuksen olisi voinut kuvitella iskevän tähän mennessä. En tiedä, mikä on porukan rauhoittanut, mutta hyvä kun on.
Rampe tallentaa muistoja muistikortille.
Krisse:
TYHJÄÄ TOISTAISEKSI.
Apres Skin porukkaa (keskellä Sam ja Johan).
Wellu:
heippa mamman pikku pallerot !!
täällä on ilma aivan perseestä ja sehän tarkoittaa sitä että koko hela paivä vaan kökitään insaidissa !!
no , on ollu spekulointia ja kuulopuheita että mitä tuleman pitää koska juttuja on liikkunut jos jonkinlaisia
siitä miten toiset bändit täällä toimivat ja soittavat mutta se sai tänään lopun koska olin bossin kaa palaveris
ja piste !! homma skulaa !!
me on dr.juinin kaa toljotettu kaikenlaista pöllöä youtubesta kuten muutama , rocky jne , no meneehän se
päivä näinkin pierutellen !! kämppä on tuuletettu ja siivous on tuottanut tulosta ja jokainen on iloissaan että
tänään urakka saadaan vihdoinkin päätökseen !!
tarkoituksena on muuttaa setin kulkua jonkin verran viimeisenä iltana ja katsoa miten yleisö reagoi !! tähän asti olemme ajaneet klo 18 à> alkaen satakymmenen lasissa joka ikinen ilta ja meininki on ollut sen mukaista myös yleisössä , kaikki yleisön villitsemismuodot ovat olleet sallittuja mutta nyt katsotaan saavatko he omin avuin meiningin nousemaan kattoon meidän vaan soitellessa ??
…dr.pojat eivät liuenneet lavalta pois ekassa setissä ja muutoinkin liikehdintä oli tarkoin harkittua ja pälyily kuului asiaan …. , yleisö ihan ihmeissään mutta kyllä pientä liikehdintää ja pöytätansseja oli silti havaittavissa !! tokassa setissä mr.baarimikko ’’lilla-johan’’ toi väkisin niitä shotteja lavalle ja kuulutteli meidän olevan viimeistä päivää tällä rundilla täällä soittamassa ja sanoi meidän tulevan taas ensi vuonna, no, …..höpinöitä sanon, meiltä ei oo viel kukaan kysynyt mielipidettä !!
keikka ei ole yhtä mahtava kuin edelliset eli parempi kun ei himmailla ja katella vaan tehdään homma niin kuin rokki-rintamalla se kuuluu tehrä, perse hiessä ja nappi laudassa , jessss !!!
keikka ohi, kamat kasaan, syömään, suihkuun,pakkamaan ja sitte nukkuun !! ….ja huamen kotia mut mihin suuntaan ?? …oli niin sekava liikenneympyrä että ….. !!!!
1. tyhjätakki...
2. tyhjätakki...
3. tyhjätakki...
4. tyhjätakki...
Ei mitään tekemistä, olemme nyt lentäneet bauttiarallaa tunnin Genevestä. Kohteena Tukholma ja siellä pienimuotoinen ajantappo. Kahdeksan tuntia pitää patsastella jossain. Voipi olla että otamme metron ja menemme vähän zaitziiaamaan keskustaan. Jos ja jos.
Tuli käytyä taksilla Tukholmassa. Kävelyllä Gamla Stanissa tuli yllättäen nälkä ja kovan arpomisen jälkeen löysimme itsemme viihtyisästä ravintolasta tilaamasta ruokaa ja kaljaa. Viihtyisän ravintolan suojissa vietimme vajaan parituntisen. Tilattu ruoka oli kyllä erittäin hyvää. Hinnasta viis. Jos tuollaisen kymmenpäiväisen rupeaman jälkeen palkitsemme itsemme... Hei, olkoon niin että se oli bändimme juhlalounas. Juhlimme 200. keikkaamme bileissä jotka jäivät viime keskiviikkona pitämättä.
Syömästä taksilla lentokentälle ja odottelemaan viimeistä lentokuljetusta tällä turneella. Odotellessa upposi maitokahvi jos toinenkin. Lennolla Turkuun oli tarjolla kotimaisia lehtiä ja ilahduttava tieto, lento kestäisi ainoastaan puoli tuntia. Nousun ja laskun jälkeen olimme perillä. Ihanaa, ihanaa... Melkein piti kotomaata suudella ;) Taksi olikin jo meitä odottelemassa, enää vajaa kaksi tuntia...
Reissun annin punnitseminen tapahtuu sitten meidän omassa ryhmässä ja aika paljon pohdittavaa jäikin. Hyvää ja pahaa... Positiivisia sekä negatiivisia yllätyksiä. Lupausten pitämistä ja pettämistä. Suorituskyvyn venymistä ja bensan loppumista. Sen sanon, että ei se kymmenen päivää aivan helppo nakki ollut. Paperilla homma on iisi mutta... Silti, jos kutsu tulee, lähden reimuisasti liputtaen ja hiio-hoita iloisesti laulaen uudelleen. Totta helvetissä!
Turbulenssia (ei näy kuvassa).
Pakko kirjoittaa kun on luvattu.
Jaaha, konettamme tankataan vielä. Vai onko akut loppu?
Juini:
Kapteeni voisi keskittyä lentämiseen eikä tervetuliaispuheeisiin... vai olenko ainoa, jota ilmakuopat hieman jännittävät. Kirjoitan tätä siis lentokoneessa, joka on matkalla Genevestä Tukholmaan. Reissu oli oikein leppoisa. Kiitos pohjille loppun asti kestäneestä hermojen pitämisestä ja ainakin ystävällisyyden näyttelemisestä. Hieman jäi ainoastaan harmittamaan, ettei Sveitsiin juuri ehtinyt tutustua: juttelet hotellilla pääasiassa ruotsalaisten baarimikkojen kanssa ja asut kylässä, jonka väkimäärä kymmenkertaistuu hiihtokauden turisteista. Aika ja energia ei myöskään riittänyt esimerkiksi auton vuokraukseen, mikä olisi mahdollistanut Montreaux:iin tai Lausanneen tutustumisen. Kuitenkin hotellilla oli oltava joka päivä takaisin viimeistään viideksi, minkä koin hieman matkailua rajoittavaksi tekijäksi. Toisaalta eipä matka maksanutkaan kovin paljoa.
Päätän kirjoitteluni tähän. Kiitoksia lukijoille!
Tasa-arvon nimissä myös Kikkelin pitää näkyä.
Krisse:
TYHJÄÄ TOISTAISEKSI.
Rampe ja Juini Sergelintorilla.
Krisse samassa paikassa. Alpokin poseerasi, mutta kuva meni ja tärähti.
Nyt arvotaan ruokalistaa. Mennäkö tänne, ei, katotaan seuraava viel.
Wee ja iltapala. No, joi hän myös kahvia.
Turussa, kello 0040. Onnellisia? Kyllä!
Wellu:
huomenta murkulat !!
nyt on pakko sanoo jo et ''ohi on 240'' ( ..no tiätty 10 x 24 tuntii.. hööööö .. ) kello nykii nyt tasan kolme minsaa yli aamu seitsemän ja kaikki mamman pikku paskahousut näyttää olevan viäl aivan unen pöppäröissä.. mut mitä siitä!! koht ne kuiteskin herää ja sit on jonoo siäl ja tääl joten hoidan omat aamutoimeni ennen sitä !!
(kolmenvartin ylämäkiaamulenkki ja jöntit ja suihku ja hampaiden pesu...jne!) .. ja nyt alkaa jo vähtäystä mpp:ujen sängyissä !!
normi aamupala ja viimeiset hymyt paikalle ja sit kamat respaan oottaan !! ...hyvästit ja kiitokset ja sitte menox, sama tuttu taxikuski oottaa ja sit mentiin !!
lunta on tullu ihan sikana koko yön ja koko werbier on pulassa, onnex meil on neliveto joten pääsemme suht helpolla alas vuorelta !! hienoja maisemia, uusia sellaisia, lumiraja loppuu puoleenväliin rinteitä ja sekös on hienoa!!
geneve taas edessä ja hetken hötkyilyn jälkeen kamat buukattu out ja kömmimme koneeseen !! ..eikun tukholmaan ja ihmettelyä et mitäs tehdään .... ?? .. dr.juini neuvottelee taxin ja eikun menos keskustaan ja vanhaan tukholmaan ja siellä aikamme haahuiltuamme valitsemme kahdennensadannenkolmannenkymmenenseitsemännen vaihtoehdon ja kömmimme sisään syömään!! great pizza ja nönnönnöö...
...eikun back to airport ja quickly koska nyt on aika melkeen täys ... hyppäys turkkussehe ja ollaan jo melkein himas.... taksilla menox ja kaik pual nukuxis joo joo, kollit yx toisensa jälkeen himaan ja sit on enää vuoros dr.alpå ja dr.mä jotka asutaan rinnakkain omissa omakotitaloissamme joten meil on ain lähtö samaan aikaan samasta paikasta joka tarkoittaa et myös paluu paikasta jotain on aina paikkaan sama, jee jee, ellet hokaa ni vedä peitto korville koska kellohan on jo ihan v....i ja meette aamul töihin kuten myös mä !! kiitos teille kaikille jotka olette jakaneet ilomme ja surumme päiväkirjan ja viestien myötä, tämä on ollut raskasta ja todella mahtava kokemus koko bändille !!
nähdään zudanin päivämessukeikoilla vuonna 2009 !!
Lähtöpäivän lumikasauma. Tulihan sitä seuraaville.
Ulkolainen polliisiauto näyttää lähinnä ambulanssilta.
Talven ja kesän raja ;)
Lentokentän vessassa. Vähän eri kokoluokkaa kuin mm. Tunisiassa.
Nyt on näläkä. Mennään tänne.
Me suomalaiset emme hymyile kuvissa. Emme perkele.
Keikkapaitoja ostamassa. Tuleeko turpiin?
Kämppikset taksissa, eivät muuten nuku oikeasti.