Yhä (vähemmän) häpeillen, pyydän anteeksi satunnaista kiroilua.
12.1.2004 - Mietteitä
Jiihaa...
Kyllä on hienoa kun voi aloittaa jo toistamiseen uuden vuoden kunnon treenien merkeissä. Pidimme eilen pitkästä, liian pitkästä aikaa soittoharjoitukset, tapailimme muutamia uusia kappaleita settiimme ja suunnittelimme tulevaa.
Seuraavat keikat siintävät vasta helmikuussa. Sitä ennen ehtii tapahtua kaikenlaista...
5.2.2004 - Mietteitä
Oho, äkkilähtö...
Perjantaina pitäisi lähteä Valkeakoskelle, vielä kun muistaisi ketä bändissä soittaa. Kuka hoitaa tekniikkaa ja kuka mitäkin. Täytyy tehdä äkkijarrutus, että saadaan lomailuvaihde pois päältä.
Siitä viis, täysillä vedetään ja närhen munat näytetähän.
6.2.2004 - Valkeakoski
Club Perry
Jätän kirjoittamatta tälläkertaa auton pakkaamisesta, se kun tehdään joka tapauksessa. Juini hyppäsi kyytiin Eurasta, jossa kävimme kaffella. Simo tuli työtehtävistään (kuulostaa hienolta) Hämeenlinnasta suoraan Valkeakoskelle.
Soitimme ovenavaajalle tuntia ennen kuin saavuimme paikalle. Eli puoli yhdeksäksi. Puoli yhdeksän jälkeen soitimme uudelleen... Sanoi tilauksemme tulevan vasta tunnin päästä. Sehän sopi meille (no, ei!) ja allapäin hajaannuimme odottelemaan paikallisiin ravintoloihin. "Time flies when we are having fun..." Perkele! Kaljanjuonti on välillä pakko keskeyttää roudausta varten. Toki osa meistä osaa roudata tuoppi toisessa kädessä, mutta... Teimme suhteellisen hyvän/sopivan tsekin ja siirryimme odottelemaan aktia. Viihdytimme itseämme jauhamalla kakkaa sekä juomalla olutta hämärässä takahuoneessa. Simo taisi siinä turinoitamme hihitellessään torkahtaa toviksi.
Intro käyntiin, fiilis kattoon. Vedimme ihan hyvin vaikka edellisestä kerrasta on yli kuukausi. Harmi vaan että porukkaa ei ollut enempää. Sillä, kun sali on saatu täyteen, se menee sekaisin. Keikan jälkeen artisti teki taas temput ja meni takahuoneeseen nukkumaan keikan jälkeen. Tuostahan on tulossa jo tapa. Joku pystyy nukkumaan vaikka kiviporan varressa.
Tämä ei tuntunut miltään... Katse viikon päähän. Päätän raporttini täältä tähän.
13.2.2004 - Padasjoki
Laakeri
Tehdään se nyt heti aluksi selväksi, että jos puhumme Wellusta, tarkoitamme sillä artistia sekä toisinpäin. Artisti on Wellu ja Wellu on artisti. Miksi? No, käytöksensä on ollut viimeaikoina sellaista, että heikompaa henkilöä voisi alkaa... Ja meitä muuten...!!! Jos viestimme menisi näin tämän median välityksellä paremmin perille?!?!?
Liuskis läyskis Laakeriin, lähdimme Ugandasta noin puoli kuuden aikaan ja olimma perillä yhdeksän jälkeen. Kamat kaljanjuonnin ohella ovesta sissään ja tsekin kimppuun. Väkeä alkaa kerääntyä... Ruokailemme keittiössä seisten, kiukulla perunaa naamariin ja lavalle (tai siis nurkkaan johon kamamme kasasimme).
Meininkiä oli. On erityisen mukavaa huomata, että meitä tullaan nykyään ihan katsomaankin. Jopa kauempaa. Puolituttuja naamoja vilisee katsomossa ;) Keikka menee yleisöön, artisti ohjaa meidät kahteen encoreen vaikka puistelemme päitämme yhteistuumin. Mielestämme ei olisi kannattanut. Rampe haukkuu minut keikan jälkeen ihan paskaksi. Ilmekään ei värähdä. Turhaan se siinä päätään aukoo mokomakin Jeesus. Yritän puolustautua selittämällä että, A) oli paskantahmeat kielet sekä B) basso aivan liian kovaa. Niin kovaa, että ei uskalla enää soittaa... Tietääkö kukaan mitä tarkoitan? Tiedän että kanttorimme tietää, eläköön kanttori!
Artisti otti pikapuudutuksen ennen bussiin astumista. Meitä sitten aina niin "naurattaa" kun joku on alkavassa koomassa. Auto kohti kotia ja 13 tuntia kestäneen reissun jäljiltä olimme takaisin lähtöruudussa. Jätin artistin nukkumaan kotopihalla keikka-autoon ja toivotin läkseissäni hyvää yötä.
14.2.2004 - Uusikaupunki
Hot Rock Cafe
Veimme viime yönä osan kamoista kämpille sulamaan ja sovimme tapaavamme iltaseitsemältä. Koska artisti oli nukkunut onnellisen tietämättömänä viimmäyönä, odottelimme häntä noutamaan kamoja kämpältä. Paha se on tietty noutaa kämpältä jotain jos ei tiedä että sieltä pitää jotain hakea. Puheluiden jälkeen valkoinen auto kaarsi pihaan ja saimme tavarat siirrettyä keikkapaikalle.
Meille kävi pieni moka tsekissä ja jouduimmekin tekemään sen pariin otteeseen... Virheeseen johtanut keskustelu meni kärjistetysti näin: Odottelemme keikkaa takahuoneessa, syömme!!! Otamme muutaman oluen ja puhumme yhtyeemme suuntaviivoista sekä jauhamme kakkaa (vertauskuvallisesti). Kakanjauhamisen (vertauskuvallisen) ohella on todettava että olut pistää pissaamaan (konkreettisesti) ja käymme hiekkalaatikolla yhä tihentyvin askelin. Samalla silmäilemme ohikävellen salin puolelle, perkele, siellähän on joka kerta enemmän ihmisiä. Hienoa. Myös miksuttajamme Simo Booman, kuninkaallisine lakeijoineen oli saapunut meitä Raumalta asti ilahduttamaan. Hienoa nähdä tuollaista viitselijäisyyttä nykypäivänä!
Keikka alkaa ja fanit pakkautuvat iholle ;) Toisessa biisissä tarjosin bassottelua ehkä hieman yli-innokkaasti... kieli nimittäin napsahti poikki. Jätkien suut olivat ymmyrkäisinä ja silmät hohtivat kirkkaina, ei passosta nyt voi kieli katketa? Nyt kuitenkin katkesi, taitaakin olla bassourani kolmas kieli keikkaolosuhteissa. Onneksi Hanna (se uusi basso) oli (konkreettisesti) takahuoneessa. Väkiä oli paljon ja paljon oli suosiotakin. Kaatuilua tapahtui... taisi siinä kokonaista neljä henkilöä kaatua vuorotellen rumpujen päälle. Yksi heistä oli... terve vaan! Hymyillään kun tavataan?!? Hyvä että alkaa kotinurkillakin kantaa pikkuhiljaa hedelmää. Keikan jälkeen pöytä täyttyy virvokkeista, emme viitsi poistua takahuoneesta salin puolelle. Jauhamme tulevaisuudestamme yhä samentuvin silmin. Eräs kaveri kehuu minua (sekä meitä yleensä) keikan jälkeen perkeleesti, Rampen kuunnellessa vieressä. Turhaan se eilen kiristi minulle otsaansa, mokomakin Jeesus. Eilen paska, tänään loistava... Olen siis keskimäärin neutraali bassottelija. He he. He. On pakko lähteä nukkumaan.
Sunnuntaina iltapäivällä haimme artistin ja Rampen kanssa kamat pois. Joimme saamarin monta kuppia kahvia, sekä puhuimme kakkaa (vertauskuvallisesti).
16.2.2004 - Mietteitä
Keikkabussissa on hauska matkustaa...
Olemme sitten (alustavasti) lyöneet kaupat lukkoon tulevasta keikkabussistamme. Kärsimättömän odottelun ja päiväunien kohde on yli 12 metriä pitkä, 58 -paikkainen, iso, oikea, sellainen wautsi-wau linja-auto. Sitä sitten hartiavoimin alamme muuttaa kiertuelämään sopivaksi. Kuulostaapa hienolta!!!
Keikkamuusikko nimittäin viettää lavalla noin 0,00025 prosenttia keikkapäivästä, autossa noin 123 prosenttia. Suokaa siis meille vähän luksusta! Pakkohan meidän oli... kun Dinkkareillakin on! Terveesii vaan pojille. No, ei kyllä, me olemme uutta autoa miettineet jo perskeles kaksi vuotta, ja nyt tuntuu olevan oikea hetki. Kahtotaan ny, lyödäänkö rahat käteen myyjälle vielä tuotteen koeajon/katsomisenkin jälkeen. Yhtä varmaa kuin epävarmaa. Tilanne on 50/50. Brrr....
Hmmm, mitäköhän niihin mistä/mihin-plakaatteihin laitetaan? DOCTOR XPRESS!!!!! Tietenkin. Ideoita otetaan vastaan, vaikka minä asiaa jo päätettynä pidetäänkin.
No, minä sen plakaatin kuitenkin käytännössä teen...
17.2.2004 - Mietteitä
Siinä hää ny o...
...ihana persalustamme. Voi kun vielä olisit yhtä ihana sisäisesti.
19.2.2004 - Mietteitä
Koska se nyt...
...vahvasti näyttää siltä että keikkabussiamme mennään lauantaina hakemaan, julkaisemme tässä alustavan rakennesuunnitelmamme.
22.2.2004 - Mietteitä
Joo...
...olimme tänään vähän ajelemassa ostamamme bussin kanssa. On se mahtavaa. Tätä minä olen aina halunnut. Isä!!! Mikset koskaan ostanut pojallesi bussia?
Ensi viikonloppuna meillä taitaa olla ohjelmassa sekä treenit että bussitalkoot.
24.2.2004 - Mietteitä
Näytebiisejä tulollaan...
...aloitimme Rampen sekä patteristonsa kanssa viime perjantaina muutaman biisin nauhoituksen. Tarkoitus olisi tehdä referenssinauha, jolla sitten vakuutella meitä ostavia tahoja. Pariin biisiin olen nyt bassot soittanut, lisää seuraa tällä viikolla. Ja sitten, kitarat, ja syntikat, ja laulut, ja viulut, ja huilut, ja marakassit ja kastanjetit... Kyllä siinä tällä tuntimäärällä taitaa parikin kuukautta vierähtää. Voidaan sentäs sanoa että, että tuloillaan on.
Kyllä niistä sitten tänne nettiinkin voisi jotkut huonolaatuiset ja lyhyet pätkät laittaa. Katotaan ny.
2.3.2004 - Mietteitä
Jumangeggaaaah...
...yli viikon jo bussinomistajina, eikä mitään remonttia ole vielä aloitettu. Seuraavat mahdolliset, yhteiset remonttipäivät olisivat 12.-13.3.
Kyllä se taitaa niin olla, notta työhön ei tartu, ei tule valmistakaan. Katotaan ny. Jos joku kävis tekemässä hommat kun me nukumme.
3.3.2004 - Mietteitä
Tammisaaren keikka nettikamerassa...???
...perjantaina. Ehkäpä. En nimittäin ole keneltäkään saanut viimekerrasta vahvistusta, että onko klubin kamera päällä vahi ei. Että jos kurkitte päätteenne äärellä seuraavilla kellonlyömillä; 23:00, 23:30, 23:45, 00.00, 00:30, 00:45, 01:00... Ette voi paljoa alusta menettää.
Kiinnostuneet katsovat livekuvaa TääLLä. Ja jos joku ystävällinen sielu voisi kaapata muutamia kuvia ko. keikalta ja lähettää ne meille sähköpostilla (osoite "tilaa"-sivulla). Kiitämme ja kumarramme.
Yritämme enihau kerjetä paikalle ajoissa, kun mukana on uutta valotekniikkaa. Pitäisi myös ottaa uusia promokuvia yhtyeestä. Sukikaa pojat partanne.
5.3.2004 - Tammisaari
Rock Club N:o 1
Tehdään poikkeus, tällä kertaa puhutaan pelkästään oheistoiminnasta. Siis roudauksesta, tekniikasta, syömisestä, bändissä olemisesta, jne...
Kyllähän minä sen tiesin että Clubin takapihalle on hankala peruutella, varsinkin, kun auto on yhtä leveä kuin sinne johtava ylämäkeen kaartuva ramppi. Mutta että täydellä autolla ja talvikelillä... Huhhuh, ensin takaperin, sitten etuperin, sitten taas takaperin, sitten lapiota käteen ja viimein pääsimme mäen päälle. Jalat polviamyöten hangessa ei naurattanut... Liukasta alamäkeä on kiva roudata 70 kilon valolaatikoita. Kokeilkaas. No, artisti saapui Simon kanssa juurikin sopivasti sen jälkeen kun kamat oli saatu liuutettua sisälle. Artisti ei nimittäin nykyään pääse perjantaisin lähtemään töistä aikaisemmin. Tätä me olemme poikien kanssa ihmetelleet perkeleesti. Mutta, säästyypähän roudaamiselta. Että jaksaa sitten vetää täysipainoista keikkaa. Ja kun kerran rupesi vituttamaan niin heitetään lisää höyryä... Kyllä artisti nykyään vaan vittu jaksaa ajella yötä myöten ties mihin... Ennen ei koskaan, syynä on ollut se, että ei millään pysy hereillä. Muistuupa vielä mieleeni sellainenkin veruke, että ei voi mennä Merseedeksen takaosaan matkan ajaksi, koska siellä lähtee ääni. Siitä tavasta on sentään päästy eroon. Mrrrrrr. Vielä kun noista muista karsiutuis eroon. Noo, menee vähän arvostelun puolelle, mutta ehkä on hiukan syytäkin ollut?
Ensimmäisen kerran annoimme The Simolle täydet valtuudet pompottaa meitä tsekissä. Että huutelee sieltä sitten kuta milloinkin haluaa lavalle nousevan... Jos vaikka saundtsekkimme näin lyhenisi muutamilla varteilla. Päätimme samalla että The Simo on se, joka soundeista päättää. The Simohan on hieno ihminen, eikä sortunut mihinkään itsetarkoitukselliseen piiskaamiseen. Semmosta pientä ylpeyttä jota tunsin, on kiva tuntea lavalla ollessaan. äijiä pyörii väkkäränä ympäri rakennusta ja asioita tapahtuu, eikä tartte joka nippelistä enää itse huolehtia. Aaah.
Säätämisen jälkeen menimme syömään sekä lunastamaan meille varattuja majoitustiloja. Söimme tukevasti!!! Ja otimme muutaman oluen, siis ne ottivat, joille olut maistui.
Sitten vedettiin se keikka.
Keikan jälkeen pääsimme baarin tarjoamien oluiden kimppuun. Keskustelimme henkilökunnan kanssa ja siirryimme muutama sata metriä Pikku-Juhan huoneeseen. Otimme porukalla valomiehen tarjoamaan jalojuomaa, suhteellisen kauan, ja antaumuksella, kunnes uni korjasi. Aamupalan sekä suihkuttelun jälkeen purkamaan showta pääkallonpaikalle. Olutta menee siinä ohessa, ei muuten kunto kohene. Kotona oltiin hiukan ennen kuutta illalla. Ja heti lähdimme taas uusiin seikkailuihin.
Oheen tuli vähän paljon kuvia, mutta materiaalia oli sen verran paljon, että menköön tällä kertaa...
6.3.2004 - Raom
Studio
...niin tuhannen turkasen väsyneenä kömmin tunnin kotonaolon jälkeen keikkamersun hyrisevään syleilyyn. Kävimme tiputtamassa isommat valokamat kämpille ja suuntasimme Raumalle.
Kyllähän se tietty tietynlaisia lisäpaineita luo, sekä epäonnistumisen mahdollisuutta lisää kun baariin raijataan lisämyyntitiskejä, kun me olemme siellä keikalla. Mistä helevetistä minä tiedän onko se se syy tiskin tuomiseen, mutta ainahan sitä voi asialla lämmitellä. Kuten sanottu, asialla on myös oma pelottava puolensa.
Takahuoneessa pyöri helvetisti ylimääristä porukkaa. Se ei ole kivaa kun pitäisi rauhoittua ja päästä keskustelemaan poikatten kanssa. Kyllä moikkaamaan saa tulla, mutta että asumaan.
Sitä porukkaa siinä sitten sisään valui tasaisena norona ei asialla enää tarvinnut vaivata päätänsä. Huolet sikseen. Keikka alkaa hurmoksellisessa tilassa ja meitä on selvästi odotettu lavalle. Soitto kulkee toisen päivän kännissä ihan ok. Pari encorea hirvittävän huudon jälkeen oli pakko vetää. Uudet biisit toimivat hienosti. Mutta, mutta, jotain puuttuu... ei oikein aukea ja jokin jää mielestämme puuttumaan. No, vertailukohta meillä on aiemmilta keikoilta niin järjettömän kova ettei juuri mikään voi tuntua juuri miltään.
Tauolla kävin pissalla ja ollessani menossa sellaiseen yksityisempään koppiin joku valopää otti olkapäästäni kiinni. Sanoi kopin olevan hänelle varattu. Hymyilin kiltisti ja menin yleiselle puolelle. Ei saatana. Olikohan sillä egoongelma? Raumalla nyt oli muutenkin kummallista, ravintelin omistaja nimittäin sanoi keikkamme jälkeen että soitimme liian hiljaa. Kyllä täytyy hänen meistä paljon tykätä juu... Juu, ja joku huuteli koko keikan ajan notta "soittakaa omia biisejä, eikö teillä ole omia biisejä??!?!?!"... Toivottavasti tajusi viimeiseen kappaleeseen mennessä ettei meillä ole. Muuten saattaa hiipiä kaverille hiukan tyhmä olo kun siitä selviää.
Vappuna tosiaan uudelleen. Kyyl raom o ain raom.
11.3.2004 - Mietteitä
Kuvaussessiosta ja videoleikkeistä...???
...me mitään kuvasessiota ehtineet sen paremmin pitää. Näköpiirissäkään ei oikein ole sellaiselle aikaa.
Niin, mediasivumme on nähnyt tänään päivänvalon. Vasemmasta valikosta valitsette sen kansionnäköisen, jonka päällä on nuotti. Toistaiseksi siellä on muutama videopätkä Tammisaaren saundtsekistä, sekä mahtava "basistin ohiastuminen"!!! Naurattaa jopa ohiastunutta :)
Jatkossa sinne lisätään videota jos jotain lisättävää tulee. Audiota... eli musiikkia, ts. windowsmeeddiaaudiootta lisätään kun demomme on valmis.
Viikko viel'sit treelle!!!
15.3.2004 - Mietteitä
Demohommia, reenit ja se bussihomma...???
Vietettiin Kikkelin kanssa antoisa perjantaiehtoo :) No ei, mutta demomme kitaroita äänittelimme yöhön asti. Kolme kappaletta valmistui kivuttomasti ja väsynein korvin päätimme jättää loput kaksi alkavalle viikolle. Tälläkin rintamalla edistytään!
Sunnuntaipäivä vietettiin bussihommissa, otettiin vähän penkkejä pois, juotiin kaffetta ja mietiskeltiin. Piereskeltiinkin :)
Illalla oli sitten treenit ja kävimme vähän biisien rakenteita lävittes. Että miten nämä nyt sitten pitäisi soittaa. Settiä mietittiin siinä samalla. Teimme myös erääseen kappaleeseen sellaisen "hevimetallieeppos" -tyyppisen lopetuksen, taitaapi muuten lopetus kestää kauemmin kuin varsinainen kappale.
Rampe on kaikessa viisaudessaan todennut että "tähän bändiin ei kukaan voi tulla tuuraamaan"... Hehe, hän on siinä kyllä harvinaisen oikeassa.
17.3.2004 - Mietteitä
Hehkulampputohtori ahkerana...
Pikku-Juha se vaan ahkerasti sykkii ja ruuvailee. Epäkohtia korjailee ja valosoutamme muotoilee. On tullut hankittua lisää kikkaraa, josta riittää päänvaivaa sekä puhuttavaa. Tohtoreiden valosou liitelee nykyään vissiin versiossa 1.7.40.21, tai jotain. On kuulemma Pikku-Juha "puukottanut" ohjaussoftaa, kun ei muuten toimi niin kuin pitäisi. Huhhuh.
Perjantaina Tampereella sitten nährähän, onko ollut vaivan väärttiä.
19.3.2004 - Tampere
Ilves/Amarillo
Liikkeelle lähdettiin kuten aina, Simbe hyppäsi kyytiin Eurasta, Rampe taasen oli jo valmiiksi Tampereella. No, loppujenlopuksi me ei oltu kuin tunnin myöhässä. Kamat sisään ja tsekki pystyyn. Sitten syämähän ja saunahan. Hyvää palvelua Ilveksessä. Siitä kiitos.
Puolenyön aikaan aloittelimme settimme ja porukkaa oli mukavasti. Itseasiassa sitä tuli koko ajan lisää. Alkuun porukka vähän ihmetteli meidän soitantoamme sekä valojamme, lopulta työvoitto saavutettiin ja meininki oli itseasiassa oikeinkin mukavaa. Pari encoreakin saimme soittaa. Ja minä sain taas toteuttaa unelmaani, huudattaa yleisöä. Wooo-ooo-ooo-ooo-o, kaikui salin täydeltä vastaus basistin egohuutoon. Jiihaa... Sattuipa semmoinenkin hassu tapaus kun Rampe katsoi yhden biisin huti settilistasta. Löi Juinille Rebell Yellin tempon Cosmic Girlin sijasta ja sen nyt tietää mitä siitä seuraa... Ei paljon pistänyt jalkaa vippaamaan tuo kappale, naamat tuskalukemilla sitä sitten vedimme ja kyllä hävetti. Jälekeenpiän asialle kuitenkin naureskeltiin.
Setin alkupuolella valotekniikka koki pieniä vastoinkäymisiä. Jonkun bändin "valopää neuvottelija" keksi alkaa kyselemään bisnesjuttuja Pikku-Juhalta samalla kun meillä on setti menossa. Mitä siitä sitten valojen ajamisesta siinä sitten tulee? Ei niin mitään, kun valomiehen pitäisi ajaa valoja ja keskittyä hommaansa ja joku höpöttää korvaan. Ensi kerralla sitten hoidetaan ne hommat keikan jälkeen...
Keikka loppuu kun se loppuu ja sitten me ollaan yleensä loppu. Kävimme kyllä siinä yäkerhossa kaljalla, mutta takaraivossa jyskytti ajatus... kamat pitää vielä roudata hisseillä lastauslaiturille ennen neljää. Artisti oli taas omistavinaan koko yökerhon... jalat pöydälle ja veltoksi. Ei ihme ettei tyhjiä tuoppeja jalkojensa välistä keräillyt henkilökunta tykännyt asiasta. Artisti ihmetteli silmät avattuaan, että "mitä ny?". Ei oikein ymmärtänyt, että hienossa yökerhossa ei pidetä jalkoja pöydällä... :) Noo..., kun olimme roudauksen jälkeen Simon huoneessa yömyssyllä, kello oli vasta 03:58 ja kamat olleet jo aikoja siellä kellarissa. Pikaisesti kaikki häipyivät nukkumaan tahoilleen. Oli meinaan erittäin kuivat jatkot :)
Juini järkytti mieliämme saapumalla aamupalalle. Joi liki kahdeksan kupposta kaffeeta ja luki Hesaria. Pikku-Juha häipyi kello kahdentoista junassa kohti Turkua ja jännempiä seikkailuja. Me muut kärräilimme kamat lastauslaiturin edessä odottavaan Merseedekseen. Kyllä on helppo roudata kun ei ole rappusia ja liki kaikissa kamoissa on pyörät. Harvoin Juinia kusettaa, mutta kotimatkalla kusetti.
Keskiviikkona mennään jälleen Amarilloon. Turun Amarilloon, jossa olemme käyneet muutamia kertoja aiemmin.
22.3.2004 - Mietteitä
Parkkilotto...
Hmmm... Mietiskelin tuossa tuota, että, kyllä keikkapaikan pitäisi pystyä osoittamaan jonkinlainen järkevä parkkipaikka tai vastaava yhtyeiden keikka-autoille. Tässä nykyisessä mallissa pakotetaan jättämään auto sakkopaikalle, jos haluaa että auto on aamulla edes kohtuullisen kävelymatkan päässä. Kovinkaan useassa paikassa ei ole ajateltu näin pitkälle, ainakaan isommissa kaupungeissa. Tietysti se on ymmärrettävää kun tilaa on ihan järjettömän vähän. Annetaan siis irvihampain anteeksi.
Me sitten päätimme yhteistuumin alkaa pelaamaan Parkkilottoa ongelmallisissa paikoissa. Aikarajoista vapaan parkkipaikan puuttuessa auto lyödään parkkiin ensimmäiseen vastaantulevaan parkkiruutuun ja sitten aamulla kävellään katsomaan tuliko Parkkilotosta palkintoa. Näin säästetään parilta äijältä illalla hermoja, laillisen paikan etsimisessä kun voi hyvinkin mennä puolisen tuntia aikaa. Eikä tarvitse siis aamulla kävellä räntäsateessa kilometrien päähän autoa hakemaan. Karttuneiden kokemusten mukaan pitää Turkusses, Kuopiosses, Helsingisses sekä Tamperesses, siis ainakin, Parkkilotota...
24.3.2004 - Turku
Amarillo
Emme pitäneet mitään kiirettä kun kaikki käytäntö Amarillossa on muuttunut tuttuudeksi??? (onko tämä nykykielioppia, hyi helvetti!!!). Siis tiedämme mitä odottaa ja miten siellä pitää toimia. Roudaus oli kivuton, niin tsekkikin. Ruoka oli hyvää. Limonaatia riitti ja muutenkin kaikki homma pelasi hyvin. Paitsi artistin langaton, aivan armotonta surinaa monitoreista ja pikainen vaihto langalliseen. Laulusaundi oli aivan kaamea mutta ei viitsi hieroa liikaa, etteivät ruokailijat hermostu.
Sitten odottamaan keikkaa ja rohkaistuimme siinä juomaan jopa yhdet oluet odotellessamme. Ne maistuivat lähinnä hyvältä paitsi Rampen suussa kun hänellä oli flunssa. Liki ajallaan astuimme lavalle. Soitto sujuu jopa perkeleen hyvin. Mitä nyt Kikkelin kitarasta män kieli poikki ja vedimme yhden kappaleen liki ilman kitaraa. Tilalle laukusta revitty varakitara oli saanut soittoa osakseen viimeksi viime vuonna, joten eihän se vireessä ollut. Tuo nyt on tuollaista sattumankauppaa, jolle ei voi mitään. No, voihan sen varakitaran/basson virittää, ja silein käsin asettaa lavalle telineeseen odottamaan pikaista mahdollista varikkokäyntiä. Mutta, hooh. Läsnä voi olla niin monella tavalla... Artisti oli kyllä vetänyt jokapäiväisen soppansa väärään kurkkuun. Sen verran vaisua oli tuan ulosanti.
Kyllähän siellä pöydissä diggailtiin perkeleesti. Uskaltautuipa jopa muutama tanssimaankin. Mutta kyllä se niin rutiinia oli, että näkkileipäkin jää toiseksi. Mitään encoreita ei tullut vaikka joku pyysikin, jatkoja ei pidetty eikä käyty yöuinnilla. Kävi siinä takahuoneessa joku jäbä kehumassa meidän soundia (ainakin rumpujen osalta) ja soittoa yleensä. Ei kuulemma olla aloittelijoita. Heh. Mutta kun juttu alkaa soljua kolmannen kerran suljen korvani ja käännän katseeni pois. No ei hän mitenkään häiriöksi asti siinä käyttäytynyt. Mutta selväksi tuli että meillä oli... "Hyvä balanssi".
Jos pitää jotain uskomatonta kaivella niin kyllä se on se, että me Ugandalaiset, ööö, kello oli kolme kun painoin pään tyynyyn omassa kodossani. "Hyvä balanssi".
25.3.2004 - Mietteitä
Selkärankaa etsimässä...
"Hyvä balanssi". Tässä muutama ohje tai ajatus mitä on sekä omia keikkoja että muiden keikkoja seuranneena tullut mieleen. Kertokoot tämä nyt fiktiivisestä "Perkeleen Lähettiläät" -yhtyeestä:
Että jos "Perkeleen Lähettiläitä" nyt sattuu henkilökohtaisesti vituttamaan just sillä hetkellä, se ei ole yleisön vika. Eikä "Perkeleen Lähettiläillä" muuten ole yhtään paskaa biisiäkään. Miltä esimerkiksi tuntuu siitä henkilöstä joka pitää kappaletta juuri "sinä parhaana itselleen". Ja "Perkeleen lähettiläät" esittelevät sen "paskana biisinä, joka soitetaan nyt kun kerran on pakko soittaa"???? Ei muuten naurata.
Olen nähnyt "Perkeleen Lähettiläitten" keikan monta kertaa. "Hyvä balanssi". Tuli mieleeni että ensivaikutelman voi antaa vain yhden, ja ainoan kerran!!! Sen jälkeen on turha selitellä. Ihmiset muistavat VAIN ensivaikutelman. "Hyvä balanssi". Tai no, selitellä voi loputtomiin, mutta kyllä sieltä ojasta on pitkä matka...
Eipäs nyt vedetä herneitä nenään, nämä on kuitenkin asioita, joita jokainen voi miettiä... Ei ole mitään oikotietä mitä pitkin noustaan ylöspäin (no on, mutta se on asia erikseen, eikä niitä kortteja ole jaettu ainakaan "Perkeleen Lähettiläille"). Vaatii kovaa treeniä, tietynasteista omistautumista, hommasta tykkäämistä. Jos homma tehdään suurinpiirtein, sen tien päässä odottaa, yllätys, yllätys, vain harmaa keskinkertaisuus. Jos sitä haluaa niin siitä sitten vuan.
"Hyvä balanssi"... jopa 7 kertaa, ja voin kertoa että jo kirjoitusvaiheessa alkoi vituttamaan, koko fraasi.
Lauantaina Hankoon ja voin taata että siellä kalvot paukkuvat, kielet lentelevät ja pairat kastuvat hijestä. Siellä me perkeleen tosikot länsirannikkolaiset hymyilemme. Vaikka väkisin. Siellä eivät "Perkeleen Lähettiläät" soita.
27.3.2004 - Hanko
Roxx Pub
Heti aluksi, kiitos vieraanvaraisuudestanne!
Harvoin sitä näkee oikeuden toteutuvat, mutta nyt nähtiin. Ajelimme kohti Hankoa viiden auton letkassa kun takanamme ajanut autoilija ohitti koko jonon risteysalueella keltaisen viivan kohdalla. Ajoi joku 200 metriä keltaisten ryhmittymisviivojen päällä. Aika törkeä ohitus? Noita nyt näkee usein kun paljon ajaa, mutta sitä ei, että hetikohta meidät ohittaa poliisiauto ja pysäyttää tämän törttöilijän. Meillä oli riemu katossa kun ohitimme ko. auton. Olimme Hangossessessa jo puoli seitsemän aikaan illalla. Aikaa oli siis ruhtinaallisesti viritellä laitteita. Suhinaa putkeen ja soundit olivat kohdallaan. No, kyllä me vähän perkeleen kovalle kamat jätettiin mutta toivottiin että tulisi tupa täyteen niin ei haittaa.
Kävimme saunassa ja söimme maittavan aterian. Mieltä masensi tieto siitä että Hangossa olisi samana iltana bändejä kahdessa muussakin ravintolassa. Istuimme odottelemaan kaljan kanssa saapuvia asiakkaita ja pikkuhiljaa tupa täyttyi. Puolitoista tuntia tarkkailimme ja sitten häivyimme valmistautumaan keikkaan. 10 minuuttia myöhässä astelimme lavalle ja tilanne oli meidän. Huudatin taas yleisöä pariin otteeseen, Kikkeli sanoi niiden huutaneeen niin kovin, että hänellä korvat menivät niin sanotusti yli. Kruts-kruts vaan Kikkelin korvissa. Soitimme yleisön hurmaavina liki tunnin ja neljäkymmentä minuuttia. Oli pakko, kun oli niin hauskaa.
Pienet jatkot ravintolan henkilökunnan kanssa ja sitten nukkumaan. Aamulla ylös ja aamupalalle, aikamme siinä kirosimme että missäs aamupala. Selvisi että syy olikin omamme. Meillä oli kellot tunnin jäljessä. Roxxiin anelemaan sämpylää ja kahvetta. Taisi siinä kaljaakin mennä kurkusta alas. Me muut olimme vähän viihteellä ja Rampe roudasi liki yksin kaikki kamat. Anteeksi Rampe. We love you.
Tuli siinä samalla sovittua uusi keikka ensi syksyksi. Saamme kunnian avata Roxxin ensi kauden. Nähdään viimeistään silloin!
Kiitos.
1.4.2004 - Mietteitä
Se on sitten taas uusi Q juu...
Luin tuossa eilänehtoolla "Agents Forever" -kirjan loppuun. Harvoinpa sitä tapaa sellaista asennetta kuin Pulliaisella on. Enivei, koko viimeviikkoisen paatokseni tiivistää Kääriäisen suusta päästämänsä teksti, jonka kirjan loppupuolelta tähänkin nyt sitten lainaan:
"Kun duuni tehdään, se tehdään. Me emme jää tuleen makaamaan. Miksi kiukutella niille ihmisille, jotka ovat vaivautuneet paikalle meitä kuuntelemaan? Musiikki on kommunikointia ihmiseltä toiselle. Voi välittää tuntemuksia, se alkaa siitä ja loppuu siihen."
Niin kauan kuin työnä on viihdyttäminen, ei yleisölle mökötetä. Jokin aika sitten Jorma Kääriäinen teki pitkiä kävelylenkkejä onnistuen talven viimassa hankkimaan polviinsa kivuliaan tulehduksen. Polvet eivät suostuneet taipumaan istuma-asentoon, joten keikkapaikalle oli matkattava tilataksissa, jossa mahtuu seisomaan. Ravintolan edessä Kääriäistä oli vastassa Airaksinen, joka roudasi nokkakärryillä seisovan solistin sisään. "Jätkät nauroivat katketakseen", Jorma kertoo. "Kun illalla soitimme Mandscurian Beatia, vedimme siinä samalla twistiä Kaitsun kanssa. Jumalauta, kun sattui, kyyneleet valuivat silmäkulmasta, mutta hymy yleisölle oli leveä. Suupielestä kirosin Kaitsulle, että sattuu niin perkeleesti, mutta nyt vedetään. Lavalle kun mennään, niin unohdetaan kipu. Tehdään se duuni niin hyvin kuin osataan. Tässä hommassa saa todella jättää aivot naulakkoon. Pelkkä vesipullon nostaminen lavan reunalta voi muljauttaa niin pahasti että mies tippuu. Mutta jos tippuu, niin sitten tippuu."
Nämä olivat siis suoria lainauksia tuosta Santtu Luodon kirjoittamasta kirjasta. Mielestäni niin hyvin sanottu, että teen myöhemmästä huoneentaulun ja ripustamma sen näkyvälle paikalle.
9.4.2004 - Vaasa
Partyhouse 22
Vaasaan lähdimme ajoissa. Emmehän tienneet mikä/minkälainen paikka siellä odottaa. Lava oli mielenkiitoisen muotoinen. Miten se artistikin aina jaksaa ehdotella jotain aivan kummallista? Yleisin niistä on "rummut lavan eteen". Aina kun tua lause kuuluu, naurunremakka on valmis. Kamat pystyyn ja tsekin kimppuun. Kävimme vielä läheisessä kebablandiassa ennen keikkaa. Palasimme odottelemaan keikkapaikalle jossa takahuoneen virkaa koetti esittää purettu keittiö. Ihan perseestä, ei edes toimivaa vessaa.
Porukkaa ei tullut kovin paljoa. Tanssilattialla pyörähti muutamia sekavassa tilassa olleita. Nauhoitimme keikan, jotta saisimme tuuraajille jotain referenssiä josta treenata. Meillä on väistämättä edessä muutama tuuraajan käyttö, kun, Rampekin lähtee lomareissulle etelään ensi kuun alussa.
Keikka meni hyvin ja normaalit kehut saattelivat meitä. Kamojen purku ja viimeiset kahvit naamariin. Keikkamyyjämme piti lähettää tekstiviestillä koodi, että pääsisimme Kauhavalla hotelliin sisälle. Eipä kuulunut koodia, joten aloimme miettimään toista vaihtoehtoa, joka olisi tietysti hotelliyö Vaasassa ohjelmatoimiston piikkiin. Liki tuntien yrityksen jälkeen (ainakin siltä tuntui) Kauhavan hotellista vastattiin ja saimme asian järjestetyksi tätä kautta. Läheltä liippasi.
10.4.2004 - Kauhava
Kantri
Ajoimme Vaasasta yöllä Kauhavalle ja majoituimme hotelliin muutama tunti ennen aamiaista. Juini ilmoitti ettei häntä saa herättää aamiaiselle. Mutta kun me muut sinne sitten kömmimme, siellähän se Juini jo ryysti kaffeetta. Osa jengistä innoitteli ajatuksella roudauksesta. Osa taas, minä mukaanlukien, meni takaisin nukkumaan. Ja kun parin unettoman tunnin jälkeen hiivin ravintolasaliin, kamat olivat siellä. Juini, Pikku-Juha ja Kikkeli olivat sykkineet.
Siinä sitten käytiin syömässä ja alettiin lamettumaan settiä pystyyn. Pikkuhiljaa, eilisillan keikkaa ohessa kuunnellen, lava alkoi hahmottumaan. Teimme tsekin pitkän kaavan mukaan, treenailimme siinä samalla ja nauhoitimme eilisillan puutteita kuntoon. Väsymys korjasi satoa ja pikkuhiljaa, yksitellen häivyimme huoneisiimme odottelemaan keikkaa.
Ja se olikin kummallinen keikka, jengiä oli paljon lavan edessä, muutamat tanssivat. Mutta, suurin osa toljotti meitä lavan edessä kuin jotain sirkusta. No kyllähän me kovasti yritimme tarjota vastinetta ja teimme mm. kuperkeikkoja... Pari pakkoencorea artisti sai väkisin väännettyä vastusteluistamme huolimatta. Paha olla palaamatta lavalle, kun toinen yksin siellä huutelee että "ihans to-totta älghää menkhö vielä, bari bsiisiä vhiellä"... Artistin unilääke keikan jälkeen koostui mm. kuudesta viskistä.
Nopeasti nukkumaan ja aamulla ylös. Kamat autoon ja kotiappäin. Reissun kruunasi Rauman ja Laitilan välissä Kikkelin saama 200+ euron ylinopeussakko.
17.4.2004 - Lahti
Ten Dollar Saloon
Lähtöajaksi sovittiin alunperin iltapäivän kolme, mutta tapamme mukaan matkaan lähdettiin vasta vartin yli neljä. Noo, meni pitkäksi. Rampe ja Kikkeli odottelivat hukkaan kuluneen ajan kämpillä, mutta eivät vaikuttaneet kiukkuisilta.
Ajoin Lahteen viimereissusta pelästyneenä nopeudella 90+. TDSaloonissa on paikalla peeaa, joten meillä ei ollut juurikaan tavaraa kiskottavaksi. Nopea tsekki ja läheiseen kebablandiaan. Keikan odottelua jossain saatanan pakkihallin tapaisessa paikassa. Ihan perseestä, ei edes toimivaa vessaa. Kahvia sentään sai yläkerrasta haettua vitutusta lauhduttamaan. Kävi siinä seuranamme myös yksi ex-ugandalainen paskajuttujamme kuuntelemassa.
Itsestä tuntui jotenkin hirveän vaisulta, mutta siitä huolimatta Lahden keikka oli menestys. Terveisiä vaan koko bändin puolesta kaikille faneille! Ei vituttanut ajella yöllä kotiin.
26.4.2004 - Mietteitä
Woe taewahan talikynttilät...
Meitä hiukan nyt potkitaan. Negatiivisesti. Nimittäin, rokkilaulajan lähipiirissä sattui ikävähkö kualemantapaus. No hän luonnollisesti peruutti seuraavat keikat. Se on ok. Hommasimme hänen suostumuksellaan tuuraajan, että saisimme viikonlopun kolmikeikkaisen putken hoidettua...
Juu, ja tässä uskossa me sitten parisen päivää olimmekin. Kunnes yksi meistä ilmoitti yhtäkkiä saaneensa virusperäisen tartunnan, SARSin... No, ei oikeesti sitä, mutta vesirokon kuitenkin (vesirokko aikuisen ruumiissa = iso henkilökohtainen helvetti). Ja näin jouduimme tartuntavaaran, ja ei vähiten, jäsenen itsensä vuoksi peruuttamaan ko. putken.
1.5.2004 - Mietteitä
Vauhdikkaita pikkujouluja tiedossa yleisölle...
Meitä hiukan nyt potkitaan. Positiivisesti. Nimittäin, meille on annettu lupa julkaista uutinen, jonka mukaan yhtyeemme tekee tämän vuoden lopussa yhteiskiertueen maankuulun tanssityttöryhmän, Lamourettesin kanssa.
Odotamme kiertueelta paljon yleisöä, hyviä keikkamestoja, uusia faneja, tukuttain rahaa, pärstää lehtiin, haastatteluja radioon, hauskoja muistoja, ulkomaanmatkoja, yliannostuksia, katkaisuhoitoja, vieroitusta, lisää keikkoja... Siis muunmuoassa.
Etu- ja keikkasivulta pääsette meidän Lamourettes-osioomme. Tutustukaa myös heidän sivustoonsa! Ja tulkaa keikoille!!!
8.5.2004 - Jurva
Hotelli Jurva
Rampe oli sattumalta etelänlomalla... Anssi nousi kyytiin Laitilan Shelliltä. Hassua oli se, että vaikka viime tapaamisestamme on melkein vuosi, tuntui siltä että se oli juuri eilen. Toiset ne on luotuja toisilleen, sanotaan.
Keikka vedettiin fiilispohjalta, kaikki meni hyvin eikä mitään kuultavaa mokailua ollut. Hyvin oli Anssi-san nauhansa kuunnellut. Porukkaa oli taas vähemmänpuoleisesti, paikalle vaivautuneet tanssivat raivoisasti koko keikan. Mahtoi niillä olla hiki. Keikan jälkeen sovimme heti uuden keikan ja otimme muutaman talon tarjoaman paukun ilosuin vastaan.
Aamulla Juini ajoi kotiin, siinä mykkäkoulua alkumatkasta pitäessään. Oli kiukkuinen Kikkelille ja minulle, aamutoimet kestivät liian kauan. Jopa niin kauan... että Wellu ehti jo ilmoittaa puhelimella kotiin, että nyt kestää kauan. Ja se johtuu siitä että Alpo meni paskalle... Joopa joo. Huomenna se lähtee meikäläiselläkin lento etelään, voi tulla vähän taukoa näihin päivityksiin. Loman jälkeenkin on tietty vaikeaa saada konetta käyntiin.
27.5.2004 - Mietteitä
Terveisiä hermolomalta...
Rumpali-Rampe ja Basisti-Alpo kävivät siis lomailemassa tahoillaan. Ohessa pari kuvaa Alpon lomakohteesta, juu... Rampelta on lomakuvia pyydetty.
29.5.2004 - Rauma
Studio
Porukkaa oli, ja aploodeja sateli. Mainittakoon että artisti oli keikalla niin sekaisin että ei mitään järkeä.
Mainittakoon myös että nakitimme The Boomannin miksaamaan Studiossa, vaikka paikka ei sitä varsinaisesti vaadi. Ei ole ennenkään vaatinut.
Rauman keikat ovat lähes aina likilegendaarisia. Maaliin päästiin tälläkin kertaa.
5.6.2004 - Uusikaupunki
Hot Rock Cafe
Oikeesti meillä piti olla jo eilen perjantaina keikka jossain pohjanmaalla, mutta joku päällekkäisbuukkaus pakotti meidät peruuttamaan sen. No, äkkiä myymään lauantaiksi toinen keikka aiemmalle kellonlyömälle. Homma järjestyi helposti kotikaupungistamme kun siellä oli Merefestit. Koko kaupungin kesäinen irroittelujuhla.
Illalla meillä olisi edessä keikka Alavudella, tekniikkapoikamme Pikku-Juha sekä The Booman ajoivat "isojen kamojen" kanssa jo etukäteen keikkapaikalle pystyttämään shouta. Käytimme Ugandassa vanhaa peeaata ja nurkissa lojuvia kikkaroita. Söimme, vedimme mukavan soittelutuokion. Paljon oli katsomossa porukkaa ja meininki sellaista kun keskellä päivää voipi olla. Sitten pakkasimme henkilöauton kiivaasti. Täyteen kitaroita, kasseja ja äijiä.
Matkalla Alavudelle ei kaasujalkaa eikä olutta säästelty. Juini oli kiusaantunut kun minua ei kusettanut ollenkaan. Sanoin sen olleen vain henkilökohtainen kiusa. Eli pikkujäynä.
5.6.2004 - Alavus
Hotelli Puustelli
Saavuimme paikalle lähdettyämme ensin Ugandasta aiemmin. Hehehoho.
Paikalla olikin kamat pystyssä, kiitos tekniikan. Tsekki hurahtaa ohitse ja siirrymme saunatiloihin nauttimaan ansaittuja oluita. Jotkut kävivät saunassa ja suihkussa taas toiset.
Keikka sujuu (taas) mukavasti ja artisti innostuu availemaan loputon paskavitsiarkkuaan, mikäs siinä kun kaikilla oli hauskaa. Keikan jälkeen suihkuttelemaan ja jatkoille, keskenämme tietenkin. Baarin henkilökunta oli ystävällistä sorttia kun antoi meidän jäärä baarin puolelle istuskelemaan. Paskanjauhamisen mitta tulee tietty täyteen ja sitten on paras mennä nukkumaan.
Kotimatkakin sujui ilman sakkoja joten olemme tyytyväisiä.
14.6.2004 - Mietteitä
Ilmoitusluontoista asiaa :)
Treeniohjelma on sitten tälläviikolla (vko 25) seuraavanlainen, torstaina klo 19. Näin on nyt sovittu.
Juu, ja kyllä keikkapäivän kirjoittaminen on käynnissä. Pitäisi vaan löytää jostain aikaa viimmästen juttujen viimeistelemiseen. Kaikki aika (viimeiset puolitoista kuukautta) on mennyt bussissa. Siinä on jäänyt kotihommatkin tekemättä. Ja moni muukin homma. Kyse on prioritääteisthä. Ja siitä mitä haluaa tehdä ja miten hommat järjestää.
22.6.2004 - Mietteitä
Hyvvee Juhhee...
Se on se keskikesäinen juhla tulossa. Eläkää rauhallisesti. Meikäläiset painuu mökeille ilman kaljoja (vitsi) ja rentoutuu...
Tohtorit! Muistakaa että jokainen tuo ensiviikon treeneihin kaksi (2) uutta biisiehdotusta sanoineen, nuotteineen ja nauhoineen. Mikään ei tietenkään takaa, että juuri sinun tuomasi kappale esitetään. Treenit pidetään joko sunnuntaina 27.6. sekä keskiviikkona 30.6.
2.7.2004 - Harjavalta
Dragonmelonta (...med HemmaBeast)
Eilen se sitten tapahtui. Bussimme meni kasastussesta läpi. Kävin hakemassa auton parkeista, enkä ikinä ennen ole ajanut linja-autoa. Helppoahan se oli! Eihän mulla mitään bussikorttia edes ole. Pikkuautoilijat väistävät paniikissa ja liikennemerkit ovat heikompia kuin 16 tonnin bussi. Sikäli mielenkiintoinen reissu siis tulossa.
Olimme paikalla vähän ennen viittä ja laitoimme bussin poikittain lavan sivustalle. Järjestäjän puolesta oli järjestetty henkilö, tai juoksupoika whatever, auttamaan meitä. Suhteellisen ripeästi kamat siirtyivät loistavan kokoiselle lavalle. Pidimme järjetöntä kiirettä, että saisimme kaiken pystyyn ennen HemmaBeastin (myöh. HB) sovittua saapumista klo 18. Ei kuulunut HB:tä, soittoni selvensi asiaa sen verran että ovat Huittisissa, josta menee kuulemma tunti. Asiaa hiukan ihmettelin, kun välimatkaa ei ollut kuin 35 kilometriä. Päätimme tehdä oman tsekkimme. Tehtyämme, ilmoitin HB:lle tehneemme tsekin, että senkun tulevat paikalle. Tästäkin meni vielä puoli tuntia aikaa saapumiseensa. Eli Huittisista puolitoistatuntia, joojoo.
HB:n miksaaja asteli lavalle ja alkoi sanelemaan ehtojaan, nostakaa peeaa ylös, lisää paluita lavalle, hypätkää voltti. Jos ei ole piuhoja, kolvatkaa... tai pieraiskaa ne, hän tarvitsee ne. On se kumma juttu, kun hän nimenomaan sanoi ottavansa kaapeleita ja adaptereita mukaan. Luulisi sitten ottavansa erilaisia. (MusaJargon alkaa...) Ja jos meiltäpäin ilmoitetaan, että kaukokaapeli on 16/8... se on sitä, eikä esimerkiksi 16/10 (...musaJargoni loppui). Meidän mielestämme, jos tulee noin 2 tuntia myöhässä paikalle, ei aleta käskemään, vaan kysellään varovaisesti, että onkohan tämä vielä mahdollista... että saisinko minä? Ai en saa, no minähän tässä myöhässä olen... Vähän ajan kuluttua siellä istui seitsemän saatanan vihaista tohtoria bussissa ovet säpissä, etteivät ns. tappaisi ketään. Samalla toivoen, että herra miksaaja saapuisi pyytämään jotain.
Me vedimme settimme kohtuudella, ja yleisökin näytti tykkäävän.
Lenni-Kalle (myöh. LK) tuli kyselemään bussimme ovelle, että kiinnostaisiko Wellua tulla laulamaan jumppia heidän kanssaan... käännyin welluun päin (se ei ollut nähnyt lenniä... eikä kuullut...) ja kysyin kiinnostaako sitä, johon wellu että "ei paljon vittu kiinnosta"... Sanoin lennille että kysy ite, ja se kysyi, ja wee kattoi sitä ja totes hieman iisimmin "nyt ei juuri huvita, katotaan myöhemmin"...
Ei sitä HB:tä tullut juuri katsottua kuin tsekkinsä ajan, ja hyvältäpä kuulosti. Meillä olikin loppuajan sitten muuta tekemistä. Ravasimme kaljateltan ja weeceen väliä :) Ja kyllä se miksaajakin sitten pyyteli yöllä anteeksi, oltuaan töykeä. Oli kuulemma siinä tilanteessa pakko olla tiukka. Pyyntö on harkinnassa kunnes toisin ilmoitetaan. Okei, anteeksiannettu.
Yöllä sitten kaiken painimisen ja sitten viimein monituntisen kamojenrepimisen jälkeen aloimme kyselemään luvatun hotelliyöpymisen perään, vaan oli kuulemma hotelli jo kiinni. Ei jumalauta... Vitutus alkoi lähennellä äärettömiä. Kummasti se HB vaan sinne hotelliin meni. Olivat sitten, päättelymme mukaan, tuhlanneet kallista aikaansa alkuillasta siellä. Ei niillä muuten sinne avaimia olisi ollut... Onneksi herra linja-autonkuljettaja oli selvinpäin. Ajoimme yöllä Rauman kautta ja heitimme Boomannin ja Juinin kotio. Eiväthän he olleet ajokunnossa, kuten ei kovin moni muukaan.
Hehe. Hyvin kirjoitettu vaikka mitään muistikuvia ei olekkaan :) Ja mainittakoon vielä että LK ja MN ja... olivat oikein mukavia ja heidän kanssaan ei mitään ongelmia ollut. Harmi juttu... muutama yhteensattuma pilasi lähes koko illan.
Joo, kyllä niitä nimmareitakin jaettiin.
5.7.2004 - Mietteitä
Nitroooo, nitroooo...
Kyllä vieläkin sapettaa tuo perjantainen. Ei muuta kuin happiteltan kautta ja pari nitroa kielen alle. Kyllä se tästä ohi menee, ja lupaankin, etten mainitse koko asiasta enää ikinä.
Perjantaiaamuna, kukonlaulun aikaan, lähdemme kohti Nilsiää. Pakkaamme kamat ehkä jo aiemmin? Kuka niitä aamulla haluaa repiä? Emme me ainakaan? Sieltä sitten Kokkolaan ja sunnuntai-iltana kotio. Alkaa kesäloma.
9.7.2004 - Nilsiä/Tahkovuori
Piazza
Kirjoittelen tätä Pikku-Juhan kannettavalla mukavasti bussissa pöydän äärellä istuskellen. Olen tähän mennessä ehtinyt jo mm. lukemaan kirjaa, nukkumaan sekä aterioimaan... Matkaa Nilsiään on alle 100.
Ja Nilsiään päästiin siinä pual viiren aikoihin? Kamat sisään, tai mitä niitä nyt tartti rourata, backlaini oli äkkiä pystössä. Hulppea, tai no, meille sopivan kokoinen lava oli samaa kokoluokkaa kuin tualla Kuopiossa männävuonna. Lava haltuun ja kikkarat vireeseen. Boomanni ja Pikku-Juha tekivät taas työtä ammattiotteella. Pikku-Juhal on muuten uus valopöytä, joku hokki se on. Emmää muuten olis maininnu, mutta se ei maksanu paljon mittään ja Pikku-Juha tykkää kun sen kikkaroita mainostetaan ja kehutaan. Kun se on tämän lukenut nii se käskee mun kirjottaa tähän, että se on muuten "HOKKI 500 Sport++ Custom 2", se mun pöytä.
Kurvattiin siinä alkuehtoosta Nilsiäläisen kyläkaupan eteen reteesti keikkabussilla. Joo-o. Kaljanhakureissuhan se. Meillä oli nimittäin saunabileet Boomannin ja Juinin kämpässä. Sitä kämppää oli ainoastaan saunalla siunattu. Palvelu pelas niinkun rokkikukoille aina. Viinaa ja naisia piti oikein kannella kauemmas ettei sorruta pahuuksiin. No joo, totuus on se, että oli hiukan hiljaasempi viikonloppu odotettavissa. Ja niin siinä kävi että väkeä olis saanu olla enemmänkin. Mutta ne kutka siellä oli, olivat meidän. Paitsi se yks hapan ämmä, joka keikan aikana sanoi artistin kysyessä fiiliksiä ...että "ei ole ollut kivaa". Me vedimme täysillä ja saimme voiton.
Eijuu... joku keikan nähneistä siinä baarissa notkuessamme totesi minulle, "teillä on vitun romun näkönen bussi". Mutta, niin se pitääkin olla! Sitten kun se on niin kaunis, että joku sanoo sitä kauniiksi, se on liian kaunis. Sisältä se on suloinen. Mutta sinneppäs ei ole kellään karvapäällä mitään asiaa. Ja sekös teitä harmittaa... On sohvia, pelikoneita, videotykkejä sekä jalkahoitoa. Pääseepä siinä keskikäytävällä treenaamaan liki 10 metrin puttejakin, jos on halua. Nooh, yleisesti ottaen keikka oli pirun onnistunut. Ensi talvena sitten meidän taidot punnitaan kun paikka on oletettavasti täynnä sesonkiaikaan. Jez.
Keikan jälkeen sitten samat paskanjauhannat kuin yli sata kertaa aiemminkin. Aaarrggghhhh, mutta kun ei voi mennä nukkumaan ajoissa. Pitää puida.
Aamu kun sarastaa pitää panna kikkarat takaisin bussiin ja suunnata kohti seuraavia apajia.
Damage report: Yksi digitaalikamera pärähti paskaksi.
10.7.2004 - Kokkola
Sokos Hotel Kaarle
Ajakaa Kokkolaan kulkematta lähtöruudun kautta! Ja sen me teimme, emme käyneet Ugandassa välillä kääntymässä, tällä kertaa. Kellonaikaa en enää muista mutta alkuehtoo se oli kun expressi es-oo-koon pihahan kurvasi.
Ja oli Kokkolan torilla tunnelmaa! Rappimusiikkia sekä ilmeesesti korkean veren aikahan aukiolle ajettu paatti. Pakkohan siinä oli käyrä huurteiset vetämässä ennen keikkoo. Joops, käytiin me huurteisella muuallaki mutta tua paatti piti tässä erityisesti mainita.
Noin pualenyän aikaan yäkerhossa oli noin kolme asiakasta, ja ne tanssivat paritanssia. Fiilikset meillä luannollisesti aivan katossa. Mutta ihmeitä on tapahtunut ennenkin ja kun kapusimme lavalle tuntia myähemmin, paikka oli täynnä ja meitä oli orotettu. Käret ilmahan ja rokkenroll. Kyllä taas muisti miksi tätä hommaa on alkanut tekemähän. Ja miksi tätä yleensä jaksaa tehrä.
Kuulkaas rakkaat lukijamme, keikalla kävi noin kaksi virhettä. Kikkeli seisoi kerran väärässä paikassa (valojen kannalta) ja artisti esitteli koko tekniikan valomiehinä, kun toisen olisi pitänyt olla miksaaja. No huhhuh, ei vaan, Juinin reaktori sanoi itsensä irti just kun kliimaksi lähenteli huippuaan, eli keikan alussa kun piti lähteä pianointro. Ei se lähtenykkään, kun ei tullut mitään ääntä. Seittemän äijää oli hetken perse pystyssä pitkin lavaa piuhoja tönien. Hetken se vaan kesti, muutaaaamiiiiaa seeeekuuuuntteejaa, muuttaaa tuuntuuuu iiikuuuisuuureeeltaa oollaaa pääää aalaaaspäääin, kun veri pakkaa päähän pimiässä. Loppujen lopuksi pianokin kuului ja koko sali rokkasi meirän kanssa.
Jeeps, se toinen moka oli meirän enkoreissa kun me verimme kovasti tuata blurrin kakkoslaulua, nii mää en perkele muistanu siitä yhtään oikeata nuattia. Kun ko. kappale lähenteli loppuaan olin sentään saanut arvottua kolmisen nuottia kohralleen. Turha se sitten tosin siinä vaiheessa on kovin iloiseksi muuttua. Siinä lähti bändin sisäisessä rahanjaossa ainakin sata erkkiä meikäläisen liksasta poikke. Hehheh.
Aktin jälkeen muutama fani tunki iholle meitä haastelemmaa (toivottavasti ei haistelemaan), ja kehujakin sateli. Sen parempaa palautetta ei Kokkolassa herunut. No, toivottavasti pääsis viel joskus. Sen verran hyvä veto se oli.
24.7.2004 - Mietteitä
...Ja siunattu olkohon jälkikasvu!
Veti sitten eräs meirän bänrin jälkikasvuista nauloja ja hitsauspuikon Turbosoundin iänikalvosta lävitte. Ei tule ääni enää (kovin hyvin). Äkkiä vaan korvaavaa kaiutinta tilaukseen ja lakki nöyräs käres vakuutustrokarin puheille.
Notta mitä tästä opimme? Ainakin sen ettei kannata jättää tavaroitaa lojumaan sinne, mihin jollain toisella onpi avvain.
31.7.2004 - Kristiinankaupunki
Hotelli Kristiina/Teltta
Hain taas keikkabussimme parkeista ilman korttia. Mutta kunei poliiseja näy, mikä nottei? Sen siitä saa kun vähennetään resursseja. Kyllä ne perkele mopoiässä ollessamme perässä pörräsivät, välillä saivat jopa kiinni. "Että onkos välityksiä muutettu?", nyt kun ajelee isolla bussilla keskustassa, niitä ei näjy missään. ähäkutti.
Lähtöä yritettiin ensimmäisen kerran, juu. Bussi vaan perkele sammui töyssyssä, kun olimme menossa hakemaan artistia. Siihen se jäi jalkapallokentän viereen. Hyvä homma, jos siinä olisi ollut meneillään joku matsi. Nyt oli kuitenkin "kiire" keikalle. Auto saatiin ilmattua ja liikkeelle, kävimme vielä korjaamolla varmistamassa että kaikki olisi kunnossa. Ja olihan ne. Kaljaa riittää, jääkaappi on kylmänä. Pitänee muistaa pitää tankissa enemmän ainetta, tahi välttää isoja töyssyjä.
Perillä olimme sopivasti huomataksemme paikalla teltassa jo tönöttäneen superpeeaan. Aikansa ottaneen sähläyksen jälkeen, meille löytyi lavatilaa ja ymmärrystä sen verran, että saimme shoun pystöön. Peeaassa vaan ei millään tahtonut riittää potku 100 metrin päähän. Kumma juttu. Säädimme ja väänsimme kunnes päätimme... riittää jos rinnassa potkii vain 50 metrin päähän. Tsekki oli tuhottoman tuskallinen, teltassa kun ollaan. Paikalla oli myös muitakin bändejä, niistä muista kuin sen Alcazarin, ruattista. Heitä varten oli peeaa raahattu ruattin pualelta. Laulajat tulivat lentokoneella. Bändi lautalla. Jeez.
Keikka itsessään oli lähinnä viime vuonna koetun toistoa. Ensin oli hiljaasta, sitten toisessa setissä alkoi revetä. Soitto nyt ainakin minun osalta oli vähän sellaista, että ihan ei onnistunut. Jäi vähän vajaaksi. Toisaalta, ketään se ei kiinnosta. Kesken kehittyneen hurmoksen joku lyhyt ruattalaisen miksaajan näköinen ukkeli tuli viittilöimään minulle: "You can play one more song. Their private plane is leaving soon and they've gotta play at 00:00 hours..." Vaikka mää kaikinkeinoin yritin sönkätä ja vänkätä vastaan, setistämme tuli tynkä. Siihen se loppui juuri ennen kliimaksia. No, päästiinpä aiemmin ottamaan kaljaa.
Pyydän jo anteeksi tätä seuraavaa... Tuli nimittäin vähän sellaanen olo, että siellä Alcazar-tähdet oli huoneistaan katsonut ja määränneet kauhuissaan: "Käskekää tuon bändin heti lopettaa, että yleisö jaksaa vielä kun mekin soitamme." Jotenkin noin, mutta ruattiksi. Ihmettelen. Varsinkin... kun lopetettuamme lavalla ei tapahtunut lähimpään puoleen tuntiin mitään. Paitsi että oli kova kiire koneeseen. Viimein settinsä alkoi ja yritimme kovasti olla haukottelematta. Se on mahdotonta kun on väsynyt... Emme millään helvetillä ymmärrä että miksi pitää soittaa aina, lähes aina, niin kovin että musiikki menee puuroksi ja laulusta ei enää saa mitään selvää? Hä? Boomanni! Sano sinä.
Artisti päätti sitten nukkua yönsä bussissa. Höpötti vaan bussissa nukkumisesta, ei vissiin tajunnut, että olisi sitä hotelliin pedattuakin tarjolla.
Aamulla kuseltamaistuva suu saa helpotusta. Viileää jogurttia ja kananmunia. Omenamehua, tonneittain kahvia. Alkometrin punainen ledi vaan paloi kun aamulla vitsiksi puhalleltiin. Iltapäivästä sitten päästiin lähtemään kotioppäi.
10.8.2004 - Mietteitä
...Joopajoo...
Eipä tässä nyt mitään tule mieleen. Päivitetään nyt kuitenkin. Diibadii. Diibadaa.
20.8.2004 - Kuusankoski
Dragons
Oli se luajan lykky kun Kikkelin isompi Kikkeli, elikkäs iskä, sattui asumaan juuri siällä missä meiltä meni rengas. Hänen avustuksellaan saimme likimain 300 kiloisen tarvikerenkaan raahatuksi kilometrin päässä sijainneesta rengasmyymälästä.
Yällä meni vähän pidemmälle. Se oli yhdessä sovittu juttu, mennään tänään liian pitkälle, niin huamenkeikalla ei tartte mennä minnekkään... Tajusitteko? En minäkään. No, aamulla kuitenkin reippaasti ylös ja aamiaiselle. Sämpylää se vaan oli. Ja kaffetta. Joku oli perkele parkkeerannut autonsa niin lähelle ovea ettei siitä olisi tavaroita rourannut. Raavaat äijät nostavat vaikeudet pois tieltään.
Mää muistan, että, Pikku-Juha oli liikaa kännissä.
21.8.2004 - Espoo
Tapiola Garden
Esboossehen siirtyminen kesti kauemmin kuin mitä oli tilattu. Nooh, vaikka roudaamismatka koko talon kellarikerroksen käytäviä pitkin olikin maratooniluokkaa, kamat siirtyivät kuin huomaamatta esiintymistilaan. Kaksi tomaattia yhdestä parsasta??? -okei!
Simoa silmään! Keikkaa odotellessamme hotellissa Rampe keksi alkaa sahaamaan Simo silmään. Heh, makoilivat kumpikin sängyissään ja välissään oli yöpöytä, jolla lamppu.
Keikan jälkeen takakoppaan vilvottelemaan. Yks miksaajakin siinä kävi kääntymässä, mutta kun me ollaan velliperseitä, kukaan ei saanut suuta auki. Tai oikeestaan oltiin niin saatanan loppu. Historian ensimmäisen kerran siirryimme suoraan nukkumaan. Simmut menivät kiinni klo 02:58.
Aijoo, pitää oikein mainita tässä keikkapäiväkirjassa sellaaset henkilöt kuin "meidän nimet".
1.9.2004 - Mietteitä
No, voi herranjumala... mikä bushmanni pitikin vielä tässä elämässä tulla vastaan...
"Kysymys koko poppoolle. Keitä vittuja te oikein ootte? En oo koskaan kuullukkaa moisesta mukamuusikkobändistä. Siitä voi päätellä jo jotain..." Jeps, näin kirjoittaa anonyymi velliperse, joka lähetti viestin sähköpostiimme.
Ajattelinkin että olisi varmaan vaikka tässä, ja nyt, vähän selventää asiaa: Tällä asenteella onkin sitten hyvä lähteä kohti viikonlopun keikkoja. Heh.
3.9.2004 - Kankaanpää
Kultainen Kukko
* TäSTä ON JOKU BITTIVARAS VIENYT TEKSTIä... -EN KIRJOITA UUDESTAAN. *
1300 maksanutta ei voi olla väärässä.
Aamulla pullakaupan täti tulee meille huutamaan, säestäjänään kemikaalion toinen täti. "Tuo bussi haittaa meidän liiketoimia, se pitää siirtää heti!", ei esittäytymistä, ei kaunista äänensävyä, ei mitään inhimillistä... Siinä me seisoimme Kikkelin kanssa Kankaanpään torin laidalla kahvikupit kädessä suoraan sängystä nousseina (klo 10.00), tädit huutaa ja meitin pää särkee. Katsomme toisiamme, että joo... tiedämme molemmat toistemme ajatukset, salamannopeasti Kikkeli taittaa toisen niskan, minä vedän luunapin toisen ohimoon. Ilmeenkään värähtämättä saamme aamukahvimme vielä kiinni polvenkorkeudelta, matkalla maahan. Eikä yhtään edes läikkynyt...
No, oikeesti, tädit soitti poliisit, poliisit kävi paikalla naureskelemassa. Sanoivat että, siirrätte kun siirrätte. Ennen ei voi siirtää. Pakkasimme kamat autoon ja menimme syömään muutamaa tuntia myöhemmin. Ja vilkutimme mennessämme. Kyllä on maailma ehdottomia ihmisiä täynnä.
Kuvut ravittuina kohti Hyvinkäätä käy bussimme tie...
4.9.2004 - Hyvinkää
Klubi (+Lamourettes)
Eihän me vissiin olla oltu ikinä vielä missään ajoissa. Eikun kaks kertaa ollaan juu. Hyvinkäälle saavuttiin yli tunnin aiotusta jäljessä. Joten kiiruuksi pisti taas. Semminkinkumminkin kun roudaus ei ollut niitä helpoimpia. Ensin bussi luiskaa alas lastauslaiturimonttuun jossa tavaratilan purku. Sitten luiskaa ylös jossa alatavaratilojen purku. Itku meinasi tulla, no, hiki sentään.
Helposti se lava saatiin pystyyn kun jaettiin kiiruussa sanattomasti vähän hommia. Osa roudasi kamoja ja pari äijää hääri lavajärjestyksen kimpussa. Ei me silti juostu, joten hiukan oli tsekki kesken kun Lamot paikalle pölähtivät. Arat tervehdykset ja arat neuvottelut. Jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen päästiin, sanottakoon sitä laimeaksi kompromissiksi, johon kaikki olivat tyytyväisiä.
Ja kun bussista herätään, aamulla keitetään kahvit. Kahvia juotiin seuraavan nokkimisjärjestyksen mukaan (=heräämisjärjestys): 1. Kikkeli, 2. Alpo, 3. Wellu, 4. Rampe, 5. Juini ja 6. Pikku-Juha sekä 7. Simo (tämä ei ole mikään yllätys).
Mää muistelisin, että tuota, Pikku-Juha oli liikaa kännissä, joten oheiset kuvat on ottanut Kauri Salonen. Kiitos ja kumarrus hänelle.
18.9.2004 - Pori
Tyynet
Mielenkiintoista. Juinilla oli niin paha krapula, että otti ennakkoa lähtien kävelemään Raumalta Poriin päin. Ottaisimme hänet sitten kyytiin matkalta. No, mikäs siinä. Menee Rauma, tulee Juinin selkä. Bussin ovi auki ja Juini sisälle.
Perillä Tyynessä? olimme ajoissa. Bussi jäi Nuorisoseurantalolla jumiin pihanurmikolle joten jouduimme lapiohommiin, vaikka niitä just kotoa lähdettiin karkuun. Keikkapaikka oli sellaanen talo, kyllä te tiärätte... Kaikua oli enemmän kuin itse äänilähdettä. Tsekin tekeminen siinä on sitten turhaa, sellaisen aikaa kuluttaaksemme teimme kuitenkin. Ja sitten joimme kaljaa, lisää kaljaa, ja vielä kaljaa... Keikka keskeytti kaljanjuonnin ja hyvä niin. Keikka oli menestys, fiilis oli katossa kun kaikki bailasivat. Silloin on mukavaa.
Kiitos, meillä oli kivaa. Kotimatkalla oltiin hiljaasta poikaa ja nukuimme tahoillamme ympärsbussia. Tämä oli tälläkertaa ympärspyöreä raportti, melkein yksityisbileistä. Periaatteenammehan on että...
24.9.2004 - Jyväskylä
Fever
Ryhmä taas reissussa. Kivaa tulee olemaan. Otamme Simon kyytiin Eurasta, odotamme sitä, perkele, muutaman minuutin.
Kävelykatua keikkabussilla, mutta pakko se on kun baariin ei muuten pääse. Harvinaista on se, että Feveriin on hissi!!! Ja sijaintinsa on vielä niinkuin paraatipuolella, ei missään keittiössä, sen ja sen nurhan ja kynnyksen takana. Roudaus ei siis satu juur ollenkaan. Pikku-Juha ei saanut tuikkuihinsa elektriteettiä ja sehän saa Pikku-Juhan kiertämään lavaa kuin kissa ulostettaan. Kyllä, Kikkeli sanoi, että se maukuukin samalla, kuuntele! -mau, mau...
Hotellina meillä oli Sokoksen Jyväshovi kadun toisella puolella. Sinne menimme valmistautumaan settiimme. Suihkuttelua ja kakkalla käyntiähän se on. Joku kirjoittaa tarjottujen eväiden ohessa biisilistaa, tänään se on Rampen tehtävä. Tiedoksi: Juini sai ensimmäisen kerran kaikki biisit mahtumaan A4 paperille sopusuhtaisella fontilla.
Ei se nyt niin kivaa ollut, eihän?
1.10.2004 - Mietteitä
...Ompahan-nan-nan...
...kestänyt tämä päivittäminen tälläkertaa. Jep, kännykkä oli pesukoneessa, tietokone hajosi ja mitä vielä? Kamera on vieläkin paskana.
Huomenna HANKOon. Tulkaa sinne!
2.10.2004 - Hanko
Roxx Pub
Bussi tarttasi siinä viiden maissa kämpiltä ja haimme Kikkelin, joka oli juur kerinnyt föönaamaan tukkansa futispelin jäljiltä. Juini napattiin Turusta kauppakeskuksen pihalta ja siinä oli taas hurja remmi koossa.
Haimme avaimet Doriksesta ja suuntasimme Roxxiin. Siellä ystävälliset sedät ottivat meidät avosylin vastaan. Esittelimme bussia ja vaihdoimme kuulumisia. Kävimme viimein äänentoiston kimppuun. Paljon on parjattu ja arvosteltu ns. autoeq:n käyttöä peeaata virittäessä, paskat sanon minä. Joka kerta kun sitä on käytetty, se on toiminut ihan ok. Ainakin levyltä soitettavan musiikin kanssa. Jaaha, asiasta taas toiseen... Teimme tsekin, söimme. Suuntasimme tahoillemme, Wellu bussiin telkkua toljottamaan, Kikkeli ja Rampe saunaan. Kävimme Juinin kanssa kävelyllä pitkin Hangon rantaa, kurkimme ohi mennessämme toisten baarien ikkunoista sisään. Minä hengästyin, Juini ei.
Jouduimme siirtämään keikan aloitusta vartin verran kun hetki olikin käsillä aivan yllättäen. Alkuun oli outo tilanne, ensimmäiset viisi kappaletta jengi vaan ihmetteli esitystämme. Mielessä pyöri "runtatkaa, runtatkaa, on vain ajan kysymys milloin ne lähtee mukaan, ennemmin tai myöhemmin te perkeleet tanssitte, se on varma..." Ja näin siinä sitten kävikin, otimme niskalenkin ja saimme työvoiton. Loppua kohti meininki äityikin rautaiseksi. Pakko tunnustaa... henkilökohtaisesti homma meni hiukan perseelleen, soitto ei ollut aivan uomissaan ja räpistelin sellaisissa kohdissa, joissa ei yleensä koskaan ole ennen tullut samottua. Hiki tuli, onneksi lavalla riitti juomista. Enhän minä edes ehtinyt mitenkään juomaan kaikkea tarjottua. Eikä vissiin toisetkaan?
Myöhään meni. Ei sentään ollut niin raikulimeininkiä kuin viimeksi. Nooh, sekoilun seurauksena meillä on vieläkin yksi avain majapaikkaamme. Pitänee lähetellä postissa.
Seuraava vetomme Hangossa tullee olemaan uudelleen avattavassa Grönanissa. Sitä odotellessa, kiitos Roxxin vekkulit!
4.10.2004 - Mietteitä
Keikkapaussi...
...ei juoksevalle verelle sovi, mutta pidämme sellaisen kuitenkin nyt. Kokonaista kolme viikkoa treenaamme? uusia biisejä. Hekoheko. Jos ja kun vaan olisi treenejä.
Veikkaan, että ensi viikonloppuun sammakot eivät saa treenejä aikataulutettua. Haluan vastaanottaa sen häpeän, että olen väärässä.
23.10.2004 - Kokemäki
Oluthuone 60
Me emme pidä mitään kiirettä. Roudailemme rauhallisesti ja organisoimme asioita valmiiksi. Oluthuoneen "lavalle" ei nimittäin ylimääräinen kikkara sovi. Juini koukataan kyytiin Raumalta. No, ei se paljon kiertänyt. On se kumma kun yöllä tosin, tuntuu kiertävän vielä enemmän...
Kamat sisään ja jonkinlainen tsekki, soundit ovat ok. Tämän jälkeen istumme kaikki yhden pöydän ympärille, kummallista kyllä. Kaikki ovat siinä, kukaan ei ole näpyttämässä tekstareita tai muuten eksyksissä... Rokkitähtimaisesti pidämme majaamme keikkabussissa takapihalla. Sillointällöin siitä kävelee joku ohi vilkuttaen. Keikkabussi kiinnostaa... Se on tässä bussinomistajina huomattu. Syömme siel' maittavat pizzat, jotka paistettiin hassussa pikku uunissa. Ja astumme ikkunalle. Soitto menee ihan okei tauosta huolimatta. Saavutamme musisoinnillamme taas muutaman uuden fanin. Lupaavat tulla meitä katsomaan sinne-ja-sinne seuraavaksi. Hyvä niin.
Taas piuhalaatikoita katsellessamme toteamme, että niitä on ihan saatanasti, kolmin-nelinkertainen määrä... Ylimääräiset mikkitelineen raadot (n. 7 kpl) jätin kämpälle. On vähemmän kivaa roudata kilokaupalla ylimääräistä tavaraa. Jotkut ne ei koskaan opi. Tai sitten ne ei roudaa... Hmmm... Pitänee laskeskella... Hmm...
2.11.2004 - Mietteitä
Mitä minä odotan?
No, että, ehdimme ja motivoidumme treenaamaan oikeasti, niin että kaikilla olisi hinku treeneihin, 3.11.2004 - Turkus-ses-ses...
Amarillo
Onhan se hiukan naurettavaa mennä keikkabussilla ravintelin eteen ja sieltä astuu ulos KAKSI UKKOA. Mutta kunei ole pienempää autoa mihin kamat mahtuisivat. Ei niitä oikein kotsuillakaan... Mutta kuten Wellu sanoi, hyvä sillä on ajaa että pysyy kunnossa... Tottahan tuokin.
Kun matkasimme kohti keikkapaikkaa Pikku-Juha soitti ja kyseli, että tarttettaisko rouraria? (Rivien välistä kuulin: "Ei tässä muuten mitään mutta saisi siinä samalla syödä siellä Amarillossa.) No, meille se sopii. Kikkara liikkui ja Pikku-Juha sai ruokaa. Reilua vai mitä. Myöhästyimme aloituksesta kun odotimme ruokaa hieman aikaa, ehkä me vaan tilasimme sen myöhään. Keikka oli sellaasta sunnuntaisoittelua ilman meidän hillitöntä lavashoutamme. Paljon tuntuivat tykkäävän ja meillä oli ihan mukavaa. Jotkut biisit saivat aploodeja, jotkut eivät.
Keikan jälkeen ihmettelimme että missä saatanassa se artisti taas luuraa, kun auton hakeminen parkeista kestää noin tunnin. Noooh. Myöhemmin selvisi että hän oli "suunnannut valoja siellä". Mutta voisi sitä vittu ilmoittaa ettei toiset seiso vittu takki päällä ja vittu pääteräkit käsissä ja vittu vilkuile vittu kelloa vittu koko ajanvitttitvmvititismdmgmösdlfasdgaspoidg. Ja vittu aina vittu sama vitun juttu. Ota vittu opiksesi vittu jo!
AAAAAARRRGGGGHHHHHHH!
6.11.2004 - Raom...
Studio
Oliskohan toka vai kolomas kerta Studiossa tänä vuona? Emmä jaksa tarkistaa. Olen siis paskantoimittaja kunen tee taustatyötä.
Siis keikasta keikkaan me odotamme kuplan puhkeamista Raumalla. Että baari olisi tyhjä kun pitäisi vetää keikkaa. Mutta kun ei, jostain sitä jengiä sinne vääntäytyy aina. Kai se on alettava uskomaan, että meillä on Raumalla jonkinlaista mainetta? Tai whatever. Kuka niistä tietää tai välittää. Huamenna se voi olla mennyttä. Tuskin herra isoherra isolla portilla kysyy, että "soitikkos sä siinä bändissä, jolla oli vähän mainetta Raumalla? -Soitit vai? Okei, sitten sisään siitä, ota kengät pois jalasta mennessäs!"... Olemme kuitenkin miettineet, että pidämme Raumaa boikotissa ehkäpä ensi kesään asti. Mutta katotaan sano.
Otimme yällä Laitilasta kahvia, parkkipaikalla joku huusi Kikkelille, että olis halpaa kymmenen euron tukanleikkuuta tarjolla. Ihmettelimme huutelijan viisautta ja painuimme kohti kotia. Turpiinveto ja akselinaltavetokin kävi toki mielessä, mutta eihän me. Rauhalliset miehet.
Paljon oli kello taas, kun tyynyhyn sai päänsä painaa.
13.11.2004 - Uusikaupunki
Hot Rock Cafe
Treenasimme alkuehtoosta kera sähkörumpujen, että tietäisimme mikä myöhemmin odottaa... Suorittaisimme keikan koeluontoisesti elektroonisilla rummuilla. Kamat keikkapaikalle, roudausta seurannut tsekki oli kaaos, kamat kovalla ja silmistä alkoi tulla itku. Ongelmat ratkesivat kuitenkin pikkuhiljaa ja pääsimme asiaan. Syömään. Ja vaihtamaan vaatteita, hengittämään sisään ja ulos, ennen keikkaa.
Spiikkien helmiä tämäkin... "Anteeksi, olemme tänään huonoja, mutta meillä on sähkörummut". Että joo, juu, tuo oli niin huono, että sitä voisi käyttää joka keikalla? Itsetunto ainakin kohdillaan. Ja joka toisessa muistettiin mainita fraasi "rakkaat ystävät..." Spiikeistä huolimatta saimme tanssit aikaiseksi ja jopa huudatukseen vastattiin kovaäänisesti. Mikä on harvinaista näin kotokaupungissa. Passonsoittokin oli pitkästä aikaa uomillaan, sitä kun ei pilattu juomillaaa... Heh-heh. Eihän tuo totta ole, fiktiivinen tämä päiväkirja muutenkin on. Pari settiä vedimme ja häivyimme ryystämään viinaa. Teimme summauksen, eka setti oli ok ja toinen hyvä.
Kukaan ei sanonut rummuista mitään. Testi meni sikäli pieleen, että alkuperäinen idea oli lavavolyymin tiputtaminen. Se kusi. Toinen ja kolmas tavoite oli yleisölle menevän voluumin pienentäminen ja sen laadun parantaminen. Vituiksi män sekin. Basari oli niin kovalla, että meinasi silmät kuivua päähän. Ikinä ei ole ollut niin lujalla. Pääsi itse herra Artisti taas näyttämään realiteetintajuaan. Rampe sanoi, että edes akustiset rummut eivät jytise noin kovaa lavalla. Niin-pä. Keikan jälkeen huomioitua, hiljaa pitäisi soittaa, ja kun yritämme ja onnistumme, paikan oma kuallutrokki soitetaan diskokamoista niin saatanasti kovempaa? Vai oliko tämä Ugandassa, vai muistanko väärin?
Klo 03.00 - 06.30 pienimuotoiset jatkot rytmiryhmän ja Dinkkari-Miksuttelija-Naksuttelijan kanssa. Terveesiä vaan juu. Terveisiä myös The Boomannille ja varavaltuutetulle, jotka altistivat henkensä vaaraan ajamalla Ugandaan Laitilan kautta meitä katsomaan. Boomannilla ei tosin ole sitä parturintarvetta. Että tarttis pelätä tukkansa pualesta Laitilassa.
16.11.2004 - Mietteitä
Hienosäätöä tässä...
...tehdään ennen seuraavaa keikkaa. Autoa huolletaan ja biisejä treenataan. Olisi kiva jos auto olisi kunnossa ja biisit kulkisivat, kun käymme kiaruttamassa pohjoisessa.
Perkele, huomenna pitää käydä Turkussa kattomassa Whitesnaken keikka. On siellä Kilpikin lämppärinä. Terveesiä vuan.
18.11.2004 - Mietteitä
Well...
Whitesnake = Coverdale = Iso Dave!
Bbrrruuiiiit :)
22.11.2004 - Mietteitä
Ilmeisesti...
...näyttää siltä, että meillä lähtee hovikuvaaja kameroiden, tötteröiden ja videoiden kanssa ensi perjantaina matkaan. Saataisiinpahan tännekin sitten uudet pärstäkuvat etusivulle. Eikä mentäisi kuvien osalta enää vanhaan kunnon kunnallisvaalimalliin. Jos jotain videota saadaan, sitäkin saatte.
Siis odotelkaa. Mitään emme lupaa.
26.11.2004 - Seinäjoki
Botton Club (+Lamourettes)
Roudaus oli helppo, kiitos pyörivien pyörien. Lava oli alkuun mielenkiintoisen muotoinen, mutta tolkku saatiin siihenkin. Hiukan meillä ensin nostatti pohjamutia se, että jos kaiutin osoittaa suoraan eteenpäin, osoittaako se suoraan eteenpäin vai keskelle tanssilattiaa?? Emme yltäneet painiin asti vaan kaiuttimet saatiin suunnattua, henkisesti heikompien osapuolten niellessä kiukua. Vitsi-vitsi. Testissä meillä oli vaihteeksi uusi peeaa, edelliset uudethan me Pikku-Juhan kanssa ostettiin hiukan yli vuosi sitten. Tälläkertaa emme alkaneet pelleilemään alitehoisten kuutioitten kanssa, vaan kanttori Juinin sanoin, uudet kaiuttimet ekaa kertaa nähdessään, alan kirjoittamaan seuraavaa kappaletta: "SE ON PERKELE PEEAA!".
Peeaa käyntiin ja heti saatiin jobinpostia, se oli kuulemma niin kovalla, että lasit tippuivat. Antakkee anteeksi, se oli eka kerta kun sitä koitettiin. Ei ollut vielä tietoa mitä siltä odottaa, ämyreitä hiljemmalle ja tsekin kimppuun. Nopeasti. Ainoastaan tunnin myöhässä siirryimme ruokailemaan.
Ennen keikkaa pidimme meetingin artistin huoneessa. Miitinki = kaljanjuontia, tupakkia, hätäpaskoja, settilistojen jakoa, paniikkinaurua... Siinä savun hälvettyä, huomasin että kovalla vaivalla yläkerrasta roudaamani keikkapyyhe oli ilmeesesti suuttunut minulle ja lähtenyt jonkun toisen soittajan kanssa lavalle. Hrrr, minulla on omat epäilykseni siihen kuka sen vokotteli. Kosto elää! Armaada lähtee kohti yökerhoa tilailemaan vettä ja lavakaljoja.
Eka setti meni siinä soitellessa, töitä tehden, kuten on tapana. Kyllä ne sieltä lähtee... Lamourettesin tanssin aikana minä poika kävin huoneessa kakkalla ja palasin juuri ennen paikalle. Toinen setti alkoi sikäli heikosti, että meikäläinen oli silloin kusella. Kuuntelin kun intro pyöri jo vissiin seitsemättä kertaa, mutta pissa valuu vaan... Ehdin kuitenkin lavalle ennen valomerkkiä :) Sovitaanhan pojat tästä lähtien, että kaikki on varmasti valmiina, vähän vaikka samaan tyyliin kuin erotuomarit kysyvät maalivahdeilta? Eikä niin että, "vittu se on taas jossain, laita intro pyörimään, kyllä se sieltä tulee..." Hmmm... pitäiskö, aletaanko synkronoimaan kelloja? Tai eihän kellään ole kelloa. Hommataan ennemmin henkilökohtaiset avustajat. Jengi oli ihan täysillä messissä ja innostuin tervehtimään yleisöä huudolla "terve peräseinäjoki!"... Myöhemmin kuulin Boomannilta, että ohjelmatoimiston Make oli seissyt ko. hetkellä miksauspöydällä ja todennut paniikissa että "no voi, ei saatana..." Ei tullut turpiin, vaan hyvät encoret. Mmmm, Gigolo nyt meni keikalla niin käteen ettei ikinä ei ole ennen mennyt ja tuskin menee. Toteutui ns. worst scenario.
Pakkasimme keikan jälkeen suuren osan kamoista laatikoihin ja painuimme helvetin myöhään nukkumaan, helvetin väsyneinä. Boomannin piti ehtiä ajoissa töihin joten herätys oli aikainen, jopa itse Booman heräsi. Tästä on todisteena aamiaispöydässä otettu valokuva, joka lisättäneen tänne ihmettä todentamaan...
1.12.2004 - Mietteitä
Soittimet...
...on viritetty, flunssat podettu ja auto huollettu. Pystyin sapelein käymme pitkän viikonlopun taistohon, tarkoituksenamme valloittaa ja kansoittaa koko pohjoisempi suami.
3.12.2004 - Kajaani
Hö. Ei se mikään viulu ole...
Rumpalin painajainen: TEIPATUT PELLIT...
Henkilö: "Talleta sitten ennen kuin sammutat mikserin"...
Juini (Aaveen näköisenä): "Hä, eihän sitä tartte tallettaa, se palaa tähän tilaan kun laittaa virrat päälle"...
Henkilö: "En ole varma, mutta tallettaisin kyllä..."
Juini: "älä ny, mä kokeilen..."
Henkilö: "En tiedä, mä kyllä tallentaisin..."
Juini: "Hö, ne on ihan päin helvettiä nuo..."
Ja sitten aloimme tekemään äänentarkistusta uudelleen. Meille Ugandalaisille hiipi mieleen yläasteemme silloinen vararehtori joka viljeli ahkerasti lausetta: "EI PIDä LUULLA". Ollaan kaikki nykyisin samaa mieltä juu...
Doctor Xpress...???
Ja sama sisältä...
Vaatimatonta?? ...Mutta ehdottomasti mukavaa!!!
Skoolataan...
Ja sitten irvistetään...
Soitetaan passoa...
Ollaan lavalla...
Soitetaan rumpuja...
Ollaan taas lavalla...
Nettikamerassa...
Ja taas...
Ja yhä...
Ja sitten keikka loppuu...
Näkyykö vaiko eikö näy???...
Joo, hommia tehrähän...
Tämä on jostain biisistä...
Ja tämä toisesta...
Rampe syö...
Juini syö... "Hyvä balanssi".
Kikkeli syö...
Me syömme... Huomaa kossuvissyt!
Syyntakeettomien kiusaamista...
Hyvää huomenta, onhan kaunis aamu.
This is Hanko.
Väfynyt rokkijäfkä...
Beds are Burning by Rampe.
Hmm.. Tässä voimalassa on jotain vikaa.
Lääkärintodistus...
Beach ät tö mooning...
...daiv ät nuun...
...ant pool ät tö iivning...
Ulkofiilistelyä...
Rampe rentoutuu reteesti...
No, me maalataan tuo bussi vielä...
Linja-autossa on tunnelmaa...
Tahkoamista Tahkolla...
Kikkara liikkuu...
Torin tunnelmaa...
Yäkerhon atmosfääriä...
Damage report: Kuallu Turbosound.
Napinläpikamera paljastaa, ja Rampe neuvoo.
Gummi puhkes...
Rento ja retee tsekissä...
Hä? Missä mennään?...
Joku parkkeerasi lähelle ovea...
Hurjat menossa respaan...
Laatukirjallisuudelle löytyy monenlaista käyttöä...
Häns-ap-ev-ri-baadi...
Mukavasti tilaa...
1) Me ollaan vähän saatanan kuuluisia tähtiä, joita palvotaan ympäri eurooppaa,
2) Alppis, eli minä, olen maailman kaunein ja kovin basisti,
3) meillä on pohjoisenpallonpuoliskon kalleimmat kamat,
4) Juinista tulee Nokian tai Gemmin varatoimitusjohtaja,
5) ja jumalauta niitä fanilaumoja, niitä on kuin perskärpäsiä,
6) Kikkeli ei taaskaan osaa päättää ajaisko tänään sillä porchella vai ferriksellä vai jaggella,
7) ilmasta viinaa virtaa jumalauta joka tuutista,
8) Wellun makuukammari on täynnä fanien lahjoittamia halinalleja (joo-o, se joutuu viemään niitä peräkärryllä jätteenkäsittelyyn),
9) Rampen saa tilaamansa 0,01 mikroonin paksuisella marmorilla päällystetyt tom-tomit ehkä jo ensi keikalle (niitä mammutinluisia kapuloita se hajottaa parin illassa),
10) ja me ollaan niin saatanan hyviä muusikoita, että voi perkele!!!!
11) ...Ja tulimme muuten just alppilomalta, vittu alpeilta!!!!!
Linja-autopysäkkien liepeet ovat tuottoisia pullonkeräyskohteita...
Giggeli ja Appeli...
Passonsoittonäytös (tuo taustalla oleva tunki kuvaan väkipakolla)...
Passoa hampaat irves...
Wellu ja hmm.. Suski?? ja hmm.. Minna??...
Näin sitä passoa soitetaan (nuo muut änkes kuvaan väkipakolla)...
-että, saisimme ensi vuoden kalenteriin jo pikkuhiljaa enemmän rasteja...
The Boomannin uusi look (tämä ei ole se kuva)...
Alpo valloittaa (mies)faninsa...
Livenä loiskuu...