Pyydän anteeksi satunnaista kiroilua.
7.1.2002 - Mietteitä
Rumpalikin muodostuu ongelmaksi...
Antti perkele. Rumpalimme oli saanut tarjouksen Mikko Mäkeläisen humppabändistä. Tarjous oli niin hyvä, ettei siitä voinut kieltäytyä. Nimittäin liki 90 keikkaa vuodessa. Huhhuh.
Kyllä me sen ymmärrämme. Antti, toivomme sinulle menestystä urallasi ja niin edespäin...
12.1.2002 - Uusikaupunki
Ravintola Kirsta
Meillä alkaa tämä touhu olla paljon pahempaa extremehommaa kuin Iiro Seppäsellä konsanaan. Nimittäin, Antin piti alunperin tulla tekemään tämä keikka mutta hän olikin yhtäkkiä kiinni MM:n hommissa.
Kyllä me sen ymmärrämme. Antti, toivomme sinulle menestystä urallasi ja niin edespäin... mekin rakastamme sinua!!!
Rummuissa oli mies nimeltä... öööö... ööö... Jakke! Tapasimme Jakken muutama tunti ennen keikkaa ja vedimme hätäiset reenit. Keikalla biisit menivät läpi, ei niistä sen enempää... Tämä on liki ainoita keikkoja joihin minä referoin tästedes... Yritän nyt kuvailla tätä: Homma oli irtonaista, meillä oli hälläväliä meininki, naurettiin, piereskeltiin... Yleisö otti meidät kummallisella tavalla "tykönsä" ja toivotti "tervetulleeksi"... Kelluimme ja ajalehdimme yleisön syleilyssä. Siinä on tuleivaisuudesssa tavoittelemista, tuossa tunteessa.
Mahtaakohan kukaan tajuta näitä juttuja? Samase.
25.-26.1.2002 - Jämsä
Himoshotelli
Arvostetun Glitz -yhtyeen rumpali Rolle (Rampe, Ralf) lähti mukaamme, kun kerran viimein sai bändin muilta pojilta luvan. Rolle tuuraa Anttia joka ei päässyt hoitamaan tätäkään keikkaa...
Himos, perjantai
Jaettiin nuorisolle nimmareita. Pystytimme lavaa ja siinä valoja suunnatessani takaa kuului outo huuto, minua nimittäin huudettiin nimeltä, satojen kilometrien päästä kotoota. Vanha tuttumme Oltsu (jolla on tyttöystävä/vaimo kotoisin vain kahden talonmitan päästä siitä missä minä asun), se siellä huuteli. Vaihdoimme kuulumiset ja he olivat tulleet esittelemään uutta lautamallistoa olympiatason kieputtelijoille. Töissä siis. Sovimme tapaamamme uudemman kerran viikonlopun aikana.
Joku, ilmeisesti rikas henkilö, oli rikas? Keikan jälkeen ravintolan sulkeuduttua hän pyysi meitä soittamaan Anssi Kelan kappaleen Milla, että "saatte 50 euroa"... Siinä sitä sitten äkkiä mietittiin että paljonkos se on. Ilmeisesti miettiminen kesti liian kauan, hän korotti tarjousta vielä 50 euroa. No, Juha nyt soittaa kappaleen kuin kappaleen (nyt en muista millä tälläkertaa) ulkomuistista, minä soitin sormilla rumpuja ja Wellu lauloi sekä soitti bassoa. 100 euroa tuli ja kiireellä menimme yökerhoon nauttimaan niistä.
Baarin henkilökunta kysyi dr. doctor nimen taustoja. Lähinnä sitä että kuka sen on keksinyt... Hetken mietittyäni sanoin, että minä (kun ei tiennyt että tuleeko turpiin...). Ei tullut, oli kuulemma hemmetin hyvä nimi.
Uusia lautoja ja... pystyssä pysyttiin!
Mäkeä laskemaan Rolle ei saisi mennä! Mutta mennään silti, käyn kysymässä respasta hotellikortteja rinteeseen, joita ei harmiksemme ole. Joudumme siis maksamaan lystin itse... Ensi vuonna tämä hoidetaan sitten hiukan eri tavalla! Minä, Juha ja Rolle pukeudumme, ei niin kovin tyylikkäisiin, lasketteluasuihin. Otamme pipot mukaan ja suuntaamme kohti rinteitä. Käymme matkalla hakemassa Rollelle laudan, jonka Oltsu lupasi lainata. Oltsu myös lupasi tuoda "asiakkaansa" illanviettoon hotelliin katsomaan yhtyettä. Ensin vuokraamme Juhan kanssa sukset, siirrymme harjoittelemaan lastenrinteeseen. Tämähän alkaa jo sujua, isommille vesille vaan. Muutaman tunnin laskemisen aikana kävimme kerran tauolla kahvilassa. Minulla oli niin heikko olo että piti vetää sokeria ihan raakana. Soitimme Wellun hakemaan meitä, pyysimme laittamaan saunan päälle. He he he.
Jos nyt jotain positiivista pitää kertoa niin emme kaatuneet kukaan kertaakaan! Tai no, tavallaan. Juuri kun olin soittanut Wellulle hakupyynnön ja kehunut ettei olla kaaduttu, laitoin puhelimen taskuun ja lykkäsin vauhtia... Sitten, viimeisessä kurvissa ja jyrkimmässä kohdassa. Minä pyörin rinnettä alas...
Rolle on yllättävän hyvä lautailemaan.
Himos, lauantai
Hotellin aulassa olevasta lapusta näkyi että Moon-TV kuvaa hotellissa illalla. No sehän on mukavaa jos vaikka saisi "ilmaista" julkisuutta.
Talo tarjosi keikan jälkeen meille oluet. Meitä kehuttiin, erityisesti sitä että soitimme sen verran maltillisella volyymillä, että lasit eivät pudonneet baaritiskiltä. Aiemmin, jollain toisella yhtyeellä, kuulemma näin on tapahtunut. Purimme suurimmat viritykset lavalta jotta lähtö olisi hiukan helpompaa aamulla. Oltsu tarjoaa meille oluet! Asiakkaat ovat tyytyväisiä.
Keikan jälkeen kävimme yökerhossa pamanderilla (jossa joku kehui paitaani???), sitten saunassa ja siirryimme nukkumaan.
Ai juu, Moon-TV:n henkilökunta oli myös yökerhossa. En kerro missä kunnossa tai mitä ne harrastivat... Mutta mukana oli myös W. Walpio. Tiedättehän, se jonka rinnassa lukee äITI.
Kotimatkalla
Oltiin väsyneitä ja mietittiin että millaistakohan siellä Tahkolla mahtaa olla jos Himoksellakin oli näin mukavaa. Nukuttiin.
30.1.2002 - Mietteitä
Muutama sana "asiakaspalvelusta"...
Olen nyt lähestynyt Moon-TV:tä sähköpostitse muutaman kerran. Koska haluaisin tietenkin tietää milloin ja missä ohjelmassa mahdollisesti nähtäisiin meidän liveaktiamme. Mutta, kukaan ei vastaa. Opetelkaa ihmiset vastaamaan sähköposteihinne.
Kamoon, krou-up!!!
ps. lapsellinen paskakanavanne ei onneksi näy täällä Ugandassa!
6.2.2002 - Mietteitä
...Ja me näimme valon
Viime reissulla kun olimme tulosa kotiin Himokselta, keskustelimme autossa Rollen kanssa meidän pienestä rumpaliongelmastamme. Soiteltiin autosta kaikki vähänkin tuntemamme jätkät läpi. Sitten Rolle Suositteli meillä Anttia. Ja Antti oli kiinnostunut. Mitä muuta siihen muka tarvitaan.
No mitä mittään. Antilla on pari päivää aikaa treenata ennenkuin lähdemme reissuun! Tai oikeastaan vain yksi, emme saa nauhaa toimitettua ennen torstaita. Tämä uusi Antti kirjoitetaan tästälähtien sitten: A"2".
8.2.2002 - Kuopio
Emigrant's
Antti on sittenkin Antti eikä mikään A"2", kirjoitan nimittäin Antti nopeammin kuin A"2". Tiedostetaan kuitenkin se, että kun tästä eteenpäin puhutaan Antista, puhutaan meidän uudesta Antista eikä vanhasta Suorannan konista! Hei, hei, humppakoni!
Kamat siirtyivät paikoilleen baarissa jo melkoisella rutiinilla. Soitto soljui maagisesti läpi käsivarsiemme rakkaiden soittimiemme runkoihin, kieliin ja mikropiireihin. Olimme tulessa, kröhöm, kaikki meni siis hyvin.
Legendaarinen on Hotelli Atlaksen palvelu... Lallallaa.
Valmistautuminen illan koetukseen, päivänkierrolla kohti Tahkovuorta.
Pyrimme nukkumaan koko päivän. Ei siitä mitään tule!. Lähdimme purkamaan vehkeitä ja söimme samalla erittäin maittavan pasta-aterian. Henkilökunta tarjosi meille jäädytetyt! oluet.
Juha keksi presidentti Kekkosen asuneen täällä päin ja siitä johtuen tiet ovat näin loistavat. Kellon lähestyessä kuutta, puhelin soi. Tahkolta soitettiin ja kyseltiin että missäs traktortraktor yhtye oikein viipyy? Minä tietysti tyrmistyin moisesta kysymyksestä ja katsoin kelloa. Täti jatkoi että, sopimuksen mukaan saundtsekki pitää ravintolassa tehdä ennen kuutta. Ja meillä oli matkaa vielä 30 kilometriä. Supliikkimiehenä sanoin tädille kylmin huulin, no broblem, on sitä ennenkin vedetty ilman tsekkejä. Lopetin puhelun ja meille kaikille nousi kylmä hiki kylmässä autossa.
Tarkistettu myöhemmin: Sopimuksessa ei lukenut mitään aikoja. Että tsorivaan.
9.2.2002 - Nilsiä
Hotelli Tahkovuori
Saavuimme hotellin pihaan puoli seitsemän aikoihin. Isossa salissa meitä odotti sopivan kokoinen lava (no, Wellu nyt olisi halunnut vielä isomman). PA:n pystytystä ja valojen virittelyä. Haimme tiskiltä 5 vettä, 5 jaffaa ja 5 kolaa. Laitoimme ne lavan taakse plakaatin eteen silleen, tiedättehän, vitun pro! Ruokailut, saunat jne. selitettiin asiallisesti. Majapaikat jaettiin mukisematta. Kävimme sitten virkistäytymään saunaan oluen voimin. Istuimme jäisellä penkillä saunan edessä ja katselimme laskettelurinnettä. Saunasta päästyämme menimme punkkaan lepäämään, katsoimme samalla Rainio Brothersin Jussin ja Timon suoritusta Bumbtsibum -ohjelmassa.
Kellontarkasti menimme lavalle ja suoritimme saundtsekintapaisen lennossa... Kyllähän siitä parempi tulisi jos saisi rauhassa viilata. Nyt siihen ei ollut mahdollisuuksia. Silti keikka oli mitä parhain, Tanssilattiakin oli tupaten täynnä. Soitosta sitten: vedimme kyllä alta kaikkien rimojen. Antti, esimerkiksi, on huippusoittaja, mutta pupu taisi hypätä pöksyihin noin isolla areenalla. Eilisen varmuudesta ei ollut tietoakaan. Kaitsu oli niin hermostunut, että minä luulin sen hajoavan tähän paikkaan. Me muut? Rutiinia, rutiinia lapsukaiset. I was maden kertosäkeessä lähes koko sali lauloi mukana, silloin minä poika leijuin.
Mites asiat pitäisi oikein hoitaa? Tässäpä teille esimerkki hyvät ravintoloitsijat: Koko keikan ajan kaiuttimien edessä seisoi "turvamies" nappi korvassa huolehtien siitä että kukaan, kukaan ei astuisi lavalle. Taikka sitten muuten ahdistelisi soittajan habitusta. Yksikin jätkä kumartui lavan reunan yli (=pyhä viiva) kysyäkseen minulta jotain (kai, soitammeko ganesia?!?!), niin, heti oli bodiguardi jätkän seläntakana kuulostelemassa että mitäs täällä? Sopimuksessahan nimenomaan lukee että järjestäjä (=> ravintola, pubi, bändin tilaaja) on vastuussa bändin turvallisuudesta sekä laitteiden turvallisuudesta. Ja se muuten lukee sopimuksessa!
Paikalla oli myös toinen bändi jonka tapasimme yömajamme käytävässä ohimennen. En tiedä kuka sinä olit niistä Joe Doakesin jäsenistä, mutta olit tosi mukava ja asiallinen. Harmi ettemme ehtineet enempää vaihtaa kuulumisia. Toivottavasti tapaamme uudelleen!
18.2.2002 - Mietteitä
Ukkolaskurissa paljon numeroita...
Aloin tänäaamuna mietiskelemään meitin jäsenmetsästystä noin numeroidenkin valossa. Meillä on Penan lähdön jälkeen käynyt jo 7 kitaristia. Antin jälkeen rumpaleita rivissä on ollut noin 5, tämä siksi että ei ne kaikki ole olleet edes rumpaleita vaikka rumpuja soittavatkin. Ja lisää tulossa... jos olen oikein ymmärtänyt.
Se on sitten niin, että hyviä soittajia on vaikeaa löytää.
5.3.2002 - Mietteitä
Bändi alkaa hahmottua...
Meillä on uusi bändi. Rumpuja soittaa Oittisen Marko ja kitaraa hipelöi Sam Varjo. Me on reenattu äijien kanssa pari kertaa ja tulevaisuus näyttää lupaavalta.
Mutta, emme ole vielä valmiita menemään keikoille tällä ryhmällä. Se vaatii vielä muutamia treenejä. Joten teimme, toivottavasti, yhteisymmärryksessä päätöksen että menemme ensi viikonloppuna Aquariukseen ja Raumanlinnaan vielä apuvoimien kanssa. Tai pikemminkin niin että teemme keikkaa tilapäisellä kokoonpanolla niin kauan kunnes uusi ryhmä on valmis.
Iso kiitos kaikille kanssamme soittaneille ja meitä siinä samalla auttaneille. Kiitos. Kiitos. Kiitos.
Töitä pitää tehdä rutosti kun vertailukohtana on se, että vanhan kokoonpanon kanssa teimme vuoden keikkaa tiiviisti. Vuoden jälkeen alkaa olla jo aika tiukkaa soittoa. No mitä mittää, koska keikkaa siis riittää. Ja vaikka emme tällä uudella ryhmällä keikkaa vielä teekkään, ei se tarkoita että uusi bändi olisi jotenkin paska. Se ei vaan yksinkertaisesti ole vielä valmis!
8.3.2002 - Uusikaupunki
Hotelli Aquarius
Tällä kertaa soitamme todella oudossa paikassa, yökerhossa discon puolella pubisetillä. LEMit on tolpannokassa ensimmäistä kertaa. LEMejä ei voi tajuta näkemättä.
Ei nyt niin hirveesti porukkaa. Setti on silti hyvä. Ei muita muistikuvia.
9.3.2002 - Rauma
Hotelli Raumanlinna
Emme ole ikinä ennen ahtautuneet näin pieneen nurkkaa kamoinemme. Saatikaan että "lava" olisi näin lähellä tiskiä, eli pubin puolella vedetään. LEMit toista kertaa tolpissa.
Saunatiloissa on mukava odotella aktia... Jengiä on kohtalaisesti, ei kovinkaan innostunutta. Tohtorit ovat tosiaan parhaimmillaan silloin kun saadaan vetää kuteet niskaan, käyttää savua ja valoja.
Palle oli ekaa kertaa katsomassa meidän keikkaa lähtönsä jälkeen. Sanoi että hyvin Kaitsu tonttinsa hoiti. Biiseistä Palle ei sanonut mitään. Tai muutenkaan mitään, saamari.
22.3.2002 - Turku
VPK:n talo, yksityistilaisuus
Periaatteemme on ettem..... No, asian vierestä voisin hiukan.
Kamalasti soiva kupoli esiintymislavan päällä. Lavassa on syvyyttä niin paljon, alkaa olla jo hankala soittaa rumpujen kanssa taimissa. VPK:n talolle roudaavien kannattaa harjoittaa polvilumpioitaan, kierteiset portaat johtavat lavalle. Palvelu bileissä pelasi, juomaa ja ruokaa riitti. Järjestelyjen aikataulut nyt vähän kusivat. Kukaan ei tuntunut ymmärtävän miksi bändin pitää tehdä saundtsekki. Joten saimme tehdä sen viimeisessä mahdollisessa välillä, aikaa 5 minuuttia.
28.3.2002 - Laitila
Kievari
Kievarin portaat tulivat tutuiksi. Roudaaminen tähän Laitilalaiseen ravintolaan ei ole helppoa. Miten se nyt menee? ...sasi hiessä sinun pitää leip... tai jotain. Rakennamme lavan kaikkine valoineen... * * * bläää - bläää * * * piti tulla katsomaan tätä keikkaa, mutta hänet oli siunattu jo ties monennella lapsella juuri samana iltana. Ok, selitys hyväksytty!
Jengiä oli niin vähän että oikein hävetti. Viisi kokonaista kappaletta ja yksi riekaleina oleva, Sepi. Soitto sujuu, tietenkin.
Antin ja Kaitsun ura tohtoreissa loppui tähän keikkaan. Minulla on haikea olo. Erittäin virallinen selvennys: Kaitsu lopettaa vapaasta tahdostaan vedoten liikaan tressiin ja työkiireisiin. Antti lopettaa, ei me oikeestaan tiedetä miksi, mutta lopettaa kuitenkin. Kai se on perua siitä että Antti tuli alunperin vaan "hätiin". Siis yhtyeeseen toistaiseksi, kunnes vakimies löytyy...
16.4.2002 - Mietteitä
Kokemusta arvostetaan sittenkin.
Tulimme muutamien treenien jälkeen Markon ja Sämpyn kanssa, siihen karmeaan tulokseen että me emme voi ottaa takapakkia tässä kohtaa. Eikä meidän hermot olisi kestäneet treeneistä, treeneihin juoksemista. Olisi nimittäin pitänyt treenata ja paljon, ollaan sentään soitettu jotain jumppeja sun muita jo kohta pari vuotta. Sitten pitäisi alkaa taas treenaamaan samaa biisiä vaikka sen osaa jo???? No way. Ei ikinä. Ei mitään järkeä.
Ja Antin ja Kaitsun soitossa ei ole mitään vikaa, joten Antin ja Kaitsun kanssa keskusteltuamme ...uransa tohtoreissa jatkuu yllättäen seuraavalla keikalla.
30.4.2002 - Nokia
Hotelli Iisoppi, Vappuaatto
Suurin odotuksin suuntasimme kohti Nokiaa. Jos ei vappuna ole fiiliksiä niin ei milloinkaan... Tavoistamme poiketen joimme menomatkalla hiukan viiniä ja olutta. Siitä onkin jo vuosia kun viimeksi join menomatkalla jotain. Tulomatkalla en olekkaan sitten ikinä juonut mitään, paitsi limsaa.
Pettymykseksemme tiesimme että paikalla ei enää olisikaan niitä Renkuksen pinoja joita viimeksi kuolasimme. Ja kaiken muun pahan lisäksi, olimme sopineet keikkaliksaa vähän siihen malliin että omaa peeaata ei tarvitse raahata. Eli paska homma. Kaappimme eivät ihan riittäneet täyttämään salia äänellä mutta kyllä me silti pärjättäisiin illalla. Emme ehtineet saunaan, yllätys, ja syömisenkin kanssa oli vähän niin ja näin...
Keikka alkoi vasta 01:30. Kyllä oli köyhä meininki, ilmeisesti kaikki ihmiset olivat häipyneet Tampereelle juhlimaan. Edes * * * bläää - bläää * * * joka lupasi tulla meitä katsomaan ei ollut paikalla. Ei soitossa ollut taaskaan mitään vikaa, pikemminkin päinvastoin. Homma hoidettiin kotiin rautaisella ammattitaidolla. Ja mentiin helvetin väsyneinä nukkumaan helvetin myöhään helvetin monta kaljaa juoneina. Istuimme siis hotellin aulassa aamuun asti ja surkuttelimme kohtaloamme. Kukin omalla tavallaan.
Muutaman (siis kolmen) tunnin aamu-unien jälkeen pakkasimme kikkarat ja ajoimme kotiin. Ensi vappuna on uusi vappu.
10.5.2002 - Mietteitä
Rumpali tarvitaan sittenkin.
Hiukan tuli näpeille kuitenkin. Antti ilmoitti lähtevänsä suorittamaan asepalvelusta heinäkuun alussa. Tavallaan harmittaa tuollainen saamarin intti tai mikä se nyt oli.
Meidän piti siis ruveta taustalla etsimään uutta rumpalia ja sellainen löytyikin Turusta. Anssi Leppänen on ristimänimi ja työkalu on rummut. Mies testiin ja samantien nimet 500 vuoden orjasopimukseen. Sovimme että tarttis ainakin kahdet treenit pitää ennen keikoille lähtöä ;) He-hee. Ja että ensimmäinen tulikoe olisi kesäkuun alussa.
18.5.2002 - Uusikaupunki
Kirsta
Antti, Antti, Anssi, Jakke... minä menen sekaisin näistä kaikistä nimistä. Juu ja sitten oli vielä Marko, Kerko ja Perko. Tai jotenkin niin... Antti (Nummela) hoitaa settiä Kirstassa, sovimme myös muutaman keikan hoidettavaksi kun Anssilla on jotain tekemättömiä, aiemmin sovittuja töitä.
Ennen keikkaa kävimme vielä poikien kanssa tutustumassa Studio Hornaan joka sijaitsee omistamassani talossa. Tutkittiin vähän nykyajan meille suomia mahdollisuuksia. Siinä sitä oli yhdellä jos toisella immettelemistä!
Keikka? Menihän se keikka hyvin.
1.6.2002 - Kuusankoski
Dragons
Anssi ekaa kertaa puikoissa. Kirjaimellisesti. Mutta Anssi ei kuitenkaan ole ekaa kertaa rumpujen takana, silti. Kuusankoski on ihan jumalattoman kaukana. Ihan liian kaukana, kyllä näissä pistokeikoissa pitäisi joku järki olla. Kröhöm, kröhöm.... Ei siis enää pistokeikkoja yli 160 kilometrin päähän, kiitos. Turha toivo. Kuusankoskella ei ole ennen oltu mutta silti täytyy ihmetellä joukkomme ihmeellistä harhailua noinkin pienessä keskustassa. Pääkatu? piti mennä kolmisen kertaa edestakaisin ennenkuin tajuttiin missä paikka on. Uskomatonta, turhautumistamme ei voi sanoin kuvailla.
Saundtsekki tehtiin ja pääsin pitkästä aikaa kuuntelemaan omaa bassosaundia, koska Wellu jammaili bassolla poikien kanssa. Täytyy taas sanoa että hyvältähän se kuulosti. Mutta niin erilaiselta se tuntuu kun soittaa yleensä aina ihan styrkkarin vieressä... se saundi on jotenkin niin paska. Mutta kun kuuntelee kauempaa niin hyvähän se on, sama juttu oli taannoin ison Hartke-pinoni kanssa. Kai se ääni aukeaa vasta muutamassa metrissä.
Takahuoneena meillä oli ravintolan isot saunatilat jossa oli teevee ja tietysti se sauna. Saunottiin ja levättiin. Juotiin kahvia ja limua. Takahuoneesta antaisin arvosanaksi kasin. Uima-altaasta saisi lisäpinnoja ja muusta, ei materialistisesta jota ei voi kuvailla, loput. Sitten oltaisiin jo hyvin lähellä kymppiä. Kuusankoskella palvelu pelasi hyvin.
Jengi oli täysillä mukana heti ekasta biisistä lähtien ja jaksoi hyvin. Tauolle paettiin saunatiloihin valumaan hikeä. Kaitsu kävi hakemassa ylhäältä oluita ja hänelle taputettiin baarin puolella. Ihan totta. Niin hyvä oli meininki. Toka setti ja jengi bailaa... Ihan loppuun asti eivät jaksaneet, mutta hyvin kuitenkin. Anssi pärjäsi hyvin eikä mitään suurempaa koheltamista ollut. Syyn onnistumiseenkin tiedän, sillä on humppakansio. Kamat kassiin ja sitten alkoi tuhottoman pitkä kotimatka, aamulla oltiin kämpillä noin yhdeksältä, hemmetin myöhään. Siitä suihkuun ja nukkumaan.
19.6.2002 - Turku
Amarillo
Kyllä on kestänyt kauan ennenkuin päästään Turussa vetämään keikkaa ns. parempaan paikkaan. Onhan sitä aikaisemmin koluttu jotain DownTowneja sun yksityisiä bileitä. Sanoinkin pojille leikkisästi että jos keikkapaikan taso mitataan siitä kuinka lähellä se on toria... seuraavaksi pitää mennä keikalle Börsiin. Amarilloon on suhteellisen hankala roudata kun oviaukon edessä on katutasoa ylempänä oleva terassi. Kaitsukin suvaitsi tulla paikalle juuri kun kaikki kikkarat oli kannettu jo lavan tuntumaan. Anssi pääsi töistä vasta kymmeneltä ja minä ystävällisesti kasasinkin rumpunsa valmiiksi. Ja voi sitä portsaria joka jokaisella kerralla, kun joku toi ovesta jotain avasi kiltisti oven... ja yöllä sama homma jatkui. Keskiviikko ennen juhannusta joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Ruoka oli loistavaa ja takahuoneena virkaa ajoi alakerrassa sijainnut yökerho.
Hiukan oli sellaista jännitystä ilmassa, olihan paikalla sekä Anssin kavereita että alkuperäinen Antti ja rivi humppamuusikoita. Epäonnistumisen merkit siis suorastaan leijailivat ilmassa. Keikka meni sittenkin hyvin, tai olihan meillä sellaista sekoilua että huh. Mutta että niistä nyt tarvitsisi alkaa mesoamaan. Ei tarvitse. Nyt kun ollaan päästy jo sen yli, tai oikeastaan tajuttu se homma. Kävimme nimittäin katsomassa Juhan kanssa tuota Osmos Cosmosta tuossa keväällä, ja siitä voisin mainita sen verran että soittotaidon tai yhteensoiton kanssa ei maineeseen pääse. Huipulle, jossa OC mielestämme on, pääsee ihan jollain muulla. Se oli ihan paska livenä. Olisi voinut olla parempi, jos niille olisi sattunut mukaan se miksaaja, jolla on edes toinen korva toimiva. Wellu miksaa huomattavasti paremmin. 5 soittajaa, 3 työläistä ja 2 muijaa OC:n mukana... ja paskat sontikat.
Äänentoistolaitteistoamme käytiin ihmettelemässä suomalaisen humppa-artistin ja hänen orkesterinsa voimin. Juttelimme alkuperäisen Antin kanssa (joka siirtyi meiltä taannoin tähän Mikko Mäkeläisen bändiin) pitkät tovit paskaa ja muistelimme vanhoja. Ainoa asia, jota alkuperäinen Antti pyysi kehittämään, oli meidän alapään toisto. Osittain tästä johtuen Turussa virisi ajatus hankkia vähän uusia kikkaroita yhtyeelle. Kompura ja mikseri nyt ainakin...
29.6.2002 - Nokia / Kangasala
The Helikopteri Tour
Tai ainakin näytti siltä että tarvitaan helikopteria. * * * bläää - bläää * * * myi meille keikan Nokialle, Wellu Kangasalalle... samana iltana. Ja sitten * * * bläää - bläää * * * vielä soitti ja pyysi että menemme vielä Tampereen torille kolmannelle keikalle. Sopii meille, myöhemmin tämä kolmen keikan kaaos kuitenkin peruuntui ja meillä olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä illasta ilman kopteria. Oikeesti se kaatui siihen, että olisi pitänyt olla vetämämässä settiä toisaalla samaan aikaan, kun toisaalla piti tehdä saundtsekkiä...
Nokia, olutteltta
Kävimme pystyttämässä oman PA:n Herttuarattareen alkuillalla. Siirryimme sitten Nokialle "valmiiden" kamojen luokse. Joopajoo, taas kerran. Teltta löytyi, PA pystyssä, ei äijää, ei mikkejä, ei piuhoja eikä telineitä. Muutaman katkeran puhelun jälkeen joku vaivautui paikalle. Yhdessä löysimme laatikoista kaiken tarvittavan.
Meillä oli hauskaa ja soitto sujui hienosti. Kun saisi aina soittaa tällaisella PA:lla. Basso murisee mallikkaasti ja soundi on "hifi". Paitsi että teltassa esiintyvä yläkeskiäänen korostuma repii korvat verille. Auts. Meille tarjotaan muutama olut ja Antti lupautuu kuskiksi.
...myöhemmin yöllä... Kangasala, Herttuatar
Minä en ole tässä yhtyeessä koskaan nauranut niin makeasti kuin tänään. Meinasin tukehtua kävellessäni takahuoneen käytävää kun Juha ja Antti tulivat leikkaussalipuvut päällään vastaan. Viisi minuuttia toivuttuamme saimme kaikki puettua asut. Häpy vain nurkkaan ja sitten lavalle.
Asussa on erittäin mukava soittaa, alla kun ei ole muuta kuin kalsarit. Ilma kiertää ja lakki pitää tukan kurissa. En ole ihan varma että oliko Kaitsu kovinkaan vakuuttava puvussaan. Silmät näkee eriä mitä mieli ajattelee... Siis, kummallapuolella pukua Kaitsun kuuluu oikeesti olla, sisällä vai ulkona?
Kotomatka
Antti ajoi urheasti Huittisiin asti jolloin minä tilannetta tutkailtuani tarjouduin rattiin. Oluet, joita taisin juoda alkuillasta pari, olivat jo menneet menojaan. Aamuauringon noustessa minäkin luovutin ja ajoin pysäkille nukkumaan tunniksi. Kaitsu herätteli varovaisesti minut ratin päältä kertoen, että olisi tunti aikaa päästä Ugandan linja-autoasemalle. Hänen bussinsa lähtee kahdeksalta, nasta lautaan ja perillä olimme 07:59:58.
6.7.2002 - Uusikaupunki
Kirsta
Huomasin juuri keikkalistaamme tutkittuani, että meillä on näitä Kirstan keikkoja lähes joka kuukausi vuoden loppuun asti. Raporttini Kirstasta ovat suuressa vaarassa urautua ja ajattelin, rakkaat lukijani, että kirjoitan niistä vain jos keikoilla jotain erikoista tapahtuu...
Ennen keikkaa kävimme meillä juomassa kahvia ja kuuntelemassa salaisen Rautawaara -projektin nauhoja. Kehuja tuli. Anssi oli niin väsynyt juhlinnasta että levitin hänelle vierasvuoteen yläkerran lattialle.
Meitä haukuttiin kun olemme jättäneet setistä pois kaikkea sellaista hyvää musiikkia kuin Black Sabbath, ZZ Top, Uriah Heep... Kuulkaas nyt, ensinnäkin, ne on jätetty pois jo pari vuotta sitten. Sitten, toiseksi, jos soittaisimme niitä biisejä... olisimme vieläkin se entinen "paskapaikkajyrä", joka taannoin kierteli noita kaupunkien pienimpiä kuppiloita. Paskalla liksalla se ei jaksanut lämmittää enää kun sitä on tarpeeksi tehnyt. Ok, no, tuore paska tietysti lämmittää aina.
Ratkaisu on ollut tietoinen ja harkittu. Kaikkia ei voi miellyttää... Sori. Voimme tietysti tästä keskustella kun tapaamme seuraavan kerran. Perustelen lisää, jos siihen on tarvetta...
13.7.2002 - Lokalahti
Yksityistilaisuus
Periaatteemme on ettem..... No, joo-joo.
20.7.2002 - Padasjoki
Laakeri
Päätimme lähteä ajoissa, pistokeikalle, matkaan jotta ehtisimme uimaan jo traditionaaliseksi muodostuneella tavalla Päijänteessä. Kämpältä lähdimme kolmelta ja saavuimme Laakeriin seitsemältä. Ajoimme Padasvillen kautta, joka olikin suljettu.
Laakerissa meitä odotti tiukan tuntuinen täti, joka yritti syyttää meitä, lähes joka asiasta. Olemme naarmuttaneet pöydät, olemme sekoittaneet liinavaatteet... Emmää tajuu tollasta, eihän me olla rock. Oltaiskin vaan, mutta kun ei olla ajoissa aloitettu, ei enää jaksa. Viimein sitten yhteinen sävel löytyi ja saimme haluamamme. Laitoimme kikkarat pystyyn ja teimme saundtsekin, tai, siitä ei meinannut tulla mitään kun innostuimme jammailemaan kaikkea muuta... Tämä yhtye ei ole koskaan aiemmin soittanut bluesia! Tai Elvistä!
Siitä sitten ruokailun jälkeen ajoimme Laivarantaan ja sen leirintäalueelle. Kassit olalle ja pokerina leirintäalueen saunaan vaihtamaan uikkareita. Kaksi meistä jätti uimatta, se on hyvä, koska kännissä ei saa uida. Total refreshment, jota joku trubaduuri kyllä yritti pilata järkyttävällä soitannollaan. Siinä sitten katselimme veneitä ja latauduimme keikkaa varten.
Sikäli outo keikka, että ihan iholla hyppi kymmenisen karvasta äijää, juhlatuulella koko keikan ajan. Soitto kulki vapautuneesti ja kaikki oli hyvin. Ei nyt mitään encoremeininkiä mutta hyvä meininki. Encoret vedettiin silti.
Kotomatka alkoi, sanoisinko että kangerrellen. Miehiä ei meinannut saada millään autoon ja kun saatiin niin alettiin ihmettelemään että mitäs kolinaa kuuluu, lepakkoko se siellä lerputtaa. Ei lepakkoja, takaovethan ne. Ja me olimme sentään edenneet jo kolmisensataa metriä. Minä olin kuskina puolenmatkaa ja Anssi ajoi loput. Forssan Autokeitaalla kävimme syömässä ja Wellu jäi autoon nukkumaan. Keitaalla näimme taas * * * bläää - bläää * * *n. Seurasimme naureskellen sivusta kun hänen kainalossaan oli, juuri ja juuri täysi-ikäinen, tyttö. * * * bläää - bläää * * * on varmaan luvannut tehdä siitä tähden. Kiinnostaisi tietää että mitenkä Cover Me -yhtyeellä menee... Montakkoo levvyy tyä ootta jo tehnänny? Veikkaampa että olette kaikesta kohusta huolimatta jääneet sille maksajan puolelle. Ei käy kateeksi. Forssan ja Huittisten jälkeen olimme pudota penkiltä kun tien yli löntysteli... karhu! Enivei, kotona kämpän oveen ei meinannut löytyä sopivaa avainta, mutta se tarina onkin oma legendansa se. Tässä ei voi paljastaa mitään. Sori. Pieni palaveri, ja puhuttelu olivat paikallaan.
23.7.2002 - Mietteitä
Tuurausmiehien varassa
Ensi viikonloppuna Raumalle otamme Antin tuuraamaan Anssia. Anssi kun on toisaalla. Anttihan lähti meiltä kun Antti meni armeijaan.
Jaa juu... Muistutammekin tässä että laskut on maksettava viimeistään eräpäivänä. Me maksamme, te maksatte. Sitä sanotaan reiluksi meiningiksi.
27.7.2002 - Rauma
LaPoste
Lähdimme Wellun ja Kaitsun kanssa kämpiltä kohti Raumaa hiukan sekavin tuntein. Viime viikolla korviimme kantautuneiden huhujen mukaan männäviikonloppuna Lapostessa soittanut bändi olisi joutunut lopettamaan keikkansa kesken. Ja me mennään sinne! Mehän soitamme kovempaa kuin Bruce Dickinson... Fiksuutta järjestävän ravitsemusliikkeen puolelta osoittaa se että minulle soitettiin kolme päivää ennen ja varmistettiin kaikki sovitut asiat, että ollaanko me vielä tulossa jne. Antti tuli suoraan Upinniemestä keikalle ja oli täyspakkausmarssien sun muiden velvollisuuksien jälkeen aika väsynyt. Juha, no, asuu Raumalla. Tehtiin saundit ja meiltä sitä pyydettäessä, laitoimme hiljemmalle vaikka kamat olivatkin jo valmiiksi ihan järjettömän pienellä. Ja kun siitä vielä pienentää niin, tehtiin kuitenkin niin. Nyt ei ainakaan lahkeita lepattanut.
Soitannollisesti keikka meni ihan hyvin, ei nyt mistään järisyttävästä yhteissoitosta voi kuitenkaan puhua. Antin olen nähnyt viimeksi Nokia/Kangasala -reissulla, haha, basso/rumpuakselilla ei päässyt syntymään mitään symbioosia. Rauman bluesilla kyllästetty yleisö ihmetteli meitä kuin jotain Plutolaisia, kukaan ei oikeastaan koskaan soita Raumalla muuta kun bluesia. Me, vedimme settimme rautaisella kasariotteella ja menestys oli taattu. Helppoa, soitetaan sellaisia biisejä joita kaikki perverssillä tavalla haluaa kuulla, mutta ei tunnusta haluavansa. Tai edes tiedä. Meillä oli taskussa parit encoret ja kävimme vetämässä ne. Ja vielä kaksi kertaa niittenkin jälkeen meidät huudettiin takaisin. Wellu ilmoitti arvoisalle yleisölle, että nyt soitetaan niin paskat biisit että kukaan ei enää halua kuulla lisää... Mitään järkeä siinä ei ollut, kunhan hauskuutettiin porukkaa.
Voi niitä ylitsevuotavien kehujen määrää. Siis kielet ruskeina niin, että ihan hävettää kuunnella. Tiskillä kuuli asiakkaiden tilaukset ja portsarikin toivotti meidät uudelleen tervetulleiksi "ihan koska tahansa"... Nyt saa taas hymyillä. Hymystä saa voimaa, ja sitä voimaa tarvitaan kun meillä alkaa treenisessiot. Uusia biisejä, uusien laitteiden virittämiset sun muut.
Nähdään keikoilla, jiiiiiihaaaa!
1.8.2002 - Mietteitä
Kamoja...
Meillä on uusi digitaalimikseri, masterkompura ja overheadi. Nyt on hirveä säätäminen, että saa kaikki pelaamaan kunnolla. Keikoille niitä ei voi tai emme uskalla ottaa ennen kunnollista koekäyttöä. Katsotaan sitten marraskuussa.
24.8.2002 - Uusikaupunki
Kirsta
Kävimme vaihtamassa parempaa päälle. Hyppäsin Wellun pihalta omalle puolelleni kun Wellu kysyi että kauankos menee?. Totesin että noin viisi minuuttia. Menimme vaihtamaan kuteita ja tulin nopeasti ulos odottelemaan Wellua jätkien kanssa. Seisoimme siinä auton luona 40 minuuttia kun Kaitsu hermostui ja meni katsomaan että missäs neiti viipyy? Siellä se, ilman paitaa suihkunraikkaana puki deodoranttia. Kaitsu tuli taas odottamaan kanssamme ja pimeässä seisoskelu jatkui. Odotimme kaikkiaan 55 minuuttia Wellua siinä pihalla. Turpaan teki mieli vetää. Ja minä kun pidin vielä kiirettä. Wellu luuli että minun viisi minsaani oli vitsi. Vitsi vai? Ei mulla nyt housejen vaihdossa voi kauempaa mennä. Kamoon!
Poikkesimme vielä Apteekin Krouvissa (vai onko se Kulma?) oluella. Anssi kehui paikkaa mukavaksi ja tilasi, mielestään liian kylmää, Ginesiä. Oluessani oli hius.
Keikka sitten, näin hiljaista on ainoastaan huopatossutehtaalla. Hävettää ihan.
9.9.2002 - Mietteitä
Ohhoh...
Sähköiskun saaneena tajusin juuri että meillä on myytynä jo parisenkymmentä keikkaa tästä eteenpäin... Viimeinen buukkaus on vuoden 2003 marraskuussa!
Lueskelin juuri noita keväisiä kirjoituksiani. Täytyy sanoa, että koska osa jutuista on kirjoitettu takautuvasti, varsinkin nuo jäsensekoilujen päivämäärät saattavat heittää aika pahastikin.
11.9.2002 - Mietteitä
Kuvat kertovat enemmän kuin 1000 sanaa?
Kun olen kerran siunattu tuollaisella digitaalikameralla. Ajattelin alkaa ottamaan iloksenne kuvia reissuiltamme, jos niissä nyt jotain kuvattavaa on. Jos ei ole, järjestetään.
Vapise kohde!
12.9.2002 - Tampere
Henry's Pub
Saavuimme Henkalle myöhässä (oman aikataulumme mukaan) ja aloimme kiireesti vetää kamoja sisälle. Hämmästyksekseni universumin legendaarisimman takakahuoneen tilalle oli kaivettu vessat. Nykyinen takahuone oli entisestä pienentynyt ja siellä oli helvetin kuuma. Aikaa piti siis viettää baarin puolella juomassa virvoikkeita. Vaihdoimme * * * bläää - bläää * * * kanssa pikaiset tervehdykset ennen saundtsekkiämme. Nyt kun muistan: Eivät edes pojat tiedä, että olin buukannut paikalle toisenkin ohjelmatoimiston. Sitä en tosin tiedä, vaivautuivatko he paikalle?
Relasimme hiukan, soittelimme suurinpiirtein "oikein", huutelimme mikkeihin tyhmyyksiä ja naureskelimme. Kappaleet menivät kaupaksi, erityisesti ekassa setissä vetämämme uusin tulokkaamme. Suunnittelimme jopa sen siirtämistä toiseen settiin, niin hyvin se meni. Wellu kertoili paskoja vitsejä (olen ainakin kuullut ne miljoonasti) ...ja ihmisiä huvitti.
Encoretkin vedettiin, muistaakseni kaksin kappalein. Keikan jälkeen minut pysäytettiin kahdesti henkilökohtaisesti, molemmat pysäyttäjät kehuivat yhtyettämme hauskaksi ja hymyilivät. Mitä muuta sitä sitten voi toivoa? ...No, sitä ohjelmatoimistodiiliähän me toivomme! Hölmöt!
16.9.2002 - Mietteitä
Teillä on hitaat modeemit?
Jaoin tänään päiväkirjan kolmeen osaan Teiltä saamani palautteen perusteella ja nyt sivun lataamiseen ei mene läheskään niin kauan. Tämä on tietysti tilapäistä, nyt pyrin lisäämään aina jonkin ko. keikkaan liittyvän kuvan jutun oheen...
Loistaville sivuillemme löytää nyt entistä helpommin, rekisteröimme osoitteen: www.dr-doctor.com!
17.9.2002 - Mietteitä
Alpo Alahavee, eli minä, haastattelussa.
Olin viime vuonna "keikkabandit.net"in haastattelussa ja nyt tuo juttu tuli sattumalta vastaa nettiä selatessani. Teidän vuoksenne, arkistoinnin vuoksi, laitan likilegendaarisen haastattelun tähän:
Kuka olet, mistä bändistä?
...että tuollaisia sitä on tullut mölistyä. Juttu on kestänyt ajan hammasta hyvin. Tällä hetkellä, keikkoja meillä on ainakin 20 (!) myytynä, äijät on vaihtuneet hieman ja on muutama muukin coverbändi nähty. Mutta mitäs siitä sitten.
21.9.2002 - Uusikaupunki
Kirsta
Juha tuli luokseni jo aikaisemmin iltapäivällä, joimme kahvia ja kävimme läpi tekemiäni biisejä (joo, olen tehnyt biisejä). Juha antoi konsultaatiota syntikansoitossa.
Kävimme ennen keikkaa olusella Apteekin *****, mikä se sitten onkin...
Keikka alkoi ihan ugandalaisessa meiningissä, jengiä oli mutta aika passiivista... Pikkuhiljaa jengiä tuli kuitenkin ovesta sisään lumipalloefektin saattelemana. Annas kun selitän, jengi kävelee ohi ja katsoo ikkunasta, että ei siellä ketään ole, ja menee muualle. Jos jengiä on niin kaikki tulevat sisälle ja homma ruokkii itseään... Nyt meille kävi tämän viimeisen vaihtoehdon mukaisesti. Siinä sitten tauon kohdilla oli tanssilattia täynnä ja sovimme jätkien kanssa että nyt ei tapeta meininkiä alkuunsa. Kahta tuntia aloituksesta myöhemmin lopetimme soittelun.
Tämä oli pisin keikkamme ikinä. Aijuu, Kike (Dinkkareitten rumpali) sanoi että nyt "imee!... Miettikääs mitä se tarkoittaa?
28.9.2002 - Turku
KÅren
Kaavailimme ehtivämme Turkuun viiteen mennessä, näin meille jäisi hyvinkin aikaa säätää kamoja. Menimmekin kyllä jo kolmelta kämpälle, soittopaikalle saavuimme vasta puoli seitsemältä. Gunnar olikin jo vastassa ja alle minuutin roudausta välteltyämme vedimme kamat raivolla rappusia ylös ja kärryillä stagen eteen. Kaitsu vaappui saliin viattoman näköisenä, sattumalta juuri silloin kun olimme saaneet kannettua kaikki tavarat yläkertaan. Tuominen perkele!
Tälle keikalle kaappasimme Antin tuuraamaan Anssia, kun vakirumpalimme oli sopinut jo kauan aiemmin itselleen jonkun humppanakin. Ei varmaan ota koppaan?
Mikserin vedimme salin keskelle kaukokaapelilla. Virittelimme kompurat ja väänsimme soundit, nauhoitimme jopa pätkän soundtsekkiä. Juha ihmetteli että miten se meidän soitto voi kuulostaa noin järkyttävän hyvältä? No, vaatimattomuus kaunistaa...
Wellu oli värvännyt Myöhäsen Jarin vääntelemään mikseriä keikan ajaksi. Minä lykkäsin vielä lisähommia... Jari saisi äänittää keikan sekä md:lle että dv:lle (hienoja termejä). dv:tä varten ei ollut jalustaa, ja jengiä oli niin paljon linssin edessä, että kuvasta ei saatu käyttökelpoista. Valitettavasti. Sitten tämä KÅrenin isäntä, Gunnar... Gunnar on ilmeisesti äkännyt että mitä enemmän hän bändiä auttaa, sitä aiemmin hän pääsee lähtemään kotiin. Kiitos Gunnar, kiitos Jari!
Jengiä oli mukavasti, monitorilinjamme reistaili keikan aikana joten sattumalta kuulimme miten lujaa yleisö lauloi mukana. Ihan korvia huumasi. Huudettiin meidät takaisinkin, palasimmekin vetämään encoret, kesäaikaa muistellen, pelkät kalsarit jalassa... shh... ei saa kertoa kenellekkään. Eikä muuten tehdä enää samaa uudelleen. Tai ei sitä tiedä, jos huudatte tarpeeksi!
Taksomykket! Kivaa oli, jiiiii-haaaaa!!!
Ohessa muutama tosi surkea kuva videolta kaivettuna! Ainoa hetki jossa pari sekuntia käyttökelpoista kuvaa kun Jari nosti kameran käsivaralle...
30.9.2002 - Mietteitä
Mainonta ja markkinointi.
Lauantain keikka meni niin loistavasti, että nyt aloitamme agressiivisen, aktiivisen ja hyvin täsmätyn markkinointikampanjan. Lauantaina tekemiemme liveäänitysten perusteella, nykyisellään me olemme niin hyviä, että voimme mennä keikalle mihin vaan. Biisit kulkevat ja jengillä on hauskaa. Siis, myös meillä on hauskaa.
4.10.2002 - Mietteitä
Keulakuva kävi kampaajalla.
Wellu on eilen leikannut tukkansa lyhyeksi. Tästä alkaa ylämäki!
Vuodelle 2003 on myyty 8 keikkaa jo tässä vaiheessa. Ja! ...ohjelmatoimistoyhteistyötä ollaan virittelemässä! Kiikarissa on myös, oikea miksaaja, isompia keikkoja silmälläpitäen. Saas nährä miten saadaan asioita sovittua. Aika näyttää... Sunnuntain treeneissä katsomme pari uutta biisiä soittokuntoon. Kyllä. Me jopa harjoittelemme.
12.10.2002 - Turku
Music Bar Shadow ("SMB" tästä eteenpäin...)
Me emme ole ikinä vetäneet näin paljon alta riman... Emme edes treeneissä joissa sentään pelleilemme joskus ihan tahallaan.
Ei se johdu kaljasta, ei treeninpuutteesta... se nyt vaan lähti menemään päin persettä heti alusta alkaen. Tullessamme paikalle meille selvisi että "SMB":ssä on pa ja miksaaja valmiina. Epäonneksemme olimme kasanneet koko arsenaalin autoon, oli tosi mukava kaivella sieltä väleistä sitten tarvittavia kikkaroita... aikamoinen palapeli. Saundtsekki meni pilalle, eihän kukaan miksaaja voi tietää mitä bändi haluaa tai miltä se on tottunut kuulostamaan. Bändi soitti tsekissä ala-arvoisesti... josta masennuksemme vain syveni.
Valoja "melkein" viritellessäni Anssi kysyi, että kannattaakos meitin omia valoja virittää, kun paikassa on valot jo valmiina ja mies niitä käyttämässä. Sanoin ystävällisesti Anssille, että kysymys ei olekkaan nyt siitä että onko paikassa valot valmiina vai ei, kysymys on siitä miltä ne näyttävät. Minä en ole kertaakaan ollut vielä keikalla sellaisessa (suhteuttakaa tämä) paikassa, jossa talon valot olisivat päihittäneet omamme. En kuitenkaan alkanut "turhaan" virittelemään valojamme, purin tolpatkin, jotka ehdin jo pystyttää... meillä ei ole iso valokalusto, mutta se on viritetty, ja sopii, meidän tarkoituksiimme... Jaa, no entäs "SMB":n valot? -no, ne eivät edes vilkkuneet kertaakaan keikan aikana. Paljon on oppimista rakas ystäväni Anssi! Helpoin tie ei, aina ole se paras tie.
Yleisöä bändi ei kiinnostanut pätkääkään ja Wellua tämä masensi entisestään. Wellu näyttelikin keikalla erittäin onnistuneesti universumin väsyneintä laulajaa. Näytteli vielä tauolla takahuoneessakin. Loistavaa Wellu! Aivan loistava performanssi esiintymisen ammattilaiselta, hehe... Minulla oli väärä basso, josta johtuen sormenpäät olivat verillä jo ekassa setissä. Klap-klap, aploodeja sieltä täältä. Näin on viimeksi käynyt muistaakseni, ööö, siitä on niin kauan, että en edes muista! Emme me tosiaankaan ole mikään rokkikapakkabändi! Ei SMB:ssä mitään vikaa ole, me olimme vaan väärässä paikassa. Näin on. Meille sopivat ruotsinlaivat, yökerhot, yritysbileet ja bileet. Ja bileet! Ja yritysbileet... ruotsinlaivat!
Miksaajalle erityiskiitos hermojen pitämisestä, jos tämä ei kerran tappanut niin se vahvistaa!
Keskiviikkona Raumalle, jossa lavalle astuu kovassa kunnossa oleva tohtoriryhmä!
16.10.2002 - Rauma
Raumanlinna
Iso merkintä seinään! Ryhmämme lähti kohti Raumaa melkein ajoissa. Historiallinen hetki. Lippu salkoon!
Kamat pystyyn ja äänenviritykseen. Raumanlinnaan oli suhteellisen helppo roudata, se lämmittää tietysti aina roudaavan artistin sydäntä. Janne ja Anssi virittivät lipun takaseinään. Se on aina hyvä kun bändin nimi on näkyvillä.
Paikalla oli varovaisten arvioiden mukaan 600-800 ihmistä. Se on paljon. Kävelemään ei mahdu, vessaan ei viitsi lähteä takahuoneesta kun matka kestää niin kauan. Ollaan mieluummin otsat kuplalla. Takahuonekeskustelu on ihan yhtä järkevää kuin ennenkin ja siitä syystä sensuroitua.
Meillä on uusi intro ja astelemme lavalle sen saattelemana. Keikka lähtee liikkeelle ja tanssilattia on aivan piukassa, eikä tyhjene koko keikan aikana tippaakaan. Se on selvä kun muualle ei mahdu. Jengi on kiitettävästi mukana, ei nyt mitään hurmosta mutta ihan ok kuitenkin. Yläkerran parvella istuu ihan selvästi kymmenisen soittopoliisia, yritän tervehtiä heitä jokaisessa biisinvälissä, mutta se unohtuu aina kun pitää huolehtia tankkauksesta ja silmäkuoppien kuivaamisesta. Hikoilen varmaan 100 litraa. Soitto menee hyvin ja jengi laulaa mukana. Keikka loppuu ilman sen kummempia encoreita. Nyt ei jaksa.
Takahuoneeseen virvokkeelle sekä varpaiden tuuletusta varten. Kuivaa vaatetta ylle ja pikainen analyysi keikasta, josta emme löydä välttämättä mitään valittamista. Kaikki tuntuvat tyytyväisiltä.
Harvoin sitä pääsee näin kivuttomasti kamojen kanssa pois baarista. Lavalta oli lähes suora reitti autoon eikä tarvinnut väistellä kännisiä juuri ollenkaan. Nukkumaan pääsin silti vasta puoli kuudelta, mutta mitäs siitä. Tällä kertaa ei särje sentään päätä.
Mukanamme oli mahdollisesti ryhmäämme äänimieheksi liittyvä Janne Ohtonen. Janne oli suureksi avuksi. No, eihän hän toki tiedä systeemimme kiemuroita, joita siis riittää. Tiedättehän: "Tuo ruuvi tuonne josta syystä tuonne tulee valo josta vedetään piuha tänne että saadaan tuo ruuvi auki joten tämä mahtuu tähän jolleivat nuo viisitoista vipua tuolla ole väärässä asennossa jolloin täytyy kääntää ekaa, kolmatta ja kahdettatoista ruuvia vastapäivään vai oliko se..." -meininki. Orastava yhteistyö oli kuitenkin lupaavaa. Ja systeemitkin ovat pikkuhiljaa selkeytymässä...
19.10.2002 - Mietteitä
Mitä tehdä? kun raha ei enää pankkiin mahdu...
Alkavalla viikolla onkin sitten kolme keikkaa. Rahaa tulee joka tuutista kuin tukin ajosta. Ja meidän ei tarvitse muuta tehdä kuin soitella ja vihellellä. Ha. Ha. Ha.
Sen verran me ollaan pro että jos on sovittu vapaapäivä, silloin on vapaata. Uudenvuodenaatoksi meitä yritetään kosiskella keikalle. Me emme suostu, meillä on vapaapäivä.
Joten, vaikka ollaankin perseaukisia, ei olla ahneita.
23.10.2002 - Turku
Amarillo
Turkusselaiset poijjaat olivat lähes hämmästyneitä, kun me saavuimme ugandasta vain 10 minuuttia aiottua aikataulua myöhemmin. Kamat iloisesti sisälle, nokkakärryt ovat suureksi avuksi, hmm... sellainen pyöräalusta pitää vielä tehdä. Tuskailemme taas pääkaiuttimiemme kanssa niiden sijoittamisen vaikeutta. Provosoin poikia tahallani kertomalla kuinka helppoa olisi kun olisi selkeä alapää, tolppa ja yläpää -systeemi. Wellu meinaa että se on naurettavan näköinen, ei uskottava, ei rock, eikä muutenkaan hieno. Niin, mitä mieltä sitten olet? Onko meidän nykyinen, helposti YKSIN KANNETTAVA äänentoistomme sitten hieno? Varsinkin, kun laitamme alapäitten päälle pöydät ja niitten päälle yläpäät ja vielä kuormaliinoilla kiinni. Tai sitten kaljakoreja, tai mikä vaan sattuu meidät pelastamaan... Tai raahaamme saatanan isoja "keskialueen kaiuttimia" mukanamme ainoastaan sen takia että saamme yläpäät nostettua niiden päälle tarpeeksi ylös. Variksetkin saatana nauravat. Saundtsekissä hieromme basarisoundia 20 minuuttia ja kaikki muut menevät 10 minuutissa. Homma toimii siis juuri niinkuin on kirjoitettu, tärkeysjärjestys on ihan oikein. Joku saattaa olla eri mieltä. Kokki viittoilee bändiä syömään iloisesti heilutellen ja me teemme saundeja.
Keikka menee hyvin, soitto toimii paremmin kuin pitkään aikaan. Pena ja Antti (ent. tohtoreita) ovat taas katsomassa meitä. Juha kieltää heti kättelyvaiheessa heitä kommentoimasta keikkaa. Pojat sanovat silti että soundimme ovat parantuneet (kiitos triple-ceen!!!) ja minä olen kuulemma opetellut soittamaan bassoa? Miten niin? Jätkät saatana, mähän olen koko ajan osannut. Eihän tämä keikka tavallaan kiinnosta yleisöä, ne lähinnä vaan diggailee pöydissä. Wellua vituttaa sellanen kun se haluais olla tähti. Lavan edessä pitäs olla pikkulikkoja kädet ojossa kirkumassa.
Kaitsu vaipuu itsesääliin ja ruikuttaa kuinka paskasti hän soitti. Lohdutamme että ei se mitään haittaa kun kitara oli niin hiljasella ettei se kuulunut peeaasta. Ehdottaa sitten, että vedetään seuraavaksi treenaten pari instrumenttaalia. Jaaha, mikäs siinä sitten jos kerran se meidän settiin soppii...
Me ollaan nykyään aika selvä yhtye, 4/5 ei nimittäin juo keikoilla mitään muuta kun limonaadia ja maitoa. Siitä syystä soitto soljuukin yhä tiukemmin kuin ennen. Ollaan ajateltu niin, että otetaan se nuppi täyteen sitten omalla ajalla ja keikan jälkeen jos on tarvetta. Ei meillä ole varaa mokata itseämme. Höööö, ja paskat mitä juttua. Mutta ei vaan tee mieli... Tai eihän sitä tiedä, vaikka jo ens viikonlopun keikoilla oltais perskännissä.
Jaaha, pojat! Nyt levätään huominen päivä kunnolla. Nukutaan niin ettei pomon silmä huomaa ja lähdetään viikonlopun reissulle kovassa kunnossa.
25.10.2002 - Mietteitä
Keikkaa ja kaappeja...
Tänään illalla lähdetään reissuun pitkästä aikaa. Anssin eka reissu jolla ollaan yötä. Huomiseksi on sovittu uusien äänentoistolaitteiden vertailua Nummelalaisessa musiikkiliikkeessä sulkemisajan jälkeen. Minulla on minidiskillinen referessimusaa, jolla kaappeja testataan. Omaa liveä, Nathan Eastia, Totoa, Nightwishiä ja Kotiteollisuutta. Ei nyt silti sentään mitään sinisviippejä...
25.10.2002 - Tampere
Räpärällää
Ajoimme Turun kautta ja poimimme loput poijjaat kyytiin. Ajoimme Lempäälän kautta josta kävimme hakemassa hotellin avaimen kun siellä ei ollut yöpäivystystä.
Räpärälläätä ei ole suunniteltu ollenkaan roudausta ajatellen. Tälläisistä kaksikerrospaikoista pitäisi saada jotain vaikeanpaikanlisää, vaikka sitten vaan 100 euroa mutta kuitenkin. Saundtsekkimme oli farssi parhaasta päästä, äänentoistolaitteistomme vittuilu jatkui taas, ääni pätki ja pörisi. Seuraavalla viikolla onkin armoton piuhojen tarkistusoperaatio edessä.
Tuominen lähti käymään kioskilla, ja aikamme äijän viipymistä ihmeteltyämme, puhelin soi ...jätkät hei, mä olen eksynyt. Niin, ainoastaan Tuominen voi eksyä Tampereella.
Keikka alkoi laitteiston pätkiessä yhä. Wellu sai ne teipattua jotenkin laulamisensa ohessa kasaan. Mitä opimme taas? Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa... Kun tämän säännön muistaa, pääsee paljon helpommalla. Yhdessä biisinvälissä joku eturivin äijistä huusi että basisti on kuningas. Meinasin kyllä pudota siinä kohtaa. Jaaha, sitä ollaan nyt sitten, kaksinkertainen kuningas! älköön tätä kukaan minulta ottakoot pois...
Sen verran loistava meininki saatiin aikaiseksi, että pyysivät pian uudelleen. Ok, ok, kyllä se meille sopii. Ja meille tarjottiin kaljaa.
Lauantaina lepäämme ja matkaamme kaiutinkuuntelun kautta eteläisimpään kärkeen.
Lähdimme kohti Hankoa kahden aikoihin. Matkalla pysähdyimme Nummelassa ja kävimme kuuntelemassa Turbosoundin äänentoistokomeroita St. Pauls Soundissa. Niin hyvältä ne kuulostivat, että alkoi oikein himottaa sellaiset. Laulusaundikin oli ihan suoraan "siinä" ilman mitään ekuttamista. No, mietitään nyt sitten ja lasketaan rahat, ei tehdä mitään hätiköityjä päätöksia. Kiitos Jori hyvästä esittelystä!
26.10.2002 - Hanko
Roxx Pub
Pelasimme poolia ja kävimme saunassa. Söimme maittavan lehtipihviaterian ja joimme pari olutta naatinnoksi...
Poikkeuksellisesti vedimme yhden 1,5 tunnin setin. Biisit riittivät ja jäi jotain vielä soittamattakin. Eikä kunto loppunut kesken, Juha kävi kerran keikan aikana hakemassa tiskiltä oluen ja minä taasen kerran veeseessä. Ihme kyllä.
Kesken keikkaa joku tuli sanomaan minulle, että sä soitat kyllä tosi hyvin bassoa... joten meillä oli Anssin kanssa asian tiimoilta aika pitkäänkin hauskaa. Mutta muuten tämä alkaa mennä jo vähän liian pitkälle... että peräkkäisinä iltoina...
Olisimme päässeet nukkumaan hävyttömän aikaisin, jo kolmelta, mutta rumpu-kitaristiakseli alkoivat valittamaan nälkää ja että rillille olisi päästävä. Rilli löytyi ja pojat saivat kupunsa täyteen. Mutta tunti siinä meni sompaillessa pitkin Hankoa ja jonottaessa.
Saimme ylitsevuotavan loistavaa palautetta Pubin henkilökunnalta. Ja meille tarjottiin taas kaljaa. Kiitos taasen Peter, nähdään keväällä!
2.11.2002 - Rauma
LaPoste
Raumalla oli Halloween -bileet, kun oli kerran sellainen päivä. Halloween siis.
Tätä ei voi sanoin kuvailla mutta jollain tavalla jengi sekosi ihan täysin...
Monitorit siirtyivät 2-3 metriä, 3 lamppua astuttiin paskaksi... Isot kaiuttimet meinasivat kaatua. Jä tätä ei voi uskoa, vaikka sen omin silmin näki: katosta pärähti alas loistevalaisin sekä sellainen verhoilulevy. Sain kaksi kertaa mikistä hampaisiini, juomani kaadettiin kahdesti, vaikka se oli missa jaloissani ja yritin sitä suojella... Kaitsun/Wellun kitarapedaalin päälle astuttiin ainakin miljoona kertaa, aina ne sai siitä hakkaamalla kuitenkin ääntä tulemaan. Kitaranpiuha irtosi 8 kertaa! Jaloissamme oli hajonneita tuoppeja... Juha ei meinannut pystyä ihmetykseltään soittamaan ollenkaan. Se oli ihan sama, soittiko soitinta vai nostiko kädet ylös, niin jengi huusi kuin rokkitähdille ikään.
Ei, ei, ei, huhhuu... Kesken toisen setin Juhaa tultiin nykimään hihasta, että mitä maksaa, jos soitatte vielä yhden setin? Juha sanoi tarjoilijatädille, että ei nyt hätäillä on vielä settiä jäljellä. Parien encoreitten jälkeen painuimme pois lavalta. Ei enää yhtään. Pelottaa ajatella mitä olisi tapahtunut jos olisimme vielä yhdenkin biisin vetäneet.
Vielä tänäänkin ihmettelimme Juhan kanssa puhelimitse, että mitä siellä Raumalle oikein tapahtui? Mikä sai jengin niin kuumaksi? Ja mitä ne paikalliset, järkevät muusikot sitten bändistä tai itse kunkin soitosta sanoivat? Sitä minä en kehtaa tässä mainita.
Minä en ole ikinä ennen kokenut tai nähnyt mitään tällaista! ...Ja toivon ettei tarvitse toista kertaa kokea.
Meille ei tarjottu kaljaa, ööö, mikä on sekin kai ihan ok. 458 maksanutta, on uusi yleisöennätys "postessa". Meitä pyydettiin nopeasti uudelleen, mutta mepäs emme mene. Lällällää... katsotaan keväällä sitten!
3.11.2002 - Mietteitä
* * * bläää - bläää - bläää - bläää - bläää - bläää * * *
4.11.2002 - Mietteitä
Aikalisä.
Nyt hengähdetään kuukausi. Testataan uusia laitteita ja viilataan soundeja. Treenataan ehkä pari biisiä. Ihan sama, tarkeintä on saada ansaittu tauko.
Kiitos.
5.12.2002 - Kuusankoski
Dragons
Lähdemme matkalle 45 minuuttia sovittua myöhemmin. Ajelemme tosi tuskastuttavan, ja kylmän, matkan halki etelä-suomen. Pakkasta on melkein 20 astetta ja porvariauto vuotaa kuin seula. Pipot päässä ja kädet ****ssa selviydymme perille kuin siinä tv-sarjassa ikään.
Vihdoin ja viimein ollaan saatu uudet kikkarat matkalle, mikseri, räkit ja muuta tilpehööriä. Ainoastaan uudet monitoripäätteet on asentamatta. Ne kyllä tippuvat hiljalleen postista paketti kerrallaan, mutta aika ei ole riittänyt... Hankimme samalla kaikki uudet kaiutinpiuhat vanhojen rätinääpitävien tilalle. Rahalla siitäkin selviää... Ystäväni, soittokamat on arvossaan, kun pelkät johdot maksavat, 100 euroa. Saundtsekki on järkyttävä eikä johda mihinkään ja kestää tunnin liian kauan. Basari, basari, basari... basso, kitara.... Basari, basari, kaikki yhdessä, basari.... sitten muutamia sekunteja liidilaulua. Ja taas basari. Jos ette jo tajunneet niin, prioriteettinä meillä on siis, basarisaundi. Jätkien ilmeestä näkyy, että sanakin vielä, niin ei hyvä heilu. Teemme hirveän kompromissin mm. laulusoundissa. Nahistelun jälkeen syömme tukevan jouluaterian ravintolan ruokapuolella. Juha väittää ettei ole ikinä saanut näin hyvää ruokaa... Juha? Entäs ne grillaamamme lihapasteijat? Viime kesänä? Hyttyset ainakin söivät niin perkeleesti.
Koska Tuominen ehdotti, että pitää vetää bassosoolo keikalla, jätin lataamatta masterkompurasta presetin ja keikka alkoikin ihan mukavasti, pelkällä bassolla. Kun kompura jätti bassot kompuroimatta, nousi basson taso vaatimattomat 12 desibeliä... Hämmentyneen näköisenä vedimme ekan biisin ja sitten resetoimme laitteet. Lupasin pojille että tämä ei enää ikinä toistu. Ja pyysin mitä nöyrimmin anteeksi.
Keikka menee omalla painollaan niin kuin se vain voi viiden viikon soittamatta olemisen jäljiltä mennä...
Siitä sitten saunaan ja ottamaan olutta. Ilo oli hetken aikaa ylimmillään, mutta sitten unimatti korjasi uupuneet maailmanvalloittajat ;)
Perjantaina lepäämme ja... onhan itsenäisyyspäivä.
Wellu lähtee päivällä Juhan kanssa käymään Kouvolassa, tarkoituksenaan katsastaa joku keikkapaikka. Me tyydymme Anssin kanssa pikaiseen kävelyyn kylmässä. Hyvää se teki, piristi kummasti, hmm... Tuominen oli muuten liki 2 vuorokautta putkeen sisällä. No, eihän kitaristin parane sormiaan altistaa pakkaselle, tyhmä minä...
Myöhemmin illalla, teemme uuden saundtsekin. Se olikin tarpeeseen, soundit kohenivat kummasti. Huamautettakoon vielä yksi asia, laulusaundin tekeminen on paljon helpompaa, kun laulaja ei kiukuttele ja myös suostuu välillä ääntelemään siihen mikkiin.
Tyytyväisinä syömme ja käymme saunassa. Odottelemme iltaa.
6.12.2002 - Kuusankoski
Dragons
Vielä myöhemmin illalla, pidämme historian ensimmäisen vakavahenkisen palaverin, siis sellaisen, jossa kukaan ei naura ja kaikki edes ovat kuuntelevinaan... Yleensähän kaikki vakavasti esitetyt ideat saavat vastaansa munanheilutusta, akuankkaääniä tai piereskelyä.
Keikka menee menojaan... jengi on mukana sopivasti, eikä kellään ole paha mieli. Paitsi meillä itsellämme. Viiden viikon soittamattomuus näkyy, tuntuu ja kuuluu.
Juhan kaveri, Heinonen, on saapunut Turusta meitä katsomaan. Ei nyt ihan varta vasten, mutta kuitenkin. Vaihdamme muutaman likaisen sanan saunaosastolla ja Heinonen jatkaa tyttöystävänsä kanssa pikaisesti matkaa. Terve sitten, tavataan joskus vähän järkevimmissä merkeissä?
Tapaamme myös muita mielenkiintoisia henkilöitä... Mm. Andy McCoyn vasemman käsivarren, Jori-papan. Jori-pappa (on ollut myös Remun roudari) lupaa lyödä meille 5000 euroa etukäteen massia, jos saavumme soittamaan hänen juhliinsa. Annan puhelinnumeron ja kysyn hänen vastaavaansa... Se jäi siinä kohinassa saamatta. No, voi HARMI!!!
Harmittaa, ainahan me nyt voitais 5000 euron keikkoja tehdä.
...ja sitten koittaa aika lähteä kotiin.
Lauantaiaamuna Tuominen vetää sikeitä ja muu yhtye kasaa kamat autoon. Mietimme, että Tuominen saa kyllä pakata itse kitaransa kovaan laukkuunsa jahka on herännyt ja käynyt paskalla. Ensimmäisen kerran saimme (lue: Wellu sai...) huomautuksen porvariauton liiallisesta tyhjäkäynnistä. Viereinen vaateliike oli täynnä savua.
Kotona rakkaittemme luona olemme kello 17. Ja helvetin kaukana Jori-papasta.
8.12.2002 - Mietteitä
Viime reissussa pitämiemme palavereiden jälkeen on aika alkaa toteuttaa hurjia suunnitelmiamme. Taustanauhoja? -totta mooses. Villejä ideoita? -totta mooses. Valmistautukaa, kevään keikoilla alkaa tapahtua. Teemme myös muutoksia settiimme ja käymme läpi soitannollisia epäkohtia... jotta kaikilla olisi mukavaa.
13.12.2002 - Laitila
Kukonkulma
Sinänsä historiallinen keikka, että pitää lähteä kotoota vasta seitsemältä illalla. Juha ehdotti tulevansa Raumalta Ugandaan roudaamaan, kun ei ole apureita kämpillä pitkään aikaan nostohommissa näkynyt. Soitan Juhalle ja sanon että mitä turhaa, otamme mahdollisimman pienen esiintymisarsenaalin autoon. Wellun kanssa käymme laatikoita läpi ja pakkaamme vain tarvittavat piuhat, silti lähdemme 10 minuuttia myöhässä. Se ei ole paljon, mutta periaate on periaate, ja siitä tulen rutisemaan vaikka maailman tappiin asti. Se kuka ei kestä... Otamme mukaan pelkän pienen mikserivahvistimen, "laulukaapit", mutta, kitaristille tietysti täyden pinon... Meille on kerrottu että lava on 4x6 metriä, hiukan kummastelemme asiaa ja jätämme sen huomioimatta.
Saavumme Wellun kanssa keikkapaikalle vartin myöhässä. Kättelemme pojat ja lyömme vitsit pöytään. Jotenkin nyt ei naurata, tai kaikkia ei kiinnosta. Olen aistivinani sen... Juha laukaisee yhtäkkiä puun takaa, että koska on muutenkin perjantai ja 13. päivä, hän voi sitten samalla ilmoittaa, että lopettaa soittamisen. Lopettaa soittamisen???? Anssi ei tiedä päästäisikö röhönaurun vai ei. Tunnelma on mielenkiintoinen. Lopettaa??? Siis että noin vain??? Melkein kolme vuotta on eteenpäin ponnisteltu, vaikeuksia on toki riittänyt (ja tulee jatkossakin riittämään), olemme vihdoin ehkä pääsemässä johonkin??? Pääsemässä on ehkä väärä sana, paremminkin kurssimme on nousussa. Annamme Juhalle suurta ymmärrystä ja toivotamme onnea sekä menestystä opinnoissa. Pinnan alla vituttaa rankasti, mutta se ei näy, kova rokkijätkä ei näytä ...että sitä itkettää.
Soitamme parhaan keikkamme Laitilassa ikinä. Tarkoittaa siis sitä että tanssilattialla jengin jalka väpättää ja hiki virtaa... Yleensähän se on sellaista kyyräilyä, ja Wellun nimeen vannomista. Yleisö ei sitä huomaa, mutta aivonystyrämme (jos niitä kaikilla on?) ovat aivan tulessa, hankimme jo uutta kosketinsoittajaa ja punnitsemme taustanauha-asioita. Minä en tiedä yhtään, Wellukaan ei, Kaitsu yhden ja Anssi ehkä parit. Juha ei tiedä kettään... Anssi keksii soittavansa huomenna eräälle turkusselaiselle Samulille... On edes jotain mistä aloittaa. Olemme hyvillämme, keksimme myös toisen vaihtoehdon, taustanauhan. Settien välissä Anssi tulee vaahto suusta valuen ilmoittamaan että ei voi olla... Samuli tuli nimittäin äsken portaissa vastaan??? Siis Laitilassa!!! Tämä on jo ihan uskomaton mäihä. Lupasi kattella toisen setin ja sanoa sitten kiinnostaako touhu. Setin katsottuaan Samulia kiinnosti. Keskustelimme muutamista käytännön asioista ja lupasimme olla yhteydessä huomenna. Hei, emme me kiljuen ota Samulia yhtyeeseen. Sanotaan että otamme avosylin, mutta tokihan meidän pitää vähän kattella ympärillemme myös.
Goodbye Juha! Hankkiudumme sinusta eroon kyllä mahdollisimman äkkiä. Annan koko yhtyeen puolesta sinulle ison halauksen ja tunnustuksen siitä suuresta reiluudesta, että lupasit olla jättämättä meitä pulaan ja teet tähän mennessä sovitut kevään keikat.
25.12.2002 - Uusikaupunki
Aquarius
Perinperinteinen keikka Joulupäivänä.
Samuli oli saapunut katsomaan parin kaverinsa kanssa touhujamme. He saapuivatkin juuri sopivasti katsomaan kaikkein kriittisintä vaihetta yhtyeen illassa, saundtsekki on meille herkin hetki ja älköön meitä kukaan silloin häiritkö. Basari, basari, basari, basari, basari, basari, basari, basari, basari, basari....
Soitto alkaa joskus 01:30, siis pöyristyttävän myöhään. Keikka menee kohtuullisesti, jengi taputtaa vain niin hyvin kuin Ugandassa osaavat. Huomaamme että jotkut biisit eivät tänään toimi. Minkäs teet, senkun soitellaan. Joku meistä oli kyllä keikan loppuosan aivan perskännissä. Nauhaa kun myöhemmin kuuntelin, huomasin että yhdessäkin kappaleessa kaikki neljä säkeistöä saivat sen ensimmäisen sanat. Noooh... Asiasta on annettu yhtyeen keskuudessa suullinen huomautus ja se ei enää toistu. Ennen seuraavaa kertaa. Lopetimme setin vasta kello 03:40, kyllä! Valomerkin jälkeen. Siinä sitä oli setillä mittaa.
Piuhaa riittää, lattia on täynnä lasia ja juominkeja. Purkaminen kestää. Joillakin ei päässä yhdistä enää ollenkaan. Anssi hakkaa seiniä ja kiroilee ääneen, ei sille uskalla sanoa mitään. Pidämme Juhan kanssa silmäpeliä ja nauramme aina kun olemme selin. Anssia vituttaa. Kyllähän sen toisaalta ymmärtää, kun väsyttää niin väsyttää. Mutta näissä hommissa on pakko olla pitkä pinna. Hommat venyvät pitkälle aamuun ja puramme auton käytännössä Juhan kanssa kahdestaan. Anssi ja Kaitsu häipyivät sanaa sanomatta ja vaikka Wellu onkin fyysisesti paikalla, henkisesti se ei ole... Olen kotona, vällyjen välissä klo 06:30, veikkaan että seuraavalta keikalta Helsningistä olen nukkumassa jopa aikaisemmin.
Sanonpahan tässä vielä yhden asian. Me emme välttämättä halua nähdä ketään, siis ketään, takahuoneessa vaikkapa taukomme aikana, tai heti keikan jälkeen, meillä saattaa nimittäin olla bändipalaveri. Jos ette anna pitää palaveria, antakaa meidän edes hiukan hengähtää bändin kesken. Emme halua siis heti mikkiä suun eteen, kuten urheilijoille on tapana lykätä, "tulit tuossa kolmanneksi, mitkä on fiilikset????".
31.12.2002 - Mietteitä
Sain juuri äsken maittavan puhelun entiseltä urkuriltamme Juhalta. Hän on nyt miettinyt asiaa... ja tullut siihen tulokseen että jos hän jatkaisi kuitenkin. Puhelukierroksen jälkeen tuli selväksi, että homma sopii kaikille tohtoreille. Onneksi emme vielä ehtineet Samulin kanssa pidemmälle, ja asioitten peruminen tässä vaiheessa on vielä suhteellisen helppoa. Sääli Samulin kannalta, mutta kyllähän sinä tämän ymmärrät?
Hyvää ja menestyksekästä vuotta 2003! Tervetuloa takaisin Juha! Mikä ihme sinulle oikein tuli, virtasiko veri vastakarvaan päässäsi??? ööö???
"Traktortraktor" on saapunut kaupunkiin...
Pubistage keikan jälkeen, aika ahdasta oli.
Wellu osoittaa kykenevänsä myös puhumaan. Otin Weestä kaksi kuvaa koko reissun aikana: Vi**u että sitä naamaa pitää vääntää joka kuvassa.
Olen Alpo Alahavee dr. doctor -yhtyeestä ja olen muuten basisti, ja ylpeä siitä. Hyvää iltapäivää (+GMT) kaikille.
Kerro hieman bändistänne lukijoille jotka ehkä eivät vielä ole teistä kuulleet
dr. doctor on viihdyttävä "show-henkinen" coverbändi joka viihdyttää ja kiihdyttää yleisöään 80- ja 90-luvun hittibiiseillä. Soittajina meillä on mää, Pena (opettaa/opiskelee kitaransoittoa konservatoriossa), Antti (opiskelee rummutusta konservatoriossa), Juha (opiskelee ekonomiksi) ja Wellu, laulaja jumalan armosta. Kokoonpano on hyvä balanssi ammattiasennetta ja rokkimeininkiä. Madonnaa, Ricky Martinia, Modern Talkingia, Abbaa, Bon Jovia, Van Halenia ja Metallicaa (+paljon paljon muita)... Rokkiversioina eli "kevyellä räimetatsilla".
Miksi musiikkia juuri tähän genreen?
Idea syntyi kun olimme muutaman vuoden vetäneet keikoilla vanhempaa musaa, purplea, hendrixiä ja sun muuta. Totesimme että kaikkihan niitä vetävät. Okei, ne menevät jengiin kybällä baareissa, mutta aikansa kutakin. Meille tuli sellainen olo että nyt pitää kehittyä tai kuolla, ja me kehityttiin.
Emme ole tarkoittaneet dr. doctoria ns. kaljakuppilabändiksi (toki niissäkin keikkaa tehdään) vaan hieman tasokkaammaksi viihdyttäjäksi hotelleihin, bileisiin yms. Tietämämme coverbändit vetivät sellaista disco/soul -tyyppistä juttua joten sille saralle oli meidän turha lähteä. Niitä on miljoona. No, ainakin kymmeniä.
Onko bändillä esikuvia?
Eipä taida suomessa toista olla. Pitäisi ihan oikeasti käydä katsomassa toisten coverbändien keikkoja.
Suurimmat saavutuksenne tähän asti?
Mielestäni jo aika iso saavutus on se, että yleensä saamme uuden "nakin" paikasta jossa olemme käyneet keikalla. Nykyään meille jopa soitetaan ja pyydetään keikalle. Harmittaa kun joutuu vastaamaan liian usein kieltävästi, eli yleensä ei keikalle pääse lähtemään kovin lyhyellä varoitusajalla. "Hei, tarttis saara bändi huomiseksi soittamaan, tuutteko?". Kuukaudenkin varoaika
on vähän. Toivomme että ihmiset osaisivat käyttää apunaan vaikkapa keikkalistaamme netissä. Tälläkin hetkellä olemme myyneet parisenkymmentä eteenpäin, joka tarkoittaa käytännössä melkein sitä että heinäkuussa on vapaata seuraavaksi. Ei me tosin ihan joka viikonloppu keikoilla käydä,
perheillekin kun pitää antaa aikaa. Kun organisaatiossa on viisi äijää, eri paikkakunnilta, erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, pitää homman olla tiettyjen sääntöjen mukaan ammattimaisesti organisoitua. Toki kaikki keikkatarjoukset on tärkeitä ja punnitsemme ne aina tapauskohtaisesti.
Tavoitteet?
Me ollaan lähitulevaisuudessa, jos ei nyt Suomen PARAS coverbändi, niin ainakin YKSI PARHAISTA! Ei enempää eikä vähempää. Ja kunnollinen hyvämaineinen ohjelmatoimisto pitää saada takanamme seisomaan.
Mieleenpainuvin keikka?
Maailmassa monta ihmeellistä asiaa... Kaikenlaisia kumeja on puhjennut ympäri suomea. Oloanne voisi ehkä helpottaa jos lukisitte keikkapäiväkirjamme. Siellä on kerrattu koko uramme vaiheet.
Minkälaista musiikkia omasta levyhyllystäsi löytyy?
Jaaha. Levyjä mulla on kyllä ihan perkeleesti. Musan kuuntelu on viimevuosina jäänyt aika vähälle kun sitä joutuu "työkseen" tekemään. Mutta haluan mainita mm. Dream Theaterin tuotannon, vanhoja Iron Maideneita, J. Karjalainen. Pitää vielä ehdottomasti mainita ruotsalaiset sukkahevibändit
Talisman ja Its Alive. Joista erityisesti viimeksimainittuun kannattaa tutustua jos sattuu levyn jostain löytämään. Ihan rumpalin kiusaksi jätän mainitsematta RUSH -yhtyeen.
Keikkabandit.net kiittää, sana on vapaa...
Törmäillään keikoilla. Pidetään hauskaa ja arvostetaan toistemme työtä. Kiitos.
Mitäs näistä sitten sanottavaa...
...kuvat kertovat enemmän kuin...
Kikkaroiden pystyttäminen menossa.
Stage left. Gig will start 2330 hours.
Basisti päästää sisällään asuvan eläimen irti.
Jengillä oli hauskaa ja bändi kuivatteli hikeä silmäkuopista.
Piuha- ja kamasopan alta paljastuu esiintymislava.
Anssi ...stay hungry!!! Tämä on aito livetilanne. Ja nälkä on aitoa.
...joko me on lopetettu, voiko tulpat ottaa pois?
Mahduimme ihan sopivasti hiukan kamoja karsimalla Roxx Pubin lavalle.
Rokkibändin ruokalista...
Tämän kuvan nappaamiseen on vain yksi syy... Haluamme nimittäin todistaa, että egomme mahtuvat (ainakin toistaiseksi) samaan kuvaan.
Traktortraktorin vaaralliset "afterpartyt"... Niissä nimittäin tapahtuu...
Aamulla kun päätä kivistää, koittaa rokkitähden arki...
Ei vielä viimeinen kuva Juhasta, mutta melkein...
Perversio kaikkia beellä alkavia instrumenttejä kohtaan on vaarassa paljastua...