RAKAS KEIKKAPÄIVÄKIRJAMME, vuonna 2000.
29.9.2000 - Vaasa
Amarillo
Sokos Hotel Vaakuna. Well, taso on nousemaan päin. Vastaanottokomitea hotellin aulassa, Pakkiksen veli ja ravintolapäällikkö Tiilikka. Avaimet käteen ja roudailemaan. Suurta hämmästystä porukoissa kun herra ravintolapäällikkö kävi kiinni kaappeihin. Jes. Jes. Jes. Hän ymmärtää keikkailevan artistin raskaan työn päälle.
Pakkiksen viimeinen keikka tohtoreissa (Pakkis hoiti rumpupatteriamme vajaan vuoden, kunnes totesimme miehen työn olevan ylittämätön este yhteistyömme jatkamiseksi). Tässä vaiheessa asiasta ei tiennyt Pakkis emmekä me.
Keikka meni vähän sinne ja tänne. Jengiä ei ollut paljoa. Amarillossa ei yksi sata henkeä vielä näy. Matkassa mukana oli Myöhäsen Jari, vanhoja soittokavereitani. Jari oli positiivisesti yllättynyt.
Aktin jälkeen Tiilikka tuli juttelemaan mukavia ja syntyi legendaarinen lause "no, ookko pettyny"? -johon kuuluu vastata "no, en oo pettyny". Tiilikka tykkäsi ja sanoi että oli jättänyt mainostamatta. Availi siinä keppanapulloja käteemme ja kysyi lähtisimmekö G&M:ään katsomaan paikallista menoa. Jees, hän järjesti asiat. Tappiin asti meni.
Aamupalan jälkeen kamat autoon ja nokka kohti Oulua. Oulun reissulta on kotoisin eräs toinen legendaarinen lause "puhkes tossa rengas". Se on eri tarina se. Sen verran paljastan että ennen Oulua meni Mersusta tosiaan rengas.
Kiitos Tiilikka, nähdään uudelleen. Kyllä on mukavaa, tuntea mukavaa porukkaa. Jos jäisi jotain huomautettavaa niin ensi kerralla pitää raideriin saada myös pay-tv.
6.10.-7.10.2000 - Tuusula ja Sysmä
Menomatka
Taas niitä legendaarisia juttuja. Wellu soitti Caiffariin matkalta ja kysyi että onkos kaikki ok. "Mikä bändi, ei meillä ole tänään mitään bändiä". Sopimukset selattuamme heillä olikin tänään bändi.
Glow -rumpali Rolle Pekkala tuuraa tällä reissulla Pakkista. Se on töissä. Vielä emme tiedä että Pakkis on soittanut viimeisen keikkansa. Antista ei kukaan tiedä vielä mitään.
Tuusula, Crazy Caiffari
Baarin viereisessä aidassa historiamme komein keikkajuliste. Kännistä porukkaa (luonnollista) dokaamassa alkuillasta. Jos porukka dokaa ne on yleensä kännissä. Äijät huutelee meille viisaita ja me mennään vaan ylpeesti ohi kamoinemme.
Tilattiin pizzat. Kun mentiin keittiöön niitä sitten syömään, huusin jätkille leikkisästi että "mikäs saatanan teurastamo tämä on" (paikassa oli punaiset kaakelit, tuli vaan jotenkin mieleen). "Hmmbbh, teurastamo tai ei...siinä on pizzas", ravintolan täti totesi ja kääntyi kannoillaan. Hyvin on tämäkin viikonloppu alkanut. En kyllä tarkoittanut mitään pahaa.
Meininkiä oli. Oikeastaan yllättävän hyvä meininki. Kommunikointi Rollen kanssa sujui keikan aikana hyvin.
Siirtyminen yöllä
Rohkaistuin yöllä kysymään huoltoasemalla että missäs sitä oikein ollaan. Orimattilassa, sanoi huoltoaseman täti.
Sysmän keikkaa siirrettiin järjestäjien taholta pariin otteeseen joten olimme saaneet sovittua että tulisimme yöpuulle jo yötä aikaisemmin. Pitkä on matka Tuusulasta Sysmään.
Sysmä, Hotelli Uoti
Aamiaisella tutustutaan taloon ja nautitaan kupumme täyteen. Löhöillään ja katsellaan futista telkkarista. On se luokatonta välillä, suomalainen potkupallo. Onneksi parantumaan päin. Sysmässä on kai noin 8000 asukasta. Kesällä määrä tuplaantuu. Niin, kesällä. Nyt ei ole porukkaa.
Kirjattakoon että Juha luki Hesaria baarissa yli kaksi tuntia. Vieroitukseen äijä perkele.
Kymmenen jälkeen mentiin saunaan ja todettiin että baarissa istuvat ne samat herrat kun aamullakin. Puoli yksitoista ja samat herrat eikä muuta porukkaa. Epätoivo, taas näitä keikkoja. Mutta kun menimme lauteille vartin myöhemmin oli väki vaihtunut nuorempaan ja puhuisin pienestä tungoksentyngästä. Olipa positiivinen yllätys.
Livin La Vida Loca, Sysmä. Kaikki tulivat pistämään jalalla koreasti. Ainoastaan parin ensimmäisen biisin aikana oli hiljaista. Ikäänkuin tutustuttiin varovasti toisiimme. Hiukan rokkitähtiolo. Onneksi menee äkkiä ohi.
Roudasimme kamat yöllä autoon ja peruutimme perän päin seinää niin ettei ovia saisi auki. Pääsisi aamulla ajoissa lähtemään kotiin. Joku valopää viritteli ajatusta jos lähdettäisiin jo heti ajelemaan. Eipä houkutellut, 310 kilometriä pilkkopimeää tietä. Jos joku vielä ehdottaa, ratkaisen asian nyrkillä.
Uotissa Wellulta hävisi kansio, jossa olivat kaikkien biisien sanat. Se on hyvä se, nyt sen on pakko opetella ne ulkoa.
Kotimatka
Sysmästä Asikkalaan mutkittelevaa pikkutietä. Siltoja ja kanava. Kanavaa en ole ennen livenä nähnyt joten pitää pysähtyä sitä ihmettelemään. Päijänteen kansallispuisto, kuvankaunista seutua. Jääpähän joku kaunis muisto kotiinviemisiksi. Aivan kuin saaristossa kotonapäin. Harhailemme tovin Asikkalan jälkeen ja päädymme Lahteen menevälle tielle. Hiukan huono valinta mutta tuleepahan ainakin ajeltua. Mitä muuta? Mitäänsanomatonta ja tylsää köröttelyä.
28.10.2000 - Uusikaupunki
Orren Krouvi, eli "orrell roikkumas"
Olin aika luottavaisin mielin vaikka Antti tulikin parin treenin jälkeen suoraan keikalle. Eka kerta muuten ikinä kun olin Orrella soittamassa vaikka sentään yli kymmenen vuotta on Uudessakaupungissa tullut soiteltua. Oman kaupungin pojat ei vaan jostain syystä tunnu säväyttävän.
Orrella saimme aikaiseksi ihan mielettömän hyvät soundit saundtsekissä. Tiskiltä tarjoilijatädit pyysivät pistämään hiukan hiljempaa, siinä ne vibat sitten katosivat. Wellun kanssa väsättiin edellisenä päivänä mielettömän coolit valonpidikkeet tolpannokkaan. Nyt valohommissa ei enää kulu ikuisuutta.
Väkeä oli aika vähän. Kesällä olisi ihan eri juttu, tupa täyttyisi ja tunnelma olisi katossa. Mutta meni se näinkin ja ihan hyvin menikin. Antti sai maistiaisen siitä miltä rock maistuu. Keikan jälkeen käytiin Kaivarilla jos vaikka nähtäisiin Glow livenä mutta ei ehditty. Olut oli kaikesta huolimatta ihan hyvää.
Tämä oli viimeinen kerta kun näin Rinkinevan Pekan hengissä. Kyllä on epäreilua.
10.11.2000 - Vaasa
El Gringo
Historiamme toinen kerta Vaasassa. Nyt El Gringon kymmenvuotissynttäreihin. Kun puhutaan Vaasasta, kaikki tietävät Gringon.
Gringon porukka oli järjestänyt meille yöpuun vanhassa kasarmissa toimivasta hostellista. Paikan isäntä hauskuutti meitä tahattomasti varoituksillaan (joita ei tässä ilkeä lausua ääneen) ja sanonnoillaan, riittää kun totean vain että ne ovat legendaarisia ne, meidän porukassa. Mukavat huoneet, siistit paikat muutenkin. Kiva paikka.
Paikka aivan tupaten täynnä. Kuumaa. Olimme tehneet virhearvioinnin ja vedimme setin putkeen. Pena teki huomion että jätkiltä loppui hymyily setin puolessavälissä. Käsiä kramppasi. Soittajista lähti mehut. Armoa. Ei yleisökään jaksanut. On helppoa olla hyvä paikassa, jossa on porukkaa jo valmiiksi. Laskettelukeskukset, firmajuhlat. Ottakaas tästä opiksenne.
Herrasmies baaritiskin takaa kertoi paikalla olleen sellaista porukkaa joka oli nähnyt meidät jo Amarillossa. Kehuivat meitä. Ei silti nouse päähän ei. Maailmassa täytyy olla paljon paskoja bändejä.
Harmittaa hiukan kun ei olla saatu Antille vielä järkättyä ns. paskakeikkaa, jotta se joutuisi kokemaan homman toisenkin puolen.
24.-25.11.2000 - Kuopio
Esipuhe
En ole koskaan ennen käynyt Kuopiossa. Täältä etelästä katsottuna Kuopiossa on jotain eksotiikkaa. Kuopiossa on jo viisi senttiä luntakin, sitä en ole nähnyt moneen kuukauteen. Keikka myytiin jo syksyllä, Tampereen Henrys Pubista meidät tänne buukattiin. Oltiin silloin neljästään (kun Juha ei päässyt) ja soitettiin kamalaa musiikkia. Jotain bluesia ja Husseja sun muita.
Emigrant's, perjantai
Kuopion keskusta on hauska paikka. Ei meinattu millään löytää hotellia. Yhden ylimääräisen korttelirallin jälkeen takapenkin pojilla alkoi mennä hermo. Eikö sitä nyt muka jo löydy. Hemmetti, on ne kärsimätöntä porukkaa. Paraskin puhumaan, minä. Hotelli Atlaksen ovi on aika hyvin piilotettu. Oven takaa paljastui siisti ja viihtyisä miljöö. Sovimme ensin että käymme laittamassa kamat pystyyn baarissa ja palaisimme sitten jakamaan huoneita yms. Tiedustelin että mites sitä mäkihyppyä pääsee sinne Puijolle katsomaan. Nämä tuijottavat suu auki, eipä taida Kuopiolaisia mäkihyppy innostaa.
Keikkaa katsomaan oli kertynyt aikas mukavasti porukkaa. Homma tarjoiltiin paikallaolleille melkein maksimaalisella taidolla. Muistan vieläkin kun siihen eteen tuli jotain pitkän tukan omaavia henkilöitä, ilmeisesti bändiporukkaa, tiirailemaan naamat irveessä virnistellen, tyyliin "mitäs täällä räpistellään". Pari biisiä ja jätkät tuijottivat Penaa hypnoottisesti. Loppua kohti homma vaan hurjeni. Penan pedaalihässäkkä laukesi, lentävästä saundinvaihdosta tuli mahdotonta. Tähän ei olisi uskaltanut vetää enää Enter Sandmania kaupanpäälle. Olisi alkanut tulla jengiä iholle.
Koomassa yläkertaan vilvoittelemaan ja sitten muutama kierros teinidiscossa. Juha huomasi tuhlanneensa nuoruutensa poikien kanssa säätämiseen. Keräilimme itsemme pikimmiten hotellin saunaan. Pöydällä oli kori kaljaa odottamassa. Ei paljon houkuttanut, mutta oli liki ihanaa jääkylmänä. Nyt meitä hemmotellaan.
Leppoisaa oleskelua hotellissa ja mäkihyppyä
Juha raukka oli unohtanut pipon ja hanskat kotiin joten niitä piti käydä ostamassa. Kaupasta päästyämme Juha veti myssyn päähän ja siinä samassa alkoivat joulukadun avajaiset. Katseltiin raketit ja mentiin hotelliin. Antti lueskeli jotain rumpujuttuja kirjoista ja kuunteli kolistelua kuulokkeista. Kai se opiskelee. Makoilua ja kahvinjuontia. Teeveentuijotusta. Katsellaan eilistä videota. Kunnes sitten, lämmintä päälle ja taksilla Puijolle. Mäkihypyn Maailmancupin avajaiset ja joukkuemäki. Aika harvoin etelänpojalle tulee mahdollisuutta mennä ko. kisoja katsomaan, niinpä olimme kaikki aivan innoisssamme. Saamarin Ahonen. Emme voittaneet.
Emigrant's, lauantai
Kauhean kiireen kanssa syömään ja keikkapaikalle. Olihan se Uutisvuoto pakko katsoa vällyjen välissä loikoillen. Kello oli jo yli yksitoista kun oltiin perillä. Ilma tuntui tosi kylmältä.
Soittopuoli meni pitkälti perjantain mukaan. Olisikohan porukka ollut tänään hiukan paremmin mukana? Onneksi Pena kävi päivällä kolvaamassa sen pedaaleja.
Keikan jälkeen käytiin Juhan ja Wellun kanssa Puijonsarvi Night nimisessä paikassa katselemassa keikkamahdollisuuksia. Puijonsarvi oli kyllä niin makee (iso) paikka, että alkoi jo hiukan pelottamaan. Kalja maksoi 24 markkaa (se merkkaa laadukasta paikkaa). Juha sanoi liikuttuneena että jos hän tällaisessa paikassa joskus on keikalla niin "kyl mää teit poikki sit niimpal rakastan". Ajattelin että Juhan kannattaisi hiukan varoa sanomisiaan. Antti ja Pena olivat jo saunomassa ja sinne mekin sitten heti menimme, pitihän aamulla heti lähteä roudailemaan. Saunaan tunki pari jätkää umpikänässä meitä viihdyttämään (hoh). Pakkohan sieltä oli lähteä äkkiä pois. Juha väitti sen honkkelimman väittäneen olevansa kolmen alan maisterismies. Oli kuulemma puhellut tosi pimeitä. Sepä ei ollutkaan Kuopiosta.
Emiksen ravintolapäällikkö taisi tykätä kun antoi meille piikkiin juomamme oluet (niitä ei ollut vähän) kaupan päälle.
Kiitos Kuopio. Kiitos henkilökunta. Homma pelasi kuin kello. Tulemme mielellämme uudelleen (tarkemmin pääsiäisenä 2001). Kunhan (ja niin kauan kun) Emiksen homma pelaa, meillä ei ole kiirettä mennä Kuopiossa muualle keikalle.
25.12.2000 - Uusikaupunki
Hotelli Aquarius
Wellu kertoi että tämän keikan myynti oli ollut aluksi hiukan nihkeää touhua. Hotellinjohtaja luuli Wellua ensin erään Vieraat Vieraat -yhtyeen jäseneksi ja ilmoitti että ei käy. Olimme kuulemma viimeksi soittaneet 40 minuuttia ja kieltäytyneet encoreistakin (terveisiä vaan pojat, milloin tavataan taas).
Kiukuttelin soundchekissä niin että jälkeenpäin hävettää. Saundit oli lavalla aivan paskat eikä mistään saanut mitään selvää. Siitä piti sitten yrittää repiä fiilistä iltaa varten.
Keikka meni henkilökohtaisesti ihan samoissa merkeissä, lavasaundi oli tosi syvältä. Porukkaa oli paljon ja kai ne tykkäsivätkin. Glow-yhtyeen Krisse tuli siihen eteeni virnuilemaan jossain vaiheessa. Huusin hänelle ystävällisesti musiikin yli että "kuunteles poika, enkelikuoro" juuri ennen kun aloin vetämään taustoja. Huumoria siis. Edellisvuonna joku mensalainen (nimenkin tiedän) kaatoi oikean valotolppamme niin että rytisi, maksoi kyllä sitten kiltisti muutaman hajonneen lampun. Aijuu, joku saatanan kusipää turjutti mikkitelineen hampaisiini taas vaihteeksi. Olihan se oli vahinko.
Rolle sanoi meillä olleen mahtavat rumpusoundit. Kyllä jengi muutenkin kehui meitä.
30.12.2000 - Mietteitä
Toivotaan että ensi vuodesta tulee "tohtoreille" SE vuosi. Keikkaa pukkaa, jengi diggailee.
Pyydän anteeksi satunnaista kiroilua.