Kiroilen kun huvittaa ja kannan asiasta itse vastuun.
5.1.2005 - Mietteitä
Joka vuosi sama homma...
...eli yleensäkin samaan aikaan vuodesta ollaan oltu aina huolissamme, miksi keikkaa ei näytä kalenteriin tulevan. Aina sama juttu, loppuvuodesta on ollut hiljaista. Sitten yhtäkkiä taas huomaa kalenterin olevan täynnä. Siis meille täynnä, sen verran täynnä, mitä niitä nyt viittii tehrä. Tehkööt muut sitten loput. Meidän täynnä on varmasti eri lailla täynnä kuin sinun täynnä. Tai sinun, tai sinun... Tai sen ja sen bändin, niillä ja niillä on enemmän. Meidän isillä on isompi moottori. Isompi kuin teidän isillä.
Eli ei mulla mitään asiaa näin alkuvuodesta ollut...
Tai olihan mulla, loppuvuoden lapinreissusta on tietty raportti viimmävuoden kirjassa. Linkki siihen ylempänä. Tyhmemmille tiedoksi: Se on se missä lukee 2004!
Niinja, keikkarintamalla näyttäisi tapahtuvan, alustavia juttuja on hierretty. Niitä ei tosin listoilla näjy. Raotetaan sen verran, että eri tapahtumia on tiedossa noin viisi. Mielenkiintoisia tapahtumia ja keikkapaikkoja. Pysykää nahoissanne, niistä puhutaan, kun on puhuttavaa.
Mutta nyt EN kertakaikkiaan voi olla hiljaa kun aloitin... Ohjelmatoimisto palkitsee meidän poijaat todennäköisesti etelänmatkalla. Alustavasti yksi keikka olisi Puolassa ja toinen UN-joukoissa. Yksi isonlavankeikka ja yksi pitkä viikonloppu erittäin isossa paikassa, molemmat kotomaassa. Juini käy tuurata turauttamassa ruåttin pumptsipumissa muutaman viikon. Tarja vähän vihjaisi, että linnan bileisiin (ei soittohommia, hjuva!) tulisi kutsu. Asikaisen Risto sanoi, että ensimmäiset kotomaan platinalevyt coverbändille on jo kaiverrettu. Lamourettesin kanssa tehdään vielä keikkoja. Osa totta, osa ei, kieriskelkää monta levotonta yötä. Hyvää alkanutta vuotta.
8.1.2005 - Kokkola
Sokos Hotel Kaarle
Ajoissa paikalla, vaikka hotellia ei muistikuvien perusteella ensin meinannut löytyä ollenkaan. Muistot kesäisestä vierailusta olivat harmaantuneet, ja nyt oli talvi. Auto sammutettiin kuitenkin ennen kuutta ja kamat siirtyivät suhteellisen nopeasti alakertaan. Hissi osoittautui pullonkaulaksi. Se oli hidas. Kamat nousevat nopeimmin pystyy niin, että kaksi äijää pinoaa ja nostelee niitä sitämukaa paikoilleen lavalle, kun toinen ryhmä niitä lavan läheisyyteen työntää. Yksi ryhmä ruokkii lavanruokkijoita autoa tyhjentämällä, ja auton tyhjennyttyä he huomaavatkin lavan olevan jo pystyssä. Kätevää. No, silti tsekki venyi 20 minuuttia annetun aikarajan yli kun testasimme uusia juttuja.
Aikaa jäi ruhtinaallisesti, syömään ja suihkuun. Sitten edellisten keikkojen kertausta huoneessa DVD:ltä. Hyvältä kuulostaa... Aikansa kutakin, kävimme sittemmin Kikkelin kanssa imemässä ravintolan ilmapiiriä siinä yhdentoista aikaan. Piti oikein todeta, että kaikilla asiakkailla oli vähintään kauluspaita, useimmilla oli puku. Ikäjakauma oli siinä 25-55. Varsin sopivaa siis. Takahuonetarjoiluna oli jääkaappiin valmiiksi kannettua olutta sekä laatikollinen vesipulloja! Hyvä! Näin se pitää olla! Voileipiä. Loistavaa! Kiitos.
Soitimme ensimmäistä kertaa koodinimillä "hevikonsertti" ja "bränigäni" tunnetut tuotoksemme. "Hevikonsertti" osoittautui heti oikeaksi ideaksi ja "bränigäni" on meidän ensimmäinen kappaleemme ikinä, missä on konetausta. Tämä aiheutti huolta kappaletta sovittaneissa, eli lähinnä urkurissa. Päätimme keikkakokemuksen perusteella jatkaa ko. esitysten jalostamista. Mitä nämä sitten oikeasti ovat, kuulostavat, se teidän pitää kokea itse. Keikalla yhteislaulu oli muistoihin tallentuvaa tasoa ja siinä suhteessakin soittajaa hymyilytti. Kun enkorea Kokkola huusi, sen Kokkola teki niin upeasti... pakkohan se oli lavalle palata. Kokkolassa bailasivat ihmisen eri kehitysasteet vauvasta vaariin... Sitä oli hieno katsoa.
Miksaus- ja valolooshista kuului silti se hauskin toteamus... Mummo setin loppupuolella: "Koska bändi aloittaa soittamaan?", Pikku-Juha: "Tämä on itseasiassa viimeisiä kappaleita?", Mummo: "Ai jaa, ajattelin vaan että nyt kun ne lähinnä hakkaavat"... Heh-hoh-heh-hoh.
Yöllä Raomalaiset sortuivat aloittamaan leikkimielisen painiottelun hotellin käytävällä, voittaja haastoi allekirjoittaneen ja kohta mentiin taas sykkyrässä ympäri käytävää. Naurunremakka kannusti painijoita hurjiin suorituksiin. Aikuisia kun ollaan, osasimme myös lopettaa ajoissa: kukaan ei loukkaantunut, ikuista henkistä traumaa vakavammin. Hotellikaan ei meitä ulos heittänyt. Oheisessa kuvassa, turneen voittajan arvet eivät ole ne pienimmät. Lapset ovat silloin terveitä kun ne leikkivät. Hmmm, onkohan siihen syynsä, että bändin majoitustilat löytyvät yleensä sieltä, missä ei muita asiakkaita välttämättä ole.
Aamulla meillä oli joku herätyskellohässäkkä ja totesimme olevamme liian myöhään aamupalalla. Olisihan aamupalaa virallisesti vielä jatkunut, mutta olisimme halunneet lähteä aiemmin kotiin. Söimme meille myöhässä mutta kuitenkin. Kamat aamiaisen jälkeen autoon, kuten aina, ja tyhjentämään huonetta. Hotelleissahan on minibaarit, ja bändillä on yleensä jano. Niinpä silloin tällöin sattuupi käymään niin, että joku ottaa minibaarista oluen jos toisenkin. No, avainta yleensä luovutettaessa resepsuunin täti/setä kysyy, että onko minibaarista otettu jotain. Kun ei edellisen illan tapahtumista ole selkeää muistikuvaa, eikä aamulla ole asiaa tarkistanut, voi hyvillä mielin ja puhtaalla omallatunnolla vastata, "ei tietääkseni". Tämä toimi taas. Täti saattoi hiukan ihmetellä kun äijät rivissä sanovat samaa kommenttia peräjälkeen. Alammekin nyt jatkuvasti käyttämään tuota fraasia, alkakaa tekin. Harjoituksen vuoksi sanokaa perässä, "ei tietääkseni". Varoituksen sana! Joskus harvoissa tapauksissa huomataan myöhemmin, että lasku tulee perässä tai että ja ko. tuotteet on vähennetty keikkaliksasta. Harvemmin kuitenkin.
Kotomatkalla osa meni vähän koisaaman ja osa pohti kaikennäköistä, lähinnä keikka-asioita. Rampe se vissiin oli, joka heitti ilmaan toteamuksen siitä, että ennen meillä meni vasta toinen keikkapäivä paremmin. Nykyään menee jo ensimmäinenkin. Ja se jos joku, on hyvä asia. Juu, ja harjoittelimme me muutaman tovin vanhaa kunnon perinteistä kaunokirjoitusta, väärällä kädellä.
22.1.2005 - Vantaa
Tulisuudelma
Vantaa. Oi kaunis Vantaa... Sun sijaintiss Helsingin kupeess, sun sokkeloinen arkkitehtuuriss, sekä lujaa ajavat bussiss. Vantaa. Oi kaunis Vantaa... Sun muistoss, mun mielessäin kauas kantaa...
Roudaus tapahtuu isolla hissillä ja pyörillä lykkien yläkertaan. Ravintola on isoa kokoa. Lava on ihan ok, hiukan tosin ihmetyttää massiivinen sähkönjakotolppa keskellä lavaa. Rampella ja Juinilla ei ole keikan aikana näköyhteyttä. Käytämme talon peeaata, joka riittää rokkirymistelyyn juuri ja juuri. Lähellä on ettei pohjaa. Otetaan masteria sitten vähän alas jos näyttää pahalta.
Käymme ostamassa pussikaljaa kioskilta. Kieltäydymme meille tarjotusta takahuoneesta ja vietämme aikaa huoneissamme. Juuri ennen keikkaa sähläämme, eli lämmittelemme, eli lataamme, eli valmistaudumme henkilökunnan tiloissa.
Kyllä se näin takametsien miehenä on vaikea uskoa, vaikka kuinka etukäteen selitettäisiin, että ravintola täyttyy heti avattuaan. Varovainen kurkistus salin puolelle, siellä on porukkaa suhteellisen paljon. Varovainen arvio... 400?, 500? Intro pyörii, artisti on kateissa. Tulee sekunttia vaille paikalle. Baitövei... tuli paikalle muuten toiseen settiin sekunttia liian myöhään. Keikka alkaa, jengi oli ihan sekaisin, tanssilattia aivan täynnä. Encore!
Keikan jälkeen tyhjennämme tarjotut, juomatta jääneet kaljat. Emme paini tällä kertaa. Hei, The Boomann muuten voitti illalla ruletissa miehekkään summan rahaa.
Ja me emme kuulopuheista päätellen pääse uudelleen Tulisuudelmaan keikalle. Johtuisikohan oikeasti siitä, että ensi kerran olisimme veloittaneet normaaliliksan? Antakaa anteeksi jos olen väärässä. Ja vaikka sopparissa luki kolme settiä, sovimme vastaavan kanssa soittavamme kaksi pidempää... Sillä eihän tämä mitään tanssihumppaa ole. Tässä tulee hiki.
26.2.2005 - Lapua
Qmaa
Yli kuukausi ilman treenejä tai ajatustakaan näille biiseille. Olimme lomalla. Osaa porukasta hieman jännittää keikan soljuminen, osa ei vieläkään suo ajatusta asialle. Outoa kyllä, teimme matkalla periaatepäätöksen, että tästä keikasta lähtien tohtoreiden lavalla näkyy juomana ainoastaan vesi tai limsa. Ei olut. Sama pätee tietysti myös teknisiin henkilöihin. Tähän on päädytty syystä, että ei se kalja oikeasti vie janoa pois, eikä välttämättä tilaajakaan sitä aina hyvällä katso. Vaikka toisaalla sitten meille kaljaa tarjoaisikin avokäsin. No, artisti tietty keksi sitten ostaa Pommakkia janojuomaksi automatkalle. Saatana se ole ikinä ennenkään sitä juonut. Asia valkeni sitten myöhemmin, kun hän oli unohtanut pullonsa keikkabussiin ja alkoikin täytellä vesipulloja kaljalla...??? Rakkaat lukijat, tämä on loistava esimerkki sekä itsensä, että kanssamusisoijiensa pettämisestä. Hyi-hyi.
No niin, nyt tästä hommasta alkaa mennä jo hauskuuskin ;)
Qmaahan oli kiva roudata. Kahvia sai pannusta ja lava oli hyvä. Miksauspiste oli hyvä ja lavan vieressä mukava verhoilla eristetty soppi, jossa voi vaikka käydä oksentamassa, kusemassa tuoppiin tai säilyttää ylimääräisiä kikkaralaatikoita. Sieltä on myös hyvä singahtaa roktähtimäisesti lavalle keikan alkaessa. Saimme tsekin valmiiksi hiukan yhdeksän jälkeen ja siirryimme hotelliin syömään. Kerrankin oli aikaa suihkutella ja ajaa partaa rauhassa. Telkkarin katsomiseenkin jäi aikaa. Kunnes yhtäkkiä tajusimme että takahuoneen jääkaapissa olisi ilmaista kaljaa... Kiiruusti keikkapaikalle tarkistamaan asia. Olihan siellä, mutta siellä oli myös pizzaa, siideriä, limsoja, vesipulloja... Takahuoneessa oli myös vessa, pyyhkeitä, istumapaikkoja kaikille, pizzaa, sipsejä sekä pullo Jaloviinaa! Niin harvinaisen hyvää palvelua, että innoistuimme kuvauttamaan itseämme sen viinapullon kanssa mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Kyllä viina saa suomalaisen mukamuusikon pään sekaisin! Eikä tartte kuin nähdä mahdollista juomispotenteaalia hohkaava pullo.
Keikka alkoi siinä yhden maissa ja jengi oli hyvin mukana. Yllättävän hyvin me suoriuduimme pitkähkön tauonkin jälkeen. Juini soitti kuulemma yhden kerran väärin. En sitä tässä muuten mainitsisi, mutta kun hän asian itse meille muille hotellissa muisti yöllä kertoa. Hekoheko. Yksi enkore. Pitkän loman jälkeen miksaushenkilö, The Boomann, sähläsi jotain lopetusnauhamme kanssa, mutta ei se ole oleellista. Keikan jälkeen tyhjensimme takahuoneen antimet viimeistä murua myöten. Menimme kuitenkin kohtuullisen aikaisin nukkumaan.
Aamulla ei siis ollut krapulaa. Eikä särkyjä muutenkaan. Eikä oikein väsyttänytkään. Ne joilla jotain oli, tuntevat piston syömmessään? Bussi ei meinannut lähteä käymään. Kylmää kun oli. Vartti Webastoa kuitenkin lämmittää moottorin ja kotomatka saattoi alkaa...
2.3.2005 - Mietteitä
Voi olla että tulee hiki...
...tai Pikku-Juhan sanoin, "vituttaa jo valmiiksi se kiire". Vaasaan joudumme työasioiden takia lähtemään vasta klo 17. Perillä ollaan noin klo 21. Kamat kasaan, piuhat ravosta toisehen ja ateria naamariin. Tsekki ensimmäisen biisin aikana ja rokkenrol. Onhan niin ennenkin tehty ja aina puhtain paperein selvitty.
Niin, ja näihin kirjoituksiin lisätään kuvia sitämukaa, kun niitä reissussa ottaneet, niitä minulle toimittavat. Oma kameranihan on yhä paskana. Eikä näistä hommista niin paljon tienaa, että uuden saisi.
Aikas hiljaista on ollut. Kuvarintamalla. Jälkihuomautus! Sain viimein viimereissun kuvia ja lisäsin ne viimein viimeisimpään. Joka on siis ennen tätä kappaletta. Mmmmm...
4.3.2005 - Vaasa
Waild
Eihän me nyt toki viideltä päästy lähtemään vaan vähän ennen puolta! Siitä huolimatta olimma Vaasassa vähän yhdeksän jälkeen. Kiertelimme, kaartelimme keskustaa (helppo homma muuten bussilla), mutta baaria ei vaan löytynyt. Muutaman kerran kun kysyimme neuvoa, melkein löysimme paikalle. Partion rantauduttua, keikkapaikka löytyi viimein. Kamat suhteellisen nopeasti sisälle. Ilman tsekkiä mentiin.
Söimme ja aloimme soittamaan, meininkiä oli. Porukan keski-ikä oli kyllä meidän historian korkein. Ei se iästä ole kiinni. Se on siitä kiinni, haluaako pitää hauskaa vai ei. Ja me olemme hauskuuttajan virallinen sapeli. Niitämme partypopulaa terävällä esityksellämme, pinoamme heikoimpia purkkeihin ja signeeraamme sinetillä. Kun teitä nyt kerran kiinnostaa, siinä sinetissä lukee: "killed by happines"...
Heh. Pahinta soopaa mitä ikinä ennen on kirjoitettu. Yöllä otimme luvan kanssa ne yhdet ykkösoluet ja siirryimme suihkun kautta nukkumaan... Majapaikkana meillä oli aivan keskustassa sijainnut kolmio. Siis huoneisto keittiöllä, telkkarilla ja parvekkeella. Mukavaa vaihtelua orastavalle hotellikuolemalle.
Palvelu ja asioiden luistaminen oli Vaasan Waildissa kohdallaan. Tähän voisi vaikka tottua. Ja on totuttukin jo.
Ei rapulaa. Ei mitään. Jeez!!! Tässä on jotain tolkkua. Kotomatkalla saimme tuta kummallisen reaktion, kun ikkunalla aurinkoa löhöillyt kaljapullo poksahti auki. Kasteli kuskin naaman sekä kolmen metrin päässä kuikuilleiden takaraivot. Kummallista. Ohessa kuva ilmiöstä... Kaljat olivat senverran lämpöisiä että niitä ei kukaan halunnut juodakseen.
11.3.2005 - Mietteitä
Ikinä ei aikataulu pidä.
Juuri ikinä ei olla ajoissa missään. Joka kerta sama asia, vituttaa meitä kaikkia. Odottavan aika vaan on pitkä. Sellaiset ihmiset eivät muuten tiedä odottamisesta mitään, joita aina odotetaan. Minuutti, vartti, tunti. Tuskaa. Vähättelyn arvoinen asia tietämättömälle. Olisi kiva jos näistä asioista ei tarvitsisi aina ruikuttaa ja paasata. Voisikohan asialle tehdä jotain?
Ei varmaan. Kun ei ole ongelmaakaan.
12.3.2005 - Turku
Galax
Saavuimme Turkuun vajaan tunnin suunniteltua myöhässä. Kiertelemme, kaartelemme kuin kissa pissaansa Galaxin roudausaukkoa. Bussi pitää saada mahdollisimman lähelle, oikea kylki kohden roudattavaa suuntaa. Roudaus tapahtuu illan humppa-artistin bändin kanssa samaan aikaan. Sovussa me ovesta pääsemme ja mahdumme. Vaikka bussi pitikin jättää porttikongille asti, meidän on suhteellisen helppo rullailla lavan viereen. On nääs samassa tasossa, toisin kuin ruotsinlaivaa kakkoskerroksessa muistuttava tanssiravintola jossa humppayhtye soittaa, ja soittaa, ja soittaa, ja soittaa, soittaa, soittaa, soittaa ja soittaa. Ainaskin ziljoona zettiä.
Meille yleensä kannetaan takahuoneeseen kori kaljaa. Tavaksi on muodostunut, että siitä sitten rohmutaan kasseihimme osuudeksemme lasketut määrät. Etteivät kaljat katoa tekniikan suihin salamyhkäisesti. Huomattu on myös se, että Pikku-Juha ensimmäisten joukossa pikku kätösineen niitä rohmuaa. Pikku-Juha perkele. Kaljanjaon jälkeen on aikaa tehdä tsekkiä ja hoidella ruokailut pois alta. Ruokailimme yläkerran keularavintolassa. Syöksyimme Boomannin kanssa livohkaan saatuamme yliannoksen humppamusiikkia ruokailun ohessa. Hyvä että syötyä sai. Suhteutetulla laskutavalla mitattuna kaikki aktiviteetti oli ohi kymmeneen mennessä. Joten luppoaikaa jäi järjettömästi. Silloin on hyvä juoda jemmatut kaljat. Etteivät ne vaan lämpene juomakelvottomiksi.
Kello puoli yksi, valot himmenevät, tunnelma tiivistyy ja ihmiset pakkautuvat lavan eteen. Kohta tapahtuu... Vaan ei tapahtunut. Odottelimme introa alkavaksi piinalliset minuutit takahuoneessa. No, eihän ne olleet minuutteja vaan sekunteja. No joo... päätteet saatiin viimein päälle ja intro pärähti soimaan. Tekniikalle oli sattunut niinsanottu informaatiokatko. Ostakaa pojat sellaiset radiopuhelimet, tiedättehän. Se olisi pro. Tanssilattia oli valmiiksi täynnä. Soitimme vimmatusti, meitä tuijotettiin. Teimme vielä pöllömpiä temppuja ja tuijotus vain lisääntyi. Yli-innokas deejii sotki encoresuunnitelmamme. Mutta hyvä ehkä niin, väsyneitä oltiin. Jotenkin jäi sellainen kalvamaan fiilis että Galaxin yleisö ei ollut helpoimmasta päästä. Voitto saavutettiin näennäisesti helpolla ensimmäisen kappaleen aikana. Mutta, mutta, jotenkin se viimeinen "vapautuminen" jäi toteutumatta... ääh, tiedättehän?
Artisti oli selvinpäin. Kuski kun oli. Luettelen nyt illan aikana kuulemamme spiikkivariaatiot suositummuusjärjestyksessä: "kiitos", "rakkaat ystävät", "seuraava kappale on"... ja, siinä ne sitten olivatkin. En itse silti ole paljon parempi, soitin jo toisen keikkani solmituilla bassonkielillä. Ugandasta kun ei saa settiä ostettua. Hyvä Uganda. Pitää tilata jostain. Raskas keikka ja yöllinen roudaus sen päälle, ei varmaan herätä kateutta kenessäkään? Kotona uni kutsui vähän kuuden jälkeen aamulla.
Kiitos taas meitä kannustaneille, tilaisuuden järjestäjälle ja meidän tekniikan pojille. Sekä tietysti tilaisuuden meille antaneille. Kiitos. Mainittakoon myös, että vieraanamme oli edesmennyt tohtorikitaristi, Kaitsu nimeltään. Hänkään ei meitä tuominnut. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa, kaksi vuottahan siitä nyt oli? Viimeisestä?
14.3.2005 - Mietteitä
Kaksi yötä vielä...
...sitten lähdetään jurnuttamaan. Tulevalla reissulla on pakko käydä ainakin laskemassa vähän mäkeä, maksaa mitä maksaa. Toivottavasti tilaajamme ovat varautuneet järjestämällä meille hissikortteja ja moottorikelkkasafareita ja, ja, poroajelua ja, ja...
Että reportaashia sheuraa shitten mjyöhemmin.
17.3.2005 - Ylläs
Hotelli Ylläs Saaga
Ei ollu paras käynnistys reissulle, kun päätimme heti lähtöiltana ottaa alkajaisiksi kännit. Iltayhdeksältä aloitettiin ja aamyöllä lopetettiin. Tosi hauskaa, 7-8 kännistä äijää sättää hävyttömiä puhellen. Saishan sen univelan aikaiseksi pelkästään valvomallakin. Mutta, kännääminen on kivaa, tiedättehän? Loppureissu kärsittiin väsymyksestä ja ärtymyksestä eli joo-o. Professionaalit reissussa jälleen.
Reissussa podettiin krapulaa, ensin herättyämme noin Oulussa. Pelattiin futista ja katsottiin leffa. The Machinist ei ainakaan minuun uponnut. Kuolettavan tylsä kuva. Otimme oluet napapiirille, kuten on aina tapana ollut.
Saavuimme Ylläksen jylhiin maisemiin puoliltapäivin. Kamat sisään, huoneet haltuun ja mäkeen. Vuokraamosta saimme välineet ilmaiseksi, hissilipuista piti maksaa. Muutama sladittelu lasten seassa pahennusta herättäen ja idiootti on valmis tositoimiin. Hissiin vaan!
En ole kyllä koskaan ennen nähnyt, että mäenlaskia kaatuu taaksepäin ja pyörähtää horisontaaliakselinsa ympäri, suksilta suksille. Pikku-Juha näin teki, ja vielä todistetusti. Mää yritin sanoa hälle useasti, ettei nyt ehkä kannattaisi tulla meidän perässä tuonne ylös ennenkuin homma luistaa. Höpösis, hissiin vaan. Suomen pisin rinne ja Pikku-Juha teki samointein kaatumisennätyksen. Lopetimme kaatojen laskemisen jossain 178:n kohdalla ja herpaannuimme nauramaan. Se oli jo niin koomista. Meistäkin rinne tuntui pitkältä, miten sitten hänestä? Hän ei ollut laskenut aiemmin, luovutamme vielä joskus hänelle tohtoreiden "Hullu Valomies" -palkinnon. Mäenlaskun jälkeen syömään fantastista ruokaa. Ehdittiin siinä käydä vähän porammeissakin ennen keikkaa.
Lieneekö johtunut siitä että oli torstai, ihmisiä ei paikalla näkynyt. No oli siellä muutama, vissiin kuriositeetin vuoksi. Parempi suksee ensikerralla. Eräs henkilö yritti meitä kovasti Himosfestivaaleille buukata. Katotaan sano, katotaan ;)
Niin, ja tuttumme Ugandasta, Turkin Juha, oli meitä katsastamassa. Hää on Ylläksellä töissä. Mitään jatkoja ei ollut. Ei jaksanut.
Ps. Tämän reissun kuvat tulevat olemaan syystä ns. ulkomusiikillisia.
18.3.2005 - Ruka
Zone
Ei ollu rapulaa, normaali väsy vain. Nautimme aamiaisen ja purimme kikkarat pois. Lähtömme viivästyi noin tunnilla kun joku tavarantoimittaja sumputti bussimme hotellin rampille. Viimein pääsimme kohti Rovaniemeä ja sen ohi kohti Rukaa. Matkalla katsomme elokuvan The Saw. Se on ihan ok.
Heti kun laskeuduimme baarin eteen, joku kotimaisesta MM-ryhmästä kävi toteamassa heidän nukkuvan yläpuolellamme ja pyysivät soittamaan hiljaisesti. Yrittävät nääs valmistautua huomiseen kilpailuun. Hyvin lähtee keikka Rukalla rullaamaan, jee, jee... Niin, meillä oli vain kuusinkertaiset kamat lavan kokoon nähden. Pientä misinformaatiota juu. Kaikki saatiin mahtumaan paria liikkuvaa valoa myöten. Jopa Ampeggi mahtui. Aina ne pojat siitä jaksavat tosin ruikuttaa. Ruikuti, ruikuti. Painava, iso ja ruikutiruikuti. Onko se nyt pakko raahata? -No on, vittusaatana.
Majapaikkamme sijaitsi mömmömjoukkueen majoittumisen takia taipaleen takana, eikä Zonen yläkerrassa, kuten yleensä on tapana. Majapaikkana toimi pitkä, hmm... siitä tuli ihan mieleen joku leirikeskus, pitkine käytävineen, lukemattomine ovineen ja takkahuoneineen. Yhteiskeittiökin löytyi. Zompailimme parin päivän aikana eestaas sekä kävellen, hiihtäen, taksilla että keikkabussilla. Heh, kerran olimme menossa jopa paikallisliikenteellä sinne, kun linkkari kääntyi Kuusamoon, vedimme hätäkahvasta ja jäimme kampsuinemme penkalle taksia soittamaan.
Keikalla nähtiin mm. valomies nukkumassa Jumpin aikana. Oikeasti. Käkätettiin niin ettei soitosta meinannut tulla mitään. No, se hänelle suotakoon, hän ei ollut töissä. Vapaaehtoishommaa teki. Tietty joskus tulee väkisinkin mieleen... voi siitä joskus olla haittaakin, kun oikein huonosti hommansa hoitaa. Mitäköhän se Booman muuten teki Rukalla? Ei aavistustakaan. Siis en muista, oli vapaalla kai kanssa? Keikalla nähtiin myös sellainen ihme että tämä maankuulu Pablo ("...reissumiestä vaisto vie..."), tuli lavalle soittamaan komppipeltiä perkussionistin roolissa. Vapaalla olleen keikkaraakin perkussionsoitto ei muistuttanut perfektionismiä.
Tarjoilu pelasi Zonen puolesta 10+. Yöllä kävimme vielä katsastamassa toisen kuppilan, Pisteen. Pisteessä on kova meininki (-no ei!) ja kalja kallista. Keikalla siellä oli ollut samana iltana Hanna Pakarinen. Harvinaisen tylsän patsastelun jälkeen siirryimme majapaikkaan.
19.3.2005 - Ruka
Zone
Heräilemme ennen kahtatoista ja on kauhea nälkä. Syömme kaiken mikä irti lähtee. Lastulevyseinä on näkkileipää ja lumi voita.
Viimein pääsemme siirtymään suksienvuokraukseen Rinteeseen uskaltautuvat tänäänkin, Booman, Juini, Rampe ja minä. Pikku-Juha jää järkisyistä pois, on vissiin maistellut mallasta. Juini säästi kuluissa, eikä ostanut rinnelippujojoa. Menimme tuolihissiin kuin konkarit konsanaan, suihkauttelimme rinteitä sujuvasti, tätä on vapaus, tätä on puuterilumi, aaaaah. Ainoastaan Mömmömrinteen takana noussut mustarinne pelotti. Taisi kyllä hidastaa vain minun menoani, muut kyllä osasivat. Jos katsoi kisoja oikein tarkkaan, saattoi nähdä ylärinteessä konttaavan basistin. Tuntien päästä Juini hävitti lippunsa mäjessä, joten laskettelunsa loppui hieman muita aiemmin. On saanut siitä karvaasti kuulla myöhemmin. Laskettelun riemun tauottua, söimme järjettömän hyvää lohisoppaa Zonen padasta. Vaikuttaahan se tietty ruokahaluun, kun on viettänyt tunteja rinteessä. Pikku-Juha leipoikin lauantaina meille pullaa yhteiskeittiössä sovinnon tekemiseksi. Eli Rinteestä ruokailun kautta vastaleivotun pullan ääreen! Jos tähän saisi sellaisen :thumbs up: -merkin, laittaisin. Hei, saahan tähän... Laitetaan tuohon kappaleiden väliin vaikka kolme samantien:
Lepotauko majapaikassa. Torkutaan ja pelataan bilistä. Luetaan vanhoja lehtiä. Tai no, yritän nukkua, mutta Pikku-Juhan puheripuli tunkee läpi syvälle paisutetun earin. Aikansa kierittyäni, nousen ja mainitsen hänelle asiasta, "joskus on hyvä osata myös olla hiljaa"... Hän loukkaantuu asiasta. On syytäkin.
Ilta tulee ja keikka rullaa kuten ennenkin. Tietämättömille valotettakoon että hyvin rullaa...
Yöllä, olemme odottelemassa taksia kun artisti toteaa "oon ihan jäässä, pitää hakea paita takahuoneesta"... Noo, artisti lähtee hakemaan paitaa sisältä. Tulee kohta tyhjin käsin takaisin. Kysymme, "no, missäs se paita on"... "Ei mul oo kylmä", artisti vastaa... "Jaa-jaa, äsken kyllä sanoit että että sulla on kylmä"... "Enkä sanonut", artisti väittää, ja kiukustuu "sä olet saatana ihan samanlainen kuin meidän mutsi"... Nauramme ja asia hiipuu hetkeksi. Rampe käy tässä välissä hakemassa artistin paidan takahuoneesta, "tos on paitas...", Rampe ojentaa. "Ei mul oo kylmä", artisti jäkättää... "Enkä sanonut että mulla on kylmä, vaan, sanoin että MULLE ON TULOSSA KOHTA KYLMä"... miten niin tulossa? Juurihan sä sanoit, että "hitto kun on kylmä..." Artisti huutaa silmät raivosta palloina "ENKä SANONUT, vaan sanoin että MULLE ON TULOSSA KOHTA KYLMä, MUL-LE ON KOH-TA TU-LOS-SA KYL-Mä!!!" Nauramme tietysti vedet silmissä ja artisti kokee olevansa yhä vain oikeassa. Vittu mikä jääräpää! Selviämme asiasta ilman käsirysyä ja taksin saavuttua astumme sisään. Huhhuh.
Taksikuski kysyy "sopiiko hänen ottaa muutama muu asiakas, kun mahtuu ja on samaan suuntaan menossa". Tottahan se meille sopii... Asiakkaat tulevat umpikännissä meidän kiusaksemme (olemme osittain selvinpäin) ja suhari lähtee täysin eri suuntaan. Jättää toiset erään talon pihaan ja alamme hermoilla. Juini mutisee kovalla äänellä että "ei se nyt ihan samassa suunnassa ollut", "tunti aikaa käydä suihkussa ja pakata tavarat ennen 12 tunnin kotimatkaa, mikäs tässä kännikuskina..." Taksin vauhti kiihtyy ja päästyämme perille suhari pyytää meiltä neljää euroa. Se olikin ainoa tapa välttää turpakeikka.
Pakkaamme henkilökohtaiset kamat, suihkuttelemme ja lähdemme kohti sulkeutuvaa Zonea, jossa tekniikka on purkanut jo lähes kaikki kamat. Kikkarat autoon, kiitokset ja kotioppäin. Nukumme lyhyet yöunet bussin rullatessa Kuusamosta Kalajoelle. Kotona olimme noin iltakuudelta.
Freestylen mömmömjoukkue jää ilman mitalia, se on esittämämme hevidiskon vika.
26.3.2005 - Varkaus
Hotelli Oscar (+Lamourettes)
... To Be ConTinued ...
27.3.2005 - Kuopio
Puijonsarvi Night (+Lamourettes)
... To Be ConTinued ...
29.3.2005 - Mietteitä
Tästäkö se alkaa?
Kossua vissypulloihin, appelsiineihin imeytettyä eliksiiriä? Kaappikaljoittelua ja Mynthoninsyöntiä?
Sovimme nimittäin yhteisesti lopettavamme kaljoittelun keikan aikana sekä ennen keikkaa. Uhkasakkoa tai sanktiota ei toistaiseksi aseteta. Kyseessä olkoon miehinen kunnia. Keikan jälkeen on sitten ihan sama mihin kukakin ja missäkin kunnossa ryömii.
Miksikö? No siksi. Tehkää keikkaa niin tajuatte.
2.4.2005 - Hanko
Gröna Kajen
Noin viisi minuuttia laskeutumisen jälkeen artisti kävelee salissa vastaan kaljatuoppi kädessään. "Mitä? Onko me muka sovittu niin, ettei enää saa ottaa kaljaa?" -Niinpä.
Emme voi kuvitella saavamme missään muualla lämpimämpää vastaanottoa kuin Grönanissa. Meistä on melkein tullut jo halituttuja. Bussi veivattiin kapeasta portista takapihalle ja kannettiin kamat sisään. Tsekattiin ja mentiin syömään pizzaa. Juotiin kahvetta odotellessa keikkaa.
Soitimme keikan rutiinilla ja juhlistimme mielissämme jo ties monetta keikkaamme Hangossa. Juhlimisen arvoista on tietty se että legendaarinen Grönan on taas avattu.
Peterin kanssa turisimme aamusta mukavia, meistä on tullut vuosien varrella Peterin silmissä ammattilaisia. Roudasimme todella hitaasti. Tai miten se oli? Ei ollut yhtään ketään ajokuntoista. Siksi meillä kesti.
9.5.2005 - Tuuri
Yritystilaisuus
Kyllä, näimme sen. Hevosenkengän nimittäin, kun bussimme lipui keikkapaikalle.
Tarjoilu oli ylitsevuotavan runsasta. Yövyimme jossain mökissä keskellä ei mitään. Tunnelma oli katossa, kun aamupalan jälkeen Simpanssi-Simo meni jalallaan läpi maan.
20.5.2005 - Jyväskylä
Fever
... To Be ConTinued ...
4.6.2005 - Uusikaupunki
Hot Rock Cafe
Keikka kotokaupungissa on aina piristävä. Roudailu on simppeliä, perse ei puudu, eikä tarvitse raahata kauheeta kostyymikassia.
Mitäs keikasta? Popula tanssii ja nytkyttää päätänsä eestaas tahdissamme. Mukavaa... Mmmmm...
Kotokaupungin keikkojen jälkeen on mukava verestellä silmiä jatkoilla, kiehutella kieltä kuplivan kanssa, soitella aamuyöstä kavereille, nukuksää vai?
11.6.2005 - Rauma
Yritystilaisuus (+ Jore Marjaranta)
Raumalla, Pursikasinolla, tarkemmin paikannettuna, sen vieressä sijaitsevalla Merskan tanssipaviljongissa raikasivat illan aikana Jore Marjarannan itsensä esittämänä säveltämänsä tunnetuhkot kappaleet. Joren soiton kaikottua yhtyeemme viihdytti kevyesti humaltuvaa juhlakarjaa, jota paikalle oli pakotettu kuutisensataa päätä. Raudat kolisivat lattiaan, helmat heiluivat, kuultiin myös pyssyillä ammutun ilmaan. Kaiken tämän jälkeen syötiin puhvelia ja heiteltiin sombreroja jälkiruuaksi.
Kivaa oli, oisitpa saanut olla mukana.
20.6.2005 - Mietteitä
Siivousapua?
Joku voisi tosiaan bussimme sisustan siivota. Eihän sieltä enää löydä sinne viemiään tavaroita! Ihan tavallinen perustavanlaatuinen roskien ulosvienti sekä imurointi, kiitos. Tasojen pyyhkiminen kostealla rätillä on plussaa ja jos rätissä on vaikka extrana pesuainetta, olemme ikuisessa kiitollisuudenvelassa.
Ps. Jos siellä on jotain tyhjiä limsapulloja, ne voisi viedä kauppaan.
22.6.2005 - Mietteitä
Ehdottomasta juopottelusäännöstä...
Lähes kaikki ehdottoman kiellon aikana ovat nyt kokeilleet kaljoittelua, eikä se ole kuin ihan hiukan jännempää kuin normaalisti. Niinkuin kaikki kielletty on. Mutta, juopottelua EI siis virallisesti SALLITA edelleenkään :)
25.6.2005 - Rauma
Raumanmeren Juhannus 2005
Lähtö tapahtui "melkein aikataulussa"... Poimimme Boomannin ja urkurikanttorin matkanvarrella kaupunkialueella sijainneelta pysäkiltä kyytiin. Saapuminen juhlille oli kivuton, ei torstaina vellonutta ruuhkaa tms. Parkkeeraus passikopin taakse... Pääsemme ajamaan bauttiarallaa 100 metriä kunnes meidät pysäytetään passintarkastukseen. Täti sanoo, että rannekkeen pitää myös olla paikoillaan, ilman ei eteenpäin pääse. Muilla on ranneke mutta artistilla ei, vissiin ei. Alkaa vielä väittelemään tädin kanssa, josko vaikka tämä päästäisi meidät menemään, heilutellessaan ranneketta sormiensa välissä. Täti ei päästä, rannekkeen pitää olla kädessä liimattuna. Viimein jääräkin taipuu ja pääsemme sittenkin keikalle. Huh.
Järjestysmies hakkasi mellakka-aitaa paikoilleen, kil-kil-kil, ja ihan sattumalta eri taimissa mitä biisimme meni. Oli siinä keskittymistä.
RMJ:n bäkkäri on legendaarinen, mikään jumalainen se ei tietysti meille kokeneille ketuille ole... Tietämättömille ja uteliaille voitaneen raottaa mystisyyden verhoa... Siellä on kokki sekä ylitsevuotavasti ruokaa, siellä on baari, josta syystä siellä on myös kalja- ja sidukkahanat. Siellä on sohvia ja tuoleja, siellä on rauhaa, siellä on julkkiksia, ja, siellä on kaikki ilmaista... Tuli vissiin muutama valokuvakin siellä otettua, pitää harkita voiko niitä tässä julkaista. Ei voi, se oli äkkiä päätetty. Kiitos yhteistyökumppaneille luottamuksesta. Täytimme lupaukset sekä olimme luottamuksen arvoisia. Jep, jep, muutama mielenkiitoinen kontakti tuli bäkkärillä solmittua. Tulevat viikot näyttävät, johtavatko ne mihinkään. Will sii, niinkuin tsikakossa sanotaan.
Seuraavaa juhannusta odotellessa... Nimittäin, mulla on vähän sellainen olo, että, tuota... Juu...
1.7.2005 - Leppävirta
Tulenliekki (+Hanna Pakarinen)
Kävelimme keikkapaikkaan sisälle ja nurkassa näytti häärivän sama miksaaja mitä Jorella pari viikkoa aiemmin. Pari askelta ja meitä tervehti kiipparisti samaiselta Joren keikalta... "Meillä on vaan näitä muttereita..."... Tarkoittaen tietysti, että paviljonki Raumalla oli mutterinmuotoinen, samalla lailla kuin Tulenliekkikin. Sattuipa vielä kaupanpäälle niin oudosti, että kävellessämme keikkapaikkaa ristiinrastiin vastaamme käveli Nightwish-kitaristi Emppu. Että on sattumaa. Että keskellä, ei mitään, tapaamme pari viikkoa sitten tapaamamme kiipparistin, miksaajan ja vielä Raumalaisen. Ja vielä että Night... ääh. Nyt kaljalle.
Takahuoneessa oli ziljardi hyttystä. Karkoittavat pamanderit ja lavalle. Aavistuksen outo keikka. Yleisönä alle 15-vuotiaita, joita kiinnosti ainoastaan "se Hanna", sekä tohtoribasistin Hanna-passo. Passosta otettiin valokuvia niin maan perkeleesti kamerakännyillä soittaessamme. Me tosin millään kännyköillä soittaneet, kuten äskeisestä voisi tyhmempi viisastella... Hassua oli se, että ne joita tarjokkeemme, sulosointumme, olisi kiinnostanut, olivat aidatut tilan kauimmaiseen takanurkkaan. Se oli ainoa paikka missä olutta sai samalla nauttia. Höh-höh. Siellä ne tanssivat kilometrin päässä. Omamme loputtua, tuijotimme aikamme Pakarisen keikkaa, ja siirryimme autolle päin.
Pienimuotoiset jatkot bussissa Raumalaislähtöisen runpalin Hanskin sekä passonsoiton suamenmestarin, Lauri Porran kanssa. Btw, he kaksistaan muodostavat Scratchin taustabändin. Jutusteltiinn, kunnes he lähtivät bussinsa kyydissä kohti seuraavaa kohdetta noin aamuneljältä (Porra soittaa nykyisellään Stratovariuksessa passoa -toim.huom.).
Keikkajärjestäjän sählayksen vuoksi tämä keikka piti olla, sitten ei pitänyt ja sitten taas oli, ja sitten ei pitänyt ja sitten olikin... Hänellä oli varmasti pieni asennevamma meitä kohtaan jo valmiiksi kun uhkasi tyhjentää takahuoneen jääkaapin. Suuttui kun emme meinanneet antaa vuokrapeeaatamme ilmaiseksi taustamusiikin soittoon. Ihme? Otti nokkiinsa kun Wellu keikan jälkeen laski maksuksi saamansa rahat... "eksä luota minuun vai?". Ainahan ne rahat lasketaan, perkele. Joissain kulttuureissa jopa loukkaannutaan, jos rahoja ei lasketa. Nyt minä ymmärrän miksi takahuoneeseen oli päästetty ziljardi hyttystä...
2.7.2005 - Kauhava
Kantri
Tätä pidettiin etukäteen sellaisena ohjelmatoimiston "armotuplauskeikkana", jolla lievennetään tuota eilistä ajomatkaa. Yleensä "tuplaus" on edes siellä päin, tai reitin varrella missä tuplattava keikkakin. Maantiedossa taisi olla seiska yläasteella, mutta ei Kauhava ihan reitin varrella mielestäni ole?
No, saavuimme paikalle suhteellisen myöhään. Kamat pystyyn ja siirryimme tärisemään huoneisiin ennen keikkaa. Kas, hyvinhän sitä yleisöä sitten loppupeleissä paikalla oli.
Emme jaksaneet pysähtyä kotomatkalla managerin konttoorille kaffeelle, vaikka siitä ohi ajoimmekin. Tälläkertaa kotiinpääsy on pop. Mitä pikemmin sen parempi.
26.7.2005 - Rauma
Harjoitusjäähalli (+Yö & Happoradio)
Kauhea tressi taas päällä. Lähdemme aivan liian myöhään liikkeelle. Tajuamme ettei tällä aikataululla tehdä mitään tsekkejä. Onneks Simbans lupaa hoitaa homman linjatasolla. Muutamat kikkarat autosta ulos. Sitten kuikuilemaan bäkkäriä. Ovessa lukee Happoradio/Dr.Doctor. Siinä ovessa missä lukee Yö, ei ole asiaa. Huoneeseen on toimitettu korikaupalla olutta meitä odottamaan, sekä muutama pullo sitä, josta tulee huono olo. Jaloviinaa nimittäin.
Keikka alkaa, meitä tuijotetaan. Kolmas biisi ja homma on hanskassa. Tanssilattia täyttyy ja keskitymme sen jälkeen viihdyttämään niin hyvin kuin osaamme. Kävinhän minä tosin keikan jälkeen siellä Yön kopissa kuikuilemassa suihkun perään ja näin Yön Ollin kalsarit jalassa! Oletko sinä nähnyt? Miinäää ooleen paareempiii, lällälläääää...
Yöllä särräämme HR:n poikatten kanssa Rauman yöelämässä ja kaappaamme haltuumme pöytäryhmän Studiosta. Vain kaksi on joukosta poissa. Artisti sekä Krisse päättivät häipyä aiemmin Ugandaan. Ainahan ne, welliperseet.
Taksilla kotio. Krapula...
29.7.2005 - Kauttua
Kauttuanhovi (rekkalava)
... To Be ConTinued ...
30.7.2005 - Imatra
Night Club Bulls
Koska ajoimme (tarkoittaa, artisti ajoi) yätämyäten Kauttualta kohti Imatraa heräilimme puoliltapäivin punkistamme Utissa. Jossain ABC:n pihalla sitä nökötettiin. Nykyaikainen huoltoasemahan on kuin hotellin aamiaisravintola. Löytyy hammastahnat ja suihkeet. Pyyhkeet ja peilit. Löytyy pytyt ja pideet. Pideellähän voi pestä vaikka kakan pois pepusta. Nimimerkillä, "kokemusta löytyy".
Wellu oli TAAS tuhlaillut edellispäivänä firman rahoja jonnekkin saatanan ovihälyttimeen. Olihan siitä hiukan hupia, kun sitä sitten viriteltiin ja modifioitiin mitä kummallisimpiin paikkoihin. Jääkaapin ovessa se oli hyvä yhden kerran, silloin kun Simo kaappiin kurkkasi. Rampe sai siitä piipityksestä jo aamupäivällä tarpeekseen ja hän heittikin sillä uuden epävirallisen ennätyksen, 72,83. Njoo, olis sen rahan voinut turhempaankin sijoittaa. Esmes naulakoihin, joihin luupää kielloista huolimatta tuhlasi muutaman rovon. Ei siinä mitään, mutta kun ne on väärän värisetkin. "Ne voi vaikka maalata" oli viaton kommentti... Sen kun näkis. Naulakot maalattuina ja asennettuina seuraavaan reissuun mennessä? Tuskin. Nooh, pitänee ottaa firman Mastercard pois luupäältä. Vitutus laskee kylmällä, onneksi pehmis on sitä, ja hyvää.
Pystyttelimme kikkarat pubin puolelle nurkkaan. Hiukan on vaikeuksia saada kamoja mahtumaan, meikäläisen jääräpäisellä päättäväisyydellä alkaa viimein tapahtua. Pystytyksessä meni kaikkiaan varmaan joku nelisen tuntia. Kävimmehän välillä pizzalla ja pissalla. Hee, käännät vaan zetat peilikuvaksi, niin niistä tulee ässiä. Woo-hoo. Ja sitten takaisin aiheeseen... Matkasimme majapaikkaamme, joka ei ollut kävelymatkan päässä. Taksilla rokkaamaan ja takaisin siis. Lähdimme ennen kymmentä katsomaan juoksutusnäytöstä. Kyllä kannatti. Sibeliuksen musiikki ja Ekkun (who?) suunnittelema valoshow yhdistettynä valtaviin vesimassoihin teki vaikutuksen meihin. Keikkapaikalla oli ihan mukavasti ihmisiä, tosin meillä ei ollut kiire keikalle. Jääkaapissa riitti virvoketta ja niitä (limonaadeja) nautiskelimme.
Keikka vedetään rutiinilla eikä mitään ongelmia ole. Pikku-Juhalla on uudet "blinderit". Hän on ihan hekumassaan ja vilkuttelee niitä. Mulla on taas menossa sellainen kausi, jossa kusihätä iskee aina kesken settiä, vähän puolenvälin jälkeen. Johtunee limonaadista tai kahvista. Yhtä helvettiä se on kuitenkin soitella ja esiintyä rakko turvonneena. Soitto sujuu, hymyileminen on vaikeaa mutta hyppiminen tökkii. Keikan jälkeen hihaamme tarttui Ilosaarirockin järjestävissä elimissä ollut henkilö. Pyysi yhteystietojamme ja lupasi yrittää buukata meidät ensi vuodelle. Ans kattoo miten käy. Hyvin tietty! ...Yleensähän nämä henkilöt käyvät vaan pönkittämässä egoaan. Ilmoittamassa, että ovat siinä ja siinä tehtävässä. Ja oikeasti keräävät roskia ;) No ei silti, kyllä me festarikeikat kotiin hoidamme. Viime talvena lupaillusta Himos-festivaalistakaan ei lopulta kuulunut mitään, RMJ sentään tärppäsi. Well, missäköhän lienee se suurlähettiläs, joka meitä talvella Puolaan buukkasi? Tyhjennämme aina bäkkärin kaapin kaikesta. Meillä ei ole tapana jättää muruakaan takahuoneeseen. No, koska Imatran keskusta on pelkkä koski, päätimme siirtyä samointein majapaikkaan. Söimme keittiössä huoltoasemalta noukkimamme yöpalan ja painuimme nukkumaan. Jatkoimme syömistä samassa keittiössä herättyämme. Väsytti niin saatanasti. Kamojen purkamisessa emme pitäneet mitään kiirettä. Nyt ei jaksa.
Viimein valumme kotia kohti. Nielemme kilometrejä. Matka taittuu. Tästä voisi kirjoittaa vaikka laulun. Ja on varmasti joku jo kirjoittanutkin. Minäkin.
5.8.2005 - Mietteitä
Loma, päiväkirja ja pubikiertue?
Bändin kolmas loma tänä vuonna alkaa nyt, ja kestää elokuun.
Pitäs tämä päiväkirjakin saada kirjoitettua...
Millaista se oli silloin kun tohtorit soittonsa aloittivat? Ahdasta ja savuista, ahdistavaa. Kanuunaa, keskiolutta ja kuristavaa. Polvet suussa Mersun etupenkillä, torsoina takakontissa... Nyt meitä voi syksyn mittaan nähdä riisuttuna versiona, piskuisissa pubeissa ympärs suomea. Intiimiä tunnelmaa, jossa piukkapipoisuus on jätetty ylimääräisen tavaran myötä kotio. Muutamia keikkoja syksyllä pienissä paikoissa, "Al'Combo", eli kitarakombot kainaloihin, savukoneet varastolle. Siksi ettei "totuus unohdu" ja onhan se hauskaa, soittaminen.
Perskeles.
23.8.2005 - Mietteitä
Me? Täh? Lehdessä? Mitäh?
Olemme iloksemme saaneet huomata... Meidän soittomme herättää tunteita siinä määrin, että pitää oikein lehteen kirjoitella. Lehti joka jutut julkaisi, on Raumalla päin ilmestyvä Uusirauma. Lehtensä läytyy myäs verkosta.
No mikäs siinä sitten, ihan vapaasti. Enemmän siitä on hyötyä kuin haittaa. Kiitos Teille "Maarit Rasi" (UR 3.8.), "Paljon musiikkia kuunteleva" (UR 10.8./17.8.) sekä "Nelikymppinen" (UR 13.8.). Ilman Teitä, me emme olisi mitään. Ilman Teitä, meistä ei kirjoitettaisi. Kiitos. Olemme Teille oluet velkaa.
Juttujen innoittamana keksin yhtyeellemme muutaman mukavan sloganin: a) hevidiskoa suontaan enklannilla..., b) meidän keikoilla ei vääristä äänistä veloiteta erikseen..., ja c) sinneppäinsoittoa suurinpiirtein... Heh-heh. Heko-heko... Keksikää lisää...
Ohessa jutut julkaistuna myös meidän sivuillamme, ilman asianomaisten lupaa tietty... Ta-vat-kaa, hy-myil-kää, sa-mal-la kun vi-hel-lät-te Han-na E-ko-lan "vie-lä-kö on vil-li-he-vo-si-a"...
-Helppoa kun perkele :)
UR/Viihde - 03.08.2005 - Dr.Doctor haluaa yleisön bailaamaan
Tiistaina Rauman harjoitusjäähallilla esiintyneen uusikaupunkilaisen Dr.Doctorin alkukeikka sai hetkeksi pelkäämään, joutuuko armoton showryhmä vetämään settinsä tyhjälle tanssilattialle. Pitsimissien jälkeen lavalle noussut yhtye todisti jakkupukukansalle kuitenkin jo muutaman biisin jälkeen, että täältä jytisee. Dr.Doctor sai täditkin tanssaamaan. Dr.Doctor näytti sen, mitä hyvältä bilebändiltä vaaditaan. Päydissä istuneet kutsuvieraatkin lämpenivät pala palalta Tohtoreiden reseptille, joka koostui takuuvarmoista hiteistä ja rokkaavista klassikoista. Viimeistään Van Halenin Jump sai kitaristin lisäksi osan yleisästäkin repäisemään legendaarisen hypyn ilmaan.
Dr.Doctor ei villinnyt yleisää ensimmäistä kertaa. Bändi syntyi telakalla olevan Viides vuodenaika-yhtyeen jälkijunassa 2000-luvun alkuvuosina. Niin omia biisejä kuin covereitakin soittaneen Viidennen vuodenajan tilalle syntyi uusi showbändi, koska tilausta sen kaltaiselle yhtyeelle oli enemmän. -Covermusa menee läpi helpommin. Viidennellä vuodenajalla oli vähän samanlaista musiikkia kuin Maija Vilkkumaalla, mutta siihen aikaan sille ei ollut tilausta. Kun Maija Vilkkumaa toi sen esille, se on alkanut kelvata. Silloin sen aika ei ollut vielä, laulaja Wellu muistelee. Laulaja Wellun lisäksi Dr.Doctorissa soittaa Kikkeliksi ristitty kitaristi, urkuri Juini, basisti Alp ja rumpali Rampe.
Raumalla Dr.Doctor sai lopulta sen mitä oli tullut hakemaankin, väen bailaamaan. Myäs iso lava oli bändin mieleen. -Isommissa paikoissa saa olla rauhassa, sillä yleisä ei pääse lavalle. -Hyvin onnistuneita keikkoja on paljon, vaikka nykyään keikoissa on enemmän rutiinia. Jotkut ylistivät meidän Raumanmeren juhannuskeikkaa historian parhaana.
Ja mikäpä muukaan vannoutuneiden rokkiäijien yhteyteen kuuluisi kuin kauniit naiset. Viime aikoina bändin kanssa yhteisillä keikoilla on voinut nähdä myäs Lamourettes-tanssiryhmän. -Ainakin yleisä on tähän asti tykännyt. Kyllä sen huomaa että nuoret kollit ne pakkaavat eturiviin, Wellu sanoo. Kurinalaiset tanssitytät eivät kuulemma juo tippakaan ennen keikkaa, mutta kuinka on bändin laita? Kiskotaanko takahuoneessa Koskenkorvaa. -Kantapään kautta on tullut opittua, ettei viina sovi keikalle. Mulla on tapana tehdä niin, että juon yhden pullon olutta ennen keikkaa ja keikan jälkeen, muuten ei jaksa. Ensinnäkin ääni ei kestä, jos ei nuku ja toiseksi ei pysty ajamaan, yhtyeen keikkakuski Wellu selittää.
Keikkabussi on pieni koti, jossa jokainen voi tehdä matkan aikana mitä lystää. Musiikinkuuntelusta ei kuitenkaan tarvitse kiistellä. -Yleensä keikkamatkat menee niin, ettei radio ole edes auki. Hiljaisuus on pop. Mä en yleensäkään kuuntele paljon musiikkia. Kun sitä soittaa tuolla tuutit täysillä, niin ei muuten paljon kiinnosta kuunnella. -Yleensä en kyllä kuuntele paljon sitä mitä me soitamme. Robbie Williams, vanha Whitesnake, Nightwish ja Stratovarius esimerkiksi ovat hyviä, Wellu paljastaa.
"UR/Maarit Rasi"
UR/Kansankanava - 10.08.2005 - Dr. Doctorin soitosta
Maarit Rasin kirjoitus bändistä Dr. Doctor (UR 3.8.); sanontasi armoton showryhmä kirvoitti makeat naurut itseltäni ja puolisoltani. Olimme ko. tilaisuudessa ja näimme tän Dr. Doctor bändin (valitettavasti). No, bändin soittajat soittivat ihan kohtuullisestikin, joten sitä ei ollut kärsimys kuunnella. Sen sijaan laulaja Wellu lauloi surkeasti ja englannin ääntämys ja lausunta oli todella surkeaa. Wellu pilasi kaikki biisit, jotka lauloi.
Bändi tuntui vielä surkeammalta loistavan Happoradion jälkeen. Happoradio oli loistava valinta esiintyjäksi, sitä bändiä oli ilo kuunnella. Kiitos siitä!
Minkähän takia Dr. Doctor oli tilattu esiintyjäksi Jaffahalliin? Suomessa on paljon hyviä bändejä Happoradion lisäksi, mutta jos musiikista ei paljoakaan tiedä, niin ymmärrän sen Dr. Doctorin valinnan. Varmaan vanhempi väki tykkäsi Š joka yleensä kuuntelee humppaa, heistä tämä varmaan olikin maailmanluokan bändi, heh.
"Paljon musiikkia kuunteleva"
UR/Kansankanava - 13.08.2005 - Vielä Dr. Doctorin soitosta
Enpä voisi olla enempää eri mieltä Dr. Doctorin soitosta (UR 10.8.)! Tohtorit on hyvä bilebändi ja sopivan raikaskin, kun se soittaa kevytkasariheviä, eikä pelkkää 70-luvun Finnhitsiä niin kuin monet.
Kaikki kenen kanssa Jaffa-hallissa juttelin pitivät tästä bändistä, joka yleisön alun nihkeästä vastaanotosta huolimatta veivasi settinsä sisulla läpi. Lopussa kiitos seisoi, ja Keula-kansakin lähti mukaan.
Tasan varmasti olen paikalla, kun sama bändi seuraavan kerran esiintyy Raumalla. Ilokseni luin eilen verkkolehdestä, että ovat tulossa Aito fiilis -tapahtumaan.
"Nelikymppinen"
UR/Kansankanava - 17.08.2005 - Vielä Dr. Doctorin musiikista
Sinusta "Nelikymppinen" (UR 13.8.) "tohtorit" on hyvä bilebändi ja sopivan raikaskin.
Dr.Doctorin musiikki ei täyttänyt minulle itselleni lähellekään hyvän musiikin ja hyvän esiintymisen kriteereitä. Mielestäni hyvä ja laadukas musiikki ei jotenkuten sutaisten esitettyä kevytkasariheviä (mainitsemasi ilmaisu) coverina. Vaan jotain aivan muuta. Eihän se vaadi mitään esittää covereita.
Raikas ei sovi kuvaukseen, eikös raikas sovi ilmaisuna kukkaistuoksumainokseen? Ja muuten varmaankin Paula Koivuniemi voisi innostua, jos joku erehtyisi sanomaan hänen musiikkiaan raikkaaksi.
Kunnon rokkibändit, jotka tosissaan tekevät musiikkia tuskin haluaisivat kuulostaa raikkaalta, se olisi jopa huono maininta rokkibändin osalta, mutta Dr. Doctor ei olekaan mikään kunnon rokkibändi, olisi edes kunnon bändi muuten.
Mainitsemasi ilmaisu, veivasi settinsä sisulla läpi, sai aikaan ajatelman vielä itselläni: kun bändi ei ole hyvä se tosiaan tarvitsee sisua esiintyäkseen - hyvälle bändille riittää, kun soittaa ja esiintyy hyvin.
"Paljon musiikkia kuunteleva"
1.9.2005 - Mietteitä
Hyvää alkanutta syksyä!
Näin syksyn kunniaksi saatiin sitten päiväkirja-asiakin kuntoon. Syksyn tuleminen... tarkoittaa myös sitä että kesä taittuu. Bänditouhuissahan se yleensä, ainakin meillä, on merkannut myös keikkaputken alkamista.
Huomenna kotomaaperällä testaamme ainakin porukalla korvamonitorijärjestelmää, soitamme keikalla muutaman uuden, siis meille uuden kappaleen.
Keikalla on nähtävissä myös julkkiksia kun Nashville-Pena, entinen tohtorikitaristi, tulee istumaan kanssamme tuopin ääreen. Jos näette Penaa, moikatkaa sille! Seuraavaksi se voi olla Bourbon Streetin sijasta Melbournessa.
Ai juu, tänään on vielä vesihiomapaperitreenit. Iskukykyä viimeistelevä harjoitus.
Oi hitto, miten kaipaamme keikoille. Juini? Muistatko, miten hävitit hissilippusi Rukalla?
2.9.2005 - Uusikaupunki
Aquarius
Olin niin väärässä. Niin väärässä. Luulin nimittäin itsevarmasti, että kyllä me nykyään jo vedämme porukkaa paikallisellakin tasolla. Paskanmarjat. Toisaalta, Kirkalla yleisöä oli kuulemma... Well, mutta kuitenkin. Mutta sellaista se on, aina ei porukkaa riitä.
Testasimme korvamonitorointia, joidenka käytöstä kaikille jäi vissiin positiivinen mielikuva. Selvitettiin itsellemme, pelaako ne ja miten. Sehän oli testin tarkoitus. Soitimme keikan ja paikallaolleet vaikuttivat tyytyväisiltä.
Tappiin asti asioita puitiin, konvegrenssistä, aallonpituuden vaikutuksesta sekä fissiosta. Me ei kännissä höpistä turhanpäiväisiä. Mukana särräämisessä ne samat tutut naamat, allekirjoittanut, Pikku-Juha, Rollaattori-Rampe (liikanimi annettiin, kun hän ei seuraavana päivänä tullut roudaamaan), Dinkkari-Hannu, Eeriksonnin Annan Ville, Nashville-Pena...
Jep, Wellu ruuvasi ja maalasi kuulopuheiden mukaan ne naulakot alkuehtoosta klo 18.55. Pikku-Juhaa kosittiin Anna Eriksonnin leipiin tekemään roudausta ja niin edespäin. Ei lähde humppahommiin Pikku-Juha ei. Lällällääää...
Roudasimme paikkoja reväyttelemättä kamat lauantaina siinä syömisen ja kahvittelun lomassa takaisin bussiin. Revitään osa niistä sitten viikon päästä Raumanlinnan stagelle, kun mennään vetämään hevidiskoa gaalaan.
9.9.2005 - Rauma
Raumanlinna (+Happoradio & Salar...)
Jos me sovimme lähdön klo 18.30, arvatkaas milloin ylitetään paikkakunnanraja noin keskimäärin? Tunnin päästä. Sen verran menee aikaa kaikkeen saatanan sompailuun pitkin kyliä, käydään syömässä, haetaan kahvia, kenkiä, heitetään leffoja vuokraamoon... Kiva juttu.
Tapaamme Happoradion hotellin takapihalla. Moikkaukset ja äijät kiiruhtavat tsekkiin. Me kannamme kikkaroita lavan tuntumaan valmiiksi. Kyllä kuulosti hyvältä HR:n soundit! Päästään vetämään samoilla rummuilla ja siis tietty, soundeilla. Solutamme omat kamamme lavalla jo oleviin. Teemme tsekin ja lähdemme syömään.
Keikka kulkee ja soittoaika on ainoastaan 45 minuuttia. Sehän oli ohi ennenkuin alkoikaan. Hiki tuli silti. Yritin kyllä käyttää juppituuletinta viilentämässä mutta artisti käski sammuttamaan sen! Menee kuulemmä kurkusta ääni. Hassua, hän voi kuitenkin poltella askin sikaria keikan aikana. Itsetutkiskelun paikka! Vedon jälkeen naatimme keskiolutta sekä Kolmen Tähden Jallua. Kuuntelemme siinä samassa Happoradion keikan. Komeaa, suorastaan ihmeellistä, kerrankin bändistä saa Raumanlinnassa jotain tolkkua. Toisaalta HR ei ole mikään WASP.
...Ainakin meidän osaltamme tarjonnasta nauttiminen lopetettiin suhteellisen ajoissa. Taisimme lähteä kotioppäin jo ennen sulkemisaikaa. Nyt ei jaksa jatkoilla.
10.9.2005 - Parainen
Club Frendi
Päätimmekin yllättäen lähteä ajoissa matkaan, ettei tulisi niin kiire loppupäässä. Odotimme Simo Simpanssia kyytiin Ravattulan Cittarin pihalla. Hän saapuikin pääkaupunkiseudulta, vain lyhyen odottelun jälkeen.
Perillä meitä odotti kiinni oleva yäkerho. Heh, ja meillä ei ole numeroa mihin soittaa. Ei muistikuvaa henkilön nimestä. Muutama kaveripuhelu ja kallis numerotiedustelu auttavat meitä. Wellu taitteli bussin porttikongiin, josta meillä oli lyhyt matka lykkiä kamat sisälle. Ampeggi teki siksakkia ramppia ylös, ja sitten alas, ja sitten taas ylös, kunnes päätin sen tuleman roudattavan sisälle. Kaksi himmeliä yritti voimakeinoin estellä, mutta bassonsoittajan tahto oli kovempi. Tsekki kulki muutamin ongelmin. Basso vinkui? Myöhemmin selvisi, että basson sisällä oleva patteri pitää vaihtaa määräajoin. Boomanni suoritti vaihdon ja se oli siinä. Monitorit prakasivat jossain määrin, se nyt on tosin ihan vakiojuttu ja jokakertaista. Meiltä oli mikkisalkku kateissa, tässä yhteydessä Rampen nähtiin polvistuvan ja pyytävän armoa korkeammalta. Kas, salkku löytyi! Hyvä Rampe!
Normaali pitkä ruokailu naapurikebabissa. Siitä siirryimme nauttimaan talon tarjoamaa keskiolutta. Kohtuudella. Keikka alkoi viimein ja tanssilattia tömisi kansan paineen alla. Tämä taisi olla ensimmäinen lauantaikonsertti Frendissä. Soitimme mielestämme aika väsyneesti. Hyvin se tuntui väsynytkin bändi kelpaavan, aivan kuin eilen Raumallakin.
Keikan jälkeen kiittelemme taas korkeampaa, Frendistä roudaaminen onnistuu lavanviereisestä ovesta. Ei tarvitse siis odottaa paikan tyhjenemistä. Kotona aamulla. Kello taisi olla 6:30. Olkaa vaan kateellisia.
15.9.2005 - Mietteitä
Ob-boo-op-poo-ObBobBobBoo-Bo-Bo-Bon Jovi...
Tuo kaikkien hittimelodioiden kantayhtye julkaisee uuden albuminsa täällä maailmankolkassa maanantaina. Ameriikankiertueen päivämääriä on julkaistu, Eurooppa on vuorossa ensi keväänä tai kesällä. Tohtoriryhmä tekee opintomatkan keikalle. Ja minä korostan, KAIKKI TOHTORIT TEKEVäT!!!
Huomenna tehdään taasen opintomatka pienellä ryhmällä Osmos Cosmos -yhtyeen keikalle Aquariukseen. Raporttia seuraa jos on raportoitavaa...
No, se ei ketään kiinnosta.
17.9.2005 - Kokkola
Sokos Hotel Kaarle (+Lamourettes)
Meidät oli pyydetty paikalle niin, että tsekki olisi valmis ennen puolta seitsemää. Tämä siivitti ryhmämme matkaan jo ennen yhtätoista. Menomatkalla pelattiin sormet sauhuten jääkiekkoa äkspoksilla. Sen verran kova yliannostus siitä tuli, konetta ei raahattu enää perillä hotellihuoneeseen.
Kamat totutusti lavalle ja soundien kimppuun. Emme tehneet normaalia tsekkiä koska henkilökunta kattasi/kattoi pöytää juuri lavan edessä. Tai kyllä me soitimme, mutta lava oli sisääntyönnettynä ja monitorit/mikrofonit lattialla suurinpiirtein. Päivän ensimmäinen ateria nautitaan mahdollisimman nopeasti. Todettakoon että Pikku-Juha meni paniikkiin kuultuaan sienikastikkeesta. Nou hätä, sen sai pyytämällä pois. Sitten suihkuun ja löhöömään. Pari tuntia kestäneet torkut siinä ehti illalla ottaa.
Keikka alkoi suunnitellusti ajallaan, klo 23.45. Ensimmäinen setti meni soitellessa, tanssilattian täyttyessä äärimmilleen. Oli mukava huomata silmäkulmastaan ravintolapäällikön nyökyttämässä päätään tahdissamme. Jees. Lamourettesin vuoro. Yleisö vaikutti hieman hämmentyneeltä, eihän tyttöjä oltu mainostettu paikanpäällä ollenkaan? Lamourettesin setin aikana naatiskelimme takahuoneessa kaffetta sekä muutaman ykkösoluen. Toinen setti ja kaaos on valmis, lavan läheisyyteen pakkasi arviolta yli miljuuna ihmistä naattimaan soitannastamme. Kyllä mekin soitostamme naatimme. Ostamani juppituuletin on aivan loistava viilentämään hikoilevaa basistia. Loistavia ovat myös Callen puolesta järjestetyt vesipullot. Keikan jälkeen muutama keskiolut ja sitten nukkumaan.
Aamiainen alkaa meidän osaltamme siinä kymmenen aikaan. Pekonia! Jees! Jees! Kahvit, kakat, kamat kasaan ja suihkut. Kotomatkalla me hiomme peukuista sormenjäljet hakkaamalla jääkiekkoa boksilla. Kotona olimme sopivasti Idolsiksi.
19.9.2005 - Mietteitä
Kamapolitiikkaa...
Mietimme, josko saisimme tekniikkapuolelle jotain uutta alkaville pubikeikoille. Suunnitelmissa on jättää perinteiset instrumenttivahvistimet roudaamatta ja soitella kikkaratermiä käyttääkseni, niinsanotusti suoraan linjaan. Selkä kiittää, aikaa säästyy, ei erillisiä mikrofonivirityksiä ja lavalle tulee lisää tilaa. Tarvitaanko lisää perustelua? Haittana tiedostetaan mahdolliset uskottavuusongelmat sekä mahdollinen monitorisoundin heikkous. Se sitten taas johtuu nykyisistä teipatuista majavantalleista. Katsotaan, joko Gigglinin keikoilla teemme näin.
Nyt, muutama viikko lepoa ja muutamat treenit.
Majavatallit? -Sehän on ilmiselvää, ne on naamioitu kiven näköisiksi harmaalla kankaalla. Pölhöt!
6.10.2005 - Mietteitä
Viikonloppuna se alkaa...
...keikat nimittäin! Jiihaa. Johan tässä kotona joutui olemaan... Aiemmin suunnitelmissa olleet muutamat treenit muuttuivat valitettavasti vain yksiksi treeneiksi. Peiliinkatsomisen paikka.
Rokki soi siis muutamana viikonloppuna tästä eteenpäin. Futispeliä rankaistaan porukalla varmasti useamman turnauksen voimin.
8.10.2005 - Jyväskylä
Gigglin Marlin
Lähtö kämpältä klo 13. Me jopa olimme siellä melkein ajoissa. Juha otti itsellensä singelin, elikkäs yksityishuoneen. Hän kuulemma lukee tehokkaasti tenttiin, kun kotona ei pysty.
Kamojen puolesta tämä oli ihan helppo homma. Paikassa oli tarpeeksi jytää tuottava peeaa, joten pärjäsimme pelkällä bäklainilla sekä mikrofooneilla. No, raahasimme me mikserin lavalle, mutta muuten. Soittelin passolla linjaan sellaisella pikkuruisella etuasteella. Toimii kunhan kuuntelu on kunnossa. Eihän se soundi nyt puhuttele, eikä kamat juttele, mutta sillä pärjää. Siinä on aika kova hinta/paino/soundi/mukavuus -kombinaatio. Vuoden Ampeggia raahanneena voin todeta että, kukaan, ei ole sinä aikana tullut puhumaan passokamoista. Ei tule tuleman nyttenkään. Tai sitten Ampegin lavallaoleminen on karsinut turhat spekuloijat pois. Sama se, "paskaa sisään, paskaa ulos". Muistutan, tuo loistava lause on lainattu The Boomannilta.
Jono. 1500 kävijää about. Siitä riitti meille ihan tarpeeksi pubin puolelle. Meno oli meidän mielestä uskomattoman fanaattista. Kait meilläkin sitten alkaa olla faneja? Tai jotain. Todella hyvä keikka yleisön puolesta. Lattia täynnä koko ajan.
Yöllä otimme pari lämmintä kaljaa Ween ja Rampen kanssa, puhuimme kakkaa ja menimme nukkumaan...
9.10.2005 - Jyväskylä
Gigglin Marlin
Eihän sitä enää tässä iässä nukuta mihinkään iltapäivään. Yhdeksän maissa aamupalalle, yöllinen jutustelu venyi viiteen, joten väsytti niin perkeleesti. Kun aamupala oli jauhettu, siirryimme takaisin punkkaan. Punkassa kierittiin tunti-kaksi. Sitten totesin että turha on yrittää ja kolkuttelin Krissen oveen, josko lähdettäisiin parantamaan oloamme raittiille kävelylle. Kävimme satamat ja laiturit, asemat, kahvilat ja karkkikaupat. Pikkuhiljaa elämä asettui taas raiteilleen.
Koko päivän pelasimme boksilla jääkiekkoa. Jokaisella pelaajalla oli ovat hyvät hetkensä... Rampe taisi olla iskussa ehkä eniten. Kosto elää ja turpiin tulee next weekend.
Siinä Idolsin jälkeen yritettiin nukkua. Katseltiin sitten tuskastumisen jälkeen Negativen keikkaa. Siitä siirryttiin keikkapaikalle litran tuoppien ääreen. Tuopeissa oli tänään kaffetta. Meni siinä muutama olutkin. Keikasta sen verran, että hauskaa oli ja rokki soi. Tiputimme vähän voluumia kun paikalla ei ollut porukkaa kovin paljoa. Nekin ketkä tykkäsivät, tykkäsivät. Passoetuasteesta meni patteri, mutta kun se on niin nerokas että se toimii ilman virtaakin ala-arvoinen passottelu saattoi jatkua. Keikan jälkeen joku ystävällinen tarjosi passottelijalle pari kaljaa eikä puhunut ala-arvoisuudesta mitään. WTF?
Rampe perkele! Piti heittää rumpali töihin paluumatkalla. Ei siinä heittämisessä mitään kamalaa ollut. Siinä miten se taas tapahtui, oli. Tietty sitä nyt vois itse sitten olla valvomassa, että milloin käännytään, eikä nukkua punkassa... Tullaan sieltä sitten sanomaan kilometrejä myöhemmin, että tuolta olis pitänyt kääntyä. Bussi ympäri ja takaisin. Hooh. Tiistaina olis yks konsertti pääkaupungissa, Steve Vai. Töistä suoraan autoon, aamuyöllä neljältä nukkumaan ja seittemän nurkissa pystyyn. Ei ehdi tällä viikolla lataamaan akkuja... Katotaan millasena raatona sitä perjantaina taas lähdetään. Oikein odottaa taas vapaata viikonloppua.
Valitettavasti ei ollut kameraa mukana.
14.10.2005 - Gedanken
Heute schaukeln wir in Seinäjoki...
...Und morgen spielen wir in Loppi. Sonntag wir dont hat Gig, weil Organisatoren. Verschwunden sind, dass ein Erbarmen.
...Ja ettei kenellekään jäisi epäselväksi tämänkertaiset mietteemme, sama käännöskoneella enkuksi:
14.10.2005 - Thought
Today swing we in Seinäjoki...
...And tomorrow we play in Loppi. Sunday we served has Gig, because organizers. Disappeared are, that a pity.
17.10.2005 - Mietteitä
Ainiin...
...piti olla eräs festarikeikka eilen Kirkkonummella. Jo pitkin edellistä viikkoa tämä alkoi näyttää epätodennäköiseltä sillä järjestävä taho tuntui kadonneen. Eivät vastanneet enää sähköposteihin. Lähetetty sopimus ei ikinä palautunut allekirjoitettuna. Vielä samalla viikolla toivo eli... Bändin jäsenille tiedotettiin, että pidetään keikkaa "todella epätodennäköisenä". Toisaalta, paha on keikkaa peruuttaa, jos sitä ei ole alunperin tilattukaan.
14.10.2005 - Seinäjoki
Kuusnolla (6-0)
Pienillä kaiuttimilla vaan ja muutamalla valospotilla vedimme täällä tälläkertaa. Oli näemmä lava vaihtanut paikkaansa. Edellinen olikin todella pieni, viime kerralla ahdoimme siihen liikuvan valon poikineen. Ei tämä nykyinenkään mitenkään iso ole. Kiitimme kuitenkin, sillä koko arsenaalin rouduu Kuusnollan portaitse ei ole hauskaa. Vaikka rouduu ja itsensä ruoskiminen muuten onkin... mmm-mukavaa... Täytyy kyllä sanoa etten muista juurikaan mitän ennen keikkaa tapahtui. Ei kai mitään. Kuin ei useimmiten. Kohtuullisen hyvä meininki perjantaiehtooksi. Kyllä täynee todeta että positiivinen oli bändin mieli keikan jälkeen.
Yöllä pienoiset jatkot hotellin kakkoskerroksen aulassa Apulannan kanssa. Bändistä paikalla olivat muut paitsi Sipe. Apulannan seurassa oli myös henkilö, naispuolinen sellainen, joka ilmeisesti suivaantui kun kieltäydyin tarjoamasta hänelle baarikaapistamme olutta. Mietin että huoneistaan löytyy varmasti samanoloinen kaappi, josta sitä olutta saa? Sattuipa vielä haukkumaan paitani ja mieleni, sanomalla minua tyhmäksi, niin tyhmäksi että "et edes tajua että sinulle vittuillaan..." -Tsot, tsot, teitpä aikamoisen virhearvion! Et huomannut, mutta pistin sinua koko ajan mielessäni 6-0. Ja ai että me on jälkeenpäin naurettu tälle; Pomppaat yhtäkkiä kesken rauhallisen jutustelun seisomaan ja kysyt kovaan ääneen: "mä olen Apulannan paitamyyjä, mutta, keitäs vittu te olette?" ...Vai että paitamyyjä. Joo-o. Me ollaan vaan tällaasia leppoosia soittajia, mutta että sinä olet ihan paitamyyjä? Okei.
Aamiaisella Sipe sitten pyörikin tarjoilupöytähässäkän ympärillä keräämässä syötävää lautasellensa. Wow. Taas kerran täytyy kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, itse artistit ovat lähes 100 prosenttisesti mukavia ja mutkattomia. Heidän ympärillään pyörivät wannabet eivät.
Suihkis autoon ja kohti etelää...
15.10.2005 - Loppi
Catisca
Oleks mittän galaa saanu? No katiskal tuli... Ei jumalauta miten paska juttu! Ei hyvin ala tämä raapustus...
Siinä bussin hyristellessä kohti Loppea, yritimme ummistaa silmämme, mutta harvoin siitä lepäämisestä mitään tulee. Krissen kanssa olemme kehittäneet mittarin, mistä tietää nukkuneensa, jos ei muuten tiedä? Nimittäin, kun herää päiväunilta, poskea pitkin valuu kuola. Yöunilla tätä ei tapahdu. Kai sitä on sitten niin loppu päivällä että lihaksen ovat rentoina tai jotain... Mitä enemmän kuolaa sen syvempi lepo. Heko. Heko.
Helppo rouduu mukavan kokoiselle korokkeelle. Vastaanotto ravintelissa mukavan rento. Kukaan ei kiusaa eikä nimittele. Eikä hauku vaatteita. Teemme tsekin ja syömme pizzaa. Yritänkin tässä nyt muistella pizzalistan, siihen kuuluu ainakin, 2x Opera Special. 1-2x jauheliha, salami, aurajuusto. Jauhelihapissa +sinappia, 1x sama kuin Wellulla, mitäs muuta... Nyt ei muista. Päivitetään tämä lista sitten joskus tulevaisuudessa tähän päiväkirjaan. Voivat pizzantekijät sitten suoraan sen täältä valmiiksi kattella. Aina kaikki syö kuitenkin sen saman, vaikka miettiminen on yleensä kauheen vaikeeta.
Artisti ehdotti pikaista paluuta keikan jälkeen. Bändi oli vähän sitä mieltä, että voidaan sitä nukkuakin jos väsyttää. Nyt ei väsytä. Soitamme keikan, menestyksekkäästi tietenkin. Tanssilattia hytkyy.
Keikan jälkeen kamat pikaisesti autoon ja kohti kotia. Pitää päästä omaan petiin. Jälkeenpäin on artisti todennut, ettei olisi kannattanut paljon yöllä ajella. Sen verran homojenhommaa se keikan jälkeen on. Totta, tiedän, olen nähnyt sen. Enkä ikinä unohda. Enkä unohda sitäkään että aikoinaan, uramme? alussa se oli juuri artisti joka pakotti toiset ajelemaan öisin kotio. Turusta, Tampereelta, Tallinnasta, Jyväskylästä... Aina kotio.
29.10.2005 - Turku
Galax
Turku on sikäli kiva keikkapaikkana, että aika monet tutut ovat asettuneet tänne. Täällä on sitten kiva päteä ja lähetellä kutsuja katsomaan illan keikkaa. Niin taaskin. Ei silti, on niitä tuttuja siinä ohella myös kiva päästä kättelemään. Ei niitä niin usein tuolla Ugandassa näjy. No, kutsuttuja saimme paikalle ihan takahuoneen täydeltä. En ole ihan varma olinko niin tahditon, että pyysin heitä poistumaan vartin ennen keikkaa. Jos olin, niin anteeksi kauheasti. Vaihdamme ja meikkaamme mieluusti rauhassa.
Meininki oli jopa parempi kuin edellisellä kerralla. Varsinkin vetämämme sivujuonne, "pää, olkapää, peppu, polve..." oli loistava. Ainoa särö keikkamuistoon syntyi yli-innokkaan deejiin sähläilyn muodossa. Hän ei nimittäin antanut meille mitään mahdollisuutta encoreen. Käytännössä, kesken loppurymistelyjen jytä soimaan. Ja tehän ette perkele soita enempää! Shwiiiing! Liuku ylös ja jumputi-jum-pu-ti. Pu-ti. Ti. Ti.
Yläkerrassa esiintyi Jukka Kuoppamäki. Joku väitti ikonin elävänä nähneensäkin. Meitä harmitti lähinna että olimme jättäneet Jukka Kuoppamäki -pahvipiguurimme Wellun kellariin. Nyt sille olisi ollut käyttöä.
Saimme iloksemme kaupaksi kolme lisäkeikkaa Galaxiin vuodelle 2006! Nähdään ja kuullaan niinä päivinä! Joku jo väläytteli ottavansa huoneen Turusta silloin, ei sitä aina viitsisi heti lähteä kotio. Hmm, ei. Mutta ei siitä nyt liikaa ole vaivaa. Alle sata vaivaa ainoastaan.
31.10.2005 - Mietteitä
Hohhoo...
Tauko. Taitaa olla jo kolmas keikkatauko tänä vuonna. Mutta se tekee niin hyvää...
14.11.2005 - Mietteitä
Lommooo...
tässä naatiitaa, kyllääää oooon maahtaaavaaaa...
30.11.2005 - Turku
Amarillo
Loma lompsis loppui. Hyvä niin. Ei sitten treenattu kertaakaan. Joku kyllä yritti kovasti reenejä järkätä ja lomalla olevia soittajia häiritä. Kerran onnistui saamaan koko porukan tyhjine päineen kämpälle tuijottamaan seinää loman tarpeessa. No, olishan sen ajan voinut muuhunkin käyttää.
Suoraan töistä kämpille kokoamaan romppeet autoon. Tunnin mittainen siirtymä Turkuun ja kamat korokkeelle jonkinlaiseen järjestykseen. Pikku-Juha oli tullut rouduuavuksi lämpimän aterian toivossa. Heh.
Rouduu, jonka jälkeen täti kävi sanomassa ääntä testatessamme, että pitäisi laittaa hiljemmalle. Liikaa kuulemma meteliä. Meteliä? Me vasta soitimme levymusiikkia testiksi. Jos sitä meinaa livenä soittaa, me voimmekin tästä sitten häipyä... Olikohan se ekaa kertaa päässyt pätijän osaan? Vuoropäälliköksi tahi... Ei hyvin alkanut.
Se odotettu ateria oli hyvä, ja se veto sen jälkeenkin oli siellä päin. Suurinpiirtein. Bändin ulosanti oli kuallu, yhtä kualleet kuin spiikkinsä sen. Ei se välttämättä näy ulospäin se treenaamattomuus, rutiinin taso on kuitenkin jo jonkinmoinen. Tai on pakko olla tässä vaiheessa. Me ollaan vaan sitten itse aina niin itsekriittisiä. Tai sitten on odotukset itsestä isommat kuin mitä on kortit jaettu? Tai aikoinaan jaksettu tahkota.
Taas alkaa tulla sellaista soopaa, että parempi siirtyä seuraavaan...
3.12.2005 - Tammisaari
SantaFe
Ei voi mitään, hermo ei kestä sitä että neljältä pitää olla kämpillä ja siinäuskossa raahaa 5 laukkua jäätävässä ilmassa portinpieleen noutoa varten viittä vaille. Vartin seisoskelee ja soittaa ja kyselee notta missäs? "-Laitilassa", siis 20 minuutin päässä. Sanoisi sitten perkele, jossei onnistu. Hiukan ihmettelen, että jengi ei tajua tämän asian vituttavan armottomasti, kerrasta toiseen. Se on tietty jos ei just omalle kohdalle osu niin... ongelmaa ei ole.
Ajoimme laakista SantaFen eteen. Hetken hämmästelimme soittopaikan kokoa vaikka asiaan oli varauduttu. Vastaanotto baarissa oli lämpöisä ja kävimme bussintyhjennyksen kimppuun. Saimme kamat sopimaan, vuorotellen piti tosin liikkua. Tämä oli eräänlainen "RubiikinKuutio" -roudaus/kasaus siis. Allekirjoittanut oli piiitkäääästäää aikaa mikserin puikoissa. Ilmankos tuli säädettyä Wellun näyttöjen vastaisesti ihan vääriä kanavia. Ilmankos ei äänen sekoitussuhde kovasta miksausyrityksestä huolimatta muuttunut. Kävi sitten myös niin että kävimme Rampen kanssa majapaikassa ennen keikkaa. Muut eivät lähteneet koska katsoivat bussin riittävän yöhön asti kamojensäilytyksen ja vaatteidenvaihdon tukikohdaksi, no juu. Wellu sitten päätti yhtäkkiä käydä kanssa kämpillä. Eihän siinä mitään, eihän. Mutta se, että kun hän palasi keikkapaikalle iliman bussin avvaimia, ja alkoi kiivaasti inttämään, että ei hän niitä hae. Että onko se muka hänen asiansa? Että joku muu hakee ne. Ei annettu periksi. Juha heltyi kävelyseuraksi vaikka ei olisi tarvinnut. Ainakaan minun oikeuskäsitykseni ei tunne sellaista ratkaisua, että jos minä unohdan jonkun asian jonnekin, niin en voi laittaa jotain toista hakemaan sitä. Itse se on haettava. Oma vika se on. Ei tässä nyt pitäisi olla mitään jossittelua.
Avaimet tuli haettua ja keikka pääsi alkamaan vaihdetuin vaattein. Oli mahtavaa katsella miten kovasti pubillinen istuvaa ihmistä nousi seisomaan kun Wellu käski. Näin sen pitää olla. Keikan aikana syntyi sellainen yhteys bändin ja yleisön välillä joka on pop. Jopa vitseille naurettiin, tämä tarkoittanee sitä että bändiä seurattiin tiiviisti eikä höpötetty.
Yöllä kumosimme sammiollisen alkohoolia tositarkoituksella ja yritimme näin rentoutua tulevien keikkojen vaatimalle tasolle. Asiassa onnistuttiin ja oltiin joukossa vielä sunnuntainakin tyytyväisiä, että näin tuli tehtyä. Välillä pitää rentoutua. Sanokaa mitä sanotte.
Kasasimme kamat, söimme. Wellu vekslasi bussin ulos porttikonkista taidolla. Pojat näkivät palokunnan hyökkäyksen (...vai oliko se jo lauantaina?). Sovimme kesänalkuun uuden keikan ja toivottelimme näkemiin. Rampe oli ostanut pussillisen nannaa ja niitä narskuttelimme kotia kohti.
16.12.2005 - Hanko
Grönan
Rampe pakkasi kämpillä lojuneet kikkarat autoon päivällä. Pääsimme Wellun kanssa töistä vasta viideltä, joten, etukäteen oli tiedossa että ehtoolla tullee kiire. Vielä kun Raumanpoikien valkoinen Golf ei päässyt laskeutumaan suunnitellusti, oltiin entistä enemmän myöhässä. Menomatkalla piti vielä sompailla Raision metsissä hakemassa Pikku-Juhaa kaikkine kantamuksineen. Kerran kustiin tienposkeen ja perillä etelässä olimma noin yhdeksältä.
Laitoimme kasat intuitiolla kasaan samalla kun moikkailimme tutuiksi tulleille henkilökunnan edustajille. Meinasimme että menemme keikkaan ilman tsekkiä, kun kymmeneltä salissa ei juuri ketään ollut, vedimme kuitenkin Simon kiusaksi parit kappaleet. Joutui hän samalla hiukan näyttelemään, että muka vääntelisi potikoita. Pizzaa, olutta, sidukkaa, kaffetta. Aika kului rattoisasti odotellessa. Saliin valui sitä tarvittavaakin, yleisöä, tasaiseen tahtiin. Taisi kertyä kansaa niin paljon, että kuultiin sivukorvalla puhuttavan uudesta perjantaiennätyksestä.
Ehtoosta jäi positiivinen muisto. Vastaanotto oli talon puolesta lämmin ja perjantai-illalle yhdessä ponnistelemamme yleisöennätys miellyttää kovasti! Juhlistimme tätä kaikkea juomalla viinaa.
17.12.2005 - Hanko
Grönan
Urkuri-kanttori oli väsyneenä väsähtänyt meistä ensimmäisenä, niinpä hän myös ensimmäisenä kukkui ja kirmasi Villa Doriksen käytävillä. Meni perkele tylsyyskohtauksessaan laittamaan teeveetä päälle ja totesi että eipä ko. teevee toimi. Apua pyydettyään kuului kommentti, "Soot hajottanut sen...". Ei ollut teevee rikki, oli vain hitaanpuoleinen. Sitten myöhemmin hänen katsellessaan ko. aparaattia, hyökkäsi talon henkilökunta paloletkut kädessään yläkertaan: "Yläkerrassa ei saa tupakoida...". Saattoi kanttori olla hieman hämmästynyt, ensinnäkin, hän ei polta alkuunkaan ja neetkin jotka saattavat polttaa, nukkuvat.
Viimeiset, unisimmatkin meistä nousivat ylös kolmeen mennessä. Sen jälkeen päätä selvittävä kävelyreissu nautittavan raikkaassa ulkoilmassa. Juini oli käynyt kolkuttelemassa kirkon ovia josko olisi päässyt hiljentymään vaan ei ollut päästänyt korkeampi voima sisälle. Kebabbia. Kaupasta karkkia ja mussunmussun ja suihkuti-suihkuti. Alkuillan nokoset. Teevee... Keikan odottelua. Siinä pääpiirteittäin lauantaipäivän ohjelma. Niin, no. Siinä teeveetä katsellessamme asteli talon isäntä yläkertaan, patsasteli siinä hiukan aikaa ja sai sitten sanotuksi: "Täällä ei sitten pojat polteta...". Hiukan vainoharhaista vai?
Simbanssi, kanttori ja Wellu lähtivät Grönaniin testaamaan testattavaksi saatua basarimikkiä yhdeksältä. Pääryhmä valui keikkapaikalle siinä ennen kymmentä, vain syödäkseen pizzaa ja nuokkuakseen koomaisen näköisinä. Siinä sitä sitten ihmeteltiin miten saataisiin veri virtaamaan keikkaa varten. Huolissamme emme olleet, aina on keikalle piristytty. Niin nytkin, kongi kumahti ja hymy sikisi naamalle. Adrenaliini virtasi miehiin kuin ilma kompressorista autonrenkaaseen. Keikka alkoi ja fiilis oli katossa. Alusta loppuun, ovelta baaritiskille, tanssittiin, taputettiin, tapitettiin... Bassokikkara sanoi itsensä irti viimeisiin biiseihin mentäessä. Näytin Juinille että soittaa ikäänkuin bassoa koskettimistolta. Hetken näin tehtiinkin kunnes sain laitteet huolettua ja äänen kuulumaan. Siinä se äksidentti kaunisteltuna juu. Rampe sanoi, että ihmisten silmät alkoivat pyöriä päässä kun passo jumputuksen lopetti. Oli kuulemma tanssi jatkunut. Mutta silmistä pystyi lukemaan, että siellä ihmetellään jonkun puuttuvan. Ei kyllä tiedetä yhtään mikä se on. Pääsin mukaan viimeisiin nuotteihin ja päätimme keikan hallitusti. Jätimme ne niinsanotusti janoamaan lisää. Siirryimme itse kastelemaan kurkkumme ja kaikesta kivasta huolimatta painuimme nukkumaan.
Aamulla oltiin suhteellisen pirteitä. Ainoastaan Simpanssi ja Rampe jättivät aamupalan väliin väsymykseen vedoten. Laitoimme kikkarat laatikoihin ja nostimme autoon. Kotio päin lähdettiin hiukan puolenpäivän jälkeen. Kiitos Hanko ja nähdään kesällä. Ja ennen joulua ensi vuonna!
23.12.2005 - Mietteitä
Hyvää Joulua Ja Onnellista...
Haluan ojentaa näin sanallisesti vertauskuvalliset joululahjat koko bändille ja yhteistyökumppaneille. Olkaapa hyvät, tässä joululahjanne. Olkaa kilttejä. Nyt on aika hiljentyä.
Aquariuksen rouduu alkanee ylihuomenna iltakahdeksalta. Nimmarin- tahi pääsylipunkärkkyjät siis sinne passiin silloin :P
25.12.2005 - Uusikaupunki
Aquarius
Ei hyvää päivää... Herään päiväunilta ja totean olevani kovassa kuumeessa. Totta se on. Soitan pojille tulevani mielelläni tekemään pelkän tsekin ja keikan. Selvähän se. Peruutus ei käy mielessäkään, kyseessä kun ei ole ainoastaan minun päntini. Mukana roikkuu muutakin porukkaa, joiden tekemisiin moiset päätökset vaikuttaisivat. Siirryn kioskin ja paristonoston kautta hotellille siinä yhdeksän aikaan. Kamat ovat pystyssä, asettelen passokikkarani paikoilleen ja teemme tsekin. Hajaudumme, minä otan oluen jota ei meinaa saada kumottua. Luovutan ja pyydän respasta oman huoneen johon siirryn lepäämään. Olisihan se aika mahdotonta potea vuoteessa jos kämpässä on likipitäen kahdeksan bändiläistä, sekä kaikki ne vierailevat tähdet jotka käyvät moikkaamassa. Nounou.
Yhdentoista aikaan bändi valuu paikalle. Pikku-Juha keksii kopiokoneen auttamaan biisilistoissa ja muistuttaa siitä varmaan tästä eteenpäin elämänsä ajan. Emme meinaa päästä ajoissa lavalle kun vessat ovat varattuina. Jännittääkö? Ei jännitä. Tiedetään mitä on tulossa. Vaan ei tiedetty. Oletimme että ensimmäiset viisi kappaletta lattia on tyhjä. Meni väärin. Oletimme myös että porukka harvenee loppua kohti. Meni väärin. Ounastelimme että ei meitä ainakaan takaisin huudeta. Meni sekin väärin. Alusta loppuun asti, ehkä ensimmäistä kertaa historiamme aikana, Ugandassa oli oikeasti hyvä meno. Jeez! Sanon tämän vilpittömän iloisena. Jeez! Siihen vaadittiin viisi vuotta. Nyt huudettiin takaisin, pyydettiin nimmareita, taputettiin selkään. Jotenkin tuntui "pieneltä" läpimurrolta Ugandassa. Ja sitten iskee realismi. Totuus on, paikalla oli porukkaa jo valmiiksi. Eli, me emme vetäneet niitä sinne. Joulupäivä on takuupäivä. Katsotaan miten meidän käy kuukauden päästä Ugandan toisessa livepaikassa.
Keikka on ohi ja minä häivyn kotio nukkumaan. Raomlaiset painuvat Raumalle. Muut jäävät radalle. Osa enemmän, osa vähemmän. Osa viisaammin, osa tyhmemmin. Osa kuluttaa rahaa, osa pummaa viunat. Osa tarjoaa, osa pyytää vielä yhtä... Halaillaan, kiitellään. Puidaan ja hymyillään. Mikään ei ole siis muuttunut. Kiitos Pikku-Juhalle ja Simpanssille! Kiitos ohjelmatoimistolle, Make! Kiitos Rikulle! Kiitos perheet! Kiitos ystävät! Kiitos, kiitos. Kiitos lehdistö, kiitos kiukkuiset kengänpurijat. Kiitos kehujat ja kampittajat. Kiitos soittopoliisit. Kiitos, ilmainen olut! Kiitos. Noin, tuli kiiteltyä koko vuoden edestä.
Selvitellään aamun mentyä roudausjärjestelyitä. Olen jo eilisiltana ilmoittanut etten roudaa yrjötaudissa huomenna. Nyt näyttää siltä että on pakko, Pikku-Juha oksentaa, yksi puhaltaa punaista ja kolmas kiukuttelee muuten vaan. Ok, kyllä täältä tullaan roudaamaan. Takit on kadoksissa, avaimet hukassa ja pää pipi. Living Corpses. Viimein, viideksi, saadaan roudaava porukka kasaan. Olihan meitä siellä sitten, mutta aluksi kyllä näytti, että tiukkaa tekee. Jaa juu, tässä tulee taas "VIIKON ARTISTIT"-tapahtumasarjaamme jatkoa... Artisti löi taas eilen neljä omaa kutsuvierastaan listalle kysymättä muilta ja häipyi. Ei siinä mitään, mutta kun niitä on ainoastaan kaksi per turpa. On aina ollut kaksi ja taas oli. Selvitin jo eilen alkuillasta myös, löytyykö Pikku-Juhalle huonetta, jossa yöpyä aamuun asti. Henkilökunta teki selväksi, että ei onnistu. Tämän myös selkeästi ilmoitin. Tätä päätöstä oli sitten taas ollut pakko yöllä yrittää jääräpäisesti kumota. Ei ole koskaan saanut olla yötä ennenkään.
No, kukin yöpyi missä yöpyi ja... olivat mitä olivat. Sano kukka... suussas on sukka. Minähän olen runollinen! Totean myös taas kerran sen, että viina on viisasten juoma. Tarkoitan, että moni (asia) olisi myös huomattavasti selvempi ilman viunoo. Minähän olen nokkela sanoissani! Täältä tähän, ei muistella pahalla. Heh.
29.12.2005 - Mietteitä
Pitihän se arvata...
Palaute Ugandan keikasta on ollut kauttaaltaan todella positiivista. Se on kivaa. Siitä on hyvä jatkaa. Korviini on kantautunut hassu kommentti, joku oli nimittäin laskenut spiikeissämme mainitun keikan aikana sanan "kondomi", kahdeksan kertaa. Kahdeksan? Toisaalta, toisella korvalla kuulin että niitä tuli kolme. Näistä muodostettaneen standardiin tapaan keskiarvoinen totuus, joka lähentelee viittä tai kuutta. Kun variaatiovaihtelut otetaan huomioon. Sama se. Kaiken kaikkiaan meininki oli loistavaa, eli 8+.
Piti olla bussinkohennustalkoot nyt kun lähes kaikki ovat talvilomalla ja työvoima helposti kokoonkerättävissä. Ei ole. En tiedä miksi. Ainakin järjestävä taho oli jouluviikoksi talkoita koko viimeiset hela kaksi kuukautta selittänyt. Niinkuin aina.
Muutenkin omalta osaltani ollut ja mennyt joululoma meni hienosti. Kuumeessa, vatsataudissa ja ripulissa. Oli vähän saatanan rentouttavat talvilomapäivät. No... Tästä saattaa johtua kirjoitushetken happamuuteni.
Juu ja kun vauhtiin pääsen niin tuon esiin pienen tilastoseikan. Joku saattaa ihmetellä jokaisella keikalla otettavan viinaa? Eihän se nyt niin ole. Ja vaikka onkin, jos ottaa esimerkiksi vaikkapa jokaisella keikalla, joita on noin neljä kuukaudessa, pamanderin-kaksi... Niin, että, on se vaan perkeleesti vieläkin alle kulutuskeskiarvon. Siis täällä kotomaassa.
Ihmettely on mun toinen luanne ;)
31.12.2005 - Lammi
Ravintola Hovi a.k.a. Lamminhovi
XXXXXXXXXXXX
Hotellin käytävän kokolattiamatto polttaa arvet...
Voi kun tuo olisikin totta, kotimatka nappia painamalla...
Rantaudumme...
Antaudumme...
Trokar ite...
Rokkarirampe... Imago! Rampe, muista imago!
Wild po Waild...
Kuvauksen jälkeen Pikku-J heräsi, väitti ettei nukkunut, eikä muuten väsytä...
Räjähtänyt torpeedo...
Neuvotellaan illan biisilistasta (tätä ne sponsoroidut puhelut tarkoittavat)...
Tässä toteutetaan sitä...
...ja todetaan että se on onnistunut.
...Päkstake.
..."Pilvessä".
...Juini uransa huipulla. Ja tästä alkaa alamäki.
...Bussi parkeissa.
...Poijaat menossa ekaa kertaa tuolihissiin.
...Mömmöm, kyltti ja rinne.
...Poijaat huilaa.
...Näimme kyllä tehtävän vastoin ohjeitakin.
..."Kolikoita lattialta".
...Diizei Neptune.
...En flaska grabbis.
...Kisaan osallistunut bassottelija.
...Miksaaja meni läpi maan.
...Herra Tukka ja Herra Kalju.
...XXXXXXXX.
...XXXXXXXX.
...1-2-3-4, Rrjokkenroll!!
...Ilu! Alanko?
...Mustapukuiset miehet. Jep. Ylpeitä ollaan.
...Pikku-Juhan työpiste.
...Simon vartiointipiste. Ainakin 8-kanavaa meidän käytössämme!
...Kaksi Hannaa ja yksi Alpo.
...Juini, ja taustalla Hanna keikalla.
...Late Lunch.
...Kaunista, niin kaunista.
...Sitä on vähän hörpätty Jallua vai?
...Hauskanpidon keskeyttää velvollisuus, onneksi vain vähäksi aikaa.
...Koski veti mielen hiljaiseksi.
...Alpo Po Koski.
...Juu tämä sopis siihen synan ja rumpujen väliin.
...Pimentäjälamput eli "blinderit".
...Rok.
...Rok, rok.
...Ilmiselvästi keikan jälkipyykkiä.
...Iishoki, iishoki.
...Tunnelmaa alkusetistä.
...Tuoli taipui alla 90 kilon.
...Arvaa kenen povi?
Heh-heh...
Suureksi yllätykseksi aave oli yksin purkamassa kamoja aamulla.
Pojat tutkivat mikserin uutta kaukosäätöä.
Galaxissa lava on sopivan kokoinen.
Ei näihin livekuviin keksi mitään tekstejä...
Ergonomisti.
Haluaisin olla terästä ja betoonnia.
...Live Blues.
Bear tired from beer.
Stumpa inte igen ...eller!
...XXXXXXX.
...XXXXXXX.