RAKAS KEIKKAPÄIVÄKIRJAMME, vuonna 2001.
4.1.2001 - Turku
Puuteri (Coverpower -karsinta)
Seikkailumielellä mukaan. Emmehän me kovin akuutisti tarvitse mitään toimistoa taaksemme, tuntuu töitä riittävän muutenkin. Nykytilanteessa saamme kaikenlisäksi itse päättää minne mennään (siis geologisesti) ja minne ei. Miinuksena mainittakoon mm. myymisen vaiva, keikkapaikkojen laatu (joskus). Ohareilla on yleensä (ohari, mukava humoristinen lempinimi, jonka juuri keksin) paremmat suhteet laivoille, laskettelukeskuksiin jne. Ilman oharia niihin meno on hiukan nihkeää. Helsinkiin tekisi myös mieli. Luulen että Helsinki on bändien suhteen sisäänpäinlämpiävää sorttia, niillä on ne omat Osmos Cosmokset sun muut. Ja kun sinne päästään, kaikki on sitten selvää. Jengi kyllästyy jo pikkuhiljaa niihin kaikkiin miljardeihin discohilemusaa vääntäviin groovemachineisiin. Jengi haluaa dr. doctoria. Voin kai samalla ennustaa että Suomi voittaa futiksen ämämmän vuonna 2020, ja tenniksen Grandslamin Tero Jokinen vuonna 2013. Haluaisin henkilökohtaisesti että Wellu voisi jättää sen myymisen vähemmälle ja keskittyä tärkeämpiin asioihin.
Ohjelmatoimisto Maplen järjestämä kilpailu on sikäli mielenkiintoinen että voittajalle on luvassa 20 keikan kiertue tulevana syksynä. Sanoin kerran vahingossa Penallekin että nyt on sellainen tunne, että jos ei ihan voiteta niin pitkälle mennään. Juha muistuttaa kyllä aina, että ei meillä silti ole syytä olla ylimielisiä. No ei. Ei. Luotan tähän juttuun. Terveellä tavalla.
Puuteri. Enpä ole ikinä käynyt. Kummipojan äiti sanoi että se on se pintaliitopaikka missä jengi vetää vettä lasissa ja nappi poskessa. Imagonkohennus olisi kai siis paikallaan. Kai sitä joka paikassa tapahtuu. Onneksi me olemme (koputan puuta) välttyneet kaikilta suuremmilta hankaluuksilta. No, paikalla jouduimme toteamaan ettemme pääse millään sisälle kun housebandi teki saundsekkiä (lue: treenasi). Ovikelloja oli monenlaisia, oli erilaisia oviakin. Siellä me rokkitähdet seisoimme oven takana vartin, pimpotellen, ja kolistellen. Luulen että oven aukaiseminen olisi niitä rokkitapahtuman helpoimmin järjestettäviä juttuja. Herra Henkilökunta vielä totesi että "kuullaan sitä nyt vähemmälläkin". Saatanan saatana. Paikka sai myöhemmin paljon anteeksi tarjoten artisteille mm. ilmaista colaa sekä kaljaa (niille ketkä sitä nyt tälläkertaa sattuivat ottamaan).
"Kilpailuihin" piti alunperin tulla kolme bändiä. Turkulainen Yellow Stone (neverheard!!!) peruutti tulonsa ja jäljelle jäivät enää me ja joku Kokemäkeläinen poppoo. Olisin toivonut Supertrouperin (turkulainen Abba, suosittu) olevan mukana. Vaikka normaalisti emme keikkaa enää jännitä, kilpailutilanteessa jännittää niin perkeleesti. Tiedättehän, mennään hermostuneesti ympäri salia. Jätkillä menee tupakkia. Sitten kyyräillään salaa vastustajabändien pöytiin. Taas menee tupakkia. Nehän näyttää rokkitähdiltä. Ja lisää tupakkia. Eihän me osata edes soittaa. Vastapuoli vetää tupakkia. Mites se taas menikään, A-G-C...? Onko kitara vireessä. Vastapuoli vetää vielä enemmän tupakkia, näyttää että niillä on kaikilla viisi tupakkia!!! Ihan mukavaa porukkaa tuo housebandin jengi. Äijät vaan soittelivat rennosti covereita ja lukivat sanoja vihkoista. Mukavaa katseltavaa. Taitava kitaristi. Basisti tosin oli ihan hukassa kun kyselin siltä että onkos tuo kaksitiejärjestelmäläisiä, tuo 600-sarjan Marshall -nuppi. Ja että mun Hartken viistonnisessa on crossoveri, josta sitä bassoa pääsee säätämään. "Kyllä se sieltä stereona tulee, tai tulisi jos olisi kaksi kaappia", kaveri totesi. Minä ajattelin siinä vaiheessa jo ihan muita. Vaikka Juhan synaa. Vai oliko se Antin haitsunpeltejä. Minä kun vaan yritin avata keskustelua.
Vedettiin molemmat omat lyhyet settimme ja juteltiin takahuoneessa mukavia. Nehän oli ihan tavallisia ihmisiä. No, eihän niillä ollut oikeesti kisassa mitään mahiksia. Homma oli valmis jo siinä vaiheessa kun lyötiin biisilista pöytään. Mieti nyt, toinen soittaa bluesia ja toinen Van Halenin jumppia tai Bon Jovin runawaytä. Kumpaa viitsisit kuunnella. Aivan, makuasia. Lisäksi niillä toisilla taisi olla hiukan sellanen "anteeksi kauheesti, että eksyttiin tänne soittamaan" -asenne. Kyllä näki ettei pojat olleet tehneet pajon keikkaa (sanoivat tämän olevan kolmas). Tämä on rjok en rjollia. Tämä on kovaa hommaa.
Kavereille sanoin kotopuolessa että voitimme ylivoimaisesti.
5.1.2001 - Laitila
Ravintola Kukonkulma
Laitilaan mentiin keikalle vähän ison bändin tyyliin. Tultiin Wellun kanssa Ukista. Juha Raumalta, Antti ja Pena Turusta. Tavattiin keikkapaikalla ja ruvettiin repimään kamoja pystyyn. Vedettiin muutama sellainen biisi jotka olisi saanut jättää vetämättä. Tuplailtiin joittekin biisien kertoja loppuun jne. jne. Jäi tosi huono fiilis.
Kukonkulmassa ei näkynyt niitä paikallisia muusikkoja joita siellä yleensä on takarivissa kädet puuskassa.
27.1.2001 - Uusikaupunki
Ravintola Kirsta
Kirstassa on aina kiva käydä keikalla. Porukkaa ei ollut kauhean paljon mutta se oli asiantuntevaa. Kavereita ja puolituttuja. Keikan loppupuolella jää suli ja paikka repesi. Harvoin näkee baaritiskin toisella puolella tanssittavan. Eräs toisen paikallisen yhtyeen keulahahmo, oli tossut vinossa, ja kaappasi mikin minulta muutaman kerran laulaakseen mukana. Laulaja kun oli. Kukaan ei kai saanut mitään selvää. No, ensi kerralla voin tulla teille laulamaan pari biisiä, jos noinniinkun soppii? Oli siinä eräs toinenkin nuorimies jolla oli kovasti laulettavaa. Samaan mikkiin yritti huutaa kun minä. Tönin sitä pois kovasti mutta ei se lähtenyt. Biisin välissä kysyin mikkiin, että olisiko herralla joku biisi, jonka haluaisi vetää, että me kyllä säestetään. Kaveri liukeni paikalta. Hetkeksi. Hyi hitto, että sen henki haisi viinalta. Töni siinä sitten, kädet kiinni bassossa.
Kirstasta saa hyvää pizzaa.
2.2.-3.2.2001 - Sysmä ja Padasjoki
Menomatka
Tämänkertainen keikkareissumme suuntautui täältä länsirannikolta katsottuna todella kauas. Päijänteen molemmille puolille. Suunnittelimme lähtevämme matkaan puoli kahden maissa mutta kello oli taas meitä nopeampi. Anttia tuuraamaan oli lainattu Glow -yhtyeen rummuttaja Rolle Pekkala. Rollehan on tuttu jo viime syksyisistä komennuksistaan. Tällä kertaa ei treenattu lainkaan Rollen kanssa, joten jännitystä riitti puolin sekä toisin. Turusta otettiin kyytiin Juha ja Pena. Wellu ajeli. Menomatkalla käytiin kerran kahvilla jossain hiukan ennen Hämeenlinnaa. Näin matkalla Tawast-golfin kyltin. Lammilta oioimme muutamaa kinttupolkua pitkin Asikkala kk:hon. Oikopolut oli katsottu kaverin Genimap -ohjelmasta. Ei se ilmeisesti mitenkään järin viisas sellainen ole. Pakkastakin, perkele. Melkein 30 astetta.
Sysmä, Ravintola Kanuuna
Keikka vedittiin Kanuunassa. Ei, vaan paikkana oli marraskuussa avattu Kanuuna. Olipa paska keikka. Soittelin vääriä ääniä (kamalaa), Wellu unohteli säkeistöjä välistä ja ei ne muutkaan ihan terävimmillään olleet. Aamulla kaamea totuus paljastui... yleisö oli illalla kehunut meitä. En ihan heti taas tajua tätä.
"Mäkin oon muuten soitellut kitaraa", tai että, "meilläkin on bändi". Näillä reissuilla tapaa kyllä mielettömät määrät hyviä soittajia. Kukaan ei ole vielä (onneksi) ryhtynyt todistamaan taitojaan meille vaan se on aina jäänyt tuolle suunsoittoasteelle. Paitsi Sysmässä. Paikalliset kaverukset soittelivat luvan kysyttyään kamoillamme Eppu Normaalin kappaleen (olihan se Eppujen?). Hyvät sontikat meillä. Kiitos pojille yrittämisestä. Pitäisköhän olla rehellinen? Älkää kukaan enää ikinä tulko meidän keikalle soittelemaan, myykää omat keikkanne.
Sovitaanko, rakas yleisö, että kuuntelen juttujanne yhdellä ehdolla. Nimittäin, jos saan sitten maanantaiaamuna tulla sinne sorvin ääreen umpikänässä tönimään, kaataman kahvit pöydälle ja kertomaan kuinka oikeesti pitäs sorvata. Ja että isoveljelläkin on sorvi.
Mitäköhän teollisuutta Sysmässä on? Ei saatu aivoriihessä yhtään nimeä mieleen. Rapalan uistintehdas näkyi olevan aika lähellä. Rap-a-la-rok-ken-rol. Rap-a-la-ru-les. Joku lupasi meille "yhen vitosen" sahtia vaan eipä näkynyt. Mukava kaveri. Tarkoitti kai viittä litraa muovikanisterissa. Oltiin joka tapauksessa yötä baarin meille varaamassa huoneessa. Suihkukin oli ja aamupalaa kaapissa. Kahvia ja limonaadia riitti. Kiitos vaan. Kanuuna oli ensimmäinen ravintola jossa kannettavasta näin soitettavan MP3:sia. Wau.
Joku paikallinen kaveri sanoi nähneensä dr. doctor -julisteen Mikkelissä jossain levykaupan seinällä. Miten ihmeessä, piraattejako?
Siirtyminen
Tie Sysmästä Asikkalaan on yhä todella kaunis. Vaikka olikin talvi. Piti koukata kanavaa katsomassa kun Rolle oli tällä kertaa hereillä (viimeksi nukkui rumpalinunta makuupussissaan). Wellua muuten ottaa aina koppaan jos tehdään joku ylimääräinen pysähdys tai koukkaus. Muut ollaan vähän sillä linjalla että kun kerran reissuun on lähdetty, niin katsellaan sitten.
Tuntuu aina yhtä huvittavalta kun jengi ajattelee meidän tekevän tätä pelkästä rakkaudesta, "Jätkätkin tulee tänne soittelemaan. Saattekos te edes pensoja maksettua?" Jaa-a, rakas keikkapäiväkirja, jaa-a.
Padasjoki, Ravintola Laakeri
No morjens, Janne! Tämä on Padasjoen Laakeri aivan ydinkeskustassa. Meillä on sen lippiksetkin. Pena mietti että on ehdottomasti hänen eniten käyttämänsä päähine. Tämä taisi olla jo viides kerta kun olin Laakerissa keikalla. Oltiin paikalla jo ennen kuutta ja kannoimme kamat sisään (onneksi syksyllä saadaan palkattua aito roudari tekemään tämä paskahomma). Alakerta aukeaa vasta 21.00 joten meillä oli aikaa olla rauhassa. Pojat olivat keksineet ottaa nauhurin mukaan matkaan ja alkoivat äänittää liidejä työnalla olevaan nauhaan. Täytyy tässä kehua että komealta kuulostaa. Mutta ei se tuutulauluksi sovi. Yritettiin Rollen kanssa nukkua. Otin yhden keskarinkin jos auttaisi. Yritettiin. Ja kun ei onnistunut, innostuin räppäämään yhden biisin alkuun. Saa nähdä jääkö se siihen valmiiksi asti. Rolle yllätti väittämällä golfanneensa kerran (tosi se on, sillä oli Cobran pipo). Rolle ei tiennyt, että pelaan golfia.
Yhteensattumien summasta (ei meistä) johtuen aloitimme settiämme jo klo 22.15. Pojat viihdyttivät vähäistä yleisöä arvuuttelemalla telkkarisarjojen tunnareita. Juha muuten ilmoitti aiemmin pystyvänsä soittamaan kaikki mahdolliset ulkomuistista (paitsi Pokemonia). Vedimme kolme tiukkaa settiä ja kaikilla oli hauskaa. Wellun ääni ei tosin suostunut yhteistyöhön ja jätimme muutamia pahoja biisejä välistä. Biisit kulkivat kuin juna ja kerrankin Livin La Vida Loca potki hyvin. Tai Juha ainakin sanoi niin, emmä mitään huamannu. Olisipa keikoilla aina yhtä vapautunut ja välitön fiilis.
No löytyihän sieltä edes yksi rohkea sissi. Kehui bändiämme ja ilmoitti sitten korrektisti soitelleensa kitaraa, ei tosin enää pitkään aikaan. Mitä hittoa, onko se soittaminen sitten niin tärkeää? Pitääkö siitä aina mainita. Liimatkaa vaikka takkiin tarrat: MOI, MINÄKIN SOITAN KITARAA. Mutta ketä se kiinnostaa? Hei, älä muistele pahalla, sinussa ei ollut mitään vastenmielistä. Olit kerrankin harmiton ja mukava kaveri.
Kotimatka
Ei olla koskaan ennen päästy ns. "ajoissa paluumatkalle". Yhden aikaan join viimeiset kahvit ja hyppäsin rattiin. Diesel hyrähti iloisesti tervehtien käymään, se oli saanut ylimääräistä wirtaa parin tunnin ajan padasjokelaisesta tolpasta. Juha ja Rolle nukkuivat makuupusseissaan ja Wellu vieressäni istuma-asennossa. Pena oli siinä rajoilla, nukkuako vai ei. Oltaisiin kotona pari tuntia etuajassa, jo viiden aikoihin (normaalisti klo 7). Pakkasta 26 astetta. Mersun lämmitin ei oikein jaksanut puhaltaa kuin haaleaa ilmaa, mutta hyvin varustautuneina siitä selvittäisiin porukalla. Höööörrrr-höööör-höööö-ö-ö-ö. Sinne se perkeleen saksalainen porvariauto sammui keskelle pimeää taivalta. Rullailin väljemmille vesille erään suljetun huoltamon pihaan. Turkuun matkaa 20 kilometriä ja kello kolme, yöllä. Hetken odotuksen jälkeen starttasimme sen käymään ja lähdimme matkaan. Taas, se sammui. Auto oli päättänyt, että nyt ei tehdä yhteistyötä. Välillä kävi ja sitten taas sammui. Juhan viimeiset viisi kotimatkakilometriä (Juhahan asuu Turussa) kestivät ikuisuuden. Kun matkaa oli enää muutama sata metriä, oli usko mennä. Soitin jo kotiin rakkaallenikin, että taidetaan jäädä Penan luo yöksi ja että tullaan kai vasta myöhemmin sunnuntaina. Turkulaiset saatiin kuitenkin kotiin ja sulattelimme autoa ajelemalla hissukseen Turussa. Laitilaan asti se kesti. Taas alkoi armoton vikurointi. Viimeiset 70 kilometriä kestivät melkein kolme tuntia. Olin kotona kahdeksalta aamulla.
10.2.2001 - Pori
Scandic Hotel, entinen Jazz (Coverpower -karsinta)
Sanotaanko nyt vaikka niin että tänne Poriin ei olisi mikään pakko mennä. Voitimmehan ylivoimaisesti Turussa järjestetyn karsinnan. Itse lähden siksi mielenkiinnosta mukaan katsomaan josko voitettaisiin toinenkin karsinta. Wellun intressit ovat siinä että saataisiin päätä auki Poriin.
Sain juuri kuulla että kisassa on tänään mukana Porilainen Cover-yhtye (ovat jätkät ainakin nimeä keksiessään lyöneet päitä yhteen), pelottava nimi bändillä. Sekä viimeksi Puuterissa jo näkemämme The Hummingbirds. Kokemäkeläisillä ei liene jakoa mutta jos Porilaiset saavat kotiyleisönsä mukaan tulee meillä tekemään tiukkaa. Se on pelkästään hyvä se. Täytyy olla hiljaa, Juha on Raumalta kotoisin (taktinen huomautus).
Meitä pistettiin tällä reissulla kuusi-nolla.
Porilainen bändi oli peruuttanut tulonsa kun olivat lukeneet lehdestä vasta tänään olevansa kisailemassa. Onpa amatöörimäistä hommaa, tai jos ei, ainakin huonosti organisoitua. Jos saa sanoa että ottaa koppaan niin sanon sen nyt. Olisimme niin mieluusti katsastaneet nämä porilaiset.
Kalja 23 markkaa, limua ja kahvia sai ilmaiseksi. Kummastutti ja vähän vihastuttikin se että "hotelli" ei antanut kuulemma tehdä mitään saundtsekkejä ennen keikkaa. Joopa-joo. Pitävätkö ne meitä ihan saatanan amatööreinä. Menet aamulla töihin tietokonefirmaan, saat kyllä käyttää konetta mutta virtoja siihen ei saa laittaa. Joopa-joo. Saundtsekki on meille aika tärkeä kun meillä on tuo syntetisaattori.
Itse soitto meni hyvin. Mitään kummallista ei tapahtunut ja jengi oli mukana ihan kybällä. Pena tosin soitti "jorman" soolon ihan päin seiniä, se piristää kummasti tällaisen "ei konservatoriosoittajan" mielialaa. Penakin on siis ihminen.
The Hummingbirds -yhtye valittiin voittajaksi yleisöäänin 15-3. Ei jää varaa selittelylle vai? Jää sittenkin. Nimittäin. Paikalla oli tosi vähän jengiä, noin 80 kappaletta. Hummareilla oli mukanaan 15 fania jotka siis äänestivät heitä. Loput 62 kappaletta diggailivat paikoillaan eli eivät saaneet ahteriaan ylös tuolista viedäkseen äänestyslappua. Kiitti vaan. Kyllä on passiivista, tuo nykynuoriso.
The Hummingbirds -yhtyeen fani tuli keikan jälkeen kättelemään Wellua ja sanoi että "olitte ihan helvetisti parempia, mun on kuitenkin pakko äänestää kavereita kun on veitsi kurkulla, kai sä ymmärrät". Aika paljon se lohduttaa ja kertoo kyllä hommasta kaiken.
Jos satutte lukemaan tämän, The Hummingbirds, älkää suotta ottako nokkiinne. Jokainen varmasti ajattelee että oma bändi on paras, eihän näissä hommissa olisi muuten mitään järkeä. Eli, me, dr. doctor, ollaan parempia. Lukko-kiinni-ja-avain-järveen!!!
Autossa oli kotimatkalla harras tunnelma. Mieliämme lohdutti Wellun Satakunnan Kansaan antama haastattelu joka oli kyllä aivan omaa luokkaansa.
Juha veikkasi (12.2.01) että jo aamuteleviossakin kilpailun tiimoilta esiintynyt Kolmas Nainen -covereita soittava yhtye on "valittu" tämän kilpailun voittajaksi. Ans kattoo ny.
Tästä alkaa yhtyeemme "äitiysloma". Olemme poissa kuvioista vähän yli kuukauden. Ja nähdään Coverpower -välierissä maaliskuun lopussa. Kyllä jännittää. Moikka.
12.2.2001 - Mietteitä
Yritämme loman aikana saada tehtyä promomme valmiiksi. Olemme äänittäneet kolme biisiä, Van Halenin Jumpin sekä omat sovituksemme Madonnan Like a Virginistä ja Modern Talkingin Your My Heart... eli "jormasta". Niistä voisi koostaa MP3-versiot tänne nettiinkin. Treenailemme porukassa uusia biisejä ja joku meistä treenaa vielä vapaa-ajallaan vaipanvaihtoa.
14.2.2001 - Mietteitä
Lähetin tänään promovideon Piikkikasvi Agencyyn (kun kerran sitä pyysivät, ja minä hiukan, tyrkytin...), toivottavasti ottavat meidät rosteriinsa. Lupaamme olla kilttejä poikia.
7.3.2001 - Mietteitä
Huhhuh. Viimeyö meni promovideota kuvatessa.
16.2.2001 - Mietteitä
Olin tänään www.keikkabandit.net -haastattelussa.
17.3.2001 - Mietteitä
Coverpower -välierät siirrettiin sitten keskiviikoksi 18.4. Sattumalta tiedän ettei Uudessakaupungissa ole silloin ketään katsomassa kisoja. Tämä on täysin kuollut paikka, perjantaisinkin on vaikeaa saada ihmisiä baariin. Nyt se myrkyn lykkäs.
28.3.2001 - Turku
Puuteri
Keskiviikkoiltana töitten jälkeen keikalle, väsyttää jo ajatellakin seuraavaa aamua. 2/5 tohtoreista lastaa auton ja suuntaa kohti keikkapaikkaa. Asensin Mersuun menomatkalla cd-soittimen kun vanha mankka ei enää suostu toimimaan. Nyt kelpaa pakkosyöttää pojille mitä ihmeellisintä musaa.
Ko. paikkahan on bailumestojen kärkeä Turussa. Ei siis ihme että porukkaa riittää viikollakin. Ei meidän tarvitse yhtään hävetä, ollaan hyviä. Turkulaiset tykkäsivät. Kovaa oli huuto ja meininki aika raisua. Pena jopa äityi kehumaan keikaa lähes parhaaksi pitkään aikaan. Antti sai tällä keikalla sen oman viisitoistaminuuttisensa kuuluisuutta, konsalta oli tullut iso patarummullinen kavereita katsomaan. Antti, Anttii, AAANTTIII!!!! Anttiiii. No, kyllähän me sen Antille suomme. Yhtye oli hiukan epävarma, mutta ei se ihme, viimekeikasta on jo melkein puolitoista kuukautta.
Juha on ykköskanttori!!! Miten tulikin mieleen vielä pakottaa pojat saundtsekin jälkeen tulemaan lavalle kokeilemaan että valo-ohjain toimii halutulla tavalla. Standby pois päältä ja soittamaan, yhtäkkiä synasta meni virrat. Kanttoriperkele oli ottanut virran valotolpasta. Hehee. Kyllä me naurettiin makeasti. Hyvä että tuli testattua. Aika noloa keikalla ruveta tonkimaan johtoja. Vai mitä kanttori?
31.3.2001 - Hanko
Gröna Kajen
Pidimme kamat laiskuuttamme Mersussa pari päivää. Juha ja Pena tulivat Raumalta kolmen maissa ja puolen tunnin päästä mentiin jo kohti Turkua. Vehmaalla tuli pisuhätä ja Wellun ilme oli hölmistynyt, Mersu kävi kolmella pytyllä. Niinpä tietysti. Niinpä. Käännyimme takaisin lähtöpaikkaamme ja manasimme ääneen. Seuraavaksi piti hommata korvaava auto joka tulikin paikalle puoli kuudelta. Kamat kiukulla toiseen autoon ja hakemaan Anttia Turusta. Emme pysähtyneet matkalla kertaakaan ja Hankoon saavuimme yhdeksältä. Kolmisen tuntia myöhässä.
Teimme autossa pikaisen työnjakosuunnitelman jotta kaikki sujuisi nopeasti. Okei, yhdet roudauskaljat joimme ensin, sitten teimme töitä. Antti hakee ruokaa, Pena mikittää, Wellu vastaa pa:sta, Juha monitoreista ja minä viritän valot. Tunti ja vartti siinä meni. Siinä on jo saundtsekkikin laskettuna.
Isäntämme Peter kehotti minua sitomaan valotolpat kiinni ja katsoin häntä vienosti kieroon. "Tulee talo täyteen tänään", oli asiantunteva kommentti. Joopa joo, tulisikin. Korjasimme ylimääräiset laatikot pois jaloista ja huomasimme että pöydät olivat siinä vaiheessa jo kaikki täynnä. Peter ilmoitti selvästi että soitto alkaa klo 00:15, toinen setti 01:15. Hän lupasi tulla vielä aina viisi minuuttia ennen varoittamaan meitä. Kyllä oli esimerkillistä toimintaa. Yleensä se on sellaista arpomista dj:n ja muun henkilökunnan kanssa, että kukaan ei lopulta tiedä mitä tapahtuu ja milloin. Jos tapahtuu.
Mahtava meno. Tanssilattia oli aivan piukassa alusta asti ja koko salillinen näytti olevan kiinnostunut vain meistä. Meininki oli todellakin raivoisa. Kuulin että Hangossa osataan arvostaa hyvää bändiä, jos bändi on huono kaikki touhuavat omiaan. Meitä palkittiin mm. korviarepivällä yhteislaululla. Innostuimme soittamaan pari encoreakin. 273 ihmistä, kahdeksan vajaa talon yleisöennätyksestä. Huhhuh, ei ihme että oli kuuma.
Esiintymisen jälkeen pöytäämme saapui isokokoinen mies. Hän aloitti yksipuolisen keskustelun kysymällä viisaasti "mikä on mikä?" (siihen ei oikein voi äkkiseltään vastata) ...ja jatkoi tivaten meiltä, "kuka teistä oli basisti", emme vastanneet, kun ei tiennyt tuleeko nyrkistä tai mistä. "Basisti oli ihan kuningas", hän jatkoi ja häipyi. Suu happea haukkoen me tuijotimme toisiamme. Onneksi en pyytänyt ko. herraa tarkentamaan mitä tarkoitti. Näin jää paljon enemmän spekuloitavaa. Ja sitä riittää.
Tarjoilu pelasi loppuun asti hyvin. Olimme yötä Willa Doris -nimisessä villassa, se oli esitteen mukaan rakennettu 1880 -luvulla. Aaveita ei näkynyt. Aamiaisen jälkeen suihkuun ja virkistävä kävely hiekkarannalla. Mielessäni näin kuinka paikka herää kesällä henkiin. Kesällä pitää, ...tulla tänne keikalle. Peter kertoi Grönanin menevän kiinni kuukauden päästä lopullisesti. Harmi, olisimme mielellämme tulleet uudelleen. Hän lupasi suositella meitä muille paikallisille ravintoloille.
Kiitos Peter ja lycka til. Kyllä hymyilyttää.
3.4.2001 - Mietteitä
Ei vieläkään mitään Piikkikasvista. Hehee, eivät tiedä mitä menettävät.
6.4.2001 - Anjalankoski
Punainen Mylly
Jaahans. Keikkaa pukkaa tällä kertaa taas. Anjalankoski, tai, pikemminkin Myllykoski. Eikös se ole MYPA joka täällä pelaa. Ajelemme kentän ohi, siinä vahvistus epäilyille. Kyllä. Emme miettineet turhaan. Keikkapaikka löytyi helposti, eipä ole paljon vaihtoehtoja. Lavalle ei mahdu ketään, tai mahtui kun vähän sullottiin. Roudailu soljui normaaleissa fiiliksissä. Ei niin kamalaa, ei voi tykätäkkään. No, liikkumaan ei ainakaan mahdu. Kenelle nämä lavat oikein tehdään? Roudauksen lomassa eräs mies kysyy, "mistä hitosta oikein tiedätte mihin mikäkin piuha menee?" Vastaan viisaana että ei tarvitse tietääkään ...virran se pitää tietää. Hohoo. Kyllä se sen vitsin ymmärsi. Alkoi sitten tivaamaan palkka-asioita ja ilmoitti että "paperinleikkaajana saisit enemmän, 150 tmk vuodessa". Kiitos vaan, ei kiitos, joku tykkää leikata paperia ja toinen soittaa rokkia. Me soitamme rokkia.
Kitaristin farssiaskeleet. Ei toimi pedaali, kun siihen kaadettiin Hangossa ämpärillinen kaljaa päälle. Ei toimi etuaste, kun pedaalissa meni joku oikkariin ja poltti sen. Eipä siinä muuta kun saundintekoon. Kysyy taitoa tehdä sellaiset Quadraverbillä.
Faaak juuuuu. Se oli toisen biisin jälkeen kuultu musiikkiasiantuntijan, paperityöläisen (ei sen saman vaan arvelen tämänkin olevan "siellä" töissä), kommentti soitostamme. Kiitosta vaan. Siitä on hyvä repiä fiilista soittohon. Olihan eka setti kyllä vaisuakin vaisumpi, ei tosin meidän puolestamme, eikä niin huono mitä tästä ehkä ymmärtää. Me kuitenkin yritämme aina soittaa ja esiintyä niin hyvin kuin osaamme. Kitara ei kuulu, bassoa pois ...niin kotoisa tunnelma. Kävi vaihteeksi mielessä vanha ajatus, "mitä minä täällä teen?" No, tauolla arvelimme yleisön lämpenevän toisessa setissä ja niin siinä taas kävikin. Humalatila (ts. estojen poistuminen), aiheutti tungosta tanssilattialla. Hyvät biisit tekevät tehtävänsä. Taas piti soittaa encore. Lopussa Penan särön patterista kuivui virta, eikä kitara kulunut. Summa summarum, pelottaa... meillä ei ehkä ole enää huonoja keikkoja.
Herätys 06:45, suihkun, aamiaisen ja kakkahuumorin jälkeen olemme valmiita kotimatkalle. Ehtii siinä sitten muutaman tunnin hengähtää kotona. Nummella pysähdyimme tauolle, se tosin ei olisi kannattanut, kahvi oli pahempaa kuin ruotsissa. Antti pitää kyllä siitä mustana, mutta ei kitkeränä. Kaikki eivät sitä pystyneet edes juomaan. Matka kesti vaatimattomat viisi ja puoli tuntia. Tasapainoilimme unen ja hereilläolon rajamailla.
Jos joku on kiinnostunut tekniikasta niin ...huomenna Orrella kokeilemme masterkompuraa pa:han, pienellä varauksella. Otan itse käyttöön taannoin hankkimani BODin. Harmi vaan kun pedaali tulee vasta ensi viikolla. Saundivaihtoehdot kasvavat minulla siis yhdestä äärettömään. Pena joutunee käyttämään vierasta poljinsysteemiä kun oma on kerran täynnä kaljaa.
7.4.2001 - Uusikaupunki
Orren Krouvi
Ei kokeiltu kompuraa kun ei ehditty. Savutkin jäivät käyttämättä, savunestekanisteri on hävinnyt tielle tuntemattomalle. Taisi jäädä Puuteriin. Juha unohti kaikki synapedaalinsa Myllykoskelle, eli keikasta taitanee muodostua etukäteen ajatellen mielenkiintoinen. Pena sai pedaalista kohtuusaundit ja minä ehdin virittää BODin jonkinlaiseen kondikseen. Se tosin on aika monimutkainen vehje, ainakin kun ei ole vielä perehtynyt ohjekirjaan sen tarkemmin.
Meidän piti mennä katsomaan Pabloa Kirstaan ennen omaamme, ei yllätysyllätys, kerjetty. Joskus toiste sitten Pablo.
Väkeä oli kertynyt enemmän kuin viimeksi. Olivathan kaikki pöydät olivat sentään täynnä. Heti ensimmäisen biisin jälkeen yleisöstä kuului huuto, "KITARA EI KUULU". Räjähdimme nauramaan kippurassa. Se oli tässä väsymistilassa ja eilisen jälkeen aika luonnollinen reaktio. Kyllä se saundtsekissä vielä kuului ja lujaa olikin. Mutta jos ei kuulu niin ei kuulu, tästä viisastuneena muutamme soundia enemmän keskiäänen suuntaan. Taitaa se Pena nostaa tästälähtien ne myös irti lattiasta. Ans kattoo ny. Kaikesta huolimatta, mielestäni bändi soitti ensimmäisen setin ennätyksellisen tiukasti. Hienoa. Toiseen settiin ei kaikkien keskittyminen enää riittänyt ja touhu oli tosi väsynyttä. Ei yleisö sitä silti välttämättä huomannut. Pena tosin kommentoi ääneen keikan aikana meidän olevan "väsyneen näköstä porukkaa".
Valot eivät ainakaan näytä miltään ilman savuja. Savua ei saa tästä hetkestä lähtien unohtaa minnekkään.
Kyllä oli kuninkaallinen olo, kun pääsi kerrankin "ajoissa" nukkumaan. Kello kolme.
8.4.2001 - Mietteitä
Kauas on pitkä matka ja väsyneenä ei oikein jaksa. Nyt saa onneksi levätä (melkein) viikon kotona.
12.4.2001 - Mietteitä
Lähettelin eilen kutsuja ainakin viiteentoista ohjelmatoimistoon. Voisivat tulla meitä katsomaan Espoossa. Siellä ne todennäköisesti tönivät toisiaan, astuvat varpaille ja repivät tukasta metsästäessään nimiämme yhteistyösopimukseen.
13.4.-14.4.2001 - Espoo
Menomatka
Sain BODiin pedaalin ja hiukan suunnittelin saundejakin. Katsotaan riittääkö rohkeutta kokeilemaan sitä vielä keikalla. Pojat tulevat hakemaan minut Salosta kuuden jälkeen. Siellä ne odottelevat 18. griinin tuntumassa. Sori vaan, kausi on pakko aloittaa nyt. Eipähän tarvitse roudata, höhöö.
Funny Plays, perjantai
Espoosta on hankala löytää jotain tiettyä paikkaa ennenkuin sisääntuloteiden logiikka valkenee. Suuntavaisto oli koetuksella kun yritimme löytää Kivenlahdelle. Itse keikkapaikkakaan ei taatusti olisi löytynyt ellei baarin pitäjä olisi puhelimessa opastanut meitä perille.
Miten mielenkiintoista onkaan etsiä saundeja. Jätkät haukkuivat saundini maanrakoon. Höh, nehän on ihan vääriä jätkiä arvostelemaan bassosaundeja. Yksin soitettuna soundi olikin täysin soopaa, koko yhtyeen soittoon sekoitettuna ihan ok. Joten sai kelvata arvostelijoille tällä kertaa kun ei aikaa säätämiseen ollut.
Yleisö oli kaikonnut pääsiäiseksi ilmeisesti Helsinkiin asti. Jäljelle jääneet pyysivät biisejä "rappiolla" ja "tahdon..." Heh, tiedättekös. Että, jukeboksit on baareissa erikseen. Tai sitten pyydämme Teitä mitä ystävällisemmin tukeutumaan deejiihin. Soitettiin taas hyvin mutta minkäs teet. No, ainahan siinä on parantamista. Taas oli mahtavaa mennä ajoissa suihkun kautta nukkumaan.
Shoppailua, saunomista jne.
"Kunnon" yöunien jälkeen oli aika virkistävää herätä aamupalalle. Siinä sitten loikoiltiin ja päätettiin lähteä käymään Ikeassa. Se osoittautui hirveäksi virheeksi. Rahaa minulla meni 1200 markkaa, Penalla noin 800 ja muilla sekalainen kasa seteleitä. Ostin toimistotuolin jota kaikki koeistuimme ja totesimme hyväksi. Kirjoitan tätä kyseisessä tuolissa ja voin täysin sieluin, sekä terveissä selin todeta ...en ole pettynyt!
Kävimme kaupassa ostamassa eineksiä jotka Juha sitten hotellissa kokkasi meille siirappisuille. Antti lähti tapaamaan serkkuaan ja me muut lämmittelimme saunaa. Meillä oli viikonlopuksi varattuna huoneisto, kaksio (+sauna ja keittiö), Espoon Privatelista. Maksoi 1400 markkaa ja oli hintansa väärti.
Funny Plays, lauantai
Lauantai meni tasan saman kaavan mukaan kuin perjantaikin. Yleisöä vieläkin vähemmän kuin perjantaina. Erittäin positiivista, saatiin Antillekin jo vihdoinkin pari paskakeikkaa. Ei yhtään ohjelmatoimiston edustajaksi tunnistettavissa olevaa henkilöä koko viikonloppuna paikalla. Hävetkää nyt hiukan.
Kotimatka
Eihän tämä voi enää olla totta. Voi luaja. Kotimatkan pituus, yli kuusi piiiitttkääää tuntia. Pate oli vaihtanut kesäklemmit Mersun alle. Sattui taivahista räntäsade ja minäpoika ajelin 40 kilometriä tunnissa kotia kohti. Siinäkin oli hiukan liikaa. Kun on tonni painoa ahterissa niin ei auto pysähdy millään. Tosisissi pääsee tietenkin aina kotiin asti, niin myös mekin. Tälläkin kertaa.
Antakkee meitin ny kerranki ajella rauhallisna mielin.
18.4.2001 - Uusikaupunki
Hotelli Aquarius (Coverpower -välierä)
Tämän illan jälkeen The Hummingbirds nousi näkemieni liveaktien jaetulle kärkisijalle. Kun mittarina on samalta yhtyeeltä näkemieni keikkojen määrä. Siinä he hummailevat Bon Jovin ja Metallican kanssa jaetulla ykkössijalla (olen kyllä saattanut nähdä BJ:n neljä kertaa).
Hummarit olivat paljon tiukentuneet sitten viimenäkemän. Humboogie Turusta soitti sellaista soopaa, eli Freetä, jonka kuunteluun tarvitaan pullo kossua ja täyteen asti ladattu pistooli. Yritän tässä siis selittää ...että mielestäni se musa ei saa bailutuulelle!!! Oletteko muuten joskus pyytäneet kavereitanne ulos, "lähdetäänkös baariin istumaan naamat norsunv****la"? Loppuun he vetivät takuuvarman hitin, Born To Be Wildin. Muuten se oli ihan okei, paitsi että Uudessakaupungissa ei ole yhtään sellaista.
Kaverit kehuivat omaa soittoamme tiukaksi. Minä uskon sen, pienellä varauksella. Pena oli hiukan eri mieltä, taas.
Money Washers Ypäjältä. Mielenkiintoinen tapaus. Laulaja imitoijana aivan huipputasoa. Kokonaisuus kaatui mielestäni tyylien sekasortoon. Suomirokkia, HIMiä, jne. Olisi parempi jos keskittyisi yhteen asiaan. En hetkeäkään "oikeasti" uskonut tämän bändin voittoon vaikka poikien mieliä hiukan illalla myötäilinkin. Ja bändin basistille vielä terveisiä: mitä järkeä on raahata ...korostan, hifikamaa ...Hartken 4x10 kaappia ja 2500 -sarjan nuppia mukanaan. Ja pilata soundi jollain halvalla mämmibassolla, josta ei kuulu muuta kuin muminaa (vrt. hieno kuninkaallinen herra yrittää pitää puhetta kuuma peruna suussa).
Finaaliin mentiin.
Tämähän äityy oikein itsekehuksi tämä keikkapäiväkirja. Lupaan palata maanpinnalle tulevissa raporteissani.
25.4.2001 - Mietteitä
Mutta en vielä tässä kommentissa.
Se on sitten Coverpower -finaali viikonlopun jälkeen. Toivottavasti Cover Me -coveryhtyettä ei coverinsoitollaan ole jo "sovittu" tämän coverkilpailun voittajaksi. Sen verran paljon sitä osoitteessa www.coverpower.net kehutaan. Niiltä on siellä oikein biisejäkin ja promokuvatkin näyttäisivät olevan "talon puolesta". Ihan turhaan järjestäjä sitä hehkuttaa. Cover Me .....sitä te tarvitsette kun me tulemme! Meidän vahvuutemme ovat, muutamia mainitakseni, biisivalinnat, kokemus, taito sekä esiintymisasut. Ok, meni vähän överiksi mutta mitäs sitten? Tämä on ihmisten hauskuuttamista tämäkin. Käydään vielä viikonloppuna Porvoossa ja Mäntsälässä "hiomassa". Vapise Porvoo! Tärise Mäntsälä! Tohtorit tulevat.
Kun nyt kerrankin ollaan Helsingissä asti niin toivon todella sydämestäni että jonkun ohjelmatoimiston edustaja edes viitsisi raahautua paikalle. Se sama virsi on helppo aina sanoa puhelimessa, "jos olisitte täällä päin niin voisin tulla katsomaan". Nyt ollaan. Lähetän kutsuja muutamaan paikkaan.
27.4.2001 - Porvoo
O'malley
Emme löytäneet keikkapaikkaa millään kierreltyämme keskustaa edestakaisin. Viimein Wellu keksi kysyä ohikulkijalta neuvoa, se meni jotenkin näin: "hei anteeks...misä o mälli?" ...johon autolastillinen raavaita muusiikkoja reagoi isolla naurunremakalla. Misä o mälli? Paikan nimi siis oli Omalley.
Kaupungin keskeisimmältä paikalta löytyi mälli. On vaan tehokkaasti piilotettu sisäpihan/autoparkin puolelle. Ovesta sisään ja pikainen kierros baarin ympäri, ei lavaa saati lattiatilaa jossa soittaa. "Tuosta tuo peliautomaatti vaan pois, narikka syrjään ja Darts-taululle pelikielto". Eli ahtaassa oli meidän oleminen. Jätimme reilusti yli puolet kamoista, ehkä 3/4, autoon.
Kioski pystyyn ja pikaisen tsekin jälkeen syömään pizzaa. Pizzan jälkeen lentäen narikkaan soittamaan jokkia. Jakkaroilla istuen vedimme repertuaarimme läpi. Vastaanotto oli lämmin, kävi siinä porukkaa ulko-oven edessä tanssimassakin. Kaikenkaikkiaan kiva paikka soittaa ja mieltä virkistävää vaihtelua meillekin, ei aina tarvitse kasata pa:ta ja valoja pitääkseen hauskaa. Tai ollakseen vakuuttava.
Pyysivät meitä O'malleysin 7-vuotissynttäreihin elokuussa soittamaan.
Omalaatuista oli se että baari meni kiinni jo yhdeltä. Ajoimme Mäntsälään yöpymään ja kävimme Neliapilassakin ottamassa yhdet huurteiset (ja pari pamanderia).
28.4.2001 - Mäntsälä
Neliapila
Yövyimme Matka-Talli nimisessä majatalossa kaukana Mäntsälän keskustasta. Tilat olivat ruhtinaalliset, kaksi makuuhuonetta ja oleskelutila/keittokomero.
Menimme päivällä pystyttämään lavaa. Joka oli omalaatuisesti L-kirjaimen muotoinen. F-F-Flashbacks....muistuu mieleen kotikaupunkimme Kirsta (josta saa siis hyvää pizzaa) tuossa 80-luvulla. Samanlainen punainen sisustus. SOK:n ravinteleja molemmat, tai HOK:n (oleellinen huomautus). Pena väänsi sontikoita ja Wellu lauloi odotellessamme Jumpin liidit uusiksi nauhalle.
Aterioinnin jälkeen saunaan katsomaan telkusta lätkän mm-kisoja (ei teevee ollut saunassa vaan takkahuoneessa). Juha soitteli iloksemme, aivan mahtavat sontikat talon uruissa, erilaisia hittejä 80-luvulta.
Keikka oli mitä parhain, muistaakseni (kirjoittelen näitä nyt taas takautuvasti). Tanssilattiakin oli tupaten täynnä.
Outoa Mäntsälässä oli se kun kysyin portsarilta kunnan asukasmäärää..."ei paljon kiinnosta" oli vastaus. Myöhemmin kysyin samaa baarimikolta..."ei paljon kiinnosta" oli vastaus. Ja vielä myöhemmin eräältä tarjoilijahepulta... no, vastauksen te jo arvasittekin!!!
1.5.2001 - Helsinki
Lätkän mm-kisateltta (Coverpower-finaali)
Valitettavasti me olimme oikeassa. Tulos oli sovittu etukäteen. Voittajaksi juonittiin oli Cover Me. Rehellisesti sanottuna ko. bändi ei ollut läheskään paras. Jopa meidän taaksemme jäi parempia, voiton arvoista bändejä. Kuten nyt esimerkiksi Pakkauksen Pojat. Aivan loistavaa soittoa pojat, toivottavasti törmäämme joskus keikalla.
Meidät rankattiin tämän "kilpailun" kolmansiksi. Meistä sanottiin mm. "he ovat lavalla kuin kotonaan". Hmmm...totta. Meillä oli 100% varmuudella parhaan näköinen show. Ja parhaat biisit. Toiseksi sijoittunut Imbros oli muusikon korvaa miellyttävää soittoa. Mutta ei siinä ollut yhtään voittajan.... kilpailun tarkoitushan oli hakea "bilemusaa, viihdyttäjiä, esiintyjiä jne., siis hyvää meininkiä". Kamoon, Hendrixiä soittamalla vai??? Pahaha. Bändistä oli bilemeininki kaukana. Bändissä oli loistava kitaristi jota seurasimme innolla. Pena sanoi sen olleen aivan uskomaton. Pena tietää.
Olemme siis, tietyin varauksin, Suomen kolmanneksi paras coverbändi. Mieti sitä. Pitääköhän käyttää mainoslauseena? "Suomen kolmanneksi paras coverbändi" ...ei kuulosta pahalta.
Tämä oli meidän viimeinen kilpailumme ikinä. Ei meidän tarvitse kiertää mitään kilpailuja. Kaikki kilpailut voivat painua *******!!!!!
Voisit sitäpaitsi maksaa ne maksamattomat keikkapalkkiomme meille. Sinä * * * bläää - bläää * * *, Maple Productions...haloo. OLET MEILLE VELKAA!!!! * * * bläää - bläää * * *!!!! Äijä kehtaa vielä lähetellä meille tekstiviestejä... "hei olis tossa yks korvauskeikka jossain kuusessa, meettekö?" Unto, menemme varmasti, kunhan maksat ensin laskusi. Kai nyt sentään sen ymmärrät? No, se siitä. Laskut on ulosotossa.
11.5.2001 - Tampere
Doors
Antti ja Pena tulivat tampereelle suoraan turusta. Paikalla on oma pa, joten roudaamista ei ollut kovinkaan paljon.
Kolmen (tai enemmän) setin soittaminen on kyllä sellaista näkkileipätehtaan hommaa että oksat pois. Kumpi on parempi? Kolme settiä löysästi keskinkertaisilla biiseillä tai sitten kaksi hyvillä biiseillä ja kovalla asenteella? Niille jotka eivät sitä tiedä ...kaksi on parempi. Voi hitsi, viimeinen setti saa porukan aina ihan sekaisin, niin taas.
Ei ilmeisesti tapahtunut mitään mainittavaa kun ei ole mieleen jäänyt.
19.5.2001 - Pori
Sony Jazz Center (RT-bileet, yksityistilaisuus)
Ihan armottoman kokoinen paikka vanhassa HK:n tehtaassa. Harvoin sitä roudataan pumppukärryillä hissiä apuna käyttäen.
Promoottori Räsäsen antaman informaation mukaan paikalla olisi noin 50 juhlijaa. Höpöhöpö, hiukan meni vikaan. Kokkeja/tarjoilijoita taisi olla sen verran. 400 bileihmistä rokkasi täysillä tohtoreiden tanssittamana.
Periaatteena on, ettemme kerro yksityistilaisuuksista tämän enempää.
22.5.2001 - Tampere
Henrys Pub
Oli jotenkin väsynyt ja tahdoton olo. En oikein jaksanut olla seisaaltani. Ekan setin hoidin sitten jakkaralla istuen ja olo vain paheni. Otin flunssatabun joka paransi oloa huomattavasti ja jaksoin keikan loppuun asti. Pena teki kuumeisena keikan Mäntässä joskus muinoin. Silloin taisimme peruuttaa seuraavan päivän Sipoossa kun Wellukin tuli kipeäksi.
Henrys Pubiin tullaan kai seurustelemaan ja katsomaan bändiä. Meininki oli aika rauhallista.
Tämä oli minulle jo niin miljoonas kerta "Henkalla" etten jaksa nyt kirjoittaa mitään.
2.6.2001 - Kankaanpää
Hotelli Kantri
Vihdoinkin saisimme kuvattua keikan suoraan edestä. Virittelin jalustan RAY:n rulettipöydän viereen, koska tilaa siinä näytti olevan ruhtinaallisesti. Hetkeä myöhemmin täti ilmoitti ettei se käy kun pöydän takana ei saa seistä ulkopuolisia. Selitin ettei siihen tule kuin kamera, joka osoittaa toiseen suuntaan, eli lavalle. Kaikki siis ok. Sain luvan. Sitten, muutamaa minuuttia myöhemmin, se ei taas käynytkään? Mitä hemmettiä? No, nyt se oli kuulemma liian lähellä kassakaappia ja sitä olisi pitänyt hiukan väistää päästäkseen käsiksi rahoihin. Siinä vaiheessa jalustasta petti jalka ja minulle riitti. Ei kuvata sitten.
Katselimme saundtsekin ohella screeniltä jalkapalloa, jossa Suomi johti, jo, kahdella maalilla. Kyllä ne sen vielä tyrii. Tiskiltä tiedustellessani sanoivat porukkaa tulevan noin 600, mahtaisiko tuota uskoa?. Tsekin jälkeen aloimme etsimään ruokaa. Keittiössä vuoroaan lopetteleva kokki heitti saavit pöydälle ja sanoi että tossa on... Olemme sentään sen verran paljon kiertäneet ettei kylmä ruoka oikein saa suurta arvostusta. Tuli mieleen kysyä, saisiko Eino Grönkin kylmää ruokaa? Saisiko Karjalainen näin helvetin kylmiä perunoita? Antakaa meille LÄMMINTÄ RUOKAA!!! Tuollainen on todella törkeää aliarvioimista. Suorastaan jonkinlaista rasismia. Joo, kyllä siitä jonkun rasisminasteen saa väännettyä... artistirasismia!!! Kalja maksoi 24 markkaa. Hanasta sai itse valuttamassa limonaadia laseihin, kiitos siitä.
Huoneemme ikkunasta katsoimme autojen ajavan pihaan ja ihmisten suorastaan jonottavan hotelliin. Vireää meininkiä. Keikka meni hyvin ja porukkaa oli ihan mielettömän paljon. Varsinkin alussa sekä keikan loppupäässä tanssilattia oli aivan täynnä. Ei olisi enempää mahtunut. Jouduimme menemään lavalle baaritiskin takaa loikkien kun muuten olisi matka kestänyt liian kauan.
Oksennusta lattialla parisen senttiä, siis miestenhuoneessa. Näin ison nojatuolin lyötävän maahan paskaksi ja meno oli muutenkin siivotonta.
Ylioppilaita. Yäk. Jokapaikassa. Ja Suomi tyri sen jalkapallon. Yäk kertaa 2.
9.6.2001 - Uusikaupunki
Happy Days Terrace (Merefestit)
Tällä kertaa Wellu päivysti kotona ja me muut kasasimme kamat terassille. Keulakuva vaappui paikalle juuri saundtsekiksi.
Antti jäi keikan jälkeen yöksi, meille Ugandaan ja kiertelimme rannan terasseja kahdestaan. Olikohan se niin että Juha ei saanut lupaa?
Onneksi olkoon Wellu ja Tiina, toivottaa keikkapäiväkirja.
18.6.2001 - Mietteitä
Wellu peruutti tänään Hotelli Kuninkaantiehen sovitun "Coverpower -klubin" keikan. Syyksi Wellu sanoi että Maple Production/* * * bläää - bläää * * * ei ole maksanut meille laskuaan. Asiaa hotellissa hoitanut kaveri kysyi, "eikö teille ole ilmoitettu, että ne klubit ovat loppuneet???" No, ei ole Unto Unski Virkkala soittanut, kun ei vastaa puheluihimmekaan. Kun ei uskalla. Wellu sopi kaverin kanssa että palaamme asiaan myöhemmin kesällä.
30.6.2001 - Uusikaupunki
Wallila (RT-Euromeeting, yksityistilaisuus)
Töykeä ravintoloitsija. Phytyi. Toivomme sinulle kaikkea pahaa. Jos automme on parkkipaikallasi, voisiko sitä kysyä hiukan kauniimmin että meneekös pojilla vielä kauan roudatessa ...eikä vaatia sitä kovaan ääneen heti siirrettäväksi. Jos sinä et pidä musiikista, ei se tarkoita että se olisi paskaa muittenkin mielestä. Jos bändi saa pihvinsä kolme minuuttia ennen jo kaksi tuntia muutenkin myöhässä olevaa keikkaa, eikä ehdi syömään, niin tämä kommentti on aiheellinen: olet väärällä alalla. Mielen köyhyyttä osoittaa myös tämä: keittiön liesituulettimesta palaa sulake, talonmies menee vaihtamaan sitä ja ottaa juuri sen/ne sulakkeet, jonka takana on koko bändin tekniikka. Siellä me seisomme pimeässä salissa kitarat kaulassa hölmön näköisinä. Muistan ajatelleeni, ettei tämä voi olla totta. Äärimmäistä fiksuutta osoittaanee myös se, että keikan loputtua annat meille 20 minuuttia aikaa tyhjentää talo, että henkilökunta pääsee kotiin. Kiitos. Kuka muuten sanoi ettei esiintyvät artistit saa juoda kaljaa lavalla. Sori, tällä alalla saa töissä naatiskella. Se on jo sopimuksessakin (huom. yhden tai kahden kaljan juominen on kaukana rellestämisestä ja vesi on oikeasti parempi janonsammuttaja meidänkin mielestämme). Se on hyvä sanoa kun ravintoloitsia ei itse ole muistanut tuoda paikalle lainkaan lantrinkia eli limonaadia, jota voisi lavalla kuumuuteen kumota.
RT:n porukasta, tai bileistä yleensä, ei ole mitään pahaa sanottavaa. Mainittakoon vielä Juhan soittaneen ansiokkaasti puku päällä pianoa juhlijoiden ruokailun taustalla.
Periaatteena on, ettemme kerro...
7.7.2001 - Padasjoki
Laakerin teltta (Sahtimarkkinat)
Pena tuli kesälomareissultaan käymään Padasjoella ja Antti oli jonkun kaverin mökillä lähimaisemissa joten matkasimme taas kolmisin.
Pientä jännitystä ilmassa kun sadepilvet kiertelivät telttaa. Vedimme shortsit jalassa pari ensimmäistä alkuillan settia ja viimeisiin kahteen laitoimme valot vilkkumaan ja esiintymiskudetta päälle. Jengi innostui joukolla tanssimaan teltan edessä.
Aistittavissa häivähdys pettymyksestä, ei sahtia missään. Terveisiä vaan Annikalle. Oliko hyvä keikka?
Ajoin sunnuntaina Padasjoelta kotiin järkyttävän hienossa helteessä. Kuskin syliin paistoi aurinko koko matkan. Käytiin uimassa pari kertaa. Oli seuraavana päivänä vähän "kypsä olo".
27.7.2001 - Turku
Downtown
Pakkasimme auton Wellun kanssa kahdestaan kun muut olivat jo valmiiksi Turussa. Viriteltiin tavarat lavalle ja tehtiin saundtsekki. Paikalla on oma pa ja myös miksaaja joten pääsimme suhteellisen helpolla. Lavalle ei mahtunut (rumpujen taakse) virittämään kaikkia valoefektejä. Tein taas sellaisen huomion... pitäisi saada lavalle jotkut yleisvalot palamaan koko ajaksi, ettei missään vaiheessa olisi pilkkopimeää. Ei niitä aina jaksa kaikkea virittää.
Yllättävän vähän porukkaa. Samaan aikaan ollut Koneisto-festari varmaan verotti. Saundeista ei ole mitään hajua kun ei ole omat kamat eikä miksattu itse. Toivottavasti sai jotain tolkkua.
Kolme settiä, se on ihan kaameeta. Viimeisessä setissä (taas) meininki kohosi kattoon asti. Vieläkään ei jengi osaa pyytää encorea bändiltä. Meillä on ollut pari sellaista takataskussa jo aika kauan. Soitamme ne sitten kun on aihetta.
Pena ilmoitti kyllästyneensä keikkailuun ja tähän bändiin. Ehdotin pojille että erottaisimme Penan ennenkuin hän itse ehtii sanoa eroavansa. Vajaata nanosekuntia myöhemmin äänestimme Penan 4-0 ulos bändistä.
Goodbye Pena.
4.8.2001 - Mietteitä
Vihdoinkin alkaa työ kantaa hedelmää kun päästään esim. Tahkolle ja muihin ns. parempiin paikkoihin. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa löytää kitaristia bändiin.
Kitaramieshommia. Eilen oli kämpillä testattavana Jani turusta. Euroopankiertueenkin tehnyt metallimies ei sopinut tyylillisesti meille kovinkaan hyvin. Emme voi/emmekä halua muuttaa tyyliä raskaammaksi. Huomenna tulee Kaitsu syyniin (vai oliko se niin että Kaitsu tulee syynaamaan meidät). Ihan oikeesti, tarvitsemme bändiin paremman kitaristin kuin Juha mahdollisesti olisi.
Täytynee keittää kannullinen kahvia ja kammata naama. Luoda sellainen illuusio millä saadaan äijä kiikkiin. Heh, heh.
13.8.2001 - Mietteitä
Meillä taitaa sitten olla uusi kitaristi. Olemme ainakin pitäneet nyt kahdet treenit Tuomisen Kaitsun kanssa. Kaitsu opettaa kitaransoittoa Turun (pop, rock...jazz, mikälie) konservatoriossa. Mies ei ole muutenkaan ihan kokematon, pystyy näköjään kuulematta/treenaamatta soittamaan tyydyttävästi biisejä treeneissä läpi. Penaan verrattaessa Kaitsulla on hiukan kevyempi tyyli/ote (jos joku ei nyt enää muista ...niin Pena oli kitaristina tohtoreissa vielä pari viikkoa sitten). Se ei ole ainakaan huono asia.
18.8.2001 - Mietteitä
No johan on markkinat!
Riku "Rauman keisari" Räsänen RPR-Productionista soitti eilen ja pyysi että lähtisimme päivän varoitusajalla Vierumäelle tekemään jonkun Rocktopsin (ohjelmatoimisto) peruutuskeikan. Soitto Penalle tuotti vesiperän, eihän sillä ole mitään motiivia tehdä tälläistä. Kaitsu ei ole vielä kuin 40% valmis. Löimme päät yhteen ja päätimme ettemme mene.
Ja sitten ...Dinturistin Jukitsu soitti tänään ja pyysi että lähtisimme puolen päivän varoitusajalla Lohjalle tekemään heidän keikkansa. Jukitsulla oli nimittäin kurkku pipi. Sori, ei voi auttaa juuri nyt. Emme viitsi edes kysyä Penalta.
Ikävää kieltäytyä kunniasta. Miten se sitten aina sattuukin näin?
28.4.2001 - Mäntsälä
Neliapila
Penan viimeinen kiertueviikonloppu. Lähdemme matkaan hiukan haikeina, sitä kuitenkaan tiedostamatta. Olemmehan tehneet pitkään yhdessä musiikkia ja keikkaa. Kokeneet ja nähneet siinä ohessa kaikennäköistä. No, pääsimme lähtemään Mäntsälää kohti vasta todella myöhään kun Wellu oli töissä viiteen asti. Reissuun pyysimme Rollen, koska Antti oli matkalla jossain päin Irlantia.
Saundtsekissä joku huusi, "painukaa vi****n". Kovin tuttua menoa siis. Eihän ne huudot toisaalta meihin enää millään tavalla vaikuta. Huutakaa vaan. Kerätkää vaikka koko viikko voimia että voitte sitten kavereille näyttää olevanne rohkeita ja fiksuja.
Kävimme illalla juomassa oluet toisessa paikallisessa, Amizzazza. En ko. paikkaa muuten tietäisi, mutta Rainiot ovat olleet siellä keikalla. Katsastimme samalla paikan keikkatarjonnan. Lipputuloilla kuulemma. Kiss my bass!!!
Viimeksi kun kävimme, muistattehan, perjantaiyönä baarissa ei ollut juuri ketään. No nyt oli. Ihan mukavasti porukkaa. Mukavasti jammasivat, nyt en muista...soitimmekohan encoren. Kyllähän ne sitä halusivat.
29.8.2001 - Porvoo
O'malley
Aamulla yhdeksältä ylös ja hoippuen aamiaiselle. Suihkuttelun ja löhöilyn jälkeen Neliapilaan purkamaan lavaa, voi hitto kun on paljon tavaraa. Söimme siinä samalla maittavat pihvit ja kulutimme aikaa puhumalla niitä näitä.
Nyt menimme vaihteeksi suoraan baarin pihaan turhia kiertelemättä, tiesimme siis missä paikka oli. Mersu vaan ei mahtunut autorampin alta pihalle. Väärää kaistaa ajaen sakemanni sinne ujutettiin. Pelotti koko ajan ...ettei vaan tule puomista päähän.
Matkaa Mäntsälästä oli vajaa 50 kilometriä joten olimme liiankin ajoissa paikalla. Kiertelimme Porvoon kauppoja ja rantaa kuluttaaksemme aikaa.
Löimme Juhan kanssa kättä päälle nollatoleranssista. Ei enää yhtään olutta ennen keikkaa tai sen aikana. Se on iso askel bändin kehittämisen kannalta. Meillähän ei mitään henkilökohtaisia ongelmia ole ollut. Toivottavasti se kannustaa muut yhtä hurjiin suorituksiin.
Siitä keikasta sitten? No, pienessä paikassa pienelle porukalle jakkaralla istuen. Ei niin hirveän palkitsevaa. Vähän sellainen humppaolo...tiedättehän yksmarkkaa-kaksmarkkaa-kolmemarkkaa jne. Miellyttävää, huusivat meidät vielä soittamaan encorenkin.
Iso, erityinen superkiitos, hyvästä ja runsaasta ruokatarjoilusta!
2.9.2001 - Mietteitä
Kuulin juuri että bileet Vierumäellä olisivat olleet kohtuuisot. 1200 ihmistä Nordean juhlissa. Eikä ota päähän ei.
Bändin kanssa suunnittelemme uusien pa-kamojen ostoa. Tutkitaan nyt esitteitä ja tingitään hintoja. Pitää itse vaihtaa bassokamat pienempiin ja ostaa halvempi basso jota voi vähän huolettomammin käsitellä.
Vähän yli kuukausi olisi Kaitsun kanssa aikaa treenata koko setti läpi ennen Kirstan keikkaa. Käytännössä neljät treenit. huhhui.
Näyttää aika valoisalta kun on kaksi keikkaa Himoksella ja yksi Tahkolla. Ylöspäin ja eteenpäin siis mennään.
15.9.2002 - Mietteitä
Päiväkirjan päivittämättäjättämisestä...!
No niin. Paljon on tapahtunut ja koko loppuvuoden 2001 sekä alkuvuoden 2002 jutut on kirjoitettuna minulla. Ja talletettuna levykkeelle ...jos vaan löytäisin sen saamarin läpyskän jostain. No, ehkä arvaattekin, ettei innosta oikein aloittaa uudestaan kirjoittamaan. Odotellaan ja pidetään silmät auki ...josko sellainen musta, kiiltävällä ruokintaluukulla oleva yksinäinen levyke kävelisi sattumalta vastaan. Löytöpalkkio.
Siihen asti ...olkaa kärsivällisiä. Ja anteeksi.
17.10.2002 - Mietteitä
Siunattu olkoon nykyaikainen tallennustekniikka!
Oli tullut poltettua keikkapäiväkirjan jutut ceedeelle ja tämä poltos sitten osui käteen ihan sattumalta.
No, tässä viimein päivityksiä... Ja, anteeksi, vielä kerran.
12.11.2001 - Mietteitä
Kitaristin metsästys on alkanut.
No niin, viikon aikana kämpälle tulee testattavaksi ainakin neljä kitaristia. Peli on raakaa, sellaista jossa ei ihmisten tunteita ajatella. Toivottavasti ei tarvitse sanoa mukaville kavereille eioota. Eikäs pojat oteta kaikki mukavat ja taitavat kitaristit bändiin?
16.11.2001 - Mietteitä
No ei niitä kitaristeja niin paljon olekaan tulossa. Alkavat pojat yksi kerrallaan peruutella tuloaan. Höh.
17.11.2001 - Mietteitä
Jaaha. Viimeinenkin tulossa ollut kitaristi peruutti sunnuntaisen koe-esiintymisen. Pidetään silti treenit ja lyödään päitä yhteen.
21.11.2001 - Mietteitä
Wellu kävi tänään 19-vuotiaan raumlaasen kitaristin kanssa kämpällä vähän hölisemässä.
Sanotaanko vaikka, että "Pekka", lupasi reenata ja tulla sunnuntaina treeneihin. Arveli myös että hän pystyy treenaamaan 20 biisiä kolmessa viikossa. Toivomme sitä, "Pekka", todella!!!
Kuopijon keikat on varmistettu ja aikaa niihin on kolme viikkoa.
17.11.2001 - Mietteitä
Meillä on uusi kitaristi. "Pekka" on oikeasti Jukka ja sukunimensä on Zenger. Tunnen täältä Uudestakaupungista muutenkin yhden tsengerin, Jussi Zengerin, mister Bluescasen. Hän on minulle aiemmin tehnyt muutamia roudauscaseja. Tiedättehän, sellaisia ammattimaisia kuljetuskoteloita joita suosittelen varauksetta.
7.-8.12.2001 - Kuopio
Esipuhe
Mielenkiintoista lähteä uuden ja tuntemattoman kitaristin kanssa reissuun. Eihän sitä tiedä mitä se öisin palvoo ja vaikka olisi kännissä koko viikonlopun.
A**okääpiö Mersun ratissa
Kerrotaan nämä ajokohellukset heti tähän alkuun.
1) Tampere piti ohittaa ohikulkutietä, kuski veti komeesti keskustan läpi.
2) Jyväskylässä piti kääntyä luiskalle, kuski veti komeesti suoraan Citymarketin pihalle, josta olikin sitten epämukavaa etsiskellä pääsyä taas tielle.
3) Paluumatkalla ajoimme Himoshotellille katsastamaan tulevaa keikkapaikkaa. Kolmen miehen korkuinen kyltti näytti: Himoshotelli--> (eli Himoshotelli oikealla), ohi meni vaikka vauhtia oli vain 10 km tunnissa.
4) Piti pysähtyä syömään Jämsän liikenneympyrän välittämässä läheisyydessä sijaitsevaan Simpukkaan, liikenneympyrä meni, Simpukka meni ja niin meni Kuskikin, ohi sen lehtipihvin jota minä jo muutaman kilometrin päässäni maistelin.
5) Pyysin keikkabussiamme pysähtymään kuselle, ja sain siitä kuittauksen. Pysäkki pysäkin jälkeen Mersu vaan nieli tietä. Uusi pyyntö, sama homma. Raivon vallassa kiljuen sain kuskin pysäyttämään.
Taisi niitä olla muitakin, mutta en jaksa muistella.
Kuski oli xxxxu.
Emigrant's, perjantai
Kuopion keskusta ei ole ollenkaan niin hankala paikka miltä se viimeksi vaikutti. Sehän on ihan selkeä. Tällä kertaa ajoimme suoraan keikkapaikan oven eteen.
Wellu istui Mersussa ihmetellen tutunnäköistä (Scandia Rentin) peräkärryä naapuribaarin edessä. Siinä samassa vanha vihollisemme Unto "* * * bläää - bläää * * *" Virkkala tuli baarista pihalle. Kyllä maailma on taas pieni. Mainittakoon että perimämme rahat on Untolta saatu ja vihat siis meidän puoleltamme kuitattu. Ei me silti mitään hyvänpäivän kavereita olla.
Jukka oli kytkenyt styrkkarinsa valokaapeliin. Ei päästy käyttämään takavaloefektejä kun poljin oli jäänyt kamarealisoinnin jälkeen väärään laatikkoon.
Ihan käsittämätäntä sähellystä ja panikointia soittopuolella. Eihän tästä voi antaa arvosanaksi kuin kutosen. Anttikin tipahti (tai putosi) biisistä ainakin kerran kun hän alkoi laulaa taustoja. Kyllä se kämpällä meni. Kaiken kruunasi se että Cover Me:n kitaristi ja laulaja (muistattehan Sarin, suomen kovin julkisuuteen noussut rockmimmi) olivat saapuneet katsomaan keikkaa. No, jäipähän niille ainakin jotain naureskeltavaa.
Kuopio ei ymmärtänyt ollenkaan discomusiikin päälle. Se on aika outoa.
Antti tilasi tiskiltä ykköskaljaa, baarimikko sanoi: Ettei. Kukaan. Ole. Koskaan. Tilannut. YKKÖSKALJAA. Tästä alkaakin jo muodostua meidän oma ykköskaljaklubi. Teemme ykkäskaljan suosituksi baari kerrallaan. Step by step, bar by bar.
Nukkumista ja kylmiä kylpyjä
Kyllä on sikamaista kun ei osaa kunnolla nukkua vieraassa paikassa. Taas heräsin (ja Wellu myös) vaivaisen kolmen tunnin unen jälkeen. Siinä yritin kiemurrella aikani mutta pakko oli nousta sinänsä hyvästä sängystä. Mentiin Wellun kanssa nuohoamaan paikallisten musaliikkeiden antimia. Löysin hyvän kitaran alle 500 euron hintaluokassa. Se oli Washburn. Testasin myös bassoja, mutta ne oli kaikki ihan susia, jopa 2200 euron käytetty Modulus. Johnsonin J-Station paljastui kelpo peliksi mutta en sellaista kuitenkaan tarvitse. Minullahan on SansAmpin GT-2.
Olo oli sen verran eilinen että piti keksiä jotain piristystä. Kylpyläreissu, joka jäi toteuttamatta Nokialla, päätettiin tehdä Kuopiossa. Ei muuta kun äijät taksiin ja Rauhanlahteen. Siellä me saukot kylvimme kaikki saatanan hiet. Hieroimme huonot olot ja päänsäryt. Vesiliukumäkeä, porealtaita, hierovia suihkuja, lämmintä kylpyä ja...
Kylmäallas! Jukka, Antti ja Juha menivät 7 asteiseen veteen kuin konkarit. Minä hiukan emmin, mutta ajattelin että jos menisin ...niin muilla olisi sitten syy pilkata Wellua, joka sanoi ettei pysty. Sinne vaan sukelluksiin ja äkkiä pois. Wellun oli pakko mennä, tiesi aika tarkkaan mikä odottaisi.
Emigrant's, lauantai
Suoraan kylpylästä baariin ja kolaamaan. No, ehti siinä hiukan hengähtää, juoda cokista ja puhua kakkaa. Kävin vielä hotellissa vessassa.
Soittopuoli meni lauantaina aivan eri tavalla kuin perjantaina. Bändi teki minimimäärän virheitä (jos lainkaan) ja muutenkin oli hauskaa. Nyt on helppo sanoa syy eilisen huonoon soittoon. Se on väsymys. Istuu nyt ensin kokonaisen työpäivän autossa ja sitten roudaa päästäkseen lavalle. Ei ole mitään herkkuhommaa.
Bööööö.
Hei, te Sibeliusakatemian opiskelijat, jotka kävitte keikan jälkeen juttelemassa! Kyllä me tiedämme ...että jos opiskelee akatemiassa ei ole tarvetta tulla siitä kertomaan tai pyytää lupaa, että saiskos sitä herran bassoa kokkeilla.
Keikan jälkeen Tähteen tutustumassa, naapuribaariin siis. Ihan hirveän sokkeloinen kellari jossa joutuu menemään käsikopelolla eteenpäin. Ilmainen neuvo: älä mene Tähteen selvinpäin. Yläkerran "aulabaarissa" soitettiin ihan älyttömän hyvää musiikkia. Myähemmin saunassa, yän hämärinä hetkinä, Jukka tunnusti ettei se ole näitä meidän biisejä kotona treenannut yhtään. Luuli, kuli (sanan merkitys selviää sinulle aika pian) yllättävänsä meidät, hah. Juhan kanssa totesimme että olemme huomanneet sen jo aiemmin sekä asiasta epätoivoisesti keskustelleet.
Yksien kaljojen jälkeen hotellin saunaan ja odottelemaan seuraavaa aamua. Joka yleensä on aika raskas. Kun ei voi jätkien kanssa jutella kunnolla matkalla, ennen keikkaa tai hotellissa. Tarkoitan siis sitä (yritän selventää), saunassa kaikilla on jo rento fiilis eikä ole mitään häiriötekijöitä tai kiirettä mihinkään. Voi rauhassa lörpötellä ja heittää tittelit nurkkaan. Tällä kertaa puhuimme mm. verotuksesta.
Kotimatkalla
Kävimme Himoshotellissa katsastamassa tammikuisen keikkapaikkamme. On mukavaa tietää mitä tavaraa tarvitaan ja muutenkin... Toisaalta on kiva mennä uuteen paikkaan niin että salin ovellakin vielä jännittää.
Muuten kotimatka sujui hitaasti mutta varmasti. Välillä nukkuen ja poikien kanssa jutustellen. Aikaa meni seitsemän tuntia.
...ja se Jukkakin paljastui ihan tavalliseksi ihmiseksi (vaikka pitääkin zääässistä).
12.12.2001 - Mietteitä
Vihdoinkin sisällä ohjelmatoimistossa. Onneksi olkoon Crazy Diamond! Onneksi olkoon dr. doctor! Olkoon kauppasuhteemme vakaalla ja luotettavalla pohjalla ainakin seuraavat 30 vuotta. Olette tehneet hyvän valinnan. Kyllä ovat olleet muut toimistot tyhmiä.
Katso itse: www.crazydiamond.fi
Kokemus ja vuosien rankka keikkatyö on opettanut ettei kannata odottaa liikoja. Emme me odota mitään eli ans kattoo ny. Jos sieltä keikkoja tulee niin kaikki on pelkkää plussaa.
Hianost menee!
25.12.2002 - Uusikaupunki
Hotelli Aquarius
Tälläkertaa soitimme hiljempaa kuin Bruce. Porukkaa ei ollut ehkä ihan niin paljon kuin viime vuonna. Soitimme, eli ahtauduimme aivan mahdottoman pieneen karsinaan. Osittain tästä johtuen, luulen, yleisöä oli vähemmän. Meillähän on yleensä ollut isot lavat ja systeemit mukana, porukka on ollut ihan valmista jo nähtyään lavarakennelmamme. Voisi siitä kai mainita edes yläkerrassa plakaatein että yhtye esiintyy ravintolamme viimeisessä sokkelossa (johon kukaan ei löydä) klo 00:00 alkaen... Jos olemme seuraavan kerran siellä, teen laput itse.
Soitto kulkee omalla tavallaan, alan oikeastaan kyllästyä jo raportoimaan keikoista... Taidan siirtyä kertailemaan kaikkea muuta ulkomusiikillista. Ans kattoo...
Musiikiystäväni herra Kilpi (nykyisen Kilpi-metalliyhtyeen toimitusjohtaja) Paraisten porvarlasta oli tullut vartavasten katsomaan että mikäs pelleyhtye tämä tohtorit oikein on... no ei nyt kai, mutta terveisiä Petelle kuitenkin!
Pyydän anteeksi satunnaista kiroilua.