Pyydän, yhä häpeillen, anteeksi satunnaista kiroilua.
12.1.2003 - Mietteitä
Kunnon treenit...
Kävimme läpi keskuudessamme kuuluisaa, ns. "Juhan Listaa", jossa on muutamia muutoksia ja parannuksia meidän ohjelmistoomme. Ne teimme ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Tässä on nyt muotoutumassa selkeä työnjako. Wellu hoitaa suhteet ja myy keikat. Alpo, eli minä siis, teen nettihommia ja hoidan imagoa yleensä. Juhasta on tulossa kovaa vauhtia musiikillinen maestro. Anssi pitää toistaiseksi huolen siitä, että treenit, eivät vaan missään tapauksessa veny liian pitkiksi. Tuominen ei toistaiseksi vastaa mistään ja lähinnä sekoilee sekä unohtelee tavaroita ympäri maata (huiluäänet sentään ovat vielä hanskassa). Nooh, Tuominen onkin kitaristi. Eipäs huolehdita liikaa siellä, kyllä me yhdessä keksitään pojille jotain hiukka tärkeämpää tekemistä. Jos haluattette?
Tiistaina on keikka Helsningissä... Saadaan sekin pää auki.
14.1.2003 - Helsinki
On The Rocks
Niin, totuushan on se että tämä on ensimmäinen "oma keikka" kehäkolmosen sisäpuolella. En tiedä miksi, ei kai vaan ole tullut myytyä, onhan keikkaa sentään muualla ollut riittävästi. Ihmettelemme keskustaan ajaessamme oudon kapeita kiskoilla kulkevia autoja. Anssia ottaa päähän että me vitsailemme asiasta jatkuvasti... Vedämme tottuneen oloisesti keskustan läpi suoraan keikkapaikan oven eteen.
Kamat kainaloissa kävelemme On The Rocksin kellariin. Tämähän on ns. mukava bäklainikeikka joten tavaraa ei ole nimeksikään. Miksaajasetä on jo aloittanut lavan kattauksen, aloitamme tsekin siis melkein heti saapumisen jälkeen. Tsekki menee jouhevasti ja meille jääkin aikaa hieman harjootella tekemiämme muutoksia. Valitettavasti OTR ei tarjoa artisteilleen aterioita, siirtyminen läheiseen pizzeriaan tapahtuu armeijassa opitulla, totutulla, täsmällisellä tavalla. Pizzaa naamariin ja ei aikaakaan kun ihmettelemme oluen hintaa... oliko se peräti 5 vai 6 euroa??? Nämä luvut tosin selkesivät myöhemmin orkesterin oman sekoilun tuotteeksi. Hinnassa kun oli sapuskakin mukana. Hahaha.
Keikalla joku yrittää väkisin tarjota meille kossuvissyjä. Mitähän siitäkin tulisi jos niitä alkais keikalla juomaan? Pitäydymme limonaadissa (jees-tylsää), mutta minkäs teet kun pitää vielä autoilla kotiin. Vedämme yhden setin joka kestää karvan alle 1,5 tuntia. Minä pidän yksistä seteistä. Ei voi puhua väentungoksesta, ei myöskään tyhjästä salista... Tanssitamme vähäistä, mutta niin laadukasta ja innokasta yleisöä. Kaikki treeneissä tekemämme muutokset tuntuvat oikeilta, joten ei parane tässä kohtaa valittaa.
Kamoja autoon nostellessa ihmettelin ...että missäs minun passoni on. Ei sitä kukaan ole kuulemma nähnyt. Teen tarkistuskierroksen lavalle, no siellähän se! Kuinka miljoona kertaa meilläkin on ollut juttua että "tsek-tsek-dapoltsek", on jokaisen individualistimusisoijan syrämmen asia. Auton jo liukuessa hiljalleen pois baarin edestä, Wellu tulee lavalta efektipedaalin muuntajan kanssa, kitaranpiuha toisessa kädessään: "nämä meinas jäädä"... Joten tavallaan minä myös laiminlöin tätä tarkistusta, mutta selitin, että olin niin tuohtunut passostani. Vaikka ei olisikaan omista kamoista kysymys huolehditaan myös toisten vehkeistä!!! Tätä taas sanotaan vastuuntunnoksi, jota aikuisilla ihmisillä luulis olevan. Perkkele, taasen mie rutajan, mut, se o miun luontoin.
Niin, ja päästiin sitä jakamaan nimmareitakin! Kotona oltiin Ugandassa jo kuudelta, siis hyvän aikaa aiemmin kuin Aquariuksen keikalta!?!?
16.1.2003 - Mietteitä
Nyt kun muistin... Näimme Rocksin takahuoneen seinällä lentävän kirjoituksen, jonka luettuamme meille tuli makeat naurut... Se meni näin: "E*E... hiipuva basisti, piilotetut liksat". Ei jumalauta, siis sitä leffan nimeä mukaellen. Miten joku voi keksiä...???
Vannon äitini ****** kautta, sekä käsi raamatulla, ettemme me ole sitä kirjoittaneet!
17.1.2003 - Mietteitä
Siirsimme yhteistuumin menneet keikat, erittäin loogisesti muuten, "menneet keikat" -otsikon alle. Keikkalistassa on nykyään suoraan nähtävissä vain tulevat keikat. Pientä liukumista tullee tapahtumaan päivityksissä ihan oman laiskuuden takia. Koettakköö kestöö.
21.1.2003 - Mietteitä
Julkistettakoon tässä (bändin pojille siis myös tiedoksi) että meillä on menossa muutamakohtainen kehitysohjelma, johon kuuluvat jo aiemmin mainittu "Soinin Lista" sekä NYT UUTUUTENA myös "Alpon Lista". "Soinin Lista" käsittää musikaalisia kohtia, "Alpon Lista" koskee ulkoasua ja esiintymistä, sisältäen kaiken siis vaatteista taustanauhainsertteihin.
Teemme nyt muutamia inserttejä, uusia vaatekertoja ei seuraavalle keikalle enää ehditä teettämään. Uusi juliste muuten tulee painosta huomenna!!! Jiihaa!!!! Se on upea!!!!
22.1.2003 - Mietteitä
On aika paljastaa... Luulitteko te oikeasti ...että Juha muka oikeasti lopettaisi? Ha- haa- haaaa. Aprillia. Ensi keskiviikkona valloitamme Börsin opiskelijabileet!
29.1.2003 - Turku
Hamburger Börs
Uskomatonta. Haimme miksaajamme Jannen kotoaan vain 2 minuuttia myöhässä, Janne raahaa mukaansa rakkaan tyttöystävänsä. Heitän kysyvän katseen ja saan vastauksen... Ajoimme Turkuun ja olimme Memphisin edessä hiukan yli vartin yli seitsemän. Harmi että yökerhoon ei pääse takakautta, kun on se paalutus menossa. Emmätiädä enempää, luin siitä lehdestä.
Wellu puikkaa Mersua ja vetää ensin risteyksestä suoraan läpi, vaikka sanomme, että tästä oikealle. Avuttoman kuuloiset selitykset kuunneltuamme jatkamme matkaa ja kierrämme korttelin. Tai yritämme, kierrämme kaksi, taas nimittäin mentiin suoraan vaikka sanoimme mistä pitää kääntyä. Tosta nooooiiiiiiiinnnnn, ja taas selitykset. Busseja Ravintolan edessä parkeissa ja Wellu lähtee vetään vielä saman lenkin varmuuden vuoksi. Hyppään itse kyydistä pois kun vituttaa. Ihme saatanan paniikki heti kun on vähän liikennettä tai outoja katuja. Olettekos muuten kukaan huomanneet, että Wellu ei koskaan haluaisi parkkeerata Mersua keikkapaikanpäällä? Minäkö? Minä olen tässä se täydellinen kuljettaja!
Alunperinhän Anssi pyysi, että haemme hänen rumpunsa Turun varastolta kunhan pääsemme sinne asti. Hiukan mietin asiaa, ja totesin vain itselleni, että se on ihan perseestä. Kierouttani sanoin Anssille tietenkin puhelimessa että "tottakai haemme, ei siitä mitään vaivaa ole"... Täällä päästään viideltä töistä ja sitten syödään ja pakataan KAHDESTAAN Mersu. Ajetaan sen jälkeen Turkuun ja perillä pitäisi olla seitsemältä. Suhteeton pyyntö sanoisin. Hahaha.
Teimme taas legendaarisen, farssiksikin nimetyn saundtsekkimme. Likimäärin kolme tuntia siinä meni ja siinä on kaksi sellaista selkeesti liikaa. Syynä on tietysti se, että oli kaukokaapelihässäkät mukana. Pörinää, väärin numeroituja kanavia. Huvittaa kun lavalta huudetaan "21", ja mikserin takaa että "ei ole niin paljon edes kanavia"... No, oli vähän piuhat ristissä. Urkujen meitä pari keikkaa kiusannut rätinä loppui kun laitoimme väliin di-boksit ja irroitimme maan. Minidiski sähisi kuin kiukkuinen katti. Tarttis varmaan tehrä jottain. Onko vapaaehtoisia kolvaajia? Arvioni, ja aikaisemman kokemukseni mukaan sanon, että sitä ei iltahommina viikossa tee. No, onneksi on koko maaliskuu aikaa. Meillä on bändin loma.
Jo toinen yhden setin keikka peräjälkeen, jeeezzzz!!! Yhdessä setissä on se hyvä että siinä, ensinnäkin... Ei näissä jutuissa soitosta, luemma, enää puhuta juuri lainkaan. Sekin on kai selvää että kaikenlainen oheistoiminta kiinnostaa lukijoitamme enemmän? Olisihan se aika kuivaa joka kerta mainita että "soitto menee hyvin ja jengillä on hauskaa".
Ihan järjettömän hyvää ruokaa. Olut neljä euroa soittajalle... hmmm... laatupaikka ilmiselvästi! Voi, miten mukavaa henkilökunta Börsissä oli! Panin muuten. Oikein erityisesti mieleeni.
Ei. Eivät pojat ole näistä jutuista näreissään. Sanokoon sitten jos alkaa ahdistamaan. Muutan sitten tyyliä jos tulee sensuuntaisia toiveita. Se kirjoittaa joka kykenee, sillä sillä on "miekka". Se ei pelaa joka pelkää. Kaada ittelles vaan. Kiitos pojat kärsivällisyydestä.
14.2.2003 - Tampere
Räpärällää
Me kakkapääkaskelotit suuntasimme luksuskeikka-auton kohti suamen mansesteria ja viikonlopun irtautumista tästä elämästä. Sukellamme sisään putkeen josta tullaan ulos aikaisintaan sunnuntai-iltana.
On muuten mukavat rappuset ja maailman mukavin ovi tässä Räpärälläässä. Että kiitos vaan sille, joka on saranoita asetellut. Itsesi vuoksi neuvo: älä tule kadulla vastaan. Ehdotinkin pojille että lahjoittaisimme paikkaan uuden oven. Siihen voisi kiinnittää muistolaatan lahjoituksesta. Sillä saisi respektiä. No, toisaalta, artistia hemmotellaan 2 euron oluella ja todella hyvällä ruoalla. Kirstan pizzakin alkaa jäädä kakkoseksi. Tai se jäi jo. Toinen kerta peräkkäin loistavaa ruokaa riittää nostamaan Räpiksen ruoan ykköseksi.
Unohtuiko muuten mainita että mnää käytin jo männäkeikalla lankatonta korvamonitorisysteemiä. No enivei, nyt on ota sitä mukaan. Meillä on niin kiirus että en kuitenkaan ehdi tekemään korviini sopivaa miksausta ja kokemattomana se voisi viedä enemmän aikaa kuin bassarisaundimme. Sen vielä ko. systeemeistä sanon että on ne hianoja. Lähdimme kotoota taas perskutan myöhään kun piti olla töissä loppuun asti ja tästä johtuen Juha kävi yksinään Lempäälän majapaikasta hakemassa yöksi meille avaimet. Me muut pystytimme shouta sen ajan. Tunti siinä ainakin meni, Juha lähti nimittäin sissin lailla majapaikkaa kohti. Hänellä ei ollut hajuakaan miten sinne pääsee, no muutaman harhakilometrin (about 50) jälkeen onneksi löytyi.
Keikka onnistuu hyvin, tekemämme tiivistykset toimivat kuin härkä ja vaihteeksi voi taas tuntea pientä ylpeyttä. Kyllä tämä tästä. Pelottaa vaan ajatella että jos nyt ollaan näin hyviä... mitä me ollaan vuoden päästä! Tanssilattia on täynnä, rokki soi ja paska haisee. Kaksi encorea, pakko oli vetää.
Istumme pitkään oluella takahuoneessa ja odottelemme että voisimme lähteä nukkumaan. Emme viitsi nimittäin jättää lavaa vartioimatta. Tyhmää tai ei, ainakin varmaa.
Lauantaina lepäämme ja... meinasimme mennä keilaamaan.
Kakkapääkaskelotti numero 2 (...käytän tässä samaa numerointisysteemiä kuin aux -kanavissamme), eli Juha, oli tilannut aamiaisen kaikille vaikka osa meistä oli nimenomaan teroittanut että ei tulisi syömään. Pakkohan se oli kun niistä kuitenkin laskutettaisiin. Juha olikin allapäin loppupäivän tästä johtuen. Eikä hänen tuskaansä yhtään helpota ...että meni häviämään allekirjoittaneelle siirtymämatkan "risteysveikkauksessa" sekä "montako autoa tulee vastaan" -kisassa.
Kaikki kakkapääkaskelotit kävivät päivän aikana kakkalla ja suihkussa. Myös hampaita nähtiin huollettavan. Hyvä, sillä niin on meidän kulttuurissamme opetettu.
Huonessa ei saa nukutuksi. Ei ole mitään tekemistä joten siirrymme keikkapaikalle purkamaan systeemiä. Olut on kylmää ja kahvi vastaavasti kuumaa. Palaveeraamme tulevasta valosoustamme (ehkä tulee, ehkä ei...), mutta periaatteessa sille ei ole mitään estettä. Rahastahan se on kiinni, jos tässä nyt pitää avautua. Raha tätä bändiä pyörittää, raha, raha, raha... Rahaa pitää tulla. Ihan sama mihin taskuun käteni laitan, jos tasku on muuten tyhjä... aina siellä kuitenkin on rahaa. Joopajoo.
15.2.2003 - Padasjoki
Laakeri
Moneskohan kerta tämä jo on Laakerissa? Eihän nämä Laakerin keikat totuuden nimissä ainakaan aikaisemmin ole yleisön määrällä prameilleet. Hauskaa on silti aina ollut, vastaanotto ollut yleisön puolelta lämmin... Janne on mukava ja reilu. Ruoka on hyvää, melkein kotisellaista. Tämä on positiivista kaikkien saamarin huoltoasemien yrtti-, pippuri- ja aurajuustopihvien jälkeen.
Tanssilattia täynnä alusta asti. Liki 250 ihmistä, kirkkaasti yleisöennätys Laakerissa. Kaunis ihminen kertoo, että, ikinä, ei kukaan, ei millään keikalla, tanssi Laakerissa. Bändit soittavat liian kovaa ja ovat muutenkin paskoja. Ollaan kakkapääkaskelottien kanssa vähän sitä mieltä, että kysymyksessä saattaa olla ns. työvoitto. Sama se, hienoa oli!
Ps. Soitimme noin yleisesti ottaen ihan päin honkia. Minulla oli sormenpäät rikki ja piti yrittää plekulla vääntää. Mitä bassonsoitosta tulee plekun kanssa? Ei mitään sanon minä.
...ja yöllä kotiin.
Wellu nukkuu, Juha ottaa afterkännit eli kotiinpaluumaljat... asian järkevyydestä? Anssi ja Minä hoidamme ajamisen bändin rytmiryhmän ja perustan vakaudella. Kiva päästä kotiin lepuuttamaan hermoja.
17.2.2003 - Mietteitä
Olen silakkafilee. Silmissäni on tomaatit ja pärssiissäni tulppa. Minua nuijitaan kylkiin ja korviini kaadetaan rissinnissinöljyä. äää... kyllä se tästä... Pidämme 6 viikkoa (ehkä) lomaa ennen huhtikuun keikkaputkea.
Kiitos kaikille tahdissamme tanssineille, rinnallamme nauraneille. Ilman hyvää yleisöä ...ei ole hyvää bändiäkään. Me olemme etuoikeutettuja, te olette ihania.
24.2.2003 - Mietteitä
Valaisupalaverit on pidetty... Erittäin suurella varmuudella keikoilla tullaan näkemään, jumalaisen kauniin ja herkän musisoinnin tukena, hienosti suunniteltua valosoutakin.
Uudet esiintymishousut on ompelussa, ja kuin kärmeet konsanaan luomme nahkamme totaalisesti huhtikuuksi.
Ei mulla täss sitten muuta, kun että pidetään siis tosiaan ihan totaalista taukoa. Mitä nyt omaa, henkilökohtaista, levyä (joka ei koskaan tule valmistumaan) pitää tehdä. Muhahaha. Plöö-plöörrr.
Reenataan sitten loppukuusta ennen Raumankeikkaa. Jos jaksetaan ;)
27.2.2003 - Mietteitä
Kröhöm... Haluaisin sanoa muutaman sanan keikoista.
Tähän minun piti kirjoittaa jotakin jostain, jota ajattelin. Ja olinkin jo kirjoittanut, mutta tiukka kotikasvatus, itsesensuuri sekä keskustelut yhtyekavereitteni kanssa saivat minut toisiin aatoksiin...
...kauniimpiin...
22.3.2003 - Mietteitä
"Yllätys, yllätys". Olemme tällä päivämäärällä vaihtaneet kitaristia.
Uudeksi kitaristiksi yhtyeeseen astuu, vanha "lapsuudenajan" soittokaverini, jota leikkisästi kutsumme dr. doctor -yhteydessä "Kikkeliksi". Nimen alkuperä juontaa kauas 80-luvulle ja on ehkä paras että jätämme jotain myös arvailujen varaan... No, "Kikkeli" soittaa oikeasti kitaraa Glitz -yhtyeessä ja oikeasti hänen nimensä on Kristian.
Kikkeli korvaa heti seuraavalla keikalla Kai Tuomisen, joka toimi menestyksekkäästi kitaristinamme viimeisen puolentoista vuoden ajan.
22.3.2003 - Mietteitä
Housut ovat valmistuneet. Valoharjoitukset on sovittu pidettäväksi 23. kuluvaa kuuta, jaa... mutta, sehän on huomenna. Otan erityistehtäväkseni kuvata, jo viimeinkin, etusivulla olevat henkilöt ajan tasalle.
Keikkaa pukkaa ja rokki siis tästä johtuen soi... itseasiassa Raumalla parin viikon päästä. Se tulee olemaan Kikkelin eka keikka tr.traktorin kitaravastaavana. Veri eksaitink. Aitink.
24.3.2003 - Mietteitä
Kokosimme sunnuntaiksi varaamaamme saliin sekä äänentoistoa, riutuneita soittajia että ne tärkeimmät, eli valolaitteiston. Pystyttämisessä meni muutama tovi, jonka jälkeen alkoi armoton ohjelmointi. Suunnittelimme alunperin ohjelmoivamme valot, treenata vielä settiäkin iltapäivän aikana. Nooohhh... kuuden tunnin kuluttua emme olleet soittaneet oikeastaan ääntäkään ja valotkin olivat pahasti vaiheessa. Yhtään, jo aiemmin lupaamaani bändikuvaa en saanut otettua.
Tästä viisastuneina päätimme pakata laitteet ja palata koloihimme. Nyt alkaa armoton ohjelmointi joka kestänee viikon. Sitten vielä kurinalaisempi harjoittelu jossa menee valomieheltämme, herra Shoulta, pari viikkoa. Pyrimme tässäkin täydellisyyteen, joten hampaita tullee kiristämään kussakin leirissä riittävästi. Yhtye välittääkin näin keikkapäiväkirjan välityksellä aurinkoisen kevättervehdyksen Juhalle ja Tonille.
Kansalliselle huipulle nouseminen ei vissiin sittenkään tapahdu ilman töitä. Ha-ha. Haaa!
29.3.2003 - Rauma
LaPoste
Ja sitten taas töihin. Kello 16 kokoonnuimme kämpälle treenaamaan biisit vielä kerran läpi. Kikkeli lähtee tänään kanssamme keikalle ekaa kertaa. Ei paljon pelota, onhan takana sentään jo nämä mukaan laskien kolmet treenit!
La, Las La Postes on ilmeisesti vaihtanut sähköntuottajansa ydinvoimasta toiseen, Uralin takaa rahdattavaan laatuun. Sen verran kummallisia asioita ennen keikkaa tapahtui ja koitan niitä tässä nyt teille verbaalitasolla simuloida:
Keikka meni hyvin ja jengi oli innostunutta. Pientä hysteriaa koettiin toisen setin puolestavälistä loppuun saakka. Soitto ei mielestämme mennyt kauhean hyvin, hyviä suorituksia joukkoon taasen mahtuu runsaasti. Mitä yhteissoittoa voi muka odottaa bändiltä, joka on soittanut kolme kertaa yhdessä? Ja tuskin asiaa kukaan muu kokee samalla tavalla kuin me. Me ei olla tuutuvainen juuri mihinka.
Erityiskiitos Kikkelille, tuolla harjoittelumäärällä keikalle, sehän kävi näennäisen kivuttomasti! Ja, tervetuloa tohtoreihin.
Tein ensiesiintymiseni kitaristina livekeikalla. Jiihaa. Vaihdoimme nimittäin soittimia keskenämme Bedsin aikana, ja Kikkelistä tuli näin hetkeksi basistimme. Tapahtuma oli niin hauska, että päätimme tehdä tempusta jokakeikkaisen. Tämä hulluutus sai alkunsa siitä kun speessiaalivieraamme, yhtyeen kutsumana saapunut, kovin vaitonaiselta tuntunut Mika Häkkinen liittyi eliittiseuraamme.
12.4.2003 - Alavus
Puustelli
Tämä oli sikäli mielenkiintoinen keikka että meillä oli eka kertaa tämä uusi ja upea valoshow mukana. Lauantaina kun oltiin lähdössä reissuun, näytin jätkille siinä pihalla Wellua odotellessa vähän "oikeaa" golfswingiä... Kanttorikin innostui kokeilemaan, mutta kanttorilla onkin nuoruusvuosilta kokemusta swingailemisesta, olen kuullut. Muut eivät kokeilleet, vaan keskittyivät lähinnä potkimaan futista. Reissun aikana minulle kävi erittäin selväksi, että Anssi ei juurikaan arvosta golfia. Jaahans, pitääkin alkaa taittamaan sitä ;)
Matka sujui ihan mukavasti, herra Sou vielä naputteli viime hetken valo-ohjelmointeja kannettavalla. Kävimme välillä kaffeella Niinisalon sotkussa, läntisen suomen sotkuasiantuntijat Juha ja Sou kertailivat pullakaffeen hintoja. Siinä samalla kikkeli sai väkisinkin kosketuksen puolustusvoimiin. Saapuessamme hotellin eteen seinässä oli naapurikämpässämme Ugadassa treenaavan Geenipopin juliste. Kyllä suami on piäni. Keikkapäivä pojillä näytti Puustellissa olevan sunnuntai 20.4., että onnea vaan!
Alavus on uusi tuttavuus. Ikinä ei kukaan muistanut aiemmin käyneensä siellä. Kamat hotelliin ja raivolla kimppuun. Hotellissa vallitsi oikein mukava ja tervetullut ilmapiiri. Kaikki oli pystyssä suhteellisen nopeasti. Aloin ajamaan ääntä peeaasta ja oikea pino oli "tehoton". Mukavaa, niin mukavaa. Perse pystyssä konttasimme pitkin lattioita ja vaihdoimme piuhoja, pinosta toiseen, keskenään, eri liittimillä. Sitten herra Sou alkoi mittailemaan piuhoja, vika ei vaan paikallistunut. Hommaa ei ainakaan helpottanut kanssasoittajien painostus tai silminnähden kasvoille nouseva vitutus... Siinä taisi mennä puolisen tuntia, kun Wellu viimein tarkasteli pinoa ja huomasi jonkun kytkeneen sen päin seiniä, eikä ennen ole kytkenyt koskaan väärin. Kummallista, se ihminen vaan on erehtyväinen! Tämä opetti meille kaikille taas aimo annoksen nöyryyttä.
Vaikeudet voitettiin taas ja saundit ruuvattiin paikoilleen. Sitten syömään, leipää! Meille piti kyllä alunperin olla lämmintä ruokaa. No, parempi se leipäkin kuin ei mitään ja ahmimme kupumme täyteen. Söin muistaakseni kahdeksan leipää. Herra Sou söi kaksi, sen muistan tarkalleen. Leipien jälkeen huoneen kautta saunaan joka olikin vaihteeksi taas erittäin virkistävä kokemus. Saunasta huoneisiimme odottelemaan keikkaa. Keikkamyyjämme Palomäki, eli Palis, oli tullut diggailemaan meitä. Pitkät keskustelut Wellun kanssa siivittävät meidät toivottavasti yhä korkealentoisempaan yrityssuhteeseen! Reilu peli, molemminpuolin on ensimmäisiä asioita mikä pitää osasta.
Painuimme jätkien kanssa alakertaa kohden kun huomasin unohtaneeni plektrat huoneeseen... Palatessani käytävään parvekkeelta luikki nuorisoa kaljapullo kädessään huoneeeseensa. Uskokaa tai älkää mutta tajusin nopeasti että se oli minun, keikanjälkeisnautintopulloni, jonka olin vienyt ulos jäähtymään... "Ette! saatana, vittu, vie sitä kaljaa"... pojat luikkivat ja laittoivat oven äkkiä kiinni. Kävin partsilla tarkistamassa että oliko se tosiaan minun pulloni. Oli se. Huusin jätkien oven takana että "yöllä nähdään" ja menin huoneeseeni. Hetken siinä oltuani oveen koputettiin ja menin katsomaan... Lattialla oli minun rakas keikanjälkeisnautintopulloni. Mitä tästä opimme? Sen tietysti, että mä olen iso, karu, vihainen ja pelottava jätkä!
Keikkamyyjämme tykkäsi, tiskillä tykättiin ja mikäs sen hienompaa?
Sunnuntaina kotiuduttani, poikani AJ esitteli lauantaina näköhavainnoin oppimaansa golfswingiä. Otti (leikki)varasan sekä pallon ja veti sellaisen swingin sekä vartalontaivutuksen, josta tiikerikin olisi kateellinen (suhtautukaa varauksella: "ylpeän isän näkemys"). No, poika tuli joka lyönnin jälkeen kädet ojossa halaamaan ja minä kehuin. Sitä vaan että, meinasi kyynel rokkibasistille tulla simmuun. Kyllä on kiva palata kotiin reissusta.
14.4.2003 - Mietteitä
THE OFFICIAL (dr.doctor) SURVIVAL K.I.T.
Olemme koonneet muistilistan keikkareissuja varten. Listassa ei ole itsestäänselvyyksiä kuten "varakielet" tai "kolvi". Tässä on keskitytty lähinnä mukavuuden parantamiseen ja vitutuksen vähentämiseen... Mitä siis tehdä kun jalat hikoilevat, päätä kivistää ja kamat reistailevat...
Varaudu ongelmiin, minimoi vahingot THE OFFICIAL (dr.doctor) SURVIVAL K.I.T.:n avulla:
Hotellisandaalit
18.4.2003 - Kauhajoki
Pub 67
Saavuimme Kauhajoelle ihan liian aikaisin, nimittäin jo kello 17. No, keikkapaikka tuli rauhassa tsekattua ja sitten lähdimme miehissä syömään firman piikkiin paikalliseen kebab-ravintolaan. Hassua on se että koko ravintola menee aina ihan sekaisin kun kuusi äijää pyytää ruokajuomaksi maitoa. Kokeilkaa vaikka. Maito on pro-juoma.
Syömisen jälkeen meillä oli kolme tuntia aikaa kasata kamat. Onneksi paikkaan oli esimerkillisen helppo roudata. Mukanamme, apunamme ollut Boomann, oli innostunut ja tehokas roudari. Kiitos siitä. Vaikka oletkin siitä Porin alapuolella olevasta kaupungista kuten Juhakin... Mikä sen paikan nimi nyt...??? Soundit saimme väännettyä ihan hyvälle mallille. Ja taas syömään! Nyt kunnon kotitekoista makaroonilaatikkoa (tai vast.), vaihtelu virkistää sano.
Keikan odottelu meni rattoisasti paikan tarjoamien kaljojen ja siiderien kanssa jutellen. Hommia riitti kun koko ajan piti jarrutella, ettei lipsu pahemmin viihteen puolelle. Juha kuulemma on aina ajovuorossa silloin kun ilmaista viinaa saisi. Too bad. Menihän se kello ja valmistautuminen alkoi... ennen keikkaa weesee oli suht täynnä, yksi naputtaa tekstaria, toinen pesee hampaita ja kolmas istuu paskalla.
Itse keikka alkoi taas mainiosti... täytyy kyllä sanoa biisijärjestyksen onnistuneen, ainakin muutaman aloitusbiisin osalta. Jos keikkamme alku ei saa kuulijan jalkaa vippaamaan, kuulija on todennäköisesti musiikillinen kasvi. Ja hän voi poistua takavasemmalle. Vastaanotto oli erittäin innostunutta ja aploodit anteliaita. Kesken keikan kävin juttelemassa Juhalle että onhan kummallinen yleisö, katsovat meitä kuin isoa stadionbändiä ikään. Kitara- ja bassoakselin esiintyminen alkaa pikkuhiljaa sujua, Kikkelin kun ei enää tarvitse kokoajan keskittyä siihen soittamiseen kybällä. Eikä minun, hehe, en ole koskaan panostanut siihen, no, toisten mielestä tämä saattaa olla jopa valitettavaa. Sopivaa balanssia hyvän soiton ja hyvän esiintymisen välillä on kai mahdoton löytää. Ei ole! -joku huusi takarivistä. No ei, mutta silloin pitää olla vitun-pro. Täydellinen, jota me emme ole. Hoho, mitähän minä taas selitän? Tanssilattia täynnä bailaavaa kansaa joten vedimme todelliset pakkoencoret ja poistuimme juomaan siideriä.
Juha oli reipas ja valpas kuski. Kiitos siitä hänelle. Yöllä ajamaan pystyviä kohtaan meillä vallitsee suuri kunnioitus... Ja vidud meillä mitään kunnioitusta saa! Enemmän pitäisi antaa kiitosta sille, joka uhraa oman mielenterveytensä ja seuraavan päivän nukkumiseen!
19.4.2003 - Laitila
Kukonkulma
Anssi oli viettänyt yönsä mukavasti reenikämpillä ja kömpi meille aamupalalle siinä iltapäivästä. Minä tein maalaustelineitä pihalla ja Anssi sekä viihdytti jälkikasvuani, että katsoi edellisviikonlopun keikkavideomme. Oli kuulemma oikein komeata katseltavaa. Illalla siirryimme Laitilaan kuin aikakoneen matkustamossa. Keikkamatkan pituus 20 minuuttia. Se on juuri sopivasti, IMHO.
Emme pitäneet pystytyksessä juuri mitään kiirettä, kiirettä kun ei ollut. Välillä heitettiin huulta ja välillä käytiin vähän pizzalla sekä oluella. Saundit olivat "siinä" heti ja siirryimme odottelemaan vetoa. Odottelu sujui hyvin odotetulla tavalla ravintolan vessojen edessä käytävällä. Heh, onhan tämä hiukan kaukana siitä että hotellikuolema uhkaisi.
Setti alkoi ja jengiä oli enemmän kuin viimeksi. Se on hyvä merkki! Tanssilattiallakin kävi vipinä siihen asti kunnes tapoimme tunnelman pitämällä tauon. Tauon jälkeen meni sellaiset 4-5 biisiä ennenkuin lattialla alkoi taas tapahtua. Loppuun asti siitä sitten soitettiin ja viimeiseen biisiin lopetettiin kuten aina.
Kummallista olla kotona jo ennen neljää. Paitsi Anssisissi, joka meni taas kämpälle koisaamaan.
23.4.2003 - Mietteitä
Vielä kun jaksamme huomisen vedon, saamme levätä. Tässä on kuitenkin ollaan kuiteski jo aikas paskana. Pari viikkoa kun tekee illat hommia melkein puoleenyöhön, herää aamulla seitsemältä töihin ja viikonlopuksi ampasöö keikkareissulle... Niin, että loppuu pattereista virta. Kun tässä ollaan vasta "semi-pro" -tasolla, eli tehdään keikkaa päivätöiden ohella.
Niin, termistö menee niin että... "tavis (musan kuuntelija)", "aloittelija", "amatööri", "harrastelija", "semi-pro", "pro" sekä "vitun-pro".
24.4.2003 - Tampere
Henkka eli Henry's Pub
Kainalopesun jälkeen suoraan keikka-autoon istumaan, vain 15 minuuttia töistä lähdön jälkeen. Juha astuu kyytiin Laitilan Shelliltä ja Anssi olisi jo valmiiksi Tampereella. Anssilla oli jonkun toisen bändin kanssa keikka edellisenä iltana Amadeuksessa. Hän kävikin iltapäivällä Henkalla vakoilemassa paikan uutta äänentoistolaitteistoa, notta tietäisimme mitä kannattaa keikka-autoon varastolta nostaa. Wellun luottamus muihin on näissä asioissa nolla ja niin sitä taas raahattiin laatikollinen mikkipiuhoja, toinen sähköjohtoja ja tarvittavaan nähden viisinkertainen määrä äänentoistolaitteistoa. Hyvä, sillä turha työ ei meitä vituta. Yhden varapiuhan, sanotaanko kolmea piuhaa kohden ...vielä ymmärtää, mutta ei neljää varapiuhaa yhtä käyttöön tulevaa kohden. Wellu perkele, 10 vuotta keikkaa eikä äijä opi. No, jos tästä vuodatuksesta olisi jotain apua ;)
Kävimme vetäisemässä pikaiset kebabit ja kahvittelun kautta aloimme kolaamaan. Monitorointi oli loistavalla mallilla ja laulaminen tuntuikin siksi helpolta vaikka olikin flunssa jo kolmatta viikkoa. Juha kehui monitorien saundia ja ilmoitti että hänen nuhansa on kestänyt jo neljättä viikkoa. Pahemmaksi pistit, urkuri perkele. Basso oli niin kovaa lavalla, että alkoi aristaa tuo soittaminen. Ja senhän tietää mitä siitä seuraa, epävarmuutta ja vääriä ääniä. Porukkaa ei ollut mitenkään hirviästi, oikeastaan todella vähän. Aploodeja kuitenkin saatiin ja pyysivätpä tiskiltä mahdollisimman nopeasti uudelleen! Ilmaista kaljaa tarjottiin niille ketkä siitä halusivat nauttia.
Hoho. Keikalla yritin taas kommunikoida Juhan kanssa, siis yritin, ja olen yrittänyt jo melkein kahden vuoden ajan... Nyt se mies sitten viimein ilmoitti, että hänelle on turha tulla keikoilla juttelemaan. Hän ei nimittäin kuule mitään mitä sanon, eikä myöskään osaa lukea huulilta. Jaahans. No, jatkan kuitenkin, se näyttää hyvältä!
Anssi jäi Mansesteriin, Juha ajoi Tampereelta Laitilaan, johon oli Saabinsa jättänyt. Minä vetäsin siitä Ugandaan ja herättelin takasikaosaston nukkuvat uroot Iron Maidenin Aces High:lla. Kyllä heräsivät. Kikkeli ja Wellu kömpivät siitä sitten vielä tunniksi nukkumaan ja sitten töihin ;)
Tauko. Kiitos. Piste.
30.4.2003 - EPäVIRALLINEN KUTSU
Yhtyeen historian toiset yhteisbileet pidetään Hartzan synttärikeikan yhteydessä perjantaina 30.5. Ensin vedetään keikka, sitten vedetään olutta sekä viinaa. Aamuyöstä nukkumaan ja sitten lauantaina raittiin näköisinä nuorison telttatapahtumaan vetämään muutama viisu. Sitten vedetään kokka kohti kotia.
...Että teretulemast kaikki jäsenemme. Teitä on viisi ja te tiedätte ketä te olette! Päiväkirjassa sitten puitaneen ko. tilaisuuden sattumuksia? Ja hei, kyllä herra Soukin saa tulla hengailemaan jos kykenee.
Hauskaa Vappua.
21.5.2003 - Turku
Amarillo
Kadvuo apua ;) Amalitus duakkimasnk kdfowa da naisfk. Krusxkdl kldlai wppo ldlos, askj ejeii ekeii na dantu.
kaiewi skdjkfi kwkdjk oro o wear kdlso wkeko, askfdiwo ...ksdkfi wppo lkkla nai nai kdiaskuldf ow apdo fakkk da notes. Luukadf kdkieo kdlliu jdfki wiwp kdjf wpoas jksedf da notes.
Keskiviikon veto, jossa Wellu maksoi siitä yhdestä oluestaan 5,90 ja minä siitä puolet. Etukortilla. Arvatkaa ottiako sitä päähän ;) Hyvä meininki, porukkaa mukavasti ja tuntuivat tykkäävän. Tanssivat ja taputtivat.
28.5.2003 - Kuopio
Clone
Clonen portaat ovat helvetti maan päällä. Ei voi mitään, roudattava on. Siinä portaita nilkuttaessa voipi samalla lohduttautua ajatuksella, että jossain täytyy olla vieläkin pahemmat portaat. Tsekki meni hikeä pyyhkiessä ja hengitystä tasatessa. Ongelmia tuotti monitorointi joka ei ottanut onnistuakseen. Epäilemme että katossa ollut palkki ampui peeaan diskantit takaisin lavalle, josta syystä monitorit sitten kiersivät kuin soolokitaristin suu, kun sattuu jättämään tilusankarin sormet auton oven väliin. No, näin ei ole käynyt ...mutta voisi tietty käydä. Joten ollaan varovaisia niitten sormien kanssa.
Niukahkosta mainonnasta (sanoivat itse) johtuen yleisöä oli kourallisesta hieman enemmän. Mutta kuten aina, notka olivat paikalla, pitivät kuulemastaan. Sanomattakin selvää, että myös näkemästään. Annoimme kaikkemme notta olisivat tyytyväisiä.
Keikan jälkeen tihkuimme tyytyväisyyttämme. Bändille 35 salmiakkikossua, se on uusi ennätys! Minä en Juhan kanssa tosin niihin koskenut, mutta en kerro sitä tässä. Ettei vaan mene uskottavuus. Henkilökunta oli mukavaa ja olut sopivan hintaista! Sovimme uuden vedon Cloneen elokuulle. Silloin mainostetaan kunnolla.
Hotelliin ja suihkun kautta nukkumaan. Kanttori (Juha) ei kuulemma saanut nukuttua ja meni seitsemältä aamupalalle lehteä lukemaan. Me muut heräsimme ennen yhtätoista ja menimme aamupalalle ihmetellen kanttorin katoamista. Kanttori haahuili paikalle pyydellen anteeksi... "Sori etten tullut roudaamaan, mutta nukahdin mersuun"... Kerroimme hänelle ettei se haittaa, voit tulla kanssamme uudestaan roudaamaan, että mekin heräsimme juuri. Kanttori oli aamupalansa jälkeen lähtenyt kaupungille sompailemaan, väsynyt, ja sammunut mersuun (ilman alkohoolia), joka oli ollut lähellä.
Ennen lähtöämme kävimme vielä Juhan kanssa katsastamassa heinäkuisen keikkapaikkamme, Wanhan Sataman. Että mitä tolppia/nostimia on otettava mukaan, mitä sähköä saatavilla jne. ...sekä pizzalla. Bändi sai ruokaa läheisestä pizzeriasta ja ravintolapäällikkö kävikin siellä meitä tervehtimässä vielä ennen kotiinlähtöämme. Mukavaa touhua.
Kotosalla Ugandassa oltiin hävyttömän myöhään, ennen yhtätoista. Huomenna töihin, illalla keikalle...
29.5.2003 - Uusikaupunki
Hartza
Anssi-san sekä Juha-san tulivat meille hiukan aikaisemmin, notta ehtisimme katselemmaa tuota aironmeirenin dvd:tä, ja sitä myös tiukasti suunnitelmaamme noudattaen katsoimme. Kokoonnuimme siitä sitten Hartzalle yhdeksän jälkeen, kasasimme kikkarat jotka Wellu ja Kikkeli olivat jo raahanneet sisälle ja otimme oluet. Ja sitten otimme toiset oluet.
Ja sitten otimme kolmannet, neljännet... Mitä sitä hyssyttelemään, nyt on Hartzan baarin synttärit ja meno sen mukaista. Viidennet. Välillä vahän Hatzan tarjoamia voileipiä ja sitten kuudennet. Paikka täyttyi pikkuhiljaa opetuslapsista ja me olimme niiden edessä tähtiä. Siinä keikkaa odotellessa otimme seitsemännen, kahdeksannen, yhdeksännen... Ja lavalle piti mennessä raahata ne kymmenennet ja yhdennettoista.
Piiskasimme traktortraktorin uskomattomaan vauhtiin. Mopo lähti välillä käsistä ja... mitä sitä jarruttelemaan, nyt on Hartzan baarin synttärit ja meno sen mukaista. Joku toi lavalle kahdennettoista sekä kolmannettoista oluet. Ehkä neljännetkintoista, viidennettoista, kuudennettoista... ehkä toi ehkä ei? Kukaan ei enää muista.
Paikka oli ehkä tupaten täynnä. Meno muistaakseni raivoisaa ja... hallitsematonta. Keikan jälkeen otimme ehkä lisää olutta ja Juha jäi ehkä kämpälle yöksi, Anssi-san ajoi ehkä yöllä Turkuun. Anssi-san oli siis ehkä se-le-vin piäin. Lälälällää...
Huomispäivänä sitten mietitään että jäikö ne soittokamat ehkä Hartzalle, vaiko veikö joku ne ehkäpä yöllä kämpille. Kaikki selviää kun aurinko nousee.
p.s. Ensimmäisen kerran elämämme aikana näimme sellaisen kummallisuuden, että joku ottaa harha-askeleen taaksepäin ja tipahtaa istumaan basarikoteloon, eikä pääse sieltä ylös. Hehe. No, ikävä tuottaa pikku pettymys, se ei ollut kukaan meistä. Hyvä niin, sillä siitä seuranneesta vidduilusta ei bändissäsoittaja ehkä enää pääsisi yli.
29.5.2003 - Uusikaupunki
Jäähallin Takana Helvetin Kylmässä (=J.T.H.K.)
Päivällä herättyäni puhelin soi. "Arvaas missä nukuin?", soittaja oli urkurimme. "Autossa, eli Saabissa". Mietin että missäs se Saabi oikein olikaan... "No tässä teidän pihalla". Avasin ulkooven ja morjenstimme iloisesti! "Tule nyt erkele aamiaiselle..." Söimme kaffetta ja joimme leipää (ainakin tuntui sen verran sekavalta) luimme tuolit ja istuimme Hesarissa. Kävin lähikaupatellen kävellessä ja Juha meni vierailemään lepäilyvuoteeseen. Uni alkoi maittaa minullekkin ja menin soffaamaan telkkaria. Alkuehtoosta herättyäni minulle kerrottiin että Juha oli lähtenyt Raumalla käymään. No, mikäs siinä sitten...
Illalla kokoonnuimme ja menimme keikkabussilla keikkapaikalle. Katselimme Dinturistin soittoa ennen kuin kiipesimme J.T.H.K. vetämään oman, viiden-kuuden biisin settimme. Yleisöä ei kiinnostanut. Tarkoitan että ne eivät kirkuneet kurkku suorana, eivät heitelleet pöksyjä eivätkä jonottaneet nimmareita. Epänormaali tilanne?!? Tuntui siis niin todella oudolta.
Vedätyksemme jälkeen nuoret pojat kyselivät innoissaan meiltä kaikenlaista... mm. "Olitte Hartzalla keikalla vai?"... "Juma, ihan siinä korokkeella?, Wau"... Hehe, muhaha. Joo-o, korokkeellapa hyvinkin.
En ole taaskaan ottanut kuvia kameralla muutamaan keikkaan. Tuhma minä! Perjantain otan. Ehkä teemme livealbumin, ehkä livevideon?!? Who knows... mutta paljon tuli luvattua.
4.6.2003 - Mietteitä
Turha kikkailu on p**s**stä. Joten emme tee livealbumia emmekä live-DVD:tä.
6.6.2003 - Uusikaupunki
Aquarius (Merefesti-show)
Hotelliin saapuessamme lavalla alkoi olla jo valoshou pystyssä, eli valomies oli ollut ahkerana. Kikkeli oli Glitzin kanssa Turussa keikalla, joten hän saapuisi pikakuljetuksella juuri ennen settiä. Vaihtaisi kielen (jonka Juha katkaisi) kitarasta, ottaisi yhden rohkaisupamanderin, kampaisi tukan ja parran sekä astuisi lavalle. Luistettihin pualtahattomasti Anssin kanssa roudauksesta, koska kävimme silläaikaa syömässä pikaruokaa kun pojat rullasivat kamat lavalle. Roudasinhan minä, yhtyeemme pukupussin. Anteeksi pojat.
Juha oli rekrytoinut meille miksaajan, The Boomannin. Teimme tsekin ilman kitaristia ja kaikki sujui loistavasti. Laulun resonoinnin kanssa oli jotain ongelmia... se on pientä se, aijuu, peeaa sanoi vasemman puolen irti, vähän suihketta liittimiin, niin johan alkoi pelittämään. Muita ongelmia ei ollut. Ongelmana oli siis se, että ei ollut enempiä ongelmia. Tästä ongelmasta johtuen tsekki sujui siis loistavasti. Ihmettelimmekin ääneen että miten se nyt noin nopeasti valmistui???
Keikka alkaa, yleisöä on valtavasti. Ne huutavat kurkku suorana. Liikumme raivoisasti. Kuolema tulee, ellei nestehukka korjaa basistia ennen sitä. Wellu väittää basistin olevan kännissä. Se ei pidä paikkaansa, takana vain on jo aamukuudelta käynnistynyt, erittäin raskas päivä. Soitamme (=soitan) päin helvettiä. Rumpupatteri vaeltaa esiintymislavaa pitkin. Huomaan sen kun en enää mahdu liikkumaan soittopositiossani. Siirrämme patteristoa useasti. Käskemme tiukkaan sävyyn sen pysyä paikoillaan ...ei riitä rytmisektion auktoriteetti. Patteristo tekee mitä se itse haluaa. Se haluaa bailata! Bailatkoon perskele. Setin loppu lähenee ja yleisömeri kiehuu. Wellu heittää siihen lisää vettä, se vain kiihtyy entisestään. Lopetamme ammattimaisesti ennen kuin meitä olisi vaadittu lopettamaan. "Always Leave Them Wanting More" -olen lukenut jostain...
Keikan jälkeen huoneeseen ja tajuan tuijottavani tunnin seinää kalsarit jalassa. Wellu nukkuu hereilläolevan näköisenä. Sen se osaa. Juha ja The Boomanni spekuloivat kaikista kikkaroista maan ja taivaan välillä. Väsyttää. Eikä oikein jaksaisi kuunnella niitten jorinoita.
AFTERSHOW: Yökerhoon => alkohoolia => portsari kantaa ulos => kävelemme pyörätietä hipoen kotiin => nukumme lyhyesti => kankkunen => roudaamaan => kahvia + virvokkeita => kyllä se siitä!!! ...Jos ei huomenna niin ensi viikolla sitten.
En taaskaan ottanut kuvia kameralla. Tuhma minä! No, onneksi valofirman henkilökunta on valveutunutta ja kuvasi parilla kameralla pitkin settiä. Niitä kuvia lisäillään tänne kunhan kerkeän (hehehe). Päivitettäneen samalla myös bändin jäsenten kuvat (...no, en tod. toim. huom.).
7.6.2003 - Mietteitä
Vaikka se meistä tuntuikin, ettei perjantaina oikein irronnut, monta ihmistä on jo sanonut, että "pirun hyvä keikka". Kehuminen alkoi perjantaiyönä eikä näytä loppuvan ollenkaan. Lallalllaaa...
No, pidetään tauko ettei nouse päähän. Reenataan pari viisua ja lavalle astumme ensi kuun alussa Kristiinankaupungissa 1500 henkeä vetävässä markkinateltassa, ruotsin suosituimman iskelmäorkesterin kanssa. Ne tulevat helikopterilla ;)
AaarrggGGGHHH!!! Näytän ruotsinpojille miten sitä bassoa pitää HA-KA-TA!
9.6.2003 - Mietteitä
Kaunis kiitos ystävillemme ja perheillemme että te jaksatte meitä.
Kanttorille! -me emme enää varaa huonetta sinulle ...voinet nukkua autossa ;)
11.6.2003 - Mietteitä
Tarjoatte sitten olutta bassotohtorille kun hän viimeinkin, noin 1 ja 1/2 vuoden odotuksen jälkeen sai laitettua bändin kuvat ojennukseen ja ajan tasalle... Eikä lopu päivitykset tähän, mainossivu on tulossa uusittuine mainoksineen.
Vielä kun joku ostaisi bassotohtorille uuden Intelin Megaprosessorin, 7-21 vaihteisen setsuurin sekä käyttäytyisi kunnioittaen häntä kohtaan, olisi hän ikionnellinen!
12.7.2003 - Kristiinankaupunki
Suurteltan Markkinatanssit
Kokoonnuimme meillä Ugandassa ennen puoltapäivää, joimme kahvit ja katselimme vanhaa Metallican livevideota. Kikkarat olivat jo valmiiksi autossa joten matkaan pääsimme suhteellisen vaivattomasti. Juha ja Booman hyppäsivät Raumalta kyytiin ja siinä samalla täytimme matkamuonavarastojamme. Perillä olimme suunnitelmiemme mukaan ennen neljää. Hyvä olla paikalla ajoissa, ainakin ennen muita. Siinä saa sitten levitellä kikkaroitaan ihan rauhassa ja ensimmäisen etuoikeudella siihen mihin huvittaa. Laittakoot muut sitten mihin mahtuu. No ei nyt oikeasti ihan noin törkeellä asenteella, mutta melkein ;) Sopu sijaa antaa sano.
Toistolaitteistomme kiukuttelu jatkui taas. Oikean pinon alapää oli ensin tarkastelun kohteena. Wellu ja Booman avasivat kaapin. Kaiuttimen irroittamisen jälkeen karmea totuus paljastui. Elementti oli revennyt jo jonkin aikaa sitten. Aivoriihen jälkeen Wellu lähti juoksujalkaa läheiseen multitavarataloon ja palasi kassillinen erilaisia liimoja mukanaan. Siinä covertähti sitten askarteli kartonkia leikellen ja me muut ihmettelimme kun vasemmastakaan pinosta ei oikein tullut jytinää. Kauhean arpomisen jälkeen viaksi paljastui rikkinäinen piuha. Gaaddamn. Kuka perkele on keksinyt nuo piuhat ylipäätänsäkään. Elämä olisi paljon helpompaa ilman hajoilevia piuhoja... Päätimme mennä keikan yhdellä subbarilla ja antaa liimatun levätä. Katsotaan auttaako tekohengitys vai ostetaanko uusia elementtejä... Vanhuus ei siis tule kaiutinparoillekkaan yksin.
Teimme juuri tsekkiä kun ruotsinpoijjaat saapuivat (Sten & Stanley). Anssi siinä tovin keskusteli heidän kanssaan äänentoistolaitteiston sijoittelusta. Lava oli jaettu kahteen osaan, viisi palaa meille ja viisi Sten & Stanleylle. Tasajako, vaikka me olemma vain traktortraktor ja toinen on ruotsin toiseksi suosituin tanssittajapumppu. Siitä suuntasimme syömään. Ruoka oli hyvää, mutta yksi asia kummastuttaa. Tämä oli jo toinen kerta peräkkäin kun meitä oli pöydässä 7 ja tarjoilija laskee yhä uudestaan ja uudestaan että meitä on 6. Ei tätä käsitä ei. Tekniikka lähti syötyään pussikaljaostoksille, pitäähän artistilla olla janojuomaa. Tosin meillä tekniikan pojatkin saavat siitä aina osansa.
Illaksi meille oli buukattu käsittämättömät soittosysteemit... 30 minuuttia rokkia, sitten 50 minuuttia ruotsalaista tanssimusiikkia ja sama taas alusta. Kolme kertaa illan aikana. Aloitimme klo 21:30 tyhjälle salille. Tai oli siellä viisi eläkeikäistä, jotka lähtivät Juhan tahtimittausten perusteella neljän tahdin jälkeen. Yksi niistä kävi sanomassa Boomannille josko tämä laittaisi hiljemmalle. Ei laittanut, ei tietenkään. Eka setti mentiin oikeastaan lavamonitoreilla, sen verran kovat heijastukset teltassa olivat. Ja kauhealta kuulosti jos sattui seisomaan sopivassa paikassa. Hetkinen... Eka setti oli täysin turha, mutta saihan siinä sormet auki sekä ylimääräiset paniikit karistettua. Tekniikkakin sai hiottua soundeja paikoilleen ja tankattua olutta. Tämän jälkeen ruotsinpoika Steni astui lavalle ja löi kätensä yhteen, muuta ei tarvittu, tanssilattia oli alta tahdin täynnä. Karismaa, karismaa, sanoi kanttori.
Turhalta tuntuneen setin jälkeen päätimme poikatten kanssa, että täysillä vedetään on salissa sitten yksi mummo tahi sata mummoa. Vakuutin äijille että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Kävi onneksi niin että yllätyimme positiivisesti toisessa setissä, ihmisiä alkoi valumaan tanssilattialle ja setin loppupuolella lattia oli puolillaan. Tämä lupasi erittäin hyvää viimeiseen settiin. However, ennen kolmatta settiä nukkumatti alkoi niittää tohtorilaumaa. Korjausaineina käytettiin olutta, kahvia, sokeria, jogurttia sekä energiajuomaa. Päätettiin laittaa introt ja kaikki, siis koko souvi mutta vaan lyhyempänä. Intro kun pärähti käyntiin niin lattia oli täynnä ja vihellyskonsertti kuulosti bassottelijan korvaan mukavalta... Piiskasimme traktorin käyntiin, kävimme ylikierroksilla, soitto kulkee, eturivistä pyörtyilevät heikkokuntoisimmat. Jees! Tämän taki me tätä teemme. Ilmassa on henkilönpalvontaa, emme laula Runawayssä yhtään kertosäettä itse, ei meidän tarvitse. Nostan kädet ylös ja samassa nousevat kädet lattialla. Aaaahhhh!!! Menttaaliorgasmi.
Keikan jälkeen nautimme luonnollisesti lisää olutta, tekniikka maksaa sen ja kantaa kädet ruvella lisää. Kättelemme toisiamme, hellymme ehkä taputtamaan jopa olalle. Kaikki on hienosti ja tapaamme tanssiorkesteri jäseniä. Keskustelemme huonolla englannilla. Sten & Stanleyn rumpali kehuu tohtoripompottelijaa "you are one hell of a bass player". Vastaan vaatimattomana miehenä "youre kidding, well, thanks anyway"... Minulla sattui olemaan samanmerkkinen bassokikkara kuin niittenkin basistilla ja siitähän se keskustelu aukesi... vertailtiin vehkeitä ;) ruotsalaisten kanssa. Muhahaha... No, sanoihan se sitten viimein sen jota epäitserakkaana miehenä odotin koko ajan "you played bass really good tonite". Anteeksi muut tohtorit, antakaa minulle minun hetkeni. Toivottavasti tämä ei toistu. öööö... Asiasta toiseen... No, ruotsalaisillakin oli jalat maassa ja mitään alaspäinkatsomista en havainnut. Mukavia heppuja.
Yöllä meille kehittyi pienoinen ongelma, koska olimme siivonneet auton kauemmaksi teltan ovelta alkuillasta ja kaikki meistä (kerrankin) olivat nauttineet muutaman oluen. Wellu vinkkasi lähistöllä kruisailleet poliisit auttamaan tohtoreita hädässä. Ystävällinen poliisisetä pakitti kiltisti luksusmersumme lähemmäs telttaa. Että kiitoksia vaan. Juu-u. Yöllä teimme sitten yhden kohtalokkaan virheen. Menimme grillille. Niin paskaa palvelua en ole ikinä mistään saanut. Todellakin. Taksia ei Kristiinasta meinannut saada, meitähän on seitsemän. Odotimme tunnin ja viimein joku suhari vaivautui paikalle. Pienen sättäyksen jälkeen menimme nukkumaan, jaa juu... kävihän siinä ovella joku yöllä koputtamassa "Olkaahan pojat hiljempaa, täällä yritetään nukkua". Kummallista suvaitsemattomuutta, kellohan oli vasta (tai jo) viisi.
Aamulla Osa nukkui, Osa kävi syömässä aamiaista, Osa suihkussa. Osa kävi kakkalla, Osa tupakalla, Osalla oli pää kipiä. Kaikki kävivät viimein suihkussa jossa naurunaiheeksi muodostui poreammeen pumpun käyttökytkin. Kun siitä painoi, kuului hauskaa hurinaa. Tätä sitten Kaikki muistivat vuorollaan kokeilla. Kaiken minä tunnen, mutta kuka hitto on Osa?
Taksilla takaisin keikkapaikalle ja matkatankkaus läheisessä multitavaratalossa. Ensin Sou ajoi, sitten Wellu. Raumalle jätettiin kanttori sekä ääni. Syötiin huoltsikalla pikaruokaa ja kohta olimme kotona. Aah, mikä ihana rauha. Mutta, onneksi taas pian pääsee keikalle ja sitten rokataan, errrrkele!
19.7.2003 - Padasjoki
Laakeri
Kävimme perjantaina ensin Tammerfestien heavykonsertissa. Sonata Arctica, Peer Gynt sekä Lordi tuli katsastettua. Muutama olutkin siinä taisi janoon lorahtaa. Stratovariusta emme ehtineet nähdä sillä varasimme Padasjoelle ajoon aikaa pari tuntia. Sen verran laulajapoika oli sekaisin että soitti matkalta Laakeriin ja pyysi laittamaan ne kylmät oluet lämpeämään. Ei jumalauta meillä oli hauskaa. Paikalla olimme aikataulun mukaan hiukan yhdeksän jälkeen. Haimme avaimen leirintäalueelta ja menimme Laakeriin. Janne siellä jo odottelikin bändiä paikalle. Hidasta roudausta, muutama olut sekä maittava lounas. Syntikka sanoi itsensä melkein irti. Otti jostain soundinvaihtokäskyä tasaisin väliajoin kun sillä soitti, eli soitto oli lähinnä soundiesittelyä. Ongelmasta kanttori selvisi kun plarasi aikansa valikoita. Sanoi koneen lähtevän huoltoon heti kun paikka tulee, näillä keikkamäärillä ei vaan millään voisi antaa sen maata huollossa kuukausia. Siihen on nimittäin tohtorisyntetesoija jo aiemmin törmännyt.
Viimeksi kun olimme paikalla jengiä oli baarissa yli 200, nyt kesäaikana auki olevat kesäravintolat verottavat "keskustan" ravintoloista. No, ei se haittaa teemme silti parhaamme. Lattia täyttyy toisessa setissä, hiki virtaa perskarvoissa asti ja pyyhkeille on käyttöä. Kiitämme ja siirrymme ulkoterassille nauttimaan tarjoilusta. Wellu haluaa nukkumaan mutta me emme suo sitä hänelle. Kärsi nyt sinä piinaaja. Viimein tunteja myöhemmin Juha ajaa hävittäjän leirintäalueelle, missä käydään uimassa aamu-uinti. Ja otetaan muutama olut. Puhumme kakkaa ja ihmettelen vedenlämpöä, joka oli mittarissa 23 astetta. Plussaa luonnollisesti kesäaikaan.
Kohtuullisten unien jälkeen unimittariin latautui 5-6 tuntia, riippuen mitattavan henkilön lähtökunnosta. Se on aikaisempiin kokemuksiin nähden kohtuullisesti. Alkaakohan traktortraktor tulla vanhaksi? Aamupalan jälkeen aamu-uinnille. Tukanpesua, vartalonpesua, juunou? Uudet dödöt kainaloon ja purkamaan kamoja Tammerfesteille siirtymistä varten. Syömme vielä Laakerissa joten kiitos Janne!!! Taas kerran.
20.7.2003 - Tampere
Räpärällää
Tohtorishou siirtyi Tampereelle iltapäivän kuumuudessa. Roudaus Räpärällään yläkertaan ei suju helposti. Olemme paljastaneet ylävartalomme, fanit kirkuvat metalliaidan takana. Ei ole tekniikan miehiä mukana potkimassa rumimpia näkökentästä. Apua, tekniikkaa taas tarvittaisiin. No, vitsit vitsinä. Roudausolutta menee janoon, limonaadi virtaa kuivasta kurkusta ja haihtuu valuessaan torvea alas. Koskaan ei voi tankata liikaa. Nyt tuntuu ettei mikään riitä. Syömme hyvin ja maittavasti. Tsekki sujuu ongelmitta.
Alpo, Juha ja Wellu lähtevät covertelttaan katsastamaan pari bändiä ja Kikkeli tyytyy nukkumaan pari tuntia bussissa Anssin kanssa. Covertelteltan tarjonnasta seuraavaa... Vailla Naista soittaa Kolmatta Naista ja Underwear plays Bon Jovi. olisi aika amatöörimaista alkaa tässä ruotimaan heidän touhujaan. Joten antaa olla, komiaa kuultavaa oli. Vaikkakin ihan helvetisti liian lujaa tuli. Ja miksaaja oli taas umpikuuro.
Ennen keikkaa Kikkelin multiefektihässäkkä sanoi itsensä irti. Virtaa ei tullut. Avasivat muuntajan Wellun kanssa ja minä suoritin tekniset mittaukset... "Se on kuollut" oli tämän sähköneron kommentti. Ollaan Tampereella, ei oikein ketään tuttuja jolta lainata edes säröpedaalia. Kyllästyin pähkäilemiseen ja sanoin meneväni bussiin nukkumaan, soittakaa sitten kun pitää tulla lavalle. Puoli tuntia siinä nukuttuani puhelin soi ja oli aika lähteä... Joku ystävällinen hattupää kiikutti meille kolme säröpedaalia lainaksi, joten saimme keikan vedettyä. Kiitos, kiitos. Toivottavasti Kikkelin jättämä seteli edes hiukan korvasi ystävällistä vaivannäköäsi.
Räpärällään keikka oli kolminto aikaisemmista. Me soitamme ja yleisö pitää hauskaa. Ei nyt mitään hurmosta mutta kova meno kuitenkin. Sisällä oli varmaan 40 astetta plussaa ja se imi mehuja soittajista. Siinä keikan jälkeen sohvalla maatessamme, meitä tervehti jos jonkinlaista selittäjää. Mutta nyt ei kiinnostanut, hyvä että viitsimme vilkaista ketä siinä käy... Eivät ne kauan viihtyneet kun meillä oli silmät kiinni ja nyökkäilimme vain. Selittävät saatana vaan omista bändeistään ja että niistä kuullaan vielä. Niin aina. Niin aina. Yksikin tyyppi kyseli että tiedämmekös sellaisen äijän kuin Markko Jartikainen... entäs sellaisen bändin kuin yy-uu-pee? Pakko oli molempiin vastata että EI. Lähtisi jo kiusasamasta... Seuraavaksi se olisi sanonut kuitenkin että hän on sen veli. Mitä siitä sitten? Mitä sitten?
Akut täyteen ja Kuopijoon!
23.7.2003 - Kuopio
Wanha Satama
Eivät ehtineet akut kunnolla latautua parissa päivässä mutta silti aamukymmeneltä työn raskaan raatajat valuivat kämpille. Pysähdyimme Euraan ruokailemaan ja siinä samassa odottelimme miksaajan liittymistä tohtorilaumaan. Raumalta Booman saapui juuri sopivasti siinä kahvia juodessamme. Kuopijoon on pitkä matka ja mersulla se kestää vielä kauemmin. Kahdeksan tuntia siinä meni. Oriveden ja Jämsän välinen tieosuus on rikki ja tunnissa siirryimme sellaiset 35 kilometriä. Hehe. Olisi pitänyt mennä Keuruun kautta. Koko matkan Tampereelta Kuopijoon satoi. Miten se sitten sattuikin, että vettä ei ole tullut kuukauteen ja nyt kun olimme menossa vierasvenesataman terassipaikkaan soittamaan, elämän nektaria tuli kuin Esterin perseestä? Onneksi sentään illaksi lopetti. Saimme toivomme takaisin.
Wanhassa Satamassa on itäsuomen paras lava. Viiden lavan kokemuksella mitattuna. Lavalle kikkaroita asettaessamme herra Sou tuli tikkailta rymisten alas. Ensin joku kysyi että sattuiko? Kun ei kerta sattunut, niin aloimme nauramaan. Söimme ja joimme roudauskaljat. Kävimme vielä kuittaamassa hotellista avaimet ja palasimme keikkapaikalle... jossa yleisöä oli sateen karkoittamana kertynyt vaivaiset satakunta. Ei se mitään, täysillä vedetään. Toisessa setissä taas kerran koko sali rokkasi ja kädet löivät ilmaan. Keikan jälkeen meitä tultiin henkilökohtaisesti kiittelemään monelta taholta, olimme pelastaneet heidän iltansa. Mikäs sen parempaa, siksihän tätä tehdään. Henkilökunta loisti tyytyväisyyttään ja meillä oli tyytyväinen mieli. Kiitos Wanha Satama, ensi kesänä tapaamme jälleen.
Huoneen kautta Puijonsarven yökerhoon katsastamaan paikat ja ottamaan yhdet rentouttavat. Väkeä ei ollut kuin bändi plus muutama muu. Irtisanomisajalla vielä perjantaisen raumankeikkamme soittava rumpalisti Anssi vastasikin loppuillan deejiin hommista. Mutta miksi aina donkkareitta, naikkareita tahi tiktakkia. Onneksi ei enää koskaan! Ei koskaan enää. No, osa lähti nukkumaan puoli neljän aikaan ja tekniikka plus vokalisti plus rumpali jäivät vielä särräämään.
Kömmimme ylös hiukan yhdeksän jälkeen, emme saaneet Boomannia hereille, emmekä löytäneet kanttoria mistään. Noo, siinä maittavaa aamupalaa syödessämme kanttori maatui paikalle. Hän ilmoitti asiallisen tyynesti nukkuvansa hotellissa vasta sitten kun tähtiä sille on kertynyt viisi. Kyllähän se tietty tuollaisen särräämisen keskellä on aika vaikeaa nukkua. Pitääkin alkaa vaatia yhden hengen huoneita. Huhupuheet kertoivat että yöllä hotellin käytävillä olisi käyty mm. jääpalasotaa sekä yritetty osua ikkunasta kaljapulloilla keikkabussiimme. Huhut ovat asioita, joita ei siis ole todistettu. Minibaarien tyhjennyskilpailu sentään sai vahvistuksen. Kannattiko? Totta helevetissä! Aamiaisella meillä oli luonnollisesti taas hauskaa ja vedimme kupumme täyteen. Suihkuun ja kamojen kimppuun keikkapaikalle. Vaan yksi on joouukoosta pooiissaaa, miiiss boooman, miissää hään oon? Kamat autoon ja miksaajanalku valuu paikalle, "tulipas nukuttua". Niinpä. Muistutetaan tässä virallisesti koko tohtorilauman suulla että "The Booman, olette ilmaisella koeajalla!". Paluumatkalla "oikaisimme" Jämsästä Orivedelle kiertotien kautta. Kiertotie oli ihan suolesta ja totesimme että olisi pitänyt mennä Keuruun kautta... Kotona oltiin illalla ja nukkumaan mentiin toivottavasti ajoissa. Huomenna on keikka. Rauma repeää. Rauma will tuta breakdown.
25.7.2003 - Ohoh...
Toistomiehemme suusta tohtorikeikan jälkeen:
"Hyvältä kuulosti, mutta olipahan paskat soundit". Näistä voi sitten vetää johtopäätöksiä joko tohtorimiksaajan tasosta tahi huumorintajusta?
25.7.2003 - Rauma
LaPoste
Ja Rauma repeää! Ei tarvitse laulaa itse. On helevetin kuuma. Hiki valuu.
Neljä encorea, pitääkö tähän vielä jotain lisätä?
27.7.2003 - Uutinen!
Rumpali vaihtuu traktortraktorissa.
Rumpalimme Anssi teki raumalla toistaiseksi viimeisen keikkansa tohtoreitten peräsimessä. Anssin uusi työ ei suo mahdollisuutta kiivaaseen keikkailuun.
Teimme päätöksen yhteisymmärryksessä. Jäämme kaipaamaan sinua enemmän kuin sinä meitä.
9.8.2003 - Kuusankoski
Dragons
Teimme jotain mielenkiintoista silläaikaa kuin covervokalisti kävi kioskilla. Heitimme rahalla että vedetäänkö laulukamapohjalta vai pistetäänkö pinot pystyyn. Uuden rumpalimme heittämä kolikko käski meitä pinoamaan peeaat. Ja ehkä hyvä niin, muuten ei tiedettäisi että peeaa ei toimi kunnolla. Nyt on aikaa mahdollisesti käydä kaikki piuhat läpi sekä suorittaa mittauksia. Eli sulkevaa faultfindinkiä. No, toivottavasti tämä on viimeinen kerta kun mainitsen tästä asiasta, meillä on paska peeaa. Ei toiminut taaskaan kunnolla. Toinen puoli vaikutti tehottomalta.
Saimme hommelit valmiiksi, söimme ja istuimme odottelemaan keikkaa. Aikaa oli ruhtinaalliset kaksi tuntia ja ehdimme siinä vähän turisemaankin poikatten kanssa. Puoli yhdeltä coverlaulaja ilmestyi meille Wellun treenatussa ruumiissa ja aloitimme keikan. Hyvin upposi jengiin. Uusi rumpalikin hoiti hommansa kunnialla. Tempot nyt hiukan vielä hakivat ja ihan kaikki iskut eivät osu, mutta se on normaalia. Puolen vuoden päästä sitten jo bändi varmaan toimii kunnolla. Ainoa epäkohta, no... Spiikit ovat yllättäen kadonneet coverlaulajan muistista... josta johtuen jutut olivat aanuksesta. Jos me, bändi, emme niitä ymmärrä, miten yleisö voisi niistä saada jotain tolkkua? Tä? Oli siellä sellaistakin porukkaa... että he jo kuulemma kolmatta kertaa vaivautuivat meitä katsomaan. Tervessii vaan.
Tä? Saunaan, ehkä pari olutta... virallinen bändipalaveri... seitsemältä nukkumaan ja yhdeltätoista ylõs. Hitain käsin korjasimme kikkarat lavalta ja ryystimme kahvetta. Kotona olimme jumalattoman myöhään illalla. Taas kerran.
11.8.2003 - Mietteitä
Jos luoja suo, pidämme yhdet reenit ennen seuraavaa keikkaa, treenaamme pari pikku shoujuttua sekä uuden esittelyn. Kattoo ny. Uusia biisejäkin pitäisi jossain välissä ehtiä tapailemaan. Jos ei muuten, niin tsekeissä sitten... saundtsekeissä.
21.8.2003 - Mietteitä
Peeaa on tarkistettu, vika paikannettu ja toivottavasti ehditään jopa korjaamaankin...
...tut me mitään treenejä saada ennen huomista pidettyä. Coverlaulajatähti oli sotkenut jokaikisen pollan, pommittamalla mitä kummallisempia aikoja musisoijien puhelimiin. Pidetään sitten ensikerralla siitä alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni, jos se kerran kaikille sopii? ...Jos ei osaa organisoida, niin ei osaa organisoida, sitten pitää laulaa vaan.
Anti olla viimeinen kerta! Treeniajan järjestyminen on muutenkin kuin lottovoitto. Erkele!
Tästä suivaantuneena huomenna Tammisaaressa lavalla erittäin agressiivinen tohtoriryhmä. Tammisaaren keikkaa päässee muuten seuraamaan livenä täältä. Elkee minua syyttäke, se on tietotekniikkaa se.
22.8.2003 - Tammisaari
Rock Club N:o 1
Vatsataudista toipuminen on nyt vienyt melkein viikon. Aina kun nostaa jotain, meinaa tulla niinsanotusti yrjö. Ilmoitinkin pojille jo hyvissä ajoin että voin toimia roudaustilanteessa lähinnä ainoastaan lavamanagerina. Näin me sitten teimmekin, enkä saanut edes kovin paljon murhaavia katseita osakseni. Muutamia ala-arvoisia vitsejä kuitenkin kuului, niinkuin tapana on ollut.
Saundtsekin jälkeen kuittasimme majapaikan avaimet ja menimme aterioimaan majapaikan ravintolaan. Orkesterille oli tarjolla Nieriää tahi possua... Meitä nauratti taas niin kovasti, kun Rampelle kävi ilmi että se olikin joku kala se nieriä, eikä mikään nielijä, niinkuin hän oli kuullut... Eikä siten uskaltanut ko. nielijää tilata. Muhaha... Jos jollakulla on huono kuulo niin Kampelalla. Eikun mä kuulin... että Kampelalla. Vaikka tarkotin että Rampella.
Keikka alkoi ja tanssilattia oli täynnä, kädet löivät ilmaan (tämähän on jo niin tavallista...) ja lauloivat mukana. Vedimme yhden pitkän setin ja lopussa yhtyeen liike hieman hiipuikin. Taisi yhtye mennä hiukka maitohapoille. Kaksi tai kolme encorea. Miksaajamme The Booman, kehui saaneensa aikaiseksi sellaisen balanssin ettei ole koskaan ennen... Sitä hän ei kertonut, että oliko se balanssi kohdallaan limun ja kaljan osalta vaiko esim. bändisoitinten. Jonka pitäisi siis olla ensisijainen tarkoitus. Tämä oli vitsi. Meitä kehuttiin taas ja pyydettiin uudestaan. Näillä näkymin vedämmekin ennakkoilmoituksista poiketen vielä tänä vuonna uuden keikan Tammisaaressa. Olkaahan kuulolla ja seuratkaa ilmoitteluamme.
Kävimme baarin sulkimentyä vielä katsastamassa Tammisaarelaisen yökerhon, jossa ei tapahtunut mitään raportoitavaa. Imimme vaan kiukulla muutaman siiderin tahi kaljan ja painuimme pehkuihin. Aamuherätys oli kymmenen maissa ja aamiainen maittava. Osa sammakoista meni vielä koisaamaan varastoon, mutta me lähdimme Kikkelin kanssa torikierrokselle näin toripäivänä. Jos olisi ollut sunnuntai, olisimme menneet tietysti kirkkoon. Tottakai.
Laiteasioista vielä sen verran... Kikkelin laulu, jonka pitäisi siis tulla Kikkelin monitorista, tulikin yhtäkkiä Alpon monitorista, kytkennät tarkistettuamme se tulikin peeaasta? Kanttorin monitori rätisi ja paukkui, ja sanoi itsensä vielä keikanaikana muutaman kerran itsensä irti... Pitänee maksimoida headroomit, tarkistaa clippipisteet ja tutkia kaikki päätteiden volttiasetukset, vaiheet sekä neuvotella piuhojen eläkkeellepääsyiästä. AaarrrGGHH!
23.8.2003 - Laitila
Kukonkulma
Revi siitä sitten huumoria eilisen hurmoksen jälkeen... Aijoo... Rumpali-Rampelta repesi paita.
27.8.2003 - Mietteitä
Hirviölaumamme päätti yllättäen tulomatkalla Tammisaaresta, yllätys-yllätys, ostaa uuden peeaan...
Kamat tilattiin maanantaina ja ne saapuivat eilen. Niitä nyt olen viritellyt pari päivää ja täytynee todeta että kuulostaa hyvältä. Kamat koostuvat Turbosoundista sekä Dbäksän prosesoriohjauksesta.
Epäileväiset Juha ja Wellu suorittavat vielä vertailevaa tutkimusta, notta pidetäänkö me nuo ostetut kamat vai vaihdetaanko toisiin.
5.9.2003 - Mietteitä
Kello on ny 09:55 ja mää lähren tästä kohta lounaalle ja siitä sitten pakkaamaan autoa Juhan, Pikku-Juhan sekä Ralfin (nielijä) kanssa... Tarkoituksenamme lähteä klo 13 kohti Kauhavaa. Miksuttelija Simo Booman poimitaan Raumalta kyytiin ja toivottavasti, jos luoja suo, olemme perillä ennen iltakuutta. Uusia kamoja pitänee viritellä kaikessa rauhassa näin ekalla kerralla, ei me muuten näin aikaste ;)
Kikkeli sekä Wellu ovat töissä jumalattoman myöhään tänään, lähtevät siis eri autoilla. Ottanevat meidät kiinni Pikku-Juhan suber-turbo-venttiili-hihna-naru-ahdetulla sitikalla ennen Seinäjokea. Ajakee poijjaat varovasti.
Rok to Kauhava!
5.9.2003 - Kauhava
Kantri
"Tekniikka" tosiaan lähti reissuun puoliltapäivin... "Tähdet", Kikkeli ja Wellu töitten jälkeen... Saavuimme Kauhavalle jumalattoman myöhään, vaikka emme ajaneet kertaakaan harhaan. Perillä odotti vähemmän mukava yllätys, portaikkoroudaus! Päätimme mennä näennäisesti vaikeamman kautta, ahtaita käytäviä, hissiä tosin avuksi käyttäen. Kun kaikki kikkarat olivat tulleet revityksi toiseen kerrokseen, "tähdet" saapuivat. Olivat ajaneet pari kertaa, muuten yllättäen, harhaan.
Normaalit ruokailut ja suihkuttelut ennen keikkaa. Sitten käkkimään ja odottelemaan. Taisimme siinä ohimennen huomaamatta laittaa bileet pystyyn. Eihän sitä nyt ennen keikkaa isoja, ihan pienet kuitenkin ehdittiin pitää... Lavalle ja hiki virratkoon, musiikki tulvikoon sulosointuisena ravintolasaliin. Niin kävi. Yleisö oli innostunutta ja encoreita vedettiin. Nyt se sitten toteutui, se mitä on pelätty jo tuhansia vuosia... meillä on hyvät soundit ;) Johtuisikohan se tuosta uudesta peeaasta? Sama se, hyvä meininki kuitenkin. Outoa oli se, että joku väitti keikan jälkeen, ettei Kikkeli soittanut kitaraa itse... Hmm... Kikkeli muistikin, sama immeinen yritti keikan aikana ottaa ikäänkuin testiksi kitaran kaulasta kiinni. Hmm...
Keikan jälkeen pidimme allasbileet kellarikerroksen saunaosastolla. Eivät nekään pitkät olleet, taisin mennä ensimmäisenä nukkumaan. Meillä oli kolhoosimajoitus (vai sovhoosi-?) kun hotelli oli sattumalta buukattu täyteen. Ei ole artistilla aina mukavaa petiä mihin painaa päänsä.
Kanttori sekä miksaaja-Booman saapuivat artistiaamupalalle vähän ennen kahtatoista. Ihme ja kumma, ravinnot olivat vielä paikoillaan artistien otettavaksi. Vähän härskiintyneempinä tietysti.
6.9.2003 - Loppi
Catisca
Taitaa olla hyvä bändi kun miksaajamme The Booman sekä valovastaavamme Pikku-Juha päättivät molemmat lähteä vapaaehtoisesti Lopelle extrapäiväksi. Hulluja nuo tekniikan miehet. Enivei, Wellu sekä Pikku-Juha lähtivät Kauhavalta henkilöautolla samaan aikaan keikkabussin kanssa. Arvatkaa kumpa satsi oli aiemmin perillä? Kyllä, se auto jossa Wellu ei ollut kartturina. Uskomatonta, olivat heti alkuun valinneet eri reitin kuin me, ja eksyneet kerran, toisen kerran ja, ja...
Tapana on saapua joka paikkaan liian myöhään. Niin myös Lopelle. Kikkarat sisään, kasaan sekä kohinaa kaupanpäälle. Juu, meillä on sellainen peeaakikkara joka virittää peeaan ns. "auto-eq" -toiminnolla. Kohina tahi suhina on niin ärsyttävän täynnä taajuuksia että sen aikana ei puhumisesta tule mitään. Peeaan virittämisemme herättää ilmeisesti ihastusta, näin olen päätellyt, nimittäin joka kerta kun se loppuu, sitä seuraavat aploodit.
Jees, vedimme setin, toisenkin... ei nyt ihan mahdottomasti yleisöä. Mutta hyvin olivat mukana. Keikan jälkeen ne normaalit selkääntaputtelut ja meidän kiitoksemme taputtelijoille. Tähän on totuttu. Joojoo...
Olimme yötä jossain mökkikylässä kymmenien kilometrien päässä Lopelta. Jotain jatkontynkääkin siinä taisi olla, loppui kuitenkin suhteellisen lyhyeen. Aamupalalle menimme sekalaisessa järjestyksessä. Siivosimme Kikkelin kanssa yöpymistorpan, kohta kohdalta, niinkuin seinän ohjeissa luki. Täti respassa sanoi, että "jos ei ole hyvin siivottu niin perästä kuuluu..." Vitsailin takaisin ärsyttävän itsevarmasti että en ole koskaan kuullut että joku soittaisi perään ja sanoisi että olipas hyvin siivottu pojat.
19.9.2003 - Kuopio
Clone
Simo napattiin taas Raumalta kydeen ja bussin kokka kohti Kuopijoo. Kyllä se kamojen roudaaminen on ihanaa, mutta, että tuollaisen jälkeen tekisi vielä jotain epämiellyttävää, vaikka rokkikeikkaa... Kyllä me mieluummin vain roudaisimme.
Hotellissa tapahtui se mitä kaikki ovat aina halunneet. Juutuimme hissiin. Seitsemän vatipäätä hissin jossa lukee että viisi henkilöä. Jumiinhan se meni, summeri huutaa ja äijät ovat kopissa kuin ranskanperunat valmiina friteerattaviksi. Ovi ei aukea, yksi pariskunta siinä kävi ihmettelemässä mutta ollaan niin rokin näköisiä, että eivät viipyneet kauan. Oli viissiin, oma ongelmamme, kun juutuimme hissiin, Juha puri Kikkeliä tissiin, Rampe hyräili Kissii... Riimejä!!! Jee. Minussa on ainesta. Äääää... Kaikesta on kuitenkin ollut tapana selvitä, niin myös tästä. Suihkuttelimme ja lähdimme keikkapaikalle, jossa olikin melkoinen jono. Juha sanoi että se on ns. "mainosjono"... Ei muuten ollut, sisällä oli about 500-700 immeistä. Setti alkoi ja loppui. Vedimme rutiinilla. Eivät oikein lämmenneet silleen kuin mihin on totuttu. Äijät kyllä lämpesivät (siis karvaiset yleisön edustajat) viimeisiin biiseihin, kun lavalle yllättäen ilmestyi pari esitanssijaneitosta ukkoja viihdyttämään. Kiitos Teille, ketä sitten olittekin!
Keikan aikana miksaajalta kysyttyä: "Paljonko tästä tulee nauhalta... että käytättekö paljon taustanauhoja..." The Booman totesi koko ammattiylpeytensä rintaäänellä, että kyllä pojat ihan itse soittavat. Aika imartelevaa.
Viihteen puolelle meni. Ravintolan tarjoilupuoli oli kohdallaan ja äijät aika pyörryksissä. Juini teki Rampelle pikku pilan, otti sängystä muutaman tuen pois ja niin se rumpali niiasi kerrossängyn läpi alempaan kerrokseen että humahti. Heräsin aamuyöstä kuselle ja ihmettelin että mikäs misu se vieressäni nukkuu... Se saatana oli Wellu! Jumalauta sitä kiroamista kun mukiloin äijän omaan sänkyynsä. Saatanan unissäkävelijä, poikkeava Laitilalainen Juutalainen!!! Älä enää ikinä, tai tulee molosta. Positiivista oli se, että kummallakin oli housut jalassa. Aamulla nöyrät miehet valuivat aamiaiselle. Edessä olisi vielä se kaikkien rakastama porrasroudaus sekä lähes viiden tunnin ajo Seinäjoelle.
20.9.2003 - Seinäjoki
6-0 (Kuusnolla)
Seinäjoelle, seinäjoelle, suomalaisen tangon syntysijoille... Taas riimi sikisi, vaikka näppäimistö vikisi.
Jengiä aivan perkeleesti, siis niin paljon ettei kävelemään mahtunut. Joku sanoi ulkona olevan sadan metrin jonon. Hehee... Sopiva hetki aloittaa keikka. Aivan mahtava tunnelma, bändikin sai jostain lisää virtaa. Keikkamyyjämme Marko bailasi aivan hillittömästi. Yleisö laulaa, me kumarramme ja häivymme paikalta. Ei vielä nukkumaan, vaan yökerhon puolelle rauhoittumaan. Naatimme siinä parit pitkät ja sitten on aika nukkumisen. Ei vaan, menimme sittenkin vielä hmm... Kikkelin ja Rampen huoneeseen keskustelemaan jostain ihmeen elokuvista. Keskellä yötä. Kyllä on pimeetä jengiä. Minäkin.
Joku totesi Kikkelille keikan jälkeen, "teillä on muuten ihan hyvä bändi, mutta teidän pitäisi soittaa enemmän itse..." Joopa-joo. Eihän tätä kukaan tajua! Nämä viime keikkojen kommentit ovat varmaan joku ihmeen kehukeskittymä, joka sattuu kohdalleen vain kerran tuhannen vuoden aikana. Sovitaan niin?
Lopettakaa jo. Alkaa jäädä mahdollisuus sellaiselle pienelle pettymykselle. Nyt saa jo riittää.
2.10.2003 - Mietteitä
Tekee hyvää vähän makailla kotona, parantaa suhteita lähipiiriin. No, keikkamielen tekee kuitenkin jo mielensä keikalle...
Tule jo ensi viikon perjantai, siellä siintävät Kotka & Hanko!!!
10.10.2003 - Kotka/Karhula
Hotelli Karhu
Hotellin täti soitti viikkoa ennen, että, hän saisi Dannyn juuri ensi viikon perjantaina, jolloin meillä on sovittu veto Karhulaan. Tähdet eivät tämän reissun alulle olleet kovin suotuisat. Meille nimittäin ilmoitettiin heti kättelyssä, että "pojat saavat sitten harvinaisen tylyn vastaanoton", ja "että vaikka olisi kuinka hyvä bändi, uudestaan ei ole asiaa". Päätimme ohjelmatoimiston kanssa raa-asti tehdä tämän keikan, ja olla sitten menemättä koskaan uudestaan. Älkää nyt huolestuko, kyllä me niitä keikkoja voimme jatkossakin, kuten aiemminkin, siirrellä puolin ja toisin. Aina ei kuitenkaan sovi, valitettavasti. En halua tästä enempää paasata... Kuspäisiä tahi emme, nyt vaan oli tällaanen tilanne. Hehe.
Wellu pääsi töistä vasta kolmen aikaan, kun me muut lähdimme jo puoliltapäivin menemään. Iso-W tuli perässä henkilöautolla, eikä ajanut kuin kerran harhaan. Oho. Vedimme todella harvinaislaatuisen keikan, ensimmäiseen tuntiin yleisöä oli kaksi (2), viimeiseen puoleen tuntiin tuli yksi (1) lisää ja kun soitimme encorea, tuli vielä kaksi (2). Se tekee yhteensä viisi (5). Jesus sentään, kuten keikkamyyjämme sanoisi. Positiivistä tässä on se että... a) kaikki paikallaolijat taputtivat sekä b) tästä alemmas ei voi enää vajota.
Formulakuskien lailla huuhdoimme edellisen kilpailun mielestämme ennen seuraavaa, yksi (1) olut mieheen ja sitten nukkumaan. Taidettiin siinä hiukan naureskellakkin mennessämme...
11.10.2003 - Hanko
Roxx
Taisimme saapua Hankoon siinä viiden maissa. Kahvittelun jälkeen kikkarat sisälle ja soundia vääntämään... Hiukan suhinaa ja apoloodit. Kiertoa esiintyi ja jouduimme jättämään monitorit niin hiljaa ettei niistä sitten ollut loppupeleissä mitään iloa. No, fiiliksellä vaan vaikka nuotin vierestä.
Roxx oli ääriään myöten täynnä. Fiilistä olisi voinut leikata. Lavanedustahysteriaa. "Wooo-ooo-oooo-ooo-o", huusin mikkiin, ja yleisö vastasi niin kovin että kanttori kertoi myöhemmin korviensa menneen lähes lukkoon. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tarjoilu, kun paikka menee kiinni. Kömmimme kylmien peittojen alle kaukana kotoa.
Wellu lähti samantien ajelemaan kotiinpäin ja morjensti mennessään. No, ei sota poikia kaipaa (Ralf nimittäin änkesi kyytiin vastusteluistamme huolimatta). Aamupalalta kävelimme purkamaan kikkaroita, jumalaton määrä kahvia selvittää unisen pään. Kotimatkalla söimme maittavat lounaat huoltoasemalla.
Mainittakoon että Hankoon oli saapunut autolastillinen ukkoja Raumalta, mukaanlukien miksaajamme The Booman, pojilla näytti olevan hauskaa ja mikäs siinä sitten...
Meidän on pakko kysyä... Hanko, kun teillä oli niin mielettömän hyvä meininki, paljonko me yhtyeenä ...jäimme teille velkaa?
17.10.2003 - Mietteitä
En olisi ikinä uskonut että tämä päiväkirjakin saataisiin joskus vielä päivitettyä... No, jutun tasostahan sen hyvin huomaa. The Booman on kärtännyt päivitystä jo viikkoja. Hymy persiiseen Simo!
Noo, seuraavalle reissulle otamme kaikki shoukamat mukaan ennakkotiedoista poiketen. Pikku-Juhalle on kertynyt vähän lisää kikkaroita, moving headeja, kaiuttimia, päätteitä, nostimia ...sen sellaisia. Hyvä päästä tekemään harjoituksia tositilanteessa.
Treenataan vielä sunnuntaina joku naistennauratusbiisi tuon Gigolon kaveriksi. Ohmygod! Kauhavan portaat! Täältä tullaan... Ja Haapajärven Kieppi... Ja, ja... Uh-uh...
Jaa, huomenna olisi entisen rumpaliperkeleemme Lepakon Hallanvaara -yhtyeen keikka Raumalla, pitäskö sitä... mennä? Ei perkele, mitä sitä kakkarumpalin kakkabändiä katsomaan. Terveisiä vaan Lepakolle ja bändille ;)
24.10.2003 - Kauhava
Kantri
Kauhavualle lährehettihin tällä viissii vähän sekavin tuntein... Ohjelmatoimistomme oli järjestänyt meillä tällaisen hätäapukeikan hallinnoimastaan paikasta, joka sattui olemaan sopivasti matkan varrella Haapajärvelle. Alunperinhän meillä piti olla veto Vaasassa, mutta ei ollut iso yllätys, että keväällä diilattu keikka oli päässyt unohtumaan. Haihtumaan tahi katoamaan...
Täydellä ryminällä portaita ja hissiä avuksi käyttäen kannoimme shoun toiseen kerrokseen. Rutiinilla kasasimme kikkarat. Pikku-Juha oli ostanna uudet trussinostimet ja ne olivat sekä kätevämmät että mahtuivat paremmin ahtaalle lavalle. Toisin sanoen, meille jäi hieman enemmän tilaa kuin aiemmin.
Kantri on ongelmallinen paikka tehdä soundia. Lava on syvennyksessä, ei siinä mitään, mutta sitten on viisi metriä kattoa kahden ja puolen metrin korkeudessa. Sitten katto nousee pari metriä ylöspäin tanssilattian päälle. Ja siihen loppuu soundit. Brrrr... Ensimmäisellä keikallamme Kantrissa meillä oli uusi peeaa, ja teho ei riittänyt. Tällekertaa tuplasimme alapäät sekä lisäsimme päätetehoa 7 kilowattiin entisen 2,2 kilowatin sijaan... Ei auttanut, ei nimittäin tule ääni tanssilattian nosteen jälkeen etiäppäin. Ensi kerralla muutamme kyllä lavan eri paikkaan ravintolassa. Ja soitamme eri suuntaan... Ei siinä mitään mutta, muuten menevät miljoonan mummonmarkan kikkaroiden hyöty harakoille. Ja meitä ottaa kupoliin. Tappelimme asiasta aamupalalla ilman nyrkkejä ja artisti (Wellu) ehdotti, että jos ei saatana kamat toimi, otetaan vanhat pinot käyttöön ;)
Höhöhö. Settiä vedettiin ja jengi oli innostunutta. Tietenkin.
Setin jälkeen otimme muutamat terävät ja menimme huoneisiimme särräämään, kunnes uni korjasi artistin sekä muut soittajat.
25.10.2003 - Haapajärvi
Kieppi
Matkamme Haapajärvelle alkoi Kauhavalta vasta siinä kolmen jälkeen... Syynä oli tietysti myöhään jatkunut tsempalointi sekä hitaat kädet. Lähdimme minun suuntavaistoni kanssa puikkelehtimaan kohti määränpäätä. Minähän en koskaan ole vielä harhaan ketään johdattanut. Noo, tässä uskossa on hyvä elää, löysimme itsemme nimittäin Kaustisilta. On muuten hiukan sivussa reitiltä... tässä vaiheessa kärsimättömimmät tankkasivat kaljavarastojaan eräältä kioskilta (nimi mainitaan sitten kun sponsorisopimus on allekirjoitettu), ja matka saattoi jatkua. Lopulta harhailtuamme takaisin aiotulle reitille nostin käteni ylös ja sanoin tehneeni virheen. Pojat taisivat ymmärtää asian. Minä en! Kyllä se neljänkin tunnin ajomatka sitten aikoinaan loppuu, kun tarpeeksi kauan viitsii körötellä. Paskempi homma tässä oli se että matkaa ei oikeasti ollut kuin 160 kilometriä.
Kyllä oli hienoa rullailla tavaraa tasaista lattiaa pitkin lavan tuntumaan. Lavaa kasatessa mukavaa oli myös se, että valoa oli riittävästi. Ei tarvitse turvautua taskariin räkkien taakse kurkkiessaan. Suhinaa... Tsekki alkoi ja sitä seuraamassa oli ravintolan henkilökuntaa sekä monta muuta ylimääräistä häiskää. Tuli vähän sellainen fiilis että oikein odottivat mitä tuleman pitää. Eikä tarvinnut hävetä, meillä ei ikinä ole ollut näin hyviä soundeja!!! Kiitos Herra Sou, kiitos bändikaverit, kiitos... Oli siinä artistikin (Wellu) hiljaista poikaa aamuisten puheiden jälkeen. Hymyili vaan. Olikohan känässä?
Syömistä, kaljottelua, parranajoa, pälälälälä... sitä tavallista. Shöy alkaa, jengi liimautuu kaiteeseen, takana tanssitaan. Olemme rokkitähtiä, kädet nousevat ilmaan... Simo? Missä olet silloin kun on jotain näkemistä? Jengi laulaa, joku kaataa bassovahvistimen. Perkele! Fiilis on niin hyvä, etten raaski lyödä turpaan. Seuraavaa sitten. Otamme yleisön ja kumarramme. Hyvä fiilis, taas! Meitä kehutaan Kikkelin kanssa niin paljon että on pakko liueta paikalta, hävettää ihan. Hyi helevetti. Ei kukaan voi olla niin narsistinen että moista kuuntelisi. Sen verran narsisti kuitenkin voi olla että kirjoittaa sen tähän!
Nautimme ravintolan tarjoamia antimia ja menemme nukkumaan vain herätäksemme aamupalalle. Juini nukkuu aamupalan yli, siis, hän on virallisesti ilmoittanut vihaavansa aamupalaa. Vittuako sitten on aamupalalla vuosia tokkuroinut? Nukkukoot, välttää siinä samalla purkamisen ja auton pakkaamisen.
Meitä kiitellään, me kiittelemme ja häivymme horisonttiin. Kotimatka kesti seitsemän ja puoli tuntia. Sitten joku vielä ihmettelee, että miten siinä voi niin kauan mennä ;)
30.10.2003 - Mietteitä
"Mää valvon päivät ja valvon yöt, nää jutut pitää kirjoittaa..." Siteerasin tuossa hieman muunnellen Anssi Kelaa, joka on aikaisemmin julkisuudesta pidättäytyen on sittemmin kääntänyt kaiken päälaelleen ja vaihtanut eukkoa. Ja, kas, yhtäkkiä ilmainen mainoskikka alkaa toimia hänen puolestaan. Joten, kyllä Kelan keikka pitää käydä katsomassa kun hän murheineen, voivoi, ugandaan saapuu. Että ensin kaikki antavat lapsilleen nimeksi Anssi, ja sen jälkeen vaihtavat eukkoa. Näin niitä ihmisiä manipuloidaan. Siis niitä, jotka sellaiseen ovat ohjattavissa.
Meiltä on monta kertaa kyselty tekniikkaraideria. Meillä ei ole toistaiseksi ollut parempaa tarjolla, kuin meillä on ollut tarjolla. Nyt asiaan on tulossa muutos kun me kanttorin kanssa lyömme päämme yhteen ja teemme meille uuden raiderin. Etukäteen voin valottaa, että siitä tulee kaikkien raiderien pojanpojanpoika. Huumoria siitä ei tule puuttumaan, jokainen itseään arvostava keikkajärjestäjä, äänentoistofirma taiks miksaaja osaa kyllä poimia sieltä "ne" jutut joiden mukaan mennään...
Ei tässä mittää, lauantaina (ylihuomenna) läheretähän Laihialle ja vedetähän siellä sellaanen souvi, että muistetahan! Malttakeehan orootella, FäNIT LAIHIAN...
1.11.2003 - Laihia
Route 66
Järjestimme itsellemme ruhtinaallisesti aikaa määränpäässä lähtemällä ajoissa reissuun. Osa porukasta tuli paikalle omalla autolla koska heitin piti ehtiä seuraavana päivänä toisiin reeneihin ugandassa. Roudasimme kamat ovesta lavalle. Roudausmatkaa noin kolme metriä, loistavaa! Pystytimme ison soun ja teimme tsekin. Ruokailimme ja otimme oluet.
Vähän oli balanssien kanssa ongelmia peeaapuolella. Wellun ja kanttorin monitorilinjat pätkivät setin loppuosassa minkä kerkesivät. Sen siitä saa kun pitää peeaavoluumilla ajaa sitä laulua sinne kuunteluun... No, siirrymme kanttorin kanssa korvamonitorointiin. Ei tästä muuten mitään tule.
Jengiä oli, mutta yleinen fiilis oli se että emme oikeen saaneet niitä mukaan, niinkuin on totuttu. Kyllähän siinä sitä meininkiä oli, mutta se viimeinen rutistus puuttui. Purimme yöllä vähän piuhoja ja hämmensimme siinä ohessa faneja tyhmillä vitseillämme. Yritimme olla niin tylyjä kuin kohtuuden rajoissa on sallittua. Siinä hyvin onnistuen!!! Taisi kaikilla olla koti-ikävä, sen verran masentuneilta me kaikki paikalle jääneet vaikutimmekin. Epäreilua, että toiset ovat kotona aiemmin kuin toiset.
Aamulla sitten vajaamiehinen ryhmämme korjasi kamat autoon ja suuntasi kotia kohti. Niin, koskaan ei ole vielä reissun päälle jääty!
Sen pituinen Laihiasta se.
3.11.2003 - Mietteitä
Ensi viikonloppuna alkaa kolmen vedon mittainen "pubikiertueemme". Verestelemme vähän vanhoja muistoja, notta revimme auki vanhoja haavoja... Sanokaamme tätä motivaatiokiertueeksi. "Pubista sinä olet tullut, ja pubiksi sinun pitää jälleen muuttuvan..." Hehe, olkoon tuo kiertueemme nimi. "Pubista sinä olet tullut, ja pubiksi sinun pitää jälleen muuttuvan..." -kiertueen jälkeen pidämme kolmen viikon tauon. Yritän ainakin henkilökohtaisesti välttää soittokavereille soittamista viimeiseen asti. Kyllä sitä nyt pari viikkoa voi erossa olla.
Olemme lisäksi päättäneet... tänä vuonna emme enää treenaa uusia kappaleita. Loppuvuosi mennään näillä mitä on. Tammikuussa pidämme kuukauden lepo- ja treenilomaa, jonka aikana kokoonnumme muutaman kerran. Olemme loman tarpeessa.
Jos ny jotain miljuunatarjouksia tulee, voimme ehkä peruuttaa lomamme.
8.11.2003 - Lahti
Ten Dollar Saloon
Taas näitä pistokeikkoja. Näitä me karsastamme.
Meillä oli tietenkin peeaa pakattuna autoon vaikka paikassa on oma peeaa. Vedimme paikan peeaalla. Roudaus oli taas sellainen kolmemetrinen, kamat autosta lavalle. Tsekki ja veto. Aivan puhki. Morjens.
Jengi oli mukana, paitsi muutamassa kappaleessa, jotka eivät saaneet edes aploodeja. Kummastelimme asiaa. Tulimme siihen johtopäätökseen, fanit olivat liian känässä. Hyihyi. Sattuuhan sitä, näkymättömän viivan molemmin puolin. Meillä onneksi harvemmin. Väsytti silti.
Sen verran paljon teki kotiin mieleni... että ajoimme koko keskustan läpi Mersun takaovi avoinna lepattaen. Saamari, oli pakko ajella takaisin samaa reittiä tutkien kaduilla mahdollisesti lojuvaa irtamistoa. Onneksi legendaarinen liikennemerkkimme löytyi portsarin huomasta, muuta ei meinannut hävitä kuormasta. Tahaton riimi! -jos ette muuten huomanneet?
14.11.2003 - Uusikaupunki
Hot Rock Cafe
Tämä keikka tulla tupsahti meille vahingossa. Olin nimittäin vain viikkoa aiemmin tekemässä paikan uudelle vetäjälle ihan toisia hommia kun hän yhtäkkiä tokaisi, että vieläkös se Alpo jotain soittelee. No, soittelenhan minä, ja niin löimme avajaiskeikan lukkoon.
Kärräsimme kamat ovesta hiukan ennen seitsemää ja paikassa oli menossa kutsuvierastilaisuus. Siinä hiirenhiljaa kamat kasattuamme laitoimme baariin hiukan sshuhinaa ja ilmoitimme sen olleen ensimmäisen kappaleen. Aploodithan sitä seurasivat... Teimme vielä pikaisen tsekin ja häivyimme kuka minnekkin. Vain kokoontuaksemme melkein heti uudelleen vetämään illan ensimmäistä settii.
Soitto meni ainakin allekirjoittaneen osalta ihan päin persettä. Ei ole tainnut pariin vuoteen mennä yhtä huonosti, vieläkin harmittaa miten pihalla sitä voikin olla. Eka vetomme, jo puoli kymmenen aikaan meni hyvin. Toisessa setissä tuli sentään muutama oikea ääni. Kolmannessa setissä niitä ei tainnut olla lainkaan. Ööö...
Oli todella mielenkiintoista kokea, kyllä sitä kotikaupungissakin voi olla hyvä meininki. Aina ei ole näin ollut. Toisaalta, miten voisikaan olla, kukaan juurikaan tunne yhtyettämme. No, ne jotka olivat paikalle saapuneet tuntuivat olevan kovasti mielissään ja keikan jälkeen kehujakin sateli... "en olisi kyllä ikinä uskonut...", "ai teilläkin on bändi...", jenejene. Paikalliselle tunnettuudelle pitänee siis tehdä jotain.
Loppuyöstä ryhmämme olikin jo sitten avajaisten kunniaksi aikas pyörryksissä, eikä kukaan tainnut lähteä katsomaan enää Anssi Kelaa...
15.11.2003 - Kokemäki
Oluthuone 60
Haimme kamat ehtoonsuussa HRC:stä ja ajoimme Rauman kautta Kokemäelle. Matkalla lottosimme ja puimme eilistä vetoa. Pakkohan se oli kerrata, kaikilla kun ei ollut kovin selkeää mielikuvaa menneestä.
Kun saavuimme baariin, paikalla oli kohtuullinen määrä sammakoita, kutsuttakoon heitä "kanta-asiakkaiksi". Siinä tovin lavaa ihmeteltyämme aloimme hitain käsin (taas) kokoamaan kikkaroita. Kuka laittoi piuhoja, ja kuka joi olutta, ja kuka söi pizzaa, sekä kuka mitäkin... Soitimme tsekissä pari viisua ja heti lopetettuamme kuului ravintelista... "älkää nyt vielä luovuttako"... Ei siinä muuten mitään, mutta, kommentaattori oli tosissaan :)
Jostain kummasta paikalle ilmestyi ihmisiäkin kasapäin. Juttelimme toisillemme soiton aikana, näytimme kieltä, tönimme ja nauroimme. Muistan kun mainitsin Kikkelille kesken keikan, että hänen pitäisi nyt vähän varoa noita soittopoliiseja, jotka tuolla seisovat. Ja meitä hymyilytti niin. Bändi soitti lähes taivaallisesti, joka onkin eilisen jälkeen mukava kokemus. Vedimme lähes kaiken minkä muistimme vetää. Soiton loputtua paikka tyhjeni silmänräpäyksessä ja paikalla olivat enää ne samat kanta-asiakkaat kuin alkuillastakin.
Juu, kuulimme sitten jälekeenpiän jonkun soittaneen jengiä katsomaan, kun bändi soittaa komeasti...
Sori vaan. Taas tämä meni tähän. Kamat autoon ja Juini Rauman kautta Ugandaan. Tästä alkaa lepo. Kiitos ja anteeksi.
17.11.2003 - Uutinen!
Laitoin tähän Kylien kuvan, kun ei ollut kameraa matkassa...
a) ei ole taukoa latistamassa tunnelmaa
b) jos se on tuskaa, se on ohi, kun se on ohi
c) setistä saa huomattavasti tiiviimmän
d)palvelee shouta paremmin -> parempi biisijärjestys
e) se on pro
f) siinä on se YKSI SETTI
Ja taas meidän Anssi puhkaisi kalvon...
...Meillä on siitä aina varoituskylttikin mukana, näin saattaa käydä.
Rokkilaulaja ei tiedä, että sitä pilkataan...
Anssi on tasapainoinen ihminen ja sinut itsensä kanssa. Tässä mopo kyllä lähti hiukan käsistä.
Juha ilmoittaa suihkunraikkaana olevansa valmis roudaukseen...
Alpolla on saippuaa silmässä, uni ei kyllä yöllä tullut silmään...
Tottakai!... Olisin kyllä otetumpi jos siinä lukisi että "...jos käytätte ravintolan kalusteita apuna -leikeissänne-, niin suojatkaa..."
Juha virittää logoa...
Aamulla aloitimme valojen kanssa....
...Ja sitten tuli nälkä. Wellu yrittää epätoivoisesti nostattaa tunnelmaa... (Huomatkaa saatanan huonosti näytelty nukkuminen sekä epäsiisti parta). Eihän kukaan oikeesti voi nukkua tolleen peukku pystyssä? Eihän?
...ja kuuden tunnin päästä olimme jo näin pitkällä.
1) käytämme pubikeikoilla sellaista pientä naurettavaa "lauluvahvistinta" kätevyyden vuoksi, nooh. Postessa kun lykkäsi mikinpiuhan kanavaan kolme, alkoi järjetön kierto kuulua kaiuttimista. Mikki kiinni sama homma, kanavan gaini nolliin, ei auta. Mikki pois piuhasta ja jatkuu, piuhan vaihto, eikun kiertää. Eli aina kun lykkäsi piuhan kanavaan alkoi huuto. En ole kyllä ennen kuullut moisesta.
2) Kitaravahvistin temppuili. Aiemmin pitämissämme reeneissä soundit olivat kohdallaan. Postessa sitten alkoi tapahtua... Kikkelin molemmat kitarat pärisivät kuin kaimansa (sellainen hopeinen)... Lisäksi ulos tuleva signaali ei säröytynyt kunnolla, ikäänkuin etuaste olisi jäänyt hiukan "vajaaksi". Ei siinä auttaneet piuhojen eikä töpselin vaihto, eikä pattereiden...
3) Playback -minidiskimme toimi hiukan oudosti, taustanauhat 1 ja 3 toistuivat samalla volumella. Kun taas kappale 2 tuli helvetin hiljaa, vaikka se on äänitetty samaan tasoon 1 ja 3 kanssa. Ja korostan, ennen on toiminut hyvin.
4) Ja toisella minidisk -koneella nauhoitimme keikan... muuten meni hyvin, mutta laite lisäsi satunnaisesti 1-15 sekuntia tyhjää musan joukkoon. Eli, biisi alkaa... sitten esim. 8 sekuntia tyhjää ja kun tyhjän ottaa välistä pois, jatkuu niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Kunnes tulee taas uusi tyhjä kohta vastaan... Ei prkle.
Paranormaalia? Ehkä! Epänormaalia taatusti.
Tohtori Soini ja vapaamuotoista sormiharjoitusta saundtsekin jälkeen.
"Saatanan rakkine, nyt et petä minua!!!" Tohtorihistorian ensimäinen kuva uudesta kitarististamme. Hän ei ole "tohtori Kikkeli" vaan "Kikkelitohtori"... Kuulostaa paremmalta ;)
Valomiehemme "herra Sou", eli Juha pystyttämässä megasysteemeitä.
Skannereita nostettuna asemiinsa.
Kikkeli saundtsekissä ...varo ettei letti leimaha!
Kikkeli ja Alpo.
Kikkeli, Alpo ja Wellun hahmo.
Alpo, Anssi ja taustakangas.
Juha ja Wellu.
Kolmet sukat / keikka
Silmälaput kauneusunia varten
Earit nukkumiseen (Wellun vitsit)
Pieni kossu +salmiakkiuute
Kynsisakset
Hammasharja +tahnatuubi
Särkylääkkeitä
Hikipyyhe keikalle
Villasukat automatkoille (talvella)
Aurinkolasit (aurinkoisina päivinä, tai krapulaan)
Hyvä hevikokoelmaceedee
Hiustenkuivaaja (alle **** hotellit)
Kännykän laturi
Esiintymiskengät
Sytkäreitä (+varasytkäreitä)
Piuhatesteri
Kurkkupastilleja
Ajo-ohje tienumeroineen (...tai hyvä kartta)
Eväslaatikollinen leipää
Iso laatikollinen varapäreitä ja suvaitsevaisuutta
Mika perkele! Roudaamaan!
Wellu rentoutuu ennen keikkaa... (ja kuvan ulkopuolella ;)
Lava se siellä siintää horisontissa.
Mika perkele! Hae sitä kaljaa, äläkä vaan juorua siellä sen The Boomannin kanssa!
Kikkeli ja Wellu.
Roketinroll, peipi oolnait long.
Kamat lepäävät keikan jälkeen.
Lava se siellä siintää horisontissa.
Liimaa, enemmän liimaa...
Työnjako tohtoreiden malliin.
Kitarateknikko virittää.
Testing, testing.
Rumpalin taidonnäyte.
Valohiiri, putosi muuten noilta samaisilta tikkailta vähän myöhemmin samana iltana.
Jos ei liittimet sovi, tehdään sopivat!
Tässä ilmeisesti tehdään kitarasaundia...
"Muuten hyvä, mutta laulu ei kuulunut".
"Herättäkää sitten kun kamat on autossa".
"Emmää mittään kuule".
"Tää on doctor doctor, suomen paras coverbändi".
Minä sitten tykkään meidän tekniikan pojista. Harvalla yhtyeellä valo ja ääni tanssivat, lyövät käsiä yhteen tiskin takana! Jeejee.
Paparazzin ottama epävirallinen kuva uudesta rumpalista. (c) PAPARAZZI 2003
Kanttorin pitämä kikkelihevitunti.
Jaaha, eka keikka ja liikaa viinaa. Ei hyvin ala...
Rokkiäijät rokkilavalla ennen rokkaavaa rokinsoittoa.
Namupala. Slurppsss....
Stagebuilding.
Kokit ja deejii uimassa ;)
We are well trained.
"Kyllä mä sen tänne oikealle..."
Valomies pommittaa kameralla kesken suorituksen...
Ei, voi? olla? passosoolo? ...no ei ole!
Wellu käski!
Kanttori ilmaisee mielipiteensä afterpartyista!
Ei kaljuuntumista, yet!
Kanttorinperkele valmistautuu suoritukseen meditoimalla.
Viddu duoda nabudusta, kaikkialla.
Kesken keikkaa valomies vaati meitä valokuvaan...
This is art.
Dannyt, Vilkkumaat, Tohtorit... Vaan kuka vei yleisöennätyksen? Kuka vei?
Dancing Monkeys...
Dancing Monkeys -ryhmä verryttelee alkavaan keikkaan.
Kitaristi keskittyy...
Kanttori keskittyy, purkamalla kadonneen rummuttajan työkaluja...
Ilmanvaihtojuttuja...
Kahvoja...
Kuvaaja kuvattavana kuvassa.
Ja eikun purkamaan!!!
Tässä tutkitaan keikkapäiväkirjaa soun läppäristä. Se-le-vin-pä-in. Vaikkei, ehkä, siltä näytä...
Ei kenenkään jalat voi olla vahingossa noin?
Warming up lights.
Rampe Suorittaa...
Alpoo-oo-o rokkaa livenä!
Kanttorin rock-asento.
Avara "backstage"...
Voittajafiilis...
Ja vähemmän avara "stage"... Jos ette tajunneet: kuvassa siis KOKO STAGE!!!